Harrastukset

Mainos

FC Saukkolan Pallo käynnistänyt futisepidemian – vireä kenttä on täynnä vihreää!

Jos ei anna silmän liiaksi viipyä Nummen urheilukentän käyttökiellossa olevassa katsomossa, on alue vihreäpaitaisine saupalaisineen aivan mielettömän riemukas ja iloinen näky. Sama toistuu useana iltana viikossa ja jopa silloinkin, kun varsinaisia harjoituksia ei ole. Vapaaehtoisten vetäjien voimin pyörivä FC Saukkolan Pallo on onnistunut levittämään entisen Nummi-­Pusulan alueelle jo epidemiaksi luokiteltavan futiskuumeen. Saupassa palloilee tätä nykyä yli sata pelaajaa. 

pallo1.png

P06-07-joukkue pelin tiimellyksessä.

 

Saupa on onnistunut tavoitteidensa mukaisesti lisäämään liikuntaa lasten arkeen – on hienoa kun kentän laidalle unohtuu repun lisäksi myös kännykkä pallon viedessä mukanaan. Toisaalta Saupassa pyritään opettelemaan toisten ihmisten huomioimisen lisäksi myös omista varusteista huolehtimista, jotta ne kännykät eivät ainakaan kovin usein jäisi sinne kentälle ainakaan kokonaan. Saupan strategia on toimiva; kaikki pääsevät pelaamaan, eikä vaihtopenkillä ole vakkarilämmittäjiä. Jokainen on joukkueen osa, yhdessä harjoitellaan, onnistutaan ja koetaan joukkueurheilun mukavat puolet. Ilo liikkua syntyy hyvästä fiiliksestä, ei otsaryppyisestä kilpailemisesta. Saupa kasvattaa! Kaikki ovat tervetulleita mukaan, aiempaa jalkapallokokemusta ei tarvitse olla. Seurasta löytyy tällä hetkellä kattava määrä joukkueita ikäryhmille ­-02­-11; sekä pojille, että tytöille. Poikajoukkue -­02­-03 olisi tällä hetkellä myös valmentajaa vailla – jos asia kiinnostaa, ota yhteys Saupaan: (www.saukkolanpallo.fi) ja tee itsestäsi merkittävä aikuinen alueen lapsille!

Saupa osallistuu säännöllisesti myös turnauksiin, joissa vihreäpaitaiset pääsevät mittelemään muiden kanssa. Virkkalassa 21.5.-­22.5. pelatussa Buster­turnauksessa Saupaa suosi muukin kuin sää; kolme Saupan joukkuetta pelasi yhteensä 9 peliä, joista 5 voitettiin, 1 pelattiin tasan ja koettiin 3 tappiota. Virkkalasta kotiin hikisten futissukkien lisäksi kannettiin myös hopeaa P04­-05-­ joukkueen sijoittuessa turnauksessa toiselle sijalle.

Minisaupalaiset (­-10 ja ­-11 syntyneet) pelasivat 23.5. ensimmäisen pelinsä harjoitusottelussa FC Lohjan P­-10­-joukkuetta vastaan. Peli päättyi iloisiin lukemiin 5­-0. Siinä riitti ainesta riemuun ja ryhmähaleihin. Markus Linnamaa, 5v, pääsi haastatteluun osallistuessaan ensimmäiseen jalkapalloturnaukseensa:

-Jännittikö joukkueen eka peli ja mikä oli parasta?

-Ei jännittänyt. Me tehtiin maaleja.

Markus arvioi tykkäävänsä eniten hyökkäämisestä. Ja puolustuksesta. Ja keskikenttäpelaamisesta. Ja maalista.

-Mut pelissä on kivempaa, kun on kentällä ja saa juosta ja kikata...Me kikkaillaan tosi hyvin! kertoo Markus.

Kysyttäessä tähtipelaajalta salaista tietoa kentällä nähtyihin supinoihin liittyen, Markus naureskelee veikeästi ja vastaa arvoituksellisesti.

­-Pelijuttuja. Meidän omia pelikaverijuttuja.

 Aiheet eivät selvästikään olleet suurelle yleisölle tarkoitettuja. Markus kertoo että häntä ei yhtään väsyttänyt isolla kentällä juoksemisen jälkeen.

-Mä olisin halunnut pelata heti toisen pelin! Oli myös hauskaa halata. Ja sit me kaikki kaaduttiin ja naurettiinja toista joukkuetta nauratti kans, ne oli kivoja.

pallo2.png

5-vuotias Markus Linnamaa (oik.) pelikaverinsa Ossi Takarin kanssa.

 

Saupan panostaminen lapsiin ja nuoriin kantaa pidemmmälle kuin parhainkaan avauspotku. Toiminta on ensisijaisen tärkeää lähiharrastamista vastaiskuna syrjäalueiden toimintojen hävittämisvimmalle. Myös niiden perheiden lapset, joiden on vaikeaa turvata lasten pitkiä harrastusmatkoja, pääsevät helpommin mukaan toimintaan. Taloudellinen tilanne ei myöskään ole este harrastukselle; SauPa tekee yhteistyötä Hope Lohjan kanssa, josta perhe voi saada apua kustantannuksiin. Harrastaminen omalla kylällä kehittää merkittävästi yhteisöllisyyttä ja tarjoaa vanhemmille mahdollisuuden tutustua toisiin vanhempiin. Vapaaehtoisten vetäjien ja muiden toimijoiden käyttämä aika on iso satsaus lasten elämään ja tulevaisuuteen. 

Teksti: Kirsi Nurmi

alue_harrastukset: 

Tanssikoulun vuosi päättyi vauhdikkaaseen kevätnäytökseen

Un dos tresin kevätnäytöksessä nähtiin kaikenikäisiä tanssijoita. Heitä yhdisti kuitenkin yksi asia: hymy huulilla. Syksynkin suunnitelmat ovat jo valmiina.

tans2.jpg

Tanssikoulu Un dos tresillä on tänä vuonna juhlavuosi, sillä tanssikoulu täyttää kymmenen vuotta.

-Yhdeksän vuotta on menty Kirsi Kannaksen johdolla ja tämä viimeisin minun, kertoi koulun nykyinen johtaja Eveliina Luoma.

Tänä vuonna kevätnäytös esitettiin poikkeuksellisesti Lohjan Yhteislyseon lukion salissa, koska Laurentius-sali on remontissa. Värikkäillä valoilla tunnelma oli kuitenkin saatu kohdalleen ja tanssijoille luotua näytökseen sopiva ympäristö. Perinteitä kunnioittaen näytös alkoi flamencolla ja päättyi Ricky Martinin Mariaan. Meininki oli kaikin puolin kohdallaan ja tanssijoiden innostus lajiaan kohtaan välittyi varmasti yleisöllekin. Etenkin pienempien esiintyjien kasvoilta paistoi myös hellyttävä onnistumisen ilo ja aplodien aikaan saama mielihyvä.

tans1.jpg

 

Tanssiminen on parasta, mitä tiedän”

Annisofia ja Ainomaria Verronen sekä Olivia Tiihonen ovat tanssineet Un dos tresissä jo monta vuotta. Tanssikoulun opetus, opettajat, tanssisalit ja hyvä ilmapiiri saavat tytöiltä kiitosta. He esittivät näytöksessä flamencoa.

-Tanssiminen on parasta, mitä tiedän, sanoo Annisofia Verronen.

Itse tanssiminen on hänen mielestään näytöksissäkin parasta, mutta myös esiintymisvaatteiden käyttäminen ja muille esiintyminen on mukavaa.

-Aina esitykset hiukan jännittävät, mutta se kuuluu asiaan, hän jatkaa.

-Parasta tanssissa ovat tyylikkäät liikkeet, sanoo puolestaan Ainomaria Verronen.

-Musiikki on parasta, koska se tuo rytmin, pohtii Tiihonen.

Lopuksi tytöt vastaavat kuorossa, että aikovat ehdottomasti jatkaa tanssia tulevaisuudessakin.

tans3.jpg

Annisofia Verronen (vas), Ainomaria Verronen ja Olivia Tiihonen ovat tanssineet Un dos tresissä jo useamman vuoden. Tanssikoulu saa heiltä kiitosta mm. opetuksesta ja ilmapiiristä.

 

Syksyn uutuudet

Kesällä Un dos tres järjestää aikuisille arki-iltaisin (ti-to) helppoa tanssiliikuntaa, johon pääsee mukaan, vaikka ei joka tunnille ehtisikään. Ohjelmassa on mm. rumbitaa, latinomixiä, flamencoa ja zumbaa.

Katse tähyää silti jo syksyynkin, vaikka vasta on edellinen lukukausi taputeltu. Syksyllä harjoituksensa aloittaa tanssikoulun neljäs taiteen perusopetuksen laajaa oppimäärää suorittava flamencon erityiskoulutusryhmä. Tähän ryhmään pidetään pääsykokeet 14.8. Pääsykoetta varten lapsella ei tarvitse olla tanssikokemusta, vaan siellä katsotaan mm. ryhmin omaksumiskykyä ja valmiuksia ryhmässä toimimiseen. Ryhmään haetaan vuosina 2007-2009 syntyneitä lapsia. Koko laajan oppimäärän suorittaminen sisältää 1 300 tuntia tanssia, mikä vie yleensä 6-10 vuotta. Viikossa tunteja ei kuitenkaan tarvitse olla paljon. Alkuun lähdetään kahdesta flamenco-tunnista ja yhdestä vapaavalintaisesta.

-Laajan oppimäärän suorittaminen on hyvä ponnahduslauta, jos tanssista haluaa joskus ammatin itselleen. Suurin osa kuitenkin haluaa vain treenata harrastustaan määrätietoisemmin, kertoo Luoma.

Myös New Way -showryhmä hakee uusia jäseniä. Tähän ryhmään haetaan 14 vuotta täyttäneitä ja tanssia aiemminkin harrastaneita nuoria. Ryhmä tanssii mm. tapahtumissa ja kilpailuissa. Pääsykokeet pidetään kesän aikana.

Syksyllä alkaa lisäksi uusia tanssikursseja. Uusia tunteja on mahdollista järjestää, sillä Un dos tres on saanut käyttöönsä kolmannen salin. Luvassa on aikuisbalettia, salsaa, streetsalsaa, parisalsaa ja groove-tunteja, joilla yhdistyvät musikaalit, show ja commersial.

Syyslukukauden avajaisia vietetään lauantaina 20.8. ja viikkotunnit alkavat 21.8. Tanssiryhmiin tulee ilmoittautua etukäteen.  

alue_harrastukset: 

Sukeltamalla pääsee kokemaan vedenalaisen maailman

Sukeltamalla pääsee Suomessakin näkemään hienoja vedenalaisia maisemia ja hylkyjä. Lohjan Urheilusukeltajien avulla kuka vain voi kokeilla laitesukellusta.

sukellus22.jpg

Kaveriporukalla sukeltamassa Maltalla syyskuussa 2015, sukelluskohteena Imperial Eagle –hylky. (Kuva: Esa Tammio)

 

Esa Tammio Lohjan Urheilusukeltajista kertoo, että Suomessa sukellusta harrastaa noin 25 000 henkilöä.

-Laji ei ole supersuosittu, mutta ne, jotka sitä harrastavat, ovat hurahtaneet kunnolla. Sukeltaminen on ainoa laji, jossa painovoiman pystyy maan päällä voittamaan.

Tammio on itse harrastanut sukeltamista 11 vuotta.

-Jossain takaraivossa oli jo pidempää ollut ajatus, että sukeltaminen voisi olla kiva harrastus. Niin se usein menee, että mietitään ensin pitkään ennen kuin tullaan kokeilemaan, Tammio sanoo.

Sukeltamista voisi luulla vaaralliseksi lajiksi, mutta sitä se ei ole, kunhan ei mene ääriolosuhteisiin, kuten syviin luoliin. Sukellus myös sopii melkein kenelle tahansa, eikä se ole harrastuksena erityisen fyysinen. Tarvittaessa sukelluslääkäri voi arvioida tilanteen, mutta harva saa täyskieltoa.

-Ongelmatilanteita varten harjoitellaan, jotta ne osaa ratkaista, jos sellaisia tulee. Sukeltaminen on turvallisempaa kuin pyöräily, veikkaa Tammio.

sukellus42.jpg

Lohjan Urheilusukeltajien kouluttaja Perttu Paappanen hylyllä Örön sukellusleirillä heinäkuussa 2015. (Kuva: Esa Tammio)

 

Vedenalainen maailma ja hylyt

-Vedenalainen luonto on elementti, josta pidän etenkin ulkomailla. Punainen meri on kuin sademetsä, vaikka maan päällä on vain hiekkaa ja pölyä, Tammio kertoo.

Ulkomailla on koralliriuttoja ja tuhansia kaloja, mutta nähtävää löytyy Suomestakin.

-Esimerkiksi ulkosaaristosta löytyy hienoja paikkoja kallionkoloineen, vedenalaisine ruohokenttineen ja kasveineen, Tammio kertoo.

Lohjanjärvi on sukeltamiseen liian tumma humuksen runsaasta määrästä johtuen, mutta monet lähdepohjaiset järvet ovat kirkkaita. Nähtävää riittää mm. kasveissa, kaloissa, kivikasoissa ja puunrungoissa. Hyviä sukelluskohteita ovat esimerkiksi Iso-Melkutin Lopen Räyskälässä ja Valkiajärvi Kiteellä. Järven tarina -elokuvaa on kuvattu mm. Valkiajärvellä.

Myös laivojen hylyt houkuttelevat Suomen vesille.

-Suomessa on tuhansia hylkyjä ja osa on vielä löytämättäkin. Vähän väliä löytyy jopa isoja 1600-luvulta peräisin olevia hylkyjä. Niinkin voi tehdä, että tutustuu etukäteen historiaan ja sukeltaa sitten katsomaan hylkyä, Tammio vinkkaa.

sukellus12.jpg

Lohjan Urheilusukeltajien aina luotettava sukellustukialus Frida Örön sukellusleirillä heinäkuussa 2015. (Kuva: Esa Tammio)

 

Sukeltamaan Lohjan Urheilusukeltajien kanssa

Lohjan Urheilusukeltajat järjestää vuosittain helmi-maaliskuun vaihteessa alkavan kolmikuukautisen laitesukelluksen peruskurssin. Kurssi sisältää sekä teoriaa että sukeltamista niin avovesissä kuin altaassakin (Neidonkeidas, Meriturva). Ensi kevääseen asti ei silti tarvitse odottaa, jos mielii veden alle. Seura järjestää sukelluskokeiluja sen mukaan, kun kiinnostuneita ilmoittautuu.

8-15-vuotiaille järjestetään norppatoimintaa. Norpat harjoittelevat mm. snorkkeli- ja vapaasukellusta, uppo- ja vesipalloa, ensiaputaitoja sekä hengenpelastusta. 15 vuotta täytettyään nuoret voivat siirtyä laitesukelluspuolelle.

Harrastuksen myötä pääsee myös seuran järjestämille leireille ja viikkosukelluksille. Leireillä kesäpäiviä vietetään Itämeren saaristossa hylkyjä katsellen. Jos oikein innostuu, löytyy jatkokursseja mm. pelastussukeltamisesta ja kouluttamisesta.

sukellus52.jpg

Esa Tammio ja särmäneula Hangon lähivesillä. (Kuva: Esa Tammio)

 

Kallis harrastus?

Tammio kertoo, että perusvarusteet saa hankittua alle 1 000 eurolla. Niihin kuuluvat maski, räpylät, viileään veteen soveltuva märkäpuku, puukko, kompassi, aikaa mittaava laite, tasapainoliivi, paineilmasäiliö, mahdollinen sukellustietokone sekä regulaattori hengittämistä varten.

-Kaikki harrastukset maksavat, mutta kun peruskurssi on käyty, varusteita saa hyvin seuralta. Merkittävää alkuinvestointia ei siis tarvita. Lainavarusteilla pääsee kyllä niin pitkälle, että näkee kiinnostaako laji, Tammio kertoo.

Seuralla on kymmenen metrinen troolari ja pikavene. Tammio kiitteleekin seuran tiloja ja varusteita, jotka ovat lähes ammattilaistasoa.

Lohjan Urheilusukeltajat täyttää tänä vuonna 40 vuotta ja Sukeltajaliitto 60 vuotta. Esimakua sukeltamisesta saa 11.6.-12.6. Lohjalla Aurlahdessa järjestettävässä Järviriehassa, jossa Lohjan Urheilusukeltajat esittäytyvät. 

sukellus82.jpg

Iso-melkutin järven huimia näkymiä. (Kuva: Esa Tammio)

sukellus32.jpg

P1-kurssilaiset Meriturvassa harjoittelemassa sukeltamista. (Kuva: Esa Tammio)

sukellus72.jpg

Jussarön venelaiturin pinnanalaista kauneutta. (Kuva: Esa Tammio)

sukellus92.jpg

Niko Tammio harjoittelee vedenalaisia ”sulkeisia” Neidonkeitaalla. (Kuva: Esa Tammio)

sukellus62.jpg

Vedenalainen selfie eli vapaasti englanniksi käännettynä fishie. (Kuva: Esa Tammio)

alue_harrastukset: 

Melonta –mainio tapa luonnossa liikkumiseen ja retkeilyyn

Etelä-Suomen runsas melontareitistö sopii niin lapsiperheille kuin kovempiakin haasteita kaipaaville melojille. Melonta on oiva tapa rentoutua luonnon helmassa. Hiljaisella kulkuneuvolla pääsee myös ihailemaan läheltä vesilintuja.

melonta62.jpg

Etelä-Suomen suuresta reittivalikoimasta löytyy mahdollisuuksia parin tunnin melontaretkistä aina noin 100 kilometrin reissuun. (Kuva: Vähäveden retkimelontakeskus)

 

Melonta on yksi niistä lajeista, jotka sopivat sekä lapsiperheistä että hurjapäille, sillä rauhallisten ja lyhyiden retkien vastapainoksi löytyy monen päivän melontavaelluksia ja kilpailuja sekä rohkeimmille koskenlaskua.

Vähäveden retkimelontakeskuksen johtaja Risto Hellgren kertoo, että kanootit kuuluivat aikoinaan vahvasti mm. intiaanien päivittäiseen elämään. Myöhemmin melonta on kuitenkin harrastuksena lähtenyt yleistymään aivan eri suunnasta.

-Melonta on lähtenyt suurista kaupungeista, kuten Lontoosta. Niihin on perustettu isoja melontaseuroja. Melonta on ollut Suomessakin enemmän kaupunkilaisten harrastus, koska erämailla on käytetty soutuveneitä, Hellgren kertoo.

Kunhan sää on suosiollinen, melojia riittää. Se ei ole ihme, sillä meloessa pääsee hyvin lähelle luontoa. Kauniit maisemat hellivät silmää ja rauhoittavat mieltä. Samalla voi tutustua kasveihin, lintuihin ja kaikkeen muuhun hienoon, mitä melontareitin varrelta sattuu löytymään.

-Meloen pääsee lähelle lintuja, koska ne eivät pelkää hiljaista kanoottia. Esimerkiksi Kiskonjoella voi katsella haikaroita. Älypuhelimiin on nykyään saatavana sovellus, jolla lintuja voi tunnistaa, Hellgren kertoo.

 

Kajakki vai kanootti

Meloa voi sekä avokanootilla että kajakilla.

-Avokanootti on tyypillinen intiaanikanootti, jota meloo usein kaksi henkilöä yksipäisillä meloilla. Se sopii suojaisille vesille, kuten joille. Aikoinaan avokanootti on ollut mm. tavaroiden kuljetusväline, Hellgren kertoo.

-Kajakki taas juontaa juurensa inuiittien kulkuvälineestä. Kajakissa on vain reikä melojalle. Melojia mahtuu kajakkiin yhdestä kolmeen. Kajakki sopii suojaisten vesien lisäksi avoveteen ja merelle, Hellgren jatkaa.

Avokanoottiin aallot pääsevät heittämään vettä, mutta kajakkiin eivät, koska kajakki kulkee aallon läpi ja aukkopeite suojaa kajakin reiän.

melonta42.jpg

Melonta on mainio tapa koko perheen retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen. Erityisesti kanootilla melonta sopii matalan kynnyksen tutustumislajiksi vesille. (Kuva: Vähäveden retkimelontakeskus) 

 

Laaja reittivalikoima

-Meillä on noin 100 erilaista reittivaihtoehtoa parin tunnin retkistä noin 100 kilometrin reittiin, toteaa Hellgren.

Monet päiväretket ovat pituudeltaan noin 12-16 kilometriä. Hellgrenin mukaan sellaisen matkan pystyy hyvin melomaan alle kouluikäisten lastenkin kanssa, kun lasten ei tarvitse itse meloa. Kauas ei tarvitse lähteä, sillä melontakeskuksen lähiympäristöstäkin löytyy hienoja reittejä. Vähäveden retkimelontakeskus sijaitsee pienistä järvistä, joista ja puroista koostuvalla järvialueella Karkkilassa.

Useamman päivän melontareittiä kaipaavat puolestaan voivat meloa jokia ja järviä pitkin aina merelle saakka. Esimerkiksi Karkkila-Tammisaari väli taittuu noin viikossa. Koskia joutuu kuitenkin etsimään kauempaa.

-Näillä alueilla kaikkiin koskiin on laitettu voimala jo 1800-luvulla, Hellgren toteaa.

Reittinsä voi suunnitella itse alkamis- ja päätöspisteitä myöten. Retkimelontakeskus voi kuljettaa kajakit ja muut varusteet alkupisteeseen ja noutaa ne määränpäästä, joten kuljetuskaan ei ole ongelma. Keskuksesta saa myös vinkkejä leiriytymispaikoista.

-Yöpymisen ei ole pakko tapahtua teltassa. Jotkut ovat yöpyneet mm. Mustion linnassa, Hellgren kertoo.

Telttakin on silti hyvä vaihtoehto, sillä se mahtuu mukaan kajakkiin. Reittien varrelta löytyy myös kauppoja, joissa ruokavarastoa voi täydentää. Toisaalta retkiruoka on kätevä vaihtoehto.

-Valmiit retkiruokapakkaukset ovat todella hyviä nykyään. Ne ovat kevyttä ruokaa, johon sekoitetaan vain kuuma vesi, Hellgren vinkkaa.

Lisää retkeilyvinkkejä löytyy mm. sivulta www.luontoon.fi.

melonta22.jpg

(Kuva: Vähäveden retkimelontakeskus)

 

Reittejä erityisesti lapsiperheille

Lapset vanhempineen ovat tuttu näky kesäisin erityisesti Vähäveden järvialueen retkillä. Melontaretki sopii hyvin retkeilymuodoksi perheelle, jossa on aivan pieniäkin lapsia. Lapset jaksavat istua kanootissa lyhyitä matkoja ja välillä voidaan rantautua.

Vaelluksia harrastavat parit ovat lastentulon jälkeen monesti siirtyneet melontaretkeilyn piiriin, koska varusteiden kuljettaminen kanootissa on helppoa. Lapsiperheiden vaellukset on monesti toteutettu niin, että perhe rakentaa leirin kauniille paikalle, josta käsin tehdään lyhyitä retkiä lähiluontoon. Samoin voidaan toimia kanoottiretkellä. Erityisesti melontakeskuksen lähimaastosta löytyy hyviä reittejä lapsiperheille.

Lapsiperheiden retkissä on kiinnitetty huomiota reitin suojaisuuteen, sopivien välimatkojen päässä oleviin rantautumispaikkoihin ja uimapaikkoihin, evästys- ja nuotiopaikkoihin sekä reitin pituuteen. Koko perhe voi mahtua yhteenkin kanoottiin tai lapsi ja aikuinen voivat myös jakaa yhteisen kajakin. Lisäksi lapsille löytyy omia kajakkeja. Lemmikitkin on huomioitu; niille löytyy pelastusliivejä neljää eri kokoa. Seuraavaksi muutama esimerkki lapsiperheille sopivista reiteistä.

Melontaretki Vähävedellä: Retki alkaa Vähäveden retkikeskuksen rannasta, Melontaosuus käsittää kolme kapeaa ja lahtista järveä, joiden rannoilta löytyy rantautumispaikkoja. Matkan varrelta löytyy myös suosittu matala hiekkaranta. Matkaa retkelle kertyy 4 - 10 kilometriä. Retkikeskuksen kanoottirannassa on nuotiopaikkoja, joilla retken päätteeksi voi valmistaa retkiruokaa.

Päivän retki erämaajärville: Vähäveden perusretki erämaajärville soveltuu lapsiperheille. Matkaa kertyy päivän aikana 14 kilometriä, joten aikaa kannattaa varata koko päivä. Retken aikana melotaan seitsemällä järvellä, joiden välissä on salmi, joki tai lyhyt kannas. Reitin varrelta löytyy hyviä levähdyspaikkoja ja uimarantoja. Tulevana kesänä reitin varrelta löytyy myös nuotiopaikka.

Kärkelänjoen päiväretki: Kärkelänjoki soveltuu erinomaisesti lapsiperheiden retkikohteeksi sen suojaisuutensa takia. Joki kiemurtelee metsässä ja peltojen keskellä. Reitin varrella on maihinnousupaikkoja. Matkaa kertyy 12 kilometriä, joten päiväretkeläisellä ei ole kiirettä.

Jokiretki Liesjärveltä: Tammelan järviylängöltä lähtevä jokiretki on suojaisa ja matkan varrelta löytyy levähdyspaikkoja sekä nuotiopaikka. Retki päättyy Saaren kansanpuistoon, joka on ihanteellinen lopettamispaikka lapsiperheen kanoottiretkelle.

melonta12.jpg

(Kuva: Vähäveden retkimelontakeskus)

alue_harrastukset: 

Kaloja narraamaan

Lähes jokaiselta löytyy jonkinlainen kalastusmuisto. Kalastus rentouttaa, mutta vie myös seikkailuun. Kesän kalavinkkeihin kuuluu mm. graavattu särki. Kerromme myös erään paikallisen kalastusyrittäjän tarinan.

kala4.png

Lohjanjärvi

 

Kalastaminen on yksi tapa rentoutua luonnossa.

-Luonnosta haetaan rauhaa ja hyvää oloa. Kalastaessa halutaan kokea elämys ja ladata akkuja. Lisäksi tuntee kalastuksen tuoman jännityksen. Sen tunteen, kun kala tarttuu koukkuun, kertoo kalastus- ja eräopas Petri Virolainen Palkesista.

Palkes on kalastukseen ja eräopastukseen erikoistunut yritys, joka korostaa rentoutumista ja luonnosta saatavaa hyvää oloa. Saamenkielinen nimi Palkes tarkoittaa oman polun kulkemista ja polkua hyvään oloon. Palken järjestää Lohjanjärvellä avoimia kalastusreissuja. Reissujen pituudet vaihtelevat muutamasta tunnista koko päivään. Telttayöpyminen on myös mahdollista. Aurlahdesta lähtevistä avoimista lähdöistä saa tietoa osoitteesta www.palkes.fi sekä yrityksen Facebook-sivuilta.

palkes1.png

Iloinen singaporelaiskalastaja.

 

Naisetkin ovat innostuneet kalastamisesta

Laskutavasta riippuen Suomen kalastajien määrä vaihtelee paljon. Jos kerta kesässä riittää tilastoon pääsemiseksi, kalastajia on satojatuhansia. Aktiivisia kalastajia sen sijaan on huomattavasti vähemmän.

-Kalastajia on monenlaisia. Osa kalastajista hakee tiettyä kalalajia, toiset taas kalastavat kaikkea. Kalastuksen suola onkin Suomessa ehkä se, että meidän järvillemme ja joillemme mahtuvat kaikki kalastajat, Virolainen sanoo.

Aktiivisista kalastajista iso osa on miehiä, mutta naistenkin osuus on ollut nousussa viimeiset kymmenen vuotta muissakin kalastusmenetelmissä kuin onkimisessa ja pilkkimisessä.

-Naiset tykkäävät käydä kalassa myös tyttöporukalla ilman miehiä, Virolainen kertoo.

Myös nuorten kiinnostus kalastukseen on lisääntynyt. Erilaisiin kalastusmenetelmiinkin tartutaan aiempaa rohkeammin.

-Kannattaa kokeilla erilaisia kalastustapoja. Jigikalastuksta kohtaan on tähän asti ollut tiettyä ennakkoluuloa, koska siitä ei ole tiedetty tarpeeksi ja se on koettu vaikeaksi. Ei se kuitenkaan ole kovin vaikeaa ja tietoa löytyy nykyään internetin välityksellä. Jigikalastus tapahtuu lähellä pohjaa eli siellä, missä kalatkin ovat, kertoo Virolainen.

Myös perhokalastus on aiemmin koettu vaikeaksi, mutta nykyään senkin pariin löytyy harrastajia. Yleisimpiä kalastustyylejä ovat kuitenkin edelleen onkiminen ja pilkkiminen. Suosioon saattaa vaikuttaa se, että kaloja saa narrata ongella ja pilkkimällä ilman kalastuslupaa. Kalastuslupakin on nyt selkeämpi kuin ennen, sillä nykyään samalla luvalla saa kalastaa kaikkialla Suomessa ellei sitä tietyllä alueella ole erikseen kielletty.

palkes2.png

Kalastus on tapa rentoutua luonnolla ja ladata akkuja. 

 

Syökö kala?

Edes kokeneet kalastajat eivät ole aina selvillä kalojen mielenliikkeistä. Kalastuksen jännitys säilyykin siis aina. Vaikka olosuhteet olisivat samat, ei kalojen käyttäytymistä ole helppo ennustaa.

-Mielenkiinto säilyy, kun keli ja välineetkään eivät takaa kalan saantia. Vanhatkaan säännöt eivät pidä aina paikkaansa, joten oikeastaan aina on hyvä kalastuskeli, Virolainen pohtii.

Aivan vallattomia kalatkaan eivät silti ole.

-Ilmanpaine ja sää vaikuttavat siihen, tuleeko kalaa. Auringonpaiste ja korkeapaine ovat huonoja kalastuksen kannalta. Pilvinen ja heikko tuulinen sää taas on hyvä. Kalaa tulee usein pienessä tihkusateessakin, mutta rankkasateella ei.

Kalat ovat perillä myös vuorokaudenajoista.

-Aikainen aamu ja ilta ovat hyviä kalastusajankohtia.

Myös kuukaudella on väliä. Petokaloilla on keväällä kutuaika, jolloin ne eivät tartu helposti koukkuun. Toukokuu ja alkukesä sen sijaan ovat hyvää kalastusaikaa muille kalalajeille, ja kun kutu alkaa olla esimerkiksi hauella ohi, mutta vedet ovat vielä viileitä, voi kalantulo yllättää aktiivisenkin kalastajan. Keskikesä onkin sitten taas heikompi ajankohta, koska kalat eivät viihdy lämpimässä vedessä. Noin +15°C on kaloille paras veden lämpötila. Syksyllä vesien viilentyessä, ne reipastuvatkin jälleen.

palkes4.png

 

Kalat viihtyvät tietyissä paikoissa

Esimerkiksi karikoiden rinteet, kaislikot ja niemen kärjet, joissa on vähän virtausta, ovat kaloille mieleisiä paikkoja.

-Kalassa kannattaa käydä ahkerasti, koska kalat ovat usein hyvissä paikoissa, vaikka eivät aina syönnillä olisikaan. Esimerkiksi Lohjanjärvellä on myös paljon hyviä kalapaikkoja, joihin ei tarvitse mennä veneellä, Virolainen muistuttaa.

Lohjanjärvellä on toinenkin erityispiirre.

-Meillä on huippu järvi aivan tässä vieressä, sillä Lohjanjärvessä on hyvä kuhakanta. Isojen kuhien lisäksi Lohjanjärvestä saa myös paljon haukia ja hyvänkokoisia ahvenia.

Virolainen vinkkaa vielä kelaamaan etenkin kylmän veden aikaan rauhallisesti ja valitsemaan kirkkaan uistimen, jotta kalat erottavat sen hyvin. Kesällä voi sitten kokeilla kovempaa kelausta vieheestä riippuen.

palkes3.png

 

Kalastamaan vaikka pyörätuolilla

Palkes ei ole ainoa yritys, joka vie veneettömän ja kokemattomankin kalastajan järvelle. TheraFishin kyydissä luonnosta ja kalojen narraamisesta pääsevät nauttimaan myös esimerkiksi liikuntarajoitteiset.

-Pyörätuolilla, rollaattorilla, rattailla ja kävelykepin kanssa pääsee helposti ponttonilautallemme. Lautalle on helppo astua, vaikka jalka ei enää nousisi kovin korkealle. Meillä on esimerkiksi vapakahvoja, jotka voi kiinnittää pyörätuoliin. Silloin kalastamiseen ei tarvita kuin yksi käsi. Näkövammaisille löytyy äänikohoja, vaikka he voivat myös tuntea, milloin kala on koukussa, esittelee Mari Elal TheraFishistä.

Lautta sopii mainiosti myös erilaisille ryhmille nuorista työporukoihin ja erityisryhmistä ikääntyneisiin.

-Olemme tehneet todella erilaisia reissuja eri porukoiden kanssa. Jotkut haluavat vain veneillä, nauttia järvestä ja poiketa mahdollisesti rantakahvilaan, Elal kertoo.

TheraFishin palveluita on testannut hyvin kirjava joukko ihmisiä aktiivikalastajista mielenterveyskuntoutujiin. Palaute on kuitenkin ollut yhteneväistä.

-Olemme saaneet kaikilta todella positiivista palautetta ja saman viestin, että järvellä voi hiljentyä ja keskittyä siihen, mitä tekee. Esimerkiksi masennuksesta toipuvien ryhmässä ihmisten olemus muuttui selvästi päivän aikana. He avautuivat ja juttu alkoi luistaa, Elal kertoo.

kala6.png

Arktisten Vesien 5. tuotantokauden kuvauksia Porvoossa 23.-24.5.16 (Kuva:
Arktiset Vedet) 

 

Onnettomuuden kautta huippukalastajaksi

Elalin tausta valottaa, kuinka nainen on päätynyt kalastusyrittäjäksi ja televisioon asti perinteisesti miehisenä pidetyllä alalla. Elal on ollut mukana Arktiset Vedet -televisiosarjassa. Yrityskumppanina hänellä on Esa Keino.

-Minun suvussani naiset ovat kalastaneet. Äitini ja mummoni ovat siis olleet mallinani. Vesi on kiehtonut minua lapsesta asti ja 13-vuotiaana säästin rahat ensimmäiseen virveliini. Teini-ikäisenä pojat kiinnostivat enemmän kuin kalastus, mutta sittemmin innostuin uudelleen kalastamisesta, Elal kertoo.

Hän opiskeli lähihoitajaksi lapsuuden unelmansa mukaisesti ja tekee edelleen myös hoitajan työtä. 3,5 vuotta sitten tapahtunut auto-onnettomuus nosti kuitenkin kalastuksen aiempaa korkeammalle naisen tärkeysjärjestyksessä.

-Onnettomuuden jälkeen päätin tehdä sitä, mistä todella tykkään. Halusin tulla huippukalastajaksi ja opiskelin kalastusoppaaksi, Elal kertoo.

Myös TheraFish sai alkunsa onnettomuuden jälkeen. Siinä yhdistyvät Elalin unelmat; hoitajan työ ja kalastus. Hän jaksaa silti kalastaa edelleen myös vapaa-ajallaan.

-Itse nautin eniten siitä, kun saan pakata rinkan täyteen, ottaa perhovavat mukaan ja lähteä tunturien hiljaisuuteen omien ajatusteni kanssa. Siellä voin seikkailla koskemattomassa luonnossa ja löytää uusia kalapaikkoja. Akku loppuu vuorokauden jälkeen ja sitten saa ollakin läsnä juuri siinä paikassa, missä on.

kala3.png

TheraFish vie vesille ja kalaan vaikka pyörätuolissa.  

 

Kesän kalavinkit

Elalilla on antaa myös kesäisiä kalastusvinkkejä.

-Rohkeimmat voisivat lähteä kokeilemaan jigikalastusta, sillä Lohjanjärvessä uiskentelee sellaisia kuhia, joista monissa vesistöissä vain unelmoidaan. RKTL:n vuonna 2012 tekemän tutkimuksen mukaan Lohjanjärven geeniperimältään omaa kuhakantaa uhkaavat istutukset ja suurin osa saaliista koostuu kahden eri kannan risteytymästä. Toivon kovasti, että Lohjanjärven kuhaistutuksissa käytettäisiin vain omaa kantaa, joka on Suomenkin tasolla arvokas.

-Keväällä ja alkukesästä maistuu graavattu särki. Sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla, sillä se haastaa hyvin graavatun siian ja graavattu lohikin jää kyllä kakkoseksi, jos särkeä on pöydässä.

Elal painottaa myös vastuullista kalastusta.

-Vastuullinen kalastaja valikoi, mitä hän ottaa ruokapöytäänsä. Välimittaisia kaloja kannattaa syödä, koska ne ovat ehtineet kutea jo ainakin kerran. Suuria kaloja ei kannata syödä, koska ne pitävät yllä vahvaa kantaa. Uhanalaisia lajeja ei tule kalastaa ruokapöytään lainkaan.

Tietoa uhanalaisista lajeista löytyy mm. WWF:n kalaoppaasta.

kala7.png

Lohjanjärven kuha päästetään jatkamaan kasvua hyväksi emokalaksi. (Kuva: TheraFish)

alue_harrastukset: 

Lohjanseudun kuvataidekouluun haki 51 uutta oppilasta

Lohjanseudun kuvataidekouluun haki 51 uutta oppilasta, joista muodostetaan uusia oppilasryhmiä sekä täydennetään entisiä ryhmiä. Oppilaille postitetaan elokuun alussa lukujärjestys, josta selviää oppilaan ryhmä ja kokoontumisaika. Kuvataidekouluun voi hakea jatkuvasti, hakemukset käsitellään saapumisjärjestyksessä ja vapautuvia paikkoja tarjotaan koko lukuvuoden ajan.

Lohjanseudun kuvataidekoulu on perustettu vuonna 1985. Kuvataidekoulu antaa kuvataiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaista opetusta Lohjan kaupungissa. Kuvataidekoulun toiminnasta vastaan Lohjanseudun kuvataidekoulun kannatusyhdistys ry. Kuvataidekoulussa on noin 300 oppilasta. Opettajat ovat kuvataideopettajia ja kuvataiteilijoita. 

Opetus etenee varhaisiän taidekasvatuksesta (4-6- vuotiaat) perusopintoihin (7-12- vuotiaat). Syventäviin opintoihin eli työpajoihin siirrytään 12-vuotiaana. Opetus on vuodesta toiseen etenevää ja tavoitteellista taidekasvatusta.

Syyslukukausi 2016 alkaa 22.8.2016. Lisää tietoa: www.lohjanseudunkuvataidekoulu.fi

 

Lohjanseudun kuvataidekoulun uudet oppilaat 31.5.2016:

Ahonen Elias, Akiyama Saana, Anttila Ella, Anttila Oskar, Aschan Venla, Berg Illusia, Brendoeva Diana, Eilomaa Siiri, Hirvisalo Eero, Janger Nea, Kaarre Aina, Karppinen Iines, Kauppinen Aleksandra, Kavasto Lumi, Kuosmanen Elli, Kuusk Alexandra, Kärkäs Kristiina, Kärkäs Susanna, Lahtinen Venla, Laine Saana, Lauriala Antti, Leivo Verna, Lehtilä Aada, Lehtonen Minja, Marttinen Viljami, Marttinen Nuppulotta, Määttä Emilia, Määttä Alina, Nieminen Viivi, Nyman Fanni, Pirhonen Milena, Pirhonen Elias, Pohjanväre Veeti, Ramberg Iina, Ruotsalo Gabriella, Ruotsalo Alexander, Räyhäntausta Hilma, Saari-Andersen Lukas, Seger Vilho, Sidorova Mira, Sohlberg Svea, Sundberg Nina, Sundström Saimi, Stewart Toivo, Toivanen Aurora, Toivanen Kalevi, Valtonen Ella, Vihersaari Olivia, Viljamaa Lassi, Vuori Axel ja Wallendahr Josefina.

alue_harrastukset: 

Purjehtiessa on yhtä luonnon kanssa

Purjeveneily on laji, jonka voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa. Purjehtia voi rennosti sekä vapaa-ajan harrastuksena että kilpaillen. Merelle voi lähteä, jos haluaa, mutta Lohjanjärvikin riittää mainiosti.

purje22.jpg

Kipparina kasvot kameraan päin Henrik Sinivuori.

 

-Hienointa purjeveneilyssä ovat luonnon läheisyys ja sopiva fyysisyys. Luokkia löytyy rennosta harrastamisesta todella fyysiseen ja opittavaa riittää. Tuulen suhinassa on yhtä luonnon kanssa ilman moottorin ääntä. Purjeveneillä voi joko yksin tai porukassa, Lohjan Purjehtijat ry:n puheenjohtaja Kari Sinivuori kertoo syitä, miksi purjehtiminen kiehtoo ihmisiä.

-Purjehtiminen on myös yllättävän edullista. Alkuun pääsee ilman omaa kalustoa ja pärjää ihan tuulipuvulla. Tämä on porukalla tehtävää hauskaa puuhaa, johon voi liittyä myös vapaaehtoistoiminta mm. junioritoiminnassa tai kisabuffetissa, Sinivuori jatkaa.

Laji voi koukuttaa ovelasti.

-Purjehdusta voi tulla vain kokeilemaan, mutta itsensä saattaa löytääkin kisamiehistöstä, Sinivuori naurahtaa.

Hän on itse löytänyt lajin pariin lastensa kautta.

-On parempi, että lapset viihtyvät veneen reunalla kuin ostarilla.

purje12.jpg

 

Tuulen voimalla aaltojen halki

Purjevene liikkuu tuulen voimalla purjeen ja kölin avulla. Köysillä ja purjeilla tuulen voima muuttuu liikkeeksi. Vauhtia ohjataan purjeiden muodolla ja suuntaa peräsimellä. Perusvarusteisiin kuuluvat aina mm. hanskat ja pelastusliivit sekä kylmän veden aikaan myös kuivapuku. Purjehtijat, tai ainakaan kaikki heistä, eivät pelkää kylmää vettä.

-Seuran nuoret totesivat jo huhtikuussa, että kyllä täällä tarkenee, kun muut ihmettelivät kylmää keliä, Sinivuori naurahtaa.

Lohjanjärvi riittää kooltaan hyvin purjehtimiseen. Aurlahti on aivan riittävä ja isolla selällä voidaan järjestää isojakin kilpailuja. Kovin pienillä järvillä sen sijaan ei tuule riittävästi. Järvi voi tuntua pieneltä mereen verrattuna, mutta sillä on yllättäviä etuja.

-Järvellä tuuli ei ole tasaista, kuten merellä, joten jos osaa purjehtia järviolosuhteissa, siitä on etua kilpailuissa. Harrastamme seurana pääosin Lohjanjärvellä, mutta innokkaimmat käyvät leireillä merelläkin. Suurin osa kilpailuista järjestetään merellä, Sinivuori kertoo.

purje42.jpg

Henrik Sinivuori ja Lars Berghäll matkalla kisa-alueelle.

 

Ohjelmaa kesäpäiviin

Kuluvan kesän aikana Lohjanjärvellä on luvassa kaksi suurempaa kilpailua. 19.8.-21.8. järjestetään ratamoottorivenekilpailujen GT30-luokan MM-kilpailut ja 27.8.-28.8. purjehduskilpailu.

-Ratamoottorivenekilpailussa on suuria toiveita siitä, että suomalainen nainen voittaisi. Mukana on myös nuoria, lohjalaisia poikia, Sinivuori sanoo.

Kesä-elokuussa järjestetään lasten purjehdusleirejä. Pitkin kesää pidetään lisäksi kaikenikäisille alkeis- ja jatkoleirejä. Tiistai-iltaisin avoimet purjehdukset lähtevät kello 18.00 Lohjan Purjehtijoiden luota Lohjan Nuottatieltä.

-Alkeiskurssin jälkeen taitoja voi lähteä itse syventämään omatoimisesti, Sinivuori rohkaisee.

Lohjan Purjehtijoilla on tällä hetkellä noin 170 jäsentä. Jäsenmäärä on nousussa. Toimintaan on saatu Opetus- ja kulttuuriministeriön apurahaa. Avustuksella ryhmät pystyttään pitämään pienempinä ja hankkimaan kalustoa. 

purje32.jpg

alue_harrastukset: 

Kuvataidekoulun kesäleirille?

Kuvataidekoulun kesän taideleireillä on vielä tilaa. Ohjelmassa on betonivalua, animaatiota, majanrakennusta, kangaspainoa, savitöitä ja keppihevosia. Tarkemmat tiedot löytyvät kuvataidekoulun nettisivuilta  www.lohjanseudunkuvataidekoulu.fi ja lohjanseudun kuvataidekoulun facebookista. 

Erityisesti 13.-17.6. taidepäiväleireille odotetaan lisää osallistujia!

-Yhden päivän hinta on 35€.

-Taidepäiväleirit alkavat aamulla klo 9 ja lapset tulee hakea kuvataidekoulusta klo 16 mennessä.

-Ohjaajina toimivat alan ammattilaiset ja apuohjaajina innokkaita ja osaavia nuoria. 

Tiedustelut ja ilmoittautumiset puhelimitse 019 312366 /toimistosihteeri Eija Nieminen ma-pe klo 10-14 ja sähköpostitsetoimisto@lohjanseudunkuvataidekoulu.fi 

kuvis.png

alue_harrastukset: 

Uudenmaan uintihaasteessa kuitattiin ennätysmäärä uintisuorituksia!

Uusimaa viikolla 9. – 14.5. pidetyssä uintihaasteessa saatiin 616 uintisuoritusta, joista eniten tuli Lohjalta 246 kappaletta. Uudenmaan COOLEIN uintikunta suhteutettuna asukaslukuun on kuitenkin Hanko 82 kappaleella.

Vuonna 2016 ahkeria uimareita löytyi niin Askolasta, Espoosta, Hangosta, Helsingistä, Hyvinkäältä, Inkoosta, Karkkilasta, Keravalta, Kirkkonummelta, Lohjalta, Loviisasta, Porvoosta, Raaseporista, Siuntiosta ja Vihdistä. Viileissä vesissä uiminen edistää terveyttä vähentämällä stressiä, parantaa mielialaa ja tehostaa aineenvaihduntaa. Uimalla luonnonvesissä sääoloja uhmaten osallistujakuntien asukkaat ovat osoittaneet erinomaista rohkeutta, yhteishenkeä ja sitoutuneisuutta kotikuntiensa puolesta. Voittajia ovat siksi kaikki oman hyvinvointinsa parantamiseksi pulahtaneet.

Uimarit olivat tyytyväisiä uintiviikkoon ja mukaan saatiin aktivoitua heitäkin, jotka eivät ui viileissä vesissä, mikä oli yksi haasteen tavoitteista. Uintihaasteeseen osallistujilta saatu palaute kiteytettynä:

-Uiminen on kivaa! Vesi oli kylmää, mutta ihanaa. Mahtava idea saada ihmiset aloittamaan uinti luonnonvesissä, mukavaa kesää kaikille ja järjestäkää myös ensi vuonna uudestaan!

Länsi-Uudenmaan kuntayhteistyön KasvuKraft ja Uudenmaan liitto kiittävät uimareita palautteesta ja mukana olleita yhteistyökumppaneita yhteistyöstä. On ilo olla järjestämässä mukaansa tempaavia tapahtumia ja eihän sitä tiedä vaikka ensi vuonna pulahdettaisiin uudestaan!

alue_harrastukset: 

Flamencon erityiskoulutusryhmän tytöille voitto Bravo, Turku! -festivaaleilla!

fla1_0.png

Tanssikoulu Un Dos Tresin flamencon erityiskoulutusryhmän tytöt osallistuivat viime viikonloppuna kansainväliseen Bravo, Turku taide- ja kulttuurifestivaaliin. Festivaaleilla oli mukana laulu- ja tanssiesityksiä eri puolelta Eurooppaa. Tytöt saivat esityksellään pääpalkinnon ja lisäksi heidät kutsuttiin esiintymään festivaaleille Italiaan.  

Tytöt esittivät Kirsi Kannaksen koreografian "Mantones y un baston", jonka musiikin on säveltänyt Joonas Widenius. Rytmisesti vaikea koreografia sisälsi myös näyttäviä huiviosuuksia. 

Erityiskoulutusryhmän tytöt ovat iältään 13-15-vuotiaita. He ovat tanssineet yhdessä neljä ja puoli vuotta. Heidät on aiemmin valittu Oulun Arktisiin askeliin sekä Tampereen Sottiisi Moves -tapahtumaan esiraatien kautta.

-Tyttöjen taitotaso on jo huikea ja harjoittelumotivaatio täysi kymppi, kehuu heidän opettajansa Kirsi Kannas.

 fla2_0.png

fla3_0.png

alue_harrastukset: 

Sivut

 
Tilaa syöte Harrastukset