Harrastukset

Mainos

Löytöretkelle näyttelyn avulla

Lohjanseudun kuvataidekoulun vuosinäyttely Löytöretkellä on esillä Lohjan pääkirjaston Linderinsalissa 8.3.-30.3.

kuvis2_0.jpg

 

Vuosinäyttelyn teema on Löytöretkellä.

-Aihe on valtakunnallinen, koska Suomen lasten- ja nuorten kuvataidekoulujen liitto juhlii nyt 35-vuotisjuhlavuottaan ja heidänkin juhlanäyttelynsä teemana on löytöretkeily. Valtakunnallinen lasten ja nuorten näyttely on esillä Kaapelitehtaan Puristamiossa 27.4.-12.5, kertoo Lohjanseudun kuvataidekoulun opettaja Nasu Raittinen.

Lohjan pääkirjastolla pidettävässä näyttelyssä on esillä kaikkien kuvataidekoulun 300 oppilaan kädenjälki. Kuvataidekoululaiset ovat työstäneet teemaa sekä konkreettisesti että mielikuvituksen keinoin.

-Olemme lähteneet löytöretkellä lähelle ja kauas. Tutkimme esimerkiksi Lohjan Pyhän Laurin kirkkoa, kertoo Raittinen.

Matkaan on lähdetty kävellen myös Tennarin kupeeseen ja Moisionpellolle sekä yhteisötaideteosta tekemään kirjastolle. Virtuaalisesti on käyty Wasa-laivan luona ja tasankointiaanien muotokuvien äärellä.

-Olemme tutustuneet eri kulttuureihin, kulkeneet suurten löytöretkeilijöiden jalanjäljissä ja puhuneet siitä, mitä löytöretkeily on ollut ennen ja mitä se on nyt, kertoo kuvataidekoulun opettaja Satu Kallio.

Kaukaisin mielikuvitusmatkailun kohde on ollut avaruus. Aihe on herättänyt myös keskustelua.

-Oli mielenkiintoista huomata, etteivät nuorten ajatukset nykyajan löytöretkistä koskeneet enää esimerkiksi maailman syvintä kohtaa, vaan olivat enemmän ihmisen kykyihin ja ihmisenä olemiseen liittyviä. Esille tulivat mm. taito lentää tai siirtyä teleportin avulla paikasta toiseen, ajatusten lukeminen ja ikuinen elämä, Kallio kertoo.

-Näistä pohdinnoista syntyi hyvä kontrasti, kun samaan aikaan työstimme muotokuvajäljennöksiä menneen ajan löytöretkeilijöistä, jotka löysivät vaikkapa uuden mantereen tai saavuttivat Pohjoisnavan, jatkaa Kallio.

kuvis3_0.jpg

Keramiikkakalat.

 

Tekniikat laajasti esillä

Näyttelyssä esillä olevat teokset edustavat laajasti kuvataidekoulussa käytettäviä monipuolisia kuvataiteen tekniikoita ja materiaaleja. Näyttelyssä on esillä mm. keramiikkaa, piirustuksia, maalauksia, valokuvia, grafiikkaa, tekstiilitöitä ja animaatiota.

-Vuosien mittaan oppilaat tutustuvat varsin laajasti eri tekniikoihin. Toisaalta he voivat syventyä perusteellisesti yhteen tiettyynkin, Kallio sanoo.

Näyttely merkitsee paljon kuvataidekoululaisille.

-Kyllä he ovat ylpeitä siitä, että työt ovat näyttelyssä esillä. Oppilaani ilahtuivat, kun kerroin, että heidän työnsä on jo ripustettu, Raittinen kertoo.

-Näyttelyssä he näkevät myös toistensa työt, sillä jokainen ryhmä käy katsomassa näyttelyn, hän jatkaa.

kuvis1_0.jpg

Löytöretkeilijöitä.

 

Pajuveneen rakennusta taiteilijan kanssa

Yksi osa näyttelyä on myös Hokusai-niminen suuri pajuvene, jonka kuvataidekoulun oppilaat tekivät yhdessä taidekummi ja kuvanveistäjä Jenni Tieahon kanssa. Pajuvenettä rakennettiin viime syksynä usean viikon ajan. Teos sisältää myös J. P. Mönkkösen ääniteoksen, joka käsittelee vesillä liikkumista ja veneen rakennusta.

-Siinä oli jotain todella hienoa, kun niin oppilaat, opettajat kuin taiteilijakin rakensivat pajuvenettä tasavertaisina rinta rinnan, Kallio kertoo.

Myös Lohjanseudun kuvataidekoulun entisten oppilaiden näyttely Retrospektiivi on esillä pääkirjastossa Pähkinä-salissa 14.3. asti.

-Se tuo näyttelyihin hauskan perspektiivin, kun voi käydä katsomassa myös, mitä entiset kuvislaiset tekevät nyt 20 vuoden jälkeen, Kallio toteaa.

alue_harrastukset: 

Retrospektiivi tuo kuvislaiset yhteen 20 vuoden jälkeen

Lohjanseudun kuvataidekoulun näyttelyistä päästään nauttimaan Lohjan pääkirjastossa tasaisin väliajoin, mutta tämän kertaisen näyttelyn tausta on harvinainen.

DSC_0040_0.jpg

Mikko Alapelto (vas), Janne Korsumäki ja Johanna Souru rakentamassa näyttelyä.

 

Retropsektiivi on viiden kuvataidekoulun entisen oppilaan yhteinen näyttely. Näyttelyn taiteilijat Mikko Alapelto, Janne Korsumäki, Pia Vaajakallio, Hans Rosenström ja Johanna Souru olivat mukana myös 20 vuotta sitten tammikuussa 1997 pidetyssä 7 päivää ja tunteet -näyttelyssä Lohjanseudun kuvataidekoulun Studio-tilassa. Tuolloin katsojaa kuljetettiin yhdeksän nuoren taiteilijan toimesta lehtiartikkelin mukaan ”punaisen ja sinisen sävyisistä negatiivisista vihan ja ahdistuksen tunteista kirkastuvan tunnelin kautta rakkautta kuvaavien töiden pariin”. Nyt osa saman ryhmän kuvislaisista kokoontui jälleen yhteen. Kaikki alkoi hullusta ideasta; mitä eri taustojen omaavat kuvataidekoulun kasvatit nyt saisivat aikaan, mitä he ajattelevat ja miten luovuus näkyy arjessa tai työssä? Kummankin näyttelyn takana vaikuttaa kuvataidekoulun rehtori Marketta Urpo-Koskinen.

-Marketta kutsui meidän silloin loppunäyttelyyn, kun emme muuten tajunneet lähteä maailmalle kuvataidekoulusta. Silloin saimme hyvän tilan ja vapaat kädet ja teimme töitä laidasta laitaan eri tunnetiloista. Teinivuosien angsti näkyi monissa, kertoo Souru.

-Nyt olemme kasvaneet aikuisiksi. Osa on tehnyt töitä taiteen parissa, osa ei. Tapasimme vuosien kuluttua, hän jatkaa.

-Olimme kuvataidekoulun 20-vuotisnäyttelyssä ja puhuimme siellä Marketan kanssa, jos vanhan porukan saisi kasaan, valottaa Korsumäki näyttelyn taustaa.

Päättötyönäyttelyyn osallistuneista yhdeksästä viisi lähti mukaan nyt kirjastolla nähtävän näyttelyn toteuttamiseen.

-Tämä on hyvä hetki muistella ja verestää ajatuksia siitä, mitä kuvataide on. Mitä siitä syntyy, kun lähtee taas tutkimaan käsillä tekemistä? Itselläni oli kymmenen vuoden tauko välissä, mutta nyt maalaaminen on taas lähtenyt ryminällä liikkeelle. Tässä onkin tarkoitus rohkaista hulluttelemaan ilman rimakauhua ja tuoda esille jotain kivaa, Souru kertoo.

Näyttelyssä on esillä maalauksia, savitöitä ja teollisen muotoilun konseptiluonnoksia mutta, tässä näyttelyssä ei keskitytä vain itse teoksiin, vaan kokoontuminen on tärkeintä.

-Näyttelyllä ei ole varsinaista teemaa, vaan kyse on prosessista, kun hyvin erilaisista taustoista tulevat ihmiset kokoontuvat jälleen. Kuvataidekoulu on se, joka meitä yhdistää, Korsumäki sanoo.

-Katsomme taakse ja mietimme, miten ”kuvislaisuus” näyttäytyy nyt. Olemme ihan fiiliksissä, kun käymme taas istumassa kuvataidekoulun pulpetissa, Souru hehkuttaa.

 

Katsoja näkee, onko teos tehty rakkaudella

Taiteen tekeminen on intohimo.

-Ilon ja rakkauden kautta sitä pitää tehdä. Katsojakin aistii sen, jos rakkaus ei ole mukana. Tekemiseen sidotaan psyykkistä energiaa. Muodosta riippumatta taiteella halutaan kertoa, miten maailma välittyy itselle. Joku toinen sitten katsoo teosta ja pohtii, miten itse suhtautuu kyseiseen asiaan, pohtii Alapelto.

-Haluamme rohkaista myös muita näyttämään sen, jos nauttii jostain, eikä peittelemään iloaan, Souru sanoo.

Monella heistä tie kuvataidekoulusta on vienyt myös työssä kuvataiteen pariin. Rosenström on kuvataiteilija, Korsumäki graafinen suunnittelija Souru ja Alapelto ovat muotoilijoita. Näyttelyn toteuttaminen on antanut heille uudenlaista vapautta.

-Ammatillinen tekeminen on suorittamista ja projekteja. Näyttelyä tehdessä olen yrittänyt päästä suorittamisesta eroon ja löytää taas sen tunteen, että tekee vain omaksi ilokseen, Korsumäki kertoo.

-Jotta toisille voisi synnyttää jotain, luovuuden virran täytyy löytyä itsestä. Omaa luovuuttaan täytyy myös ruokkia, ettei se tyssää. Sitten on helppo tehdä toisillekin. Lapsissa luovuus on luonnostaan, mutta aikuisena sen päälle liimataan odotukset, pohtii Souru.

20 vuodessa tie on vienyt yhden heistä Lontooseen saakka, mutta kuvataidekoulu ei ole unohtunut. He haluavat kiittää niin kuvataidekoulua kuin sen rehtoriakin.

-Kuvis antoi meille vahvan pohjan, toteaa Korsumäki.

-Käytän työssäni samoja elementtejä, joita kuvataidekoulussakin käytettiin. Luovalla alalla tarvitaan myös näkemystä ja vahvoja esikuvia, Marketta on sellainen, sanoo Souru.

-Lohjanseudun kuvataidekoulu on tehnyt huikean kulttuurihistoriallisen työn Lohjan alueella, lisää Korsumäki.

Näyttely on esillä Pähkinä-salissa 14.3. asti. 

alue_harrastukset: 

Luontopolut kutsuvat talvellakin

laavu.jpg

Laavulle makkaraa paistamaan.

 

Lohjalla pidetään kahta luontopolkua Karnaisten korven ja Paavolan tammen luontopolkuja myös talvisin kävelykunnossa. Lohjan Mahis-luonnonhoitoryhmä kunnostaa ja huoltaa niitä. Pitkospuilta on lumet luotu ja nuotiopaikoilla on polttopuita retkeilijöitä ja makkaranpaistajia varten. Polkuja ei kuitenkaan hiekoiteta, joten ne voivat olla jäisiä. Kukin liikkuu omalla vastuullaan.

Hyödynnä talviset viikonloput ja hiihtoloma ja mene nauttimaan talvisesta metsäluonnosta. Hieno pakkaslumi paljastaa metsänluonnon arkiset askareet. Aika on otollinen opetella eläinten lumijälkiä. Kuinkahan monta erilaista jälkeä löytyy luontopolun varrelta. Siinäpä hyvä kisailu kulkijoille!

Talvinen metsä on myös kuvauksellinen. Ideat ovat vain mielikuvituksesta kiinni, sillä lumen ja jään muokkaamia muotoja on metsäluonto tulvillaan. Saattaapa kuviin eksyä myös metsän asukkaita. Tikkojen reviirirummutukset ovat alkamassa. Tiaisia liikkuu paikoin pikku sekaparvissa, joukosta voi löytää hippiäisen tai puukiipijän. Illan hämärtyessä voi kuulla jo varpus- tai lehtopöllön huhuilua.

Myrskyjen kaatamat puut ovat oiva lisä Karnaisten korven luonnon monimuotoisuuteen. Kuolleet ja lahoavat puut tarjoavat sadoille eliölajeille ainutlaatuisia elinpaikkoja. Oikeastaan voidaan sanoa, että puussa elämä moninkertaistuu puun kuoltua ja sen kaaduttua verrattuna pystyssä olevaan elävään puuhun. Lahopuissa elää merkittävä osa Suomen uhanalaisista eliölajeista.

Paavolan tammen jykevyys on nyt lehdettömänä nähtävissä uhkeimmillaan. Puun muodot tulevat nyt hyvin esille: Pintajuuriston myhkyrät, rungon jykevyys, haarojen määrät sekä pitkälle vaakasuoraan osoittavat oksistot. Satumainen näkymä. Hämyisessä säässä tammi on jopa pelottavan oloinen lonkeroisine oksineen. Kannattaa mennä katsomaan ja pysähtyä miettimään mitähän se on saanut nähdä monisatavuotisen elämänsä aikana.

Kulje luonnossa aina varovasti hyvin varustautuneena sään mukaisesti ja varo liukastumisia, sillä talvipolut etenkin pitkospuut ovat aina liukkaita. Varo myös konkelopuita, älkää mene metsään voimakkaan tuulisella säällä.

Karnaistenkorven parkkipaikoista vain Suoniementaipaleen parkkipaikka on aurattu ja lisää parkkipaikkoja on Kisakallion urheiluopiston pihalla.   

tammi.jpg

Paavolan tammi.

alue_harrastukset: 

Valjakkourheilun suosio on nousussa

Koiran kanssa harrastaminen on nykyään suosittua, ja koiravaljakon voi nähdä kiitämässä esimerkiksi Lohjanjärven jäällä. Leudot talvet suuntaavat harrastusta kuitenkin kohti sulan maan lajeja.

DSC_0007.jpg

Järven jää on hyvä treenipaikka. 

 

Mielikuvissa pitkä koiravaljakko etenee Lapissa lumi pöllyten, mutta valjakkourheilun harrastajia löytyy ympäri Suomea.

-Lohjallakin on paljon valjakkourheilun harrastajia, kertoo Anna Hirvilammi.

Hän pitää miehensä Jukka-Pekka Ahosen kanssa siperianhuskykenneli Trailwinds Huskiesia Lohjan Karkalissa. Kennelissä on tällä hetkellä yhdeksän siperianhuskya.

-Valjakkourheilu on kasvattanut kovasti suosiotaan urheilulajina. Kyseessä ei ole vain arktisten alueiden laji, eikä ainoa rotu ole siperianhusky. Sulan maan lajit nostavat suosiotaan etenkin Etelä-Suomessa, Hirvilammi kertoo.

-Lohjallakin on paljon lajin harrastajia. Itse muutimme Helsingistä, emmekä ole kaivanneet takaisin. Tämä on hyvä paikka asua, luonto on kaunis ja Lohjanjärvi on hyvä treenipaikka talvella. Kaupunki on myös huomioinut hyvin harrastajia, koska laduilla voi treenata koiran kanssa hiihtoa, Hirvilammi jatkaa tyytyväisenä.

Koiran kanssa harrastaminen on lisääntynyt muutenkin.

-Pienenkin koiran kanssa voi harrastaa esimerkiksi canicrossia eli koirajuoksua, Hirvilammi sanoo.

DSC_0116.jpg

Anna Hirvilammille ja Jukka-Pekka Ahoselle valjakkourheilusta on tullut elämäntapa, kun koiralauma on kasvanut. 

 

Harrastus ja elämäntapa

Hirvilammin perheeseen kuului siperianhuskyjä, kun hän oli pieni.

-Sieltä innostus on lähtenyt, hän toteaa.

Ahonen puolestaan on aiemmin harrastanut vuorikiipeilyä ja vaeltamista samojedin kanssa.

-Huskyt tulivat mukaan kuvaan, kun tapasin Annan, hän kertoo.

Koiralauma kasvoi ja kiinnostus valjakkourheiluun heräsi.

-Tämä on elämäntapa, kun koiria on paljon, he toteavat.

-Kyseessä on koko perheen urheilulaji, jonka suosio on kasvanut myös junioriharrastajien keskuudessa. Heille järjestetään paljon leirejä, Hirvilammi sanoo.

-Tämä on pakostakin koko perheen harrastus, sillä parhaimmillaan yhteen pakettiautoon on pakattu mm. kuusi koiraa, kärry, ruuat, yöpymistarvikkeet sekä perhe, Ahonen sanoo naurahtaen.

Valjakkourheilun pariin vetävät halu olla ulkona ja erämaassa sekä puuhata koirien kanssa ja oppia niistä.

-On makea haaste muodostaa yhteisymmärrys, kun ei ole yhteistä kieltä, Ahonen sanoo.

Koirat eivät tule aina keskenäänkään toimeen ja lauma hakee hierarkiaansa.

-Parit voivat mennä vuosittain uusiksi, kun koira ei jostain syystä haluakaan enää vetää toisen vieressä, Hirvilammi toteaa.

Koirille mieluisin maasto on mutkitteleva metsäpolku, koska silloin mielenkiinto pysyy yllä ja ne odottavat, mitä seuraavan mutkan takaa löytyy. Avoin järven jää taas on haastava, koska sieltä puuttuvat kiintopisteet, joita seurata. Toisaalta paikallaan pysymistäkin pitää harjoitella.

-Joskus pitää pysähtyä kesken kilpailunkin, jos valjakoita kaatuu, Ahonen sanoo.

DSC_0095.jpg

Ennen lenkkiä koirissa riittää energiaa.

 

Kilpailut rytmittävät arkea

Aluksi Hirvilammi ja Ahonen hakivat lajin parista vain elämyksiä, mutta sitten puraisi kilpailukärpänen. Nykyään kilpailut rytmittävätkin elämää, sillä niiden mukaan treenataan esimerkiksi nopeutta tai voimaa ja ennen kilpailua koiriin pitää valaa uskoa siitä, että ne pärjäävät.

-Seuraavaksi menemme lyhyen matkan kilpailuun Mäntsälän Ohkolaan, Hirvilammi kertoo.

Useimmissa kilpailuissa matka on noin kymmenen kilometriä, mutta satojenkin kilometrien kilpailuja löytyy etenkin pohjoisempaa. Kanadasta löytyy jopa 1 200 kilometrin kilpailu.

-Voittajat suoriutuvat siitä reilussa kahdeksassa päivässä, toteaa Ahonen.

Suomessa ennätysmatkaa tavoittelee tällä hetkellä Suomen Valjakkourheiluliiton puheenjohtaja Juha Romppanen, joka aikoo Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kulkea koiravaljakon vetämänä Suomen päästä päähän itärajaa pitkin.

 

Valjakkourheilu alkoi Alaskasta

Koiravaljakoiden käytöstä alkuperäiskansojen keskuudessa on todisteita ainakin 3 000 vuoden takaa. Valjakkourheilu puolestaan kehittyi 1910-luvulla Alaskassa.

-Kilpailla alettiin kultaryntäyksen jälkimainingeissa, kun rahaa ja vapaa-aikaa riitti, mutta viihdettä ei ollut. Koiravaljakko oli Alaskassa ennen lentokoneiden tuloa ainoa luotettava kulkuväline. Sitten lyötiin vetoa, kenellä on nopein valjakko ja siitä se lähti. Aluksi käytettiin sekarotuisia, isoja koiria. Kun oli totuttu isoihin koiriin, siperianhuskyjä kutsuttiin aluksi ”siperianrotiksi”, mutta mielipide muuttui, kun ne pärjäsivät kilpailuissa, Ahonen valottaa lajin historiaa.

DSC_0105.jpg

alue_harrastukset: 

Taikkari – Lasten oma taidehetki

taikkari.jpg

5-8-vuotiaille lapsille järjestetään taidekerho Taikkarin keväällä 2017. Kerhossa lapsi pääsee tutustumaan kuvataiteen kiehtovaan maailmaan kahden taiteilijan Annu Mikkilän ja Laura Dahlbergin opastuksella.

Mitä kaikkea taide voi olla? Voisiko teos syntyä vain pelkistä tuoksuista? Taikkarissa lasta kannustetaan käyttämään luovuutta omalla erityisellä tavallaan. Leikki ja taide sulautuvat yhteen. Taiteen eri muotoja kokeillaan ja tutustutaan monipuolisesti luovuuden eri mahdollisuuksiin. Teoksia toteutetaan yhdessä ja erikseen, tutkimalla ja kokeilemalla sekä kierrätys- että luonnonmateriaaleja hyödyntäen.

Taikkari järjestetään 16.3.-18.5. joka torstai kello 17.00-18.00. Lohjan Monitoimikeskuksessa (Mahdollinen toinen ryhmä kello 18.30-19.30). Hinta sisältää 10 ohjattua kertaa sekä kaikki käytettävät materiaalit.

Kiinnostuneita pyydetään ilmoittautumaan sähköpostitse mahdollisimman pian. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 28.2. Kerro viestissä lapsesi nimi ja ikä. Taikkari järjestetään, kun kymmenen lasta on ilmoittautunut. (annu.mikkila@gmail.com /040 846 0673, dahlberg.laura@gmail.com /050 310 1563)

alue_harrastukset: 

Krav magasta lapsillekin itsepuolustustaitoja

krav1.jpg

Iida Kataikko torjuu Jari Kataikon hyökkäyksen.

 

Krav maga on israelilainen, alun perin sotilaskäyttöön tarkoitettu menetelmä, jota on myöhemmin muokattu myös itsepuolustuksen ja voimankäytön tarpeisiin. Laji perustuu ihmisen luonnolliseen reagointiin ja siihen on yhdistetty eri kamppailulajien parhaat puolet. Krav magassa ei kilpailla, vaan keskitytään itsepuolustukseen. Harjoittelussa painotetaan puolustautumista myös altavastaajan roolissa ja eri asennoista, kuten istuen tai maaten.

Krav Magan avulla myös lapsille voidaan opettaa itsepuolustusta yksinkertaisesti ja tehokkaasti. Junioritoimintaa on ollut Suomessa vasta muutaman vuoden ajan, mutta kokemukset ovat ainakin Lohjalla olleet hyviä. Junioriharrastajia on Lohjan kamppailukeskuksessa nyt 28.

-Vaikka kyse on vakavasta asiata, harjoitukset tehdään todella leikinomaisiksi lapsille. Tekniikat ovat samoja kuin aikuisillakin, mutta ne on suhteutettu ikään sopiviksi. Emme puhu hyökkääjistä, etteivät lapset ala pelätä aikuisia, vaan esimerkiksi hattivateista, jotka hyökkäävät. Lapset ovat tykänneet kovasti ja heillä on ollut hauskaa. Meillä on hyvä ilmapiiri täällä, kertoo valmentaja Ilkka Tuomela.

-Pyrimme opettamaan lapselle, miten uhkaavat tilanteet tunnistetaan ja vältetään ja miten niissä toimitaan, jos sellaiseen tilanteeseen joutuu. Meillä on myös ajatus, että kamppailija ei kiusaa itse. Yritämme kasvattaa liikunnallisia ja fiksuja muksuja, Tuomela jatkaa.

-Tärkeintä on päästä pois uhkaavasta tilanteesta ja juoksemaan karkuun. Hyökkääjää on turha yrittää ottaa kiinni esimerkiksi lukko-otteilla. Pakoon pääseminen on tärkeintä, sanoo apuohjaaja Matti Pirhonen.

Tärkeää on myös osata huutaa apua, painaa mieleensä uhkaavan henkilön tuntomerkit ja kertoa tapahtuneesta aikuisille.

-Haluamme antaa lapsille ja nuorille jonkinlaisen työkalupakin uhkaaviin tilanteisiin, etteivät he menisi niissä lukkoon. Toivomme, ettei näitä taitoja tarvita koskaan tositilanteessa, mutta koska kaikenlaista voi tapahtua, on hyvä tietää, miten tulee toimia, sanoo puolestaan apuohjaaja Petri Kaikko.

-Lajin parista saa myös uusia kavereita. Kaksi omaakin lastani harrastaa krav magaa ja he ovat tykänneet todella paljon, Kaikko jatkaa.

Krav maga mahdollistaa henkilökohtaisen kehittymisen sekä fyysisesti että henkisesti. Itsepuolustustaidon lisäksi harjoittelu kasvattaa mm. itseluottamusta, itsekuria, fyysistä kuntoa, motorisia taitoja, koordinaatiota, tasapainoa, refleksejä sekä sosiaalisia taitoja.

krav3.jpg

Miika Koski harjoittelee potkua Petri Kaikon pitämään potkutyynyyn.

 

Uusia taitoja oppii koko ajan

14-vuotiaat Ossi Koljonen ja Aku Tuomainen ovat kumpikin harrastaneet krav magaa jo pari vuotta.

-Isäni kertoi tästä lajista, koska hän on itsekin harrastanut sitä aiemmin. Tulimme sitten yhdessä tänne, Koljonen kertoo.

Myös Tuomaisen isä houkutteli poikansa lajin pariin.

-Hänkin on itse harrastanut ennen ja kehotti myös minua kokeilemaan, Tuomainen kertoo.

Koljonen tiivistää poikien mielipiteen krav magasta seuraavasti.

-Tässä lajissa oppii koko ajan uusia taitoja, eikä sitten ole niin avuton, jos jotain sattuu, vaan osaa puolustautua. Täällä saa tehdä juttuja, joita ei muualla oppisi, kuten potkuja.

-Meillä on täällä myös hyvä yhteishenki, Tuomainen lisää.

-Valmentajatkin ovat todella mukavia ja osaavat hyvin neuvoa, miten jokin tekniikka saadaan toimimaan, jos sitä ei meinaa osata, Koljonen sanoo.

Sekä Koljonen että Tuomainen aikovat jatkaa lajin harrastamista ja suosittelevat sitä myös muille. Lajista kiinnostuneet voivat tarttua tilaisuuteen vaikka heti tällä viikolla, sillä juniorien ja teini-ikäisten uudet peruskurssit alkavat ensi sunnuntaina kello 12.00 Lohjan kamppailukeskuksen salissa (Sauvonrinne 2). Myös aikuisille löytyy omat ryhmät.

krav4.jpg

Ossi Koljonen (vas) ja Aku Tuomainen kertovat, että krav magassa oppii koko ajan uusia taitoja.

krav2.jpg

Lapsille krav magaa opetetaan leikin kautta.

alue_harrastukset: 

Rauta-Pantterit laajentaa toimintaansa voimanostoon

pantterit.jpg

Jan Liljeström, Sanna Lindholm ja Mirva Salmi (oik) kertovat, että Rauta-Panttereilta löytyy myös aktiivista junioritoimintaa.

 

Vuonna 2015 perustettu Rauta-Pantterit ry on tähän asti keskittynyt painonnostoon, mutta nyt urheiluseura laajentaa toimintaansa myös voimanostoon. Uuden lajin myötä seura toivoo saavansa uusia jäseniä. Rauta-Pantterit hyväksyttiin vuoden alusta myös Suomen voimanostoliiton (SVNL) jäsenseuraksi.

-Moni painonnostajakin haluaa harjoitella myös muuta kuin omaa lajiaan, nyt voimanostokin on rinnalla, toteaa painonnostovalmentaja Mirva Salmi.

Voimanoston valmennuksesta vastaa Jan Liljeström. Seura toimii Salmen yrityksen MiXtremeSportin tiloissa. Alun perin se perustettiin Salmen valmennettavien vuoksi.

-Heitä tuli ympäri Suomea, joten halusin pistää pystyyn seuran, joka ei ole nimellisesti sidottu mihinkään paikkakuntaan.

Seuralla on tällä hetkellä varsinaisia jäseniä noin 25 ja kannatusjäseniä noin kymmenen.

-Meille tulee harrastajia paljon muiden lajien, kuten alppihiihdon, telinevoimistelu ja yleisurheilun parista. Painonnostosta haetaan tehoja omaan lajiin, mutta osa heistä on innostunut enemmänkin painonnostosta, Salmi kertoo.

-Kakkoslajista voikin tulla ykköslaji, lisää Rauta-Pantterien puheenjohtaja Sanna Lindholm.

Aikuisten harrastajien lisäksi seuralta löytyy myös vahvaa junioritoimintaa.

-Saamme junioriharrastajia esimerkiksi sitä kautta, että he tarvitsevat seuran, jos haluavat kilpailla, avaa Lindholm.

-Halusimme tuoda tähän seuraan niitä ominaisuuksia, joita muilta puuttuu, kuten juuri junioritoiminta, Salmi sanoo.

-Täällä on myös hyvä henki ja kaikkia kohdellaan tasavertaisesti iästä, sukupuolesta ja taitotasosta riippumatta, Liljeström lisää.

Lajista kiinnostuneet otetaan mielellään vastaan tutustumaan.

-Tätä ei ole hinnallakaan pilattu, koska haluamme, ettei kenenkään harrastaminen jää rahasta kiinni, Salmi sanoo.

 

Tekniikka kuntoon lempeällä otteella

Suurien painojen kanssa toimiessa oikean tekniikan merkitys on aivan olennainen.

-Vanhan liiton ajatus oli, että tehdään kovia tuloksia ja kilpaillaan paljon, mutta me toimimme nykyaikaisemmin ja kiinnitämme huomiota erityisesti siihen, että liikkeet tehdään oikein, eikä paikkoja rikota. Ei tämä laji ole vain voimasta kiinni, vaan psykofyysisestä kokonaisuudesta, Lindholm painottaa.

-Meillä on tällainen vähän lempeämpi ja naisellisempi ote asiaan, Salmi naurahtaa.

-Panostamme myös harjoittelun monipuolisuuteen, hän jatkaa.

-Kiire on se asia, joka harjoituksiin tullessa ja erityisesti kehittymisen kannalta, pitää

unohtaa. Tällöin vältytään myös turhilta loukkaantumisilta, Liljeström toteaa.

Lempeistä otteista huolimatta tai ehkä jopa niiden vuoksi seuran jäsenet ovat pärjänneet hyvin kilpailuissa.

-Sekä aikuiset että lapset ovat pärjänneet. Kilpailu on jo itsessäänkin elämys, joka nostaa itsetuntoa. Uutena juttuna on tulossa peruskoululaisten painonnoston mestaruuskilpailu, johon meiltä saattaa lähteä jopa 13 junioria, Salmi kertoo.

-Olemme pyrkineet myös pitämään omia kilpailuja, jotta harrastajat saavat kokemusta ja rutiinia, eikä isommissa kilpailuissa sitten tarvitse jännittää niin paljon, Lindholm sanoo.

Myös voimanoston osalta seurasta löytyy kilpailuvalmennusta, sillä Liljeström on kiertänyt itse paljon kilpailuja.

-Voimanostossa on helppo kynnys lähteä pienempiin kilpailuihin hakemaan omia suorituksia, hän kannustaa.

Kaikkien seuran jäsenten ei toki tarvitse kilpailla.

-On kiva, jos väkeä löytyy vain harrastamaankin. Esimerkiksi tietokoneen ääressä työtä tekevät saavat tästä hyvää liikettä niskan ja hartioiden alueelle. Itseään vastaanhan tässä kilpaillaan kuitenkin koko ajan, muistuttaa Lindholm.

-Oman ennätyksen tekeminen on huima juttu, lisää Salmi.

 

Oma juttu

Painonnoston osa-alueita ovat tempaus ja työntö ja voimanoston jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maasta nosto. Kun oma laji osuu kohdalle, sen kyllä huomaa.

-Olen aina halunnut olla vahvempi kuin pojat ja haaveammattini on liittynyt turvallisuusalaan, Salmi kertoo harrastuksensa taustaa.

Nykyään hän keskittyy valmentamiseen, mutta takana on myös monta vuotta kilpailua.

-Painonnosto on haastava ja monipuolinen laji. Siinä haluaa olla koko ajan parempi ja parempi, hän sanoo.

Lindholmille tärkeää on mm. yhdessä treenaaminen, vaikka kyseessä onkin yksilölaji.

-Painonnosto on tuntunut ensimmäiseltä lajilta, joka on selvästi minun juttuni. Kaikkia ihmisiä ei ole luotu juoksemaan. Nyt minua kiinnostaa voimanostokin, hän naurahtaa.

Liljeström puolestaan kiinnostui voimanostosta, kun hän kohtasi kuntosalilla muita lajin harrastajia.

alue_harrastukset: 

Moves kutsuu tanssia harrastavia nuoria

Ilmoittautuminen Nuori Kulttuuri Moves -aluetapahtumaan on käynnissä 29.1. asti. Länsi-Uudenmaan aluetapahtuma järjestetään Hangon urheilutalolla 11.3.2017.

Moves on valtakunnallinen tanssin tapahtumakokonaisuus, johon voivat osallistua kaikki 10-20-vuotiaat tanssin harrastajat. Tapahtumaan voi osallistua vähintään kolmen hengen ryhmällä. Tanssilajit ovat nykytanssi, katutanssi, show- ja jazztanssi, kansantanssi ja muut etniset tanssilajit sekä baletti, missä muista lajeista poiketen hyväksytään soolo- ja pas de deux -esitykset.

Lisätiedot tapahtumasta ja ilmoittautuminen löytyy osoitteesta http://www.hanko.fi/artmoves2017 

alue_harrastukset: 

Havaitse 100 lintulajia itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuonna

bullfinch-818188.jpg

Itsenäisyytemme juhlavuoden kunniaksi BirdLife Suomi haastaa suomalaiset 100 lintulajia -kampanjaan. Sen ideana on oppia lisää Suomen luonnosta, kartuttaa lintulajien tunnistustaitoa ja siinä sivussa havaita 100 lintulajia tämän vuoden aikana.

Haasteeseen voi osallistua kuka tahansa. Suomessa pesii noin 250 lintulajia, ja kaikkiaan on havaittu runsaat 470 lajia, joten 100 lajia vuodessa ei ole aloittelijallekaan mahdoton tavoite. Lajien määrällä ei kilpailla, vaan kampanjassa pyritään vain siihen, että mahdollisimman moni tunnistaa ja havaitsee vähintään sata lajia.

BirdLife Suomen jäsenyhdistykset järjestävät eri puolilla maata opastettuja retkiä ja muita tapahtumia. Osallistumalla niihin oppii helposti lisää linnuista.

BirdLife seuraa kampanjan etenemistä verkkosivuillaan. Lisäksi joka viikko julkaistaan vinkkinä lyhyt esittely kahdesta ajankohtaisesta lajista. Tällä tavoin vuoden aikana tulee tutuksi 100 lintulajia.

 

Pihabongaus ottaa varaslähdön Luonnon päivien juhlintaan

BirdLife Suomen Pihabongaus-tapahtuma järjestetään 28.1.-29.1. Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla, ja havainnot ilmoitetaan BirdLifelle.

Pihabongaus on Suomen suurin lintutapahtuma. Se on järjestetty tammikuun viimeisenä viikonloppuna vuodesta 2006 lähtien. Viime vuosina noin 20 000 ihmistä on tarkkaillut lintuja lähes 15 000 pihalla ympäri maan. Vuosien varrella on kertynyt havaintoja noin 5 miljoonasta lintuyksilöstä.

Osallistuakseen Pihabongaukseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Pihabongaus ole kilpailu. Tavoitteena on ennen kaikkea innostaa tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja sekä kiinnostumaan lähiluonnosta. Tapahtuman suojelijana on tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio.

Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvisen linnuston muutoksista. Tähänastiset tulokset kertovat muun muassa hömötiaisen ja varpusen selkeästä vähenemisestä ja pikkuvarpusen runsastumisesta.
Tapahtumaviikonloppuna tehdyt havainnot voi ilmoittaa osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. BirdLife julkaisee verkkosivuillaan tuloksia jo tapahtuman aikana, alustavan yhteenvedon 30.1. ja lopulliset tulokset helmikuun aikana.

Tänä vuonna Pihabongaus ottaa varaslähdön Luonnon päivien juhlintaan. Luonnon päivät ovat yhdessä tekemisen ja yhdessä luonnosta nauttimisen päiviä. Ensimmäistä Luonnon päivää vietetään 4.2.

OSALLISTUMISOHJEET LYHYESTI:
Hauskaa, helppoa, hyödyllistä ja siihen kuluu vain tunti!
Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa.
Pihabongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua.
Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla joko
lauantaina 28. tai sunnuntaina 29. tammikuuta.
Tunnista havaitsemasi lintulajit.
Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLifelle viimeistään perjantaina 3.2. osoitteessa www.pihabongaus.fi
Havainnot voi ilmoittaa myös postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on oltava lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä.

alue_harrastukset: 

Vielä ehtii mukaan Bändien kehityskaari -projektiin

Huomio sinä jo hiukan esiintymistä omaava bändi tai sooloartisti; vielä ehdit mukaan Bändien kehityskaari -projektiin. Projekti oli viime kaudella Lohjan nuorisopalveluiden vetovastuulla toimiva musiikkiprojekti, jonka yhteistyökumppaneina toimi paikallisia yrityksiä, yhdistyksiä sekä vapaaehtoisia henkilöitä. Uudella kaudella Nuori Lohja - Lohjan kaupungin nuorisotyö jatkaa projektin yhteistyökumppanina, mutta vetovastuu siirtyy kaupungilta Länsi-Uudenmaan Elävän Musiikin Ystävät Ry:lle.

Projektin tarkoituksena on auttaa 13-29-vuotiaita musiikkia aktiivisesti harrastavia nuoria etenemään oman alansa osaajiksi tai jopa ammattilaisiksi. Tarjolla tässä Bändien kehityskaari -projektissa on musiikkialan ammattilaisten opetusta maksutta sekä mentoreiden tapaamisia. Projekti kestää heinäkuun loppuun asti ja siihen sitoudutaan koko projektin ajaksi. Erilaisten välietappien jälkeen yhdellä bändillä/artistilla on mahdollisuus päästä esiintymään vuoden 2017 Lohjan Rantajameille.

Projektin toimintakaudelle 2017 on päätetty siirtää projekti koskemaan koko Länsi-Uudenmaan aluetta (Lohja, Vihti, Karkkila, Siuntio, Inkoo, Kirkkonummi, Raasepori, Hanko), joten nuorilla muusikoilla on nyt mahdollisuus osallistua projektiin muualtakin kuin Lohjalta.

Projektiin mukaan pyritään Bändikatselmuksen kautta. Katselmus järjestetään sunnuntaina 5.2. Lohjalla. Päätökset projektiin pääsijöistä tekee paikalla oleva raati. Bändikatselmukseen otetaan mukaan seitsemän ensimmäiseksi ilmoittautunutta artistia/bändiä. Jokaisen esiintyjän tulee esittää kaksi biisiä. Katselmukseen pääseville lähetetään tarkat ohjeet aikatauluineen sähköpostitse. Ilmoittautumisaikaa on 29.1. asti. Siispä sinä nuori bändi tai sooloartisti, jos vähänkin mietit asiaa, ilmoittaudu tai kysy lisää. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: jani.meling@gmail.com.

Projektin siirryttyä yhdistykselle kulut kuitenkin hiukan kasvavat. Ilman yhdistystä projektilla ei olisi jatkoa. Kaikki avustukset projektille on tarpeen ja sitä enemmän nuoret muusikonalut saavat. Olisiko tämä sinun tapasi olla mukana luomassa lohjalaisille nuorille uutta ja mahtavaa mahdollisuutta?

Projektin 2015-2016 tunnelmia löytyy bändiprokkisblogista: www.nupabandiprokkis.blogspot.fi

alue_harrastukset: 

Sivut

 
Tilaa syöte Harrastukset