Harrastukset

Mainos

Nummelassa tehtiin ilmailuhistoriaa

Hinu_100000_by_MP_0064.jpg

Nummelan lentokeskuksen hinauslentokone Hinu lähdössä sadannelletuhannennelle lennolleen maanantai-iltana. Vesi roiskuu lätäköstä sateen jälkeen.

Maanantai-iltana 11. elokuuta tehtiin suomalaista ilmailuhistoriaa, kun Nummelan lentokeskuksen hinauslentokone Hinu lensi sadannentuhannennen lentonsa. Yksikään muu Suomessa rekisteröity lentokone ei ole saavuttanut tätä rajapyykkiä, eikä koko maailmassa ole kuin muutama samoihin lentomääriin päässyt lentokone.

Punavalkoinen PIK-15 Hinu, rekisteritunnukseltaan OH-YHB, teki historiallisen lentonsa samaan tapaan kuin ylivoimaisesti suurimman osan kaikista lennoistaan eli hinaten purjelentokoneen taivaalle. Sitä ohjasivat lennonopettaja Jari Siltala ja hinauslentokurssilainen Thomas Häggblom. Hinatussa purjelentokoneessa olivat purjelennonopettaja Joonatan Jääskeläinen ja purjelentokurssilainen Tuomas Arasjärvi.

 

ISAW0718.jpg

Hinu OH-YHB sadannellatuhannennella lennollaan, purjelentokonetta hinaamassa. Vasemmalla ohjaimissa Thomas Häggblom, vieressä lennonmopettaja Jari Siltala.

Sää ei suosinut historiallista lentoa, jota jouduttiin siirtämään sadekuuron ajaksi. Hinu työnnettiin sateen ajaksi halliin, koska se on valmistettu puusta -  lentokonevanerista ja rimoista. Se on niin sanottu experimental-lentokone, eli harrastajien rakentama ja tyyppihyväksymätön.

- Se on mahtava kone lentää, herkkä ohjattava ja se tekee niin kuin käsketään. Tehoakin on paljon suhteessa painoon, 180 hevosvoimaa, kertoo ammattilentäjäksi opiskeleva Häggblom.

- Sillä on kiva lentää ja kiva kouluttaa. Saa vähän haasteellista konetta opetettua muillekin, kertoo kyseisellä lentokoneella noin 2000 lentoa tehnyt Siltala.

ISAW0470_0.jpg

Hinu lähestymässä Nummelan lentokenttää hinauksen jälkeen. Vasemmalla Jari Siltala, oikealla Thomas Häggblom.

PIK-15 Hinua on rakennettu kaikkiaan seitsemän kappaletta ja lentokunnossa niistä on neljä. Vuonna 1968 valmistunut Nummelan Hinu on vanhin edelleen lentävä. Sille  ei ole sattunut yhtään onnettomuutta. Se on ikänsä vuoksi peruskorjattu jo kahteen kertaan.

Mallin PIK-15 suunnitteli 1960-luvulla kolme Polyteknikkojen ilmailukerhon jäsentä, Kai Mellen, Ilkka Lounamaa ja Jussi Rinta.

Hinu_100000_by_MP_0132.jpg

Tällaista merkintää ei ole yhdenkään muun Suomeen rekisteröidyn lentokoneen lentopäiväkirjassa.

 

Äänetöntä liitoa korkeuksissa

Purjelento by MP0066.jpg

Purjelennonopettaja Joonatan Jääskeläinen (vas.) on lähdössä lennolle Tuomas Arasjärven kanssa. Lähtöä ovat avustamassa Mika Isoviita ja Joonas Sippola (oik.).

 

Hinauslentokoneen OH-YHB lentäjä Juha Utriainen käynnistää moottorin Nummelan lentokentän pääkiitoradan lähtopaikalla. Kone alkaa rullata hitaasti eteenpäin. Hinausköyden toisessa päässä on kiinni purjelentokone OH-677, jonka ohjaamossa purjelentokurssilainen Tuomas Arasjärvi nostaa peukalon pystyyn. Se on siipimiehelle merkki siitä, että kaikki on valmista. Ohjaamon taemmalla paikalla purjelennonopettaja Joonatan Jääskeläinen seuraa, että kaikki tapahtuu oikein. Siipimies nostaa purjelentokoneen vasemman siiven ylös maasta. Hinauskone rullaa eteenpäin, kunnes köysi kiristyy.

Utriainen tekee viimeiset lentoonlähtötarkastukset ja lisää kaasua. Hinauskone ja purjelentokone sen perässä alkavat liikkua. Vauhti kiihtyy. Siipimies juoksee kannattelemassa siipeä, kunnes ei enää pysy mukana. Arasjärvi ohjaa, ja hetkessä purjelentokone nousee ilmaan. Pian sen jälkeen myös hinauskone on ilmassa. Yhdistelmä nousee puidenlatvojen yläpuolelle, suuntaa lounaaseen kohti Muijalaa ja ottaa koko ajan lisää korkeutta. Jääskeläinen antaa takaa neuvoja Arasjärvelle.

Purjelento by MP0360.jpg

Nummelan lentokentältä hinataan purjelentokoneet yleensä Muijalan suuntaan. Hinauslentokone OH-YHB:n perässä on kaksipaikkainen purjelentokone OH-677.

 

Pian korkeutta on reilut 400 metriä. Utriainen ohjaa pienen poutapilven alle arvellen, että sieltä löytyy termiikki eli nosto eli nouseva ilmavirtaus. Kummankin lentokoneen pystynopeusmittareiden viisarit nousevat yläviistoon numero kolmosen kohdalle. Hinauslentäjä on löytänyt paikan, jossa ilma nousee ylöspäin kolme metriä sekunnissa. Arasjärvi irrottaa hinausköyden ja kaartaa vasemmalle. Utriainen kaartaa oikealle ja suuntaa Nummelan ja Turun moottoritien väliselle alueelle pudottamaan korkeutta. Sieltä hän lentää rauhallisesti Nummelan keskustan yli ja laskeutuu itä-länsi-suuntaiselle kiitoradalle.

Arasjärvi ja Jääskeläinen nousevat kasvavan poutapilven alla kilometrin korkeuteen. Sitten he suuntaavat kohti Paksaloa etsimään seuraavaa termiikkiä. Alhaalla kaikki on pientä. Tiet ovat viivoja, joita pitkin liikkuu erivärisiä pisteitä. Purjekoneen hiljaisen  suhinan katkaisevat vain radiopuhelinliikenne ja lentäjien keskustelut.

Lentämistä luonnon ehdoilla

Purjelentokoneilla lennetään hinauksen jälkeen aurinkoenergialla: aurinko lämmittää ilmaa jonkin maastokohteen päällä, lämmetessään ilma muuttuu kevyemmäksi ja alkaa nousta ylöspäin. Syntyy nouseva ilmavirtaus, jossa purjelentokone voi helposti nousta puolentoista kilometrin korkeuteen. Sen jälkeen voi liitää seuraavan termiikkiin ja kerätä taas korkeutta.

- Purjelentokoneet ovat aerodynamiikaltaan tekniikan terävintä kärkeä. Niillä pystyy Suomessakin lentämään jopa tuhannen kilometrin matkoja päivässä ilman moottoria, Jääskeläinen kertoo.

Nykyaikainen purjelentokone menettää korkeuttaan noin kilometrin liitäessään 40-70 kilometrin matkan. Nopeimmilla purjelentokoneilla suurin sallittu nopeus on yli 300 km/h.

 

Purjelento by MP0403.jpg

Purjelentokone OH-678 kaartamassa laskukierroksen finaaliosuudelle Nummelanharjun lenkkipolkujen yläpuolella.

 

Jos korkeus hupenee eikä uutta nostoa löydy, purjekoneen täytyy laskeutua - joko lentokentälle tai jos sellaista ei ole riittävän lähellä, niin pellolle. Purjelentokoneen maastolasku ei ole pakkolasku vaan normaalia toimintaa.

- Purjelentoa lennetään lintujen tapaan luonnon ehdoilla. Se tuo lentämiseen oman erityispiirteensä. Olen ollut muutaman kerran samassa nostossa lokkien kanssa, kertoo 16-vuotias Arasjärvi.

 

Hinku taivaalle

Jostain tuntemattomasta syystä ihminen on aina halunnut lentää. Lentounia on nähty paljon ennen kuin ensimmäistäkään lentokonetta on edes keksitty.

- Lentäminenhän on tosi kivaa. Minulle purjelennossa on tärkeintä juuri lentämisen nautinto. Opettamisessa taas on kouluttamisen nautinto: on kivaa, kun huomaa, että on saanut annettua oppilaalle jotain, kertoo lohjalainen Toni Viheriäkoski, joka opettaa purjelentoa harrastuksenaan.

Purjelento by MP0232.jpg

Lohjan keskusta ei ole kilometrin korkeudesta katsoen järin suuri. Vasemmalla on Routio ja Pappilanselkä, oikealla alhaalla Aurlahti.

 

Purjelennon harrastamiseen ei vaadita yli-ihmisen kykyjä eikä kuntoa. Terveysvaatimukset ovat samaa luokkaa kuin henkilöauton ajokortin. Purjelentokurssille pääsee jo sinä vuonna, kun täyttää 15 vuotta, mutta yksinlentoihin oikeuttavan lentolupakirjan saa vasta 16-vuotiaana.

- Kuka tahansa on tervetullut tutustumaan toimintaan. Esittelylentokin onnistuu helposti. Siitä voi halutessaan jatkaa tutustumiskurssille, vaikka lento kerrallaan, Jääskeläinen kertoo.

Jääskeläinen toivottaa ulkoilijat tervetulleiksi lentokentän laidoille, mutta muistuttaa, että kiitoradoille ei saa mennä.

Vetreä vanhus

Purjelentokone OH-677, lempinimeltään Punkku on tyyppiä ASK-21 ja valmistettu lujitemuovista, kuten kaikki nykyaikaiset purjelentokoneet. Se on vuosimallia 1983, mutta kolme vuosikymmentä eivät tunnu vielä missään koneella, joka on suunniteltu kestämään. Sillä on tehty noin 15 000 laskua ja lennetty yhteensä noin 4500 tuntia, pääasiassa Vihdin ja Lohjan yläpuolella.

Nummelan lentokeskuksella on koulutuskäytössä toinenkin samanlainen ASK-21, rekisterinumeroltaan OH-768. Sen tunnistaa sinisistä siivenkärjistä, kun ne ovat useimmissa muissa purjelentokoneissa punaiset. Lisäksi lentokerho Cumuluksella on kaksipaikkainen Grob 103 Twin III Acro, jonka tunnistaa oransseista viivoista oikeassa siivessä.

Vuonna 1968 ensilentonsa tehnyt hinauskone OH-YHB on tyyppiä PIK-15 Hinu. Se pitää hallussaan suomenennätystä: sillä tehty enemmän yksittäisiä lentoja kuin millään muulla Suomeen rekisteröidyllä lentokoneella, lähes 100 000. Se on suunniteltu juuri purjelentokoneiden hinaamiseen ja peruskorjattu toista kertaa pari vuonna sitten, jolloin se sai nykyisen punavalkoisen värityksensä. Aikaisemmin se oli puna-sini-keltainen. Alunperin kone oli oranssi ja sen sivuperäsimessä oli pankin oravamerkki.

MP

Purjelento by MP0587.jpg

Hinauslentäjä Juha Utriainen palaamassa hinauslentokone Hinulla (OH-YHB) Nummelan lentokentälle hinattuaan purjelentokoneen taivaalle.

 

Katso video täällä.

 

 

Ilmoittautuminen Hiiden Opiston kursseille alkaa

Hiiden opisto by MP0004.jpg

Hiiden Opiston henkilökuntaa: toimistosihteeri Ritva Karhu (vas.), toimistosihteeri Tarja Saarinen, maahanmuuttajien opetuksen hankekoordinaattori Virpi Juvonen-Kugge, rehtori Anne Kotonen, tiedottaja Kaisa Hannula ja apulaisrehtori Mirja Vehovuori.

 

Ensi tiistaina 7.8. kello 16 alkaa ilmoittautuminen Hiiden Opiston taiteen ja liikunnan osaston kursseille. Kielten ja musiikinosaston kurssien ilmoittautuminen alkaa keskiviikkona kello 11 ja taitoaineiden osaston sekä yhteiskuntaosaston kurssien ilmoittautuminen alkaa torstaina kello 11.

Jos haluaa suosituimmille kursseille, on syytä olla nopea. Viime lukuvuodella kaikki halukkaat eivät mahtuneet esimerkiksi mindfulness- ja valokuvauskursseille. Suosituimpien kurssien määrää on lisätty, mutta jotkin kurssit voivat nytkin täyttyä nopeasti.

- Muutama vuosi sitten zumbakurssit olivat täynnä, nyt zumban tilalle on tullut mindfulness. Lisäämme niitä kursseja, joille on paljon tulijoita. Sellaiset kurssit, joille ei tule ilmoittautumisia, putoavat pois, kertoo Hiiden Opiston rehtori Anne Kotonen.

Vuoden aikana opetustunteja on yhteensä noin 20 000, joista Lohjalla pidetään 12 500, Vihdissä 7000 ja Siuntiossa 500. Kotonen pitää erityisen tärkeinä kuntien reuna-alueilla pidettäviä kursseja. Reuna-alueilla pienempi määrä osallistujia riittää kurssin osallistumiseen kuin muualla.

 

Maahanmuuttajille ja kantasuomalaisille yhteiskursseja

Maahanmuuttajille on tehty ensimmäistä kertaa erillinen opas, josta löytyy tietoa suomeksi, venäjäksi ja englanniksi. Opetusministeriön kehittämishankkeen tuella maahanmuuttajat opiskelevat muun muassa tietokoneen käyttöä, valokuvausta, ompelua, liikuntaa, soittamista, ruuanlaittoa - ja suomea siinä sivussa.

Maahanmuuttajien kulttuuritunnilla käydään läpi suomalaisen kulttuurin eri puolia. Kurssilaisten on mahdollista saada kantasuomalainen kulttuurikaveri, jonka kanssa voi osallistua kulttuuritilaisuuksiin. Kulttuurikavereiksi haluaville on oma kurssinsa.

Kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat voivat opiskella toistensa kieliä ja kulttuureja pareittain kurssilla Kaksin - kielet kiertoon.

- Maahanmuuttajat voivat tietysti osallistua kaikille muillekin kursseille, korostaa hankekoordinaattori Virpi Juvonen-Kugge.

Toinen tärkeä kohderyhmä on ikäihmiset, joille on suunnattu erityisesti tietokone-, tabletti-, internet- ja digivalokuvauskursseja sekä perehtymistä sosiaaliseen mediaan.

 

Uutuuksia viulusta tähtitaivaaseen

Yhteiskuntaosaston uutuuksia ovat esimerkiksi kurssit Tähtitaivas tutuksi, Lohjan kartanot, Suomen taiteen historia ja Keskiaikaiset kivikirkot. Pienten lasten vanhemmille on uutuutena Lapsiperheiden hyvinvointitreenit ja pariskunnille parisuhdekurssit. Viime lukuvuonna suositut sijoitusillat saavat jatkoa.

Avoimessa yliopistossa on tarjolla kasvatustiedettä, oikeustiedettä ja erityisesti rikosoikeutta, henkilöstöjohtamista sekä valtion virkamiehiltä vaadittavan ruotsin kielen kurssi.

Taiteen ja liikunnan osaston uutuuskursseja ovat Rohkeutta esiintymiseen, Ikonimaalauksen kultauskurssi, Maalausretki Halosenniemeen, Nummelanharjulla ulkosalla järjestettävä kahvakuulakurssi sekä Siuntiossa lyhytkurssina toteutettava Kehoäly - Läsnäolon ja itsehoidon kurssi.

Taitoaineiden uusia kursseja ovat esimerkiksi käsityötaiteen perusopetuksen ryhmä aikuisille, Tilkkutöitä ja kirjontaa, kalarysän tekeminen sekä Hyönteishotelli, jossa rakennetaan pesintä- ja talvehtimispaikkoja pölyttäjähyönteisille. Luentosarjalla Taiteilijat ja heidän puutarhansa tutustutaan muiden muassa Cézannen, Jane Austenin ja Gustav Vigelandin puutarhoihin. Marraskuussa tehdään käsityömatka Tallinnaan Martin markkinoille ja käsityökohteisiin.

Kielten ja musiikin osasto tarjoaa ensimmäistä kertaa viulunsoiton alkeiden kurssin, tanskan kielen peruskurssin ja eestin alkeet matkailijoille. Muutamia kieliä opiskellaan myös laulamalla. Nummelassa uutuuskursseina ovat sekakuoro Hiiden Laulu ja kitarasäestyksen jatkokurssi. Kulttuuriluennoilla perehdytään sivistyssanoihin, latinaksi Keisari Augustukseen, englannin kielen sanojen syntyihin sekä muumeihin suomeksi, italiaksi, espanjaksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Hiiden Opiston opinto-opas on jaettu joka kotiin Lohjan, Vihdin ja Siuntion alueilla. Opetus käynnistyy syyskuun ensimmäisenä päivänä.

MP
 

 

LOHJAN TAITOLUISTELIJAT VAHVALLA VALMENNUSRYHMÄLLÄ TULEVAAN KAUTEEN

Tammikuussa Lohjalle perustetun Lohjan Taitoluistelijat ry:n valmentaja ja ohjaajaat  odottavat jo innokkaana jäälle pääsyä seuran kaikenikäisten luistelijoiden kanssa. Syyskauden toiminta alkaa 20. elokuuta eri-ikäisten harrastajien ryhmillä. Jokaisessa ryhmässä on kaksi ohjaajaa ja harrastajat voivat käydä halutessaan luistelemassa jopa kolme kertaa viikossa.

sanomalehti_222.jpg

Seuran puheenjohtaja ja ohjaaja Laura Savolainen sekä  kilparyhmien valmennuksesta vastaava Emilia Räikkönen ovat saaneet kasaan huipputiimin. Kevään ja kesän aikana on pidetty starttijäitä sekä oheisharjoituksia niin Kisakallion jäähallissa kuin Voimisteluklubi Lohjan tiloissa Liikuntalinnassa. Seuran varapuheenjohtaja Jussi Säilä ja balettiohjaaja Hanna Turkki ovat antaneet kesän aikana oman osaamisensa ryhmille Jussin toimiessa ns. fysiikkavalmentajana ja Hannan ohjatessa balettia. Molemmat jatkavat ohjaamistaan siten, että Hanna opettaa lauantaisin balettia kilpa- ja kehitysryhmille sekä tarvittaessa harrasteryhmille. Jussi Säilä,vankan kilpailutaustan omaava, III-tasoa parhaillaan opiskeleva valmentaja, ohjaa  oheisharjoituksia  ryhmille.

Seuralle uusi I-tason kilpavalmentaja

Seuran uusin valmentaja on Heli Mansikkaviita, joka kertoo itsestään näin: Opiskelen viidettä vuotta luokanopettajaksi Helsingin yliopistossa. Sivuaineinani minulla on liikunta, terveystieto ja erityispedagogiikka. Olen ohjannut taitoluistelua hieman vajaat vuosikymmenen, mutta varsinaisen valmentajakoulutuksen kävin vuonna 2012 Vierumäen urheiluopistossa; olen siis taitoluistelun I-tason valmentaja. 

- Olen valmentanut aikaisemmin Vihdin Taitoluistelijoissa kaiken ikäisiä ja tasoisia lapsia ja aikuisia. Vastuuryhminäni on kuitenkin yleensä olleet pienten luistelijanalkujen kehitysryhmät, sekä pienet kilpailijat. Myös luistelukoulu ja aikuisten valmennus, sekä harrastuspuolen valmentaminen on minulle tuttua. 

- Nautin lasten kanssa työskentelystä, ja taitoluistelun valmentamisessa minua erityisesti kiehtoo siinä kehittymisen mahdollisuus; lapsi oppii tietyillä harjoitusmäärillä nopeastikin uutta, ja se on valmentajana ihana huomata! Taitoluistelussa harjoitusmäärät kohoavat isoihinkin määriin -usein jo ensi-, tokaluokkalaisilla puhutaan lähes jokapäiväisestä treenaamisesta, mikäli luistelija haluaa edetä kilpailumielessä. Tällöin harjoittelu täytyy osata tehdä mielekkääksi, innostavaksi ja tarpeeksi haastavaksi. Täytyy keksiä millä sytyttää se rakkaus ja palo lajiin, mikä saa pienenkin lapsen tulemaan hallille silloinkin, kun kaverit jäävät pihalle leikkimään.

- Mikäli luistelusta haluaa kilpailuharrastuksen, olisi laji hyvä aloittaa jo 3-5-vuotiaana. Tällöin luistelija menee luistelukouluun, jossa harjoitellaan luistelujuttuja leikin, naurun, hauskanpidon ja pelien kautta yleensä 1-2 kertaa viikossa. Luistelukoulun jälkeen siirrytään kehitys- ja kilparyhmiin, tai harrastepuolelle Luistelun voi aloittaa myös vanhempana -aikuisenakin! Harrastaja-ryhmissä luistelijat saavat edetä oman henkilökohtaisen taitotasonsa ja innokkuutensa mukaan. 

- Kovin innolla odotan nuorten tyttöjemme menestystä ensimmäisissä kilpailusarjoissaan. Kisoihin lähdetään kokemusta hakemaan, hymy huulilla ja kavereita kannustaen.  Olet tervetullut kokeilemaan lajia jäähallille, niin pienenä kuin isompanakin! 

Lohjan Taitoluistelijat ry on Suomen Taitoluisteluliiton jäsenseura. Tietoa toiminnasta löydät osoitteesta: www.lohjantaitoluistelijat.fi ja Fasebookista.

alue_harrastukset: 

Lukitse pyöräsi kunnolla

Pyörien lukitseminen by MP 0025_0.jpg

Teijo Ankkuri esittelee lattaraudasta valmistettua polkupyörän lisälukkoa, jolla pyörän saa lukittua rungostaan esimerkiksi pylvääseen.

Polkupyörävarkaudet ovat lisääntyneet parin vuoden aikana. Tavallisten taparikollisten lisäksi asialla on ammattirikollisia, jotka myyvät varastamansa pyörät eteenpäin. Osa varastetuista pyöristä päätyy ulkomaille.

Kotivakuutukset korvaavat varastetut polkupyörät, jos ne ovat olleet lukittuina. Vanhasta pyörästä ei kuitenkaan korvata uuden hintaa. Korvaussummasta vähennetään omavastuu, joka on useimmilla vakuutusyhtiöillä 150-180 euroa. Ei paljoa lohduta, jos vakuutusyhtiö korvaa kahdensadan euron arvoisesta polkupyörästä muutaman kympin.

Avoimelle paikalle pysäköidyn polkupyörän ainoa turva on kunnollinen lukitus.

Yllättävän moni käyttää polkupyörän lukitsemiseen pelkästään muutaman euron vaijerilukkoa, jonka saa hetkessä murrettua tavallisilla pihdeillä tai puukalikalla. Halvan lukon vaijeri voi olla sentin paksuinen, mutta suurin osa paksuudesta voi olla muovia ja sen sisällä vain muutaman millin teräsvaijeri.

- Vaijerilukkojen hinnat vaihtelevat neljästä kuuteenkymmeneen euroon. Myydyin vaijerilukkomme on 12 milliä paksu, 180 senttimetriä pitkä ja siinä on teline mukana. Sillä saa lukittua sekä etupyörän, takapyörän että rungon, jolloin pyörä on vaikea varastaa. Neljän euron lukolla ei tee mitään, sanoo Mikael Westerlund Virkkalan Urheiluliikkeestä.

Pyörässä kannattaa olla yksi lukko kiinteästi rungossa, niin sanottu vakuutusyhtiöiden hyväksymä lukko. Pelkkä takapyörän lukitseminen ei kuitenkaan riitä, koska pyörän voi kantaa olkapäällä pois tai sen voi heittää muutamassa sekunnissa pakettiauton kyytiin.

- Jos pyörän jättää vaikka kaupunkialueelle, niin pyörän oma lukko laitetaan tietenkin kiinni ja sen lisäksi pitää olla kaksi muuta lukkoa, etuvanteesta tolppaan kiinni ja rungosta tolppaan kiinni. Silloin pyörävaras, joka tulee varastamaan pyörää pakettiauton kanssa, ei viitsi kuluttaa siihen aikaa julkisella paikalla, sanoo Teijo Ankkuri Lohjan Pyörä ja Urheilusta.

Kolmen erillisen lukon sijasta voi käyttää silmukkapäistä vaijeria, josta tehdään lenkki pylvään tai pyörätelineen putken ympäri ja vedetään loppupää kiinni pyörän kiinteällä lukolla.

 

Pyörien lukitseminen by MP 0042.jpg

Mikael Westerholm näyttää silmukkapäistä vaijeria, jolla polkupyörän rungon ja etupyörän saa kiinni tolppaan tai pyörätelineeseen pyörän omalla lukolla.

 

Pyörien lukoista ja muista lukitusvälineistä varmimpia ovat ne, jotka on tehty paksusta teräksestä. Paksuuden mukana kasvaa valitettavasti myös paino.

nkkuri suosittelee järeää U-lukkoa, joka laitetaan jonkin tolpan ympäri. Sen haittapuoli on kuitenkin, että se voi ajettaessa heilua kiinnikkeessään. Sekä Ankkuri että Westerholm pitävät erinomaisena järeästä lattaraudasta valmistettua kokoontaitettavaa lukkoa, joka menee pieneen tilaan ja pysyy tukevasti runkoon kiinnitettävässä säilytyskotelossaan.

Viime vuonna Suomessa varastettiin 16 000 polkupyörää, peräti 5000 enemmän kuin vuonna 2012. Pyörävarkaiden suosikkeja ovat erityisesti kalliit kilpapyörät ja Jopot.

Pyöriä ei aina varasteta kokonaisina. Yhdestä polkupyörästä voidaan varastaa lukitsematon etupyörä ja toisesta, pelkästään etupyörästään telineeseen lukitusta pyörästä kaikki muu. Niistä voidaan jossain kasata yksi polkupyörä.

Myös muita osia varastetaan. Ankkuri kertoo, että viimeisen kuukauden aikana on Lohjan Pyörä ja Urheilussa käynyt 3-4 asiakasta joka viikko ostamassa uutta satulaa ja satulatolppaa varastettujen tilalle.

Polkupyörään voi teettää turvamerkinnän, jonka avulla löydetty pyörä voidaan toimittaa omistajalleen. Lisäksi pyöriin on saatavissa samanlaisia siruja kuin lemmikkieläimille. Kunnollista lukitsemista siru ja turvamerkintä eivät kuitenkaan korvaa.

Pyörävarkauksista saadaan Suomessa selvitettyä alle kymmenen prosenttia.

MP

RUMBITA Fuerte

Perjantaina 1.8. klo 17.00-18.00 Aurlahden rannassa tanssillinen RUMBITA Fuerte -lihaskuntotreeni.

Ohjaajana Kirsi Kannas / Tanssikoulu Un Dos Tres. Käteismaksu 5 €.

Sateella tunti tanssikoulun tiloissa os. Sibeliuksenkatu 1.

Ei ennakkoilmoittautumista.

Lisätietoja 050 555 1185, 050 555 2576.

alue_harrastukset: 

Alpakka sopii Lohjankin maisemiin

Alpaca Fuente by MP0016.jpg

Kymmenvuotias alpakka Lola on syntynyt Chilessä. Vieressä sen kuukauden ikäinen varsa Gringo. Alpakat on keritty toukokuun alussa.

Harva tietää, että Lohjalla on alpakoita ja laamoja. Virkkalassa sijaitsee Päivi Partasen ja Harri Ahokkaan alpakkatila Alpaca Fuente, jonka mailla laiduntaa yli kolmekymmentä alpakkaa ja lisäksi kaksi laamaa. Kolme vanhinta alpakkaa on syntynyt kymmenisen vuotta sitten Chilessä, nuorin syntyi tilalla viime torstaina.

Partasen ja Ahokkaan tila keskittyy alpakoiden jalostukseen ja myyntiin. Lisäksi tilan alpakoista saadaan vuosittain suuret määrät villaa, joka on ominaisuuksiltaan paljon parempaa kuin lampaanvilla.

Alpaca Fuente by MP0090.jpg

Päivi Partanen ja Harri Ahokas pitävät alpakkatilaa Virkkalassa. Partasen sylissä on viikon ikäinen alpakkavarsa Roosa ja vieressä sen emä Diana.

 

Suomessa on kaikkiaan toista tuhatta alpakkaa, ja määrä on koko ajan kasvussa. Suurin osa alpakoista on lemmikkieläiminä, joiksi ne seurallisina ja lempeinä eläiminä soveltuvat oikein hyvin. Ne antavat vapaasti rapsutella ja silitellä, paitsi emät tiineinä ollessaan. Partanen ja Ahokas käyvät muutaman alpakan kanssa toisinaan ilahduttamassa erään kehitysvammaisten hoivakodin asukkaita.

Alpaca Fuenten eläimiä nähdään myös Omenakarnevaaleilla, mutta suuren ihmismäärän vuoksi ne pidetään siellä aitauksessa.

Alpaca Fuente by MP0030.jpg

Alpakka on laumaeläin, eikä viihdy yksinään. Alpakkaruuna Rane toimii lauman vahtina.

 

Alpakka on laumaeläin, joka ei pärjää ilman laumaa. Lauman minimikoko on kolme alpakkaa.

- Laumassa on aina järjestys ja jokaiselle eläimelle on omat tehtävät, kuten vartioiminen petoeläinten varalta. Jos eläimiä on kaksi, toinen stressaantuu joutuessaan vartioimaan koko ajan, Partanen kertoo.

Eräs syy alpakoiden kasvavaan suosioon on niiden helppohoitoisuus. Ne viihtyvät ulkona ympäri vuoden eivätkä tarvitse muuta suojaa kuin pihattotyyppisen rakennuksen, joka suojaa tuulelta ja sateelta ja jota talvella lämmittää lantapatja.

Sekä alpakoille että laamoille riittää keritseminen kerran vuodessa. Ne kuuluvat kamelieläimiin, eli ovat sukua kameleille.

- Alpakka ei ole koskaan ollut villi ja vapaa vaan intiaanit ovat jalostaneet sen vikunjasta. Laamat taas on jalostettu kuormajuhdiksi guanakosta, joka on vähän isompi kamelieläin, Partanen kertoo.

Alpaca Fuente by MP0048.jpg

Roosa on viikon ikäinen alpakanvarsa, joka kasvaa emänsä maidolla parisataa grammaa päivässä.

 

- Alpakka oli intiaanien peruskotieläin, josta saatiin lihaa, turkiksia, villaa ja kuivatuista papanoistakin polttoainetta. Espanjalaiset valloittajat yrittivät tuhota kaikki alpakat lampaiden tieltä. Henkiin jäivät vain ne, jotka ajettiin niin korkealle vuoristoon, että espanjalaiset eivät päässeet niiden perässä, Ahokas kertoo.

Kolme alpakkaa tarvitsee vähintään 1500 neliömetriä tilaa, joten ihan pienille pihoille alpakat eivät sovellu.

- Alpakan psyyke vaatii, että se pääsee laitumelle syömään, Partanen kertoo.

 

Alpaca Fuente by MP0056.jpg

Kolmen päivän ikäinen alpakavarsa Hellu emänsa Delician vieressä. Delicia on syntynyt Chilessä.

 

Alpaca Fuentella on myös vuokrapaikoilla olevia alpakoita, joita niiden omistajat voivat käydä katsomassa vaikka joka päivä. Alpakan voi siis hankkia, vaikkei omistaisi kolmelle alpakalle riittävää tilaa tai jos on varaa vain yhteen.

Alpakka syö kesäaikaan niittykasveja ja puiden lehtiä, mutta esimerkiksi pelkkä nurmikko ei riitä alpakalle. Sen ruuansulatus tarvitsee myös karkeampaa kortta.

- Alpakat ovat hyviä maisemanhoitoeläiminä, koska ne eivät kalua puiden runkoja. Ne tykkäävät syödä ruohon tosi lyhyeksi, mutta ne eivät vaurioita kasvien juuria jaloillaan. Ei tule mutaantumista, Ahokas kertoo.

- Laamat tykkäävät karummasta ravinnosta. Ne kaluavat myös puunrunkoja ja aitatolppia, Partanen mainitsee.

Alpaca Fuente by MP0106.jpg

Alpaca Fuente tuo maahan perulaista alpakanvillalankaa ja valmistaa siitä esimerkiksi pipoja.

 

Alpaca Fuente tuo maahan perulaisia alpakanvillalankoja. Omista villoista saadaan pian lankoja, sillä Raaseporin Mathildedalissa on juuri aloittanut Suomen ensimmäinen alpakanvillakehräämö. Lampaanvillalle tarkoitetut kehruukoneet eivät sovellu alpakanvillalle, joka on ohuempaa, onttoa ja josta puuttuu lanoliini.

Partanen ja kutojat Siuntiossa ja Kirkkonummella kutovat langoista pääasiassa pipoja, jotka ovat nuorten keskuudessa hyvin suosittuja. Alpakanvillan yksi erinomainen ominaisuus on, että se ei kutita.

- Alpakanvilla eristää kuusi kertaa paremmin kuin lampaanvilla. Se on todella kallista, hienoa ja kevyttä. Maailman hienoimmat puvut tehdään nykyään alpakanvillasta, Partanen kertoo.

MP

Alpaca Fuente by MP0100.jpg

Päivi Partanen näyttää sortteerauspöydällä, kuinka paljon villaa yhdestä alpakasta saadaan. Kuvassa ovat vain yhden alpakan selkäpuolen villat.

KESÄLLÄ GOLFFAAMAAN

Kirkkonummella sijaitseva Kurk-golf saavuttaa ensi vuonna 30-toimintavuotensa. Kurk Golf on kenttä, jota on viime vuosina kehitetty suunnitelmallisesti ja näistä askelista viimeisin, eli uusittu Lake&Valley kenttä avataan nyt elokuussa.
Kentän lisäksi myös palveluita ja itse klubirakennusta on myös kehitetty ja kehitys jatkuu myös kohti ensi vuoden juhlahetkiä.

kurk (1)p.jpg

Aikuisliikuntana mahtava vaihtoehto

Golf-sopii todella hyvin sukupuoleen ja ikään katsomatta (alk. 9v) koko perheelle, mutta todella hyvin yli 60-vuotaille.
- Golfin parissa harrastaja saa niin sosiaalisen kontaktin uusiin ystäviin kuin myös kävelytasoisen, pitkäkestoisen liikuntasuorituksen sekä lyönneistä tulevan kiertoliikkeen, kertoo Kurk-golfin viestintätoimikunnan puheenjohtaja Jukka Rimpiläinen.

kurk (33)p.jpg

Kurk Golfissa helposti kokeilemaan

Kurkin kentälle ollaan kehitetty jokaiselle lajista kiinnostuneelle matalan tason aloituskynnykset.
Kurkin pelaajapoluksi nimetty lajista kiinnostuneille tarjottu kokeilumahdollisuus antaa harrastajajäsen mahdollisuuden.
- Se tarkoittaa, sitä että 35€ klubikortilla pääset harrastajajäseneksi ja voit käyttää harjoitusaluetta itsenäisesti. Mailat saat caddiemasterilta lainaksi.
Seuraava taso on sitten Green Card-kurssi, jonka jälkeen pääset jo pelaamaan kentällä, etkä vieläkään ole välttämättä ostamassa omia mailoja, koska klubin mailat ovat lainattavissa.

kurk (5)p.JPG

Kurk Flow9

Kurk Golfin Flow9 on perheille ja kaveriporukoille tarkoitettu perjantai-ja lauantai-iltojen kiiretön pelivuoro. Flow9 pelataan Kurk GOlfin 9-reikäisellä Hill-kentällä kello 17 alkaen. Ryhmässä voi olla vaikka kaksi pelaajaa ja kaksi ensikertalaista. Pelaajat lyövät pitkät lyönnit ja ensikertalaiset puttaavat pallon reikään.
Flow9 on hieno keino näyttää omille kavereille millainen laji golf oikeasti on.

kurk_vesi_p.jpg

Miehiä suurin osa

Golf on Suomessa yhä miesten laji, sillä 70% harrastajista on miehiä, vaikka laji sopii aivan yhtä hyvin naisille.
Kuitenkin esimerkiksi Suomen naisten golfmaajoukkue sai MM-hopeaa vuonna 2012 ja useampikin suomalainen nainen pelaa ammattilaisena lajia maailmalla.

Kentän historiaa

Vaikka Kurk Golf sai alkunsa vuonna 1984 ja rakentaminen 1984-85 niin kentän historia alkaa jo perustajansa Curt Mattsonin kautta 1930-luvulta, olihan hän mukana Talin golfkentän alkuvaiheissa ja harrasti itse lajia 50-luvulle saakka. Ensimmäinen 9-reikäinen kenttä avattiin 1987 ja vuonna 2004 siirryttiin nettivarauksiin. Uusin kenttä avataan nyt elokuussa.

kurk (20)p.jpg

kurk (15)p.jpg

kurk (35).JPG

kurk (28).JPG

kurk (32).JPG

kurk (46).JPG

 

alue_harrastukset: 

Elämän eri vivahteita Kässässä

taideyhd Eila Laxen by MP  0008.jpg

Lohjan taideyhdistyksen puheenjohtaja Eila Laxén nauttii teoksista, joita yhdistyksen jäsenet ovat tuoneet näytteille.

Kässän talossa on Lohjan taideyhdistyksen näyttely, jonka teemana on Elämän sirkus. Esillä on 62 teosta yhteensä 28:lta tekijältä. Mukana on monipuolinen valikoima teoksia hyvin konkreettisista sadunomaisin ja abstrakteihin. Suurin osa on maalauksia, mutta näytteillä on myös kolme veistosta.

Seuran puheenjohtaja Eila Laxén kertoo, että yhdistävästä teemasta huolimatta jokainen jäsen sai tehdä millaisia teoksia halusi.

- Ihmiset tekevät niin kuin sydän tuottaa, niin kuin tuntuu hyvältä. Jokainen työ on tekijänsä näköinen ja kertoo siitä matkasta, jonka tekijä on työn parissa tehnyt. Töissä on iloa ja surua, kauneutta ja varjoja, Laxén kertoo.

- Toivon, että katsotte sillä silmällä näitä teoksia, että joku on oivaltanut, miten elämä on tärkeä, sanoi Kässän taloa ylläpitävän Virkkalan kulttuurinystävät ry:n puheenjohtaja Henriette van der Woude-Rantalaiho avajaisissa.

Kaikki työt ovat ensimmäistä kertaa yhdistyksen näyttelyssä lukuun ottamatta yhdessä huoneessa olevia piirroksia Lohjan Pyhän Laurin kirkosta. Ne olivat jo kevätnäyttelyssä, mutta jätettiin nähtäville yleisön pyynnöstä.

Reima Peltosen pysäyttäviä öljyväritöitä on esillä viisi kappaletta. Punakeltainen teos “Lähtö” omistettu Peltosen yli 90-vuotiaalle tuttavalle, jonka lähtö tästä elämästä oli lähestymässä.

- Halusin antaa välähdyksen kuoleman tietoisuudesta, että kuoleman voisi kokea siirtymisenä johonkin parempaan eikä pelätä sitä, Peltonen kertoo.

taideyhd Reima Peltonen by MP  0001.jpg

Toistakymmentä vuotta maalanneen Reima Peltosen teosten värit ovat hätkähdyttäviä. Kuvassa Peltonen esittelee tostaan “Lähtö”.

Peltonen miettii kuvataiteen merkitystä:

- Kuvantekijänä voi ilmentää omia kokemuksiaan ja näkemyksiään. Sitä en tiedä, pitäisikö teoksissa olla protestia tai kärkevää jonkin olemassaolevan yhteiskunnallisen ilmiön, väärinkäytöksien tai hirmutekojen arvostelua. Kantaa voi ottaa, jos haluaa. Kun näin uutisissa, kuinka Israel hävitti Gazaa, halusin maalata raunioituvan kaupungin, kertoo Peltonen.

Peltonen maalaa valoja ja värejä, mutta myös asioita, joita ei voi nähdä: tunnetta ja mystiikkaa.

- Teoksessa Kaikkeuden arvoitus pohdin, mitä tämä kaikki olemassa oleva on. Maalaus on syvämietteinen pohdinta kuvan muodossa. Ilmeisesti se koetaan pilvimaisemaksi, Peltonen arvelee.

Peltonen on maalannut vasta toistakymmentä vuotta, vaikka on tutustunut kuvataiteeseen jo nuorena.

Jari Ahlgrénin pastellitöitä on näyttelyssä kaksi kappaletta. Ahlgrénin henkilöaiheet ovat helpompia kuin Peltosen:

- Löydän hyviä malleja tv-ohjelmista. Kun kuvan voi pysäyttää, niin voi valita sopivat hetket ja ilmeet, Ahlgrén kertoo.

Hän on tehnyt taidetta noin 30 vuotta. Hän aloitti pastelleilla, maalasi parikymmentä vuotta öljyväreillä ja palasi jälleen pastelleihin.

- Pastellit sopivat minulle, koska ei tarvitse odottaa värin kuivumista niinkuin öljyvärien kanssa, Ahlgrén sanoo.

Yhdistys järjestää tänä vuonna neljä näyttelyä. Tulossa on toinen kesänäyttely Lohjan museon makasiinissa elokuussa sekä syysnäyttely Kässän talossa.

- Makasiinin näyttely liittyy Tenoripäiviin, joihin haluamme osallistua tällä tavalla. Sen teemana on Siveltimen sävelin, Laxén kertoo.

Syys- ja kevätkauden toiminta tapahtuu pääasiassa Kässän talon yläkerrassa. Jäsenille on tarjolla elävän mallin piirustuskurssi, taiteilija Jonas Gustavssonin johdolla kokoontuva avoin ateljee sekä kolme maalauspiiriä.

Kesänäyttely Elämän sirkus on avoinna arkisin klo 14-18 ja viikonloppuisin klo 12-16, heinäkuun loppuun asti. Paikalla on yhdistyksen jäseniä, joilta voi kysellä teoksista ja taideharrastuksesta.

MP

taideyhd Jari Ahlgren by MP  0002.jpg

Jari Ahlgrén löytää maalauksilleen malleja sieltä, mistä ei tulisi ajatelleeksi: televisio-ohjelmista.

alue_harrastukset: 

Mökkivene käyttötarkoituksen mukaan

mökkiveneet Lindberg  by MP  0027.jpg

Kimmo Lindberg esittelee suosittua tervan väristä Suvi 460 -soutuvenettä, jonka airot on kyllästetty tervaamalla.

Hankittaessa venettä mökkikäyttöön on syytä ensin miettiä, mitä veneellä halutaan tehdä, millaisissa olosuhteissa sillä aiotaan liikkua ja paljonko siihen halutaan sijoittaa rahaa.

Veneen valmistusmateriaalikin on tärkeä: lasikuituveneen kanssa täytyy varoa kiviä enemmän kuin alumiinisen.

- Alumiinivene antaa jonkin verran anteeksi. Jos tulee pientä naarmua, sitä ei tarvitse heti korjata. Lasikuituveneen pitäisi olla varustettu köliraudalla, sanoo Andrei Nosko Vene Andromista.

Koko Lohjanjärven vesistön alueella pärjää yleensä pienelläkin veneellä. Tuulisella kelillä aallot voivat kuitenkin Isollaselällä ja Karjalohjanselällä kasvaa nopeasti puolimetrisiksi, jolloin suojaisille vesialueille tarkoitetulla veneellä ollaan todella vaikeuksissa.

- Ei tarvitse aina lähteä vesille, jos tuulee liikaa. Voi pysyä rannassakin, muistuttaa Tommi Stigell Makko-Muovi ky:stä.

Soutaen tai moottorilla

Kaikkien uusien veneiden täytyy nykyään olla EU-normit täyttäviä. Normien ansiosta kaikissa myytävissä soutuveneissä on kellukkeet, jotka pitävät ne pinnalla kaatuneinakin.

Jos veneellä aiotaan pelkästään soutaa, on suippoperäinen eli savolaismallinen vene yleensä parempi kuin tasaperäinen. Useimmilla tasaperäisillä on suurempi kulkuvastus kuin suippoperäisillä.

Hyviä soutuveneitä ovat esimerkiksi Vene Andromin edustama Terhi Saiman, Venemyynti Lindbergin myymät Suvi 460 ja 490 ja Makko-Muovin myymät Suomi 470 ja 520L.

Suippoperäinen soutuvene kulkee liukkaasti kahden hevosvoiman polttomoottorilla tai pienellä sähköperämoottorilla.

- Sähköperämoottoria on helppo käyttää. Täytyy huolehtia vain akun lataamisesta. Monella pienellä järvellä ei saa muunlaista moottoria käyttääkään. Soutuveneen ja sähköperämoottorin saa jo tuhannella eurolla, kertoo Kimmo Lindberg Venemyynti Lindbergiltä.

Sähköperämoottorilla liikuttaessa akku suurin matkan pituuteen vaikuttava tekijä. Loppuunajetut henkilöautojen akut kannattaa unohtaa.

- Akuista ei kannata säästää. Kannattaa ostaa hyvät akut, jotka kestävät monta vuotta, Nosko korostaa.

Sadan ampeeritunnin akku riittää yleensä jopa viiden tunnin ajoon, jos ei ajeta koko ajan täyttä vauhtia. Pidemmillä ajomatkoilla akkuja voi olla kaksi, yksi menomatkaa ja toinen paluumatkaa varten.

Terhin valikoimissa on malli Sunwind, jossa on kiinteät aurinkokennot akkujen lataamista varten.

Katamaraani kulkee vakaasti

Useimmat tasaperäiset veneet on suunniteltu moottoriveneiksi, mutta pienimmillä niistä voi myös soutaa.

- Buster Mini on ollut tosi suosittu soutu- ja moottorivene. Se on alumiinirunkoisena kevyt ja helppo säilyttää. Syksyllä ei tarvitse muuta kuin ottaa moottori irti ja kääntää vene ympäri, Lindberg kertoo.

Terhin valikoimissa Buster Miniä vastaa malli 385.

Myös katamaraanimallista eli kaksirunkoista venettä kannattaa harkita, erityisesti jos etsii vakaata ja pienellä moottorilla kovaa kulkevaa venettä. Suomi 475 Cat kulkee 15:n hevosvoiman moottorilla peräti 19:n solmun nopeudella eli 35 km/h.

- Katamaraani on miellyttävä siksi, että se ei kallistele eikä ole herkkä tuulelle vaan kulkee suoraan, Stigell kertoo.

Suomi 475 Cat liikkuu kevyesti myös soutamalla ja keula- tai peräpurjeella. Samoin kuin useimpiin tasaperäisiin avoveneisiin, siihenkin saa lisävarusteena esimerkiksi rattiohjauksen tai ikkunallisen ajokuomun.

mökkiveneet Makko-Muovi  by MP  0026.jpg

Suomi 475 Cat on vakaa ja kevyesti kulkeva katamaraani. Lohjalla sitä myy Tommi Stigell Makko-Muovi ky:ssä.

Pienempikin vene riittää

Mökkivenettä ei kannata valita vain yhtä käyttötarkoitusta varten.

- Veneet ovat nykyään aika hyvin muunneltavissa käyttötarpeiden mukaisesti. Penkkejä voi irrottaa, kun mennään kalastamaan tai kuljetetaan enemmän tavaraa, Lindberg kertoo.

Venemyynti Lindbergin suosituimpia malleja ovat kokonaan alumiiniset Buster S ja Buster L sekä alumiinipohjainen ja lasikuituisilla sisäosilla varustettu Yamarin Cross. Jälkimmäistä saa sekä avomallina, hytillisenä että tuulilasiveneenä, johon saa kuomun.

Stigell kertoo, että asiakkaat haluavat nyt pitkästä aikaa pienempiä veneitä.

- Lohjanjärvellä veneiden pituus kasvoi 1980-luvulta lähtien puoli metriä joka vuosikymmenellä. Ihmiset halusivat aina vaihtaa isompaan veneeseen, Stigell kertoo.

Jos halutaan harrastaa vesihiihtoa, tarvitaan vähintään 40-hevosvoimainen moottori ja sille sopiva vene. Yli 60:n hevosvoiman perämoottorit ovat sisävesillä turhia, mutta merellä tarpeellisia, koska meriveneet ovat suurempia. Suojaisissa merenlahdissa pärjää kuitenkin myös soutuveneellä.

MP

Sivut

 
Tilaa syöte Harrastukset