Kulttuuri

Mainos

Romanikonsertti tarjoaa hyvää musiikkia ja kaataa ennakkoluuloja

DSC_1777.JPG

Romanikonsertissa on esiintyjiä 14-vuotiaasta nuoresta lähtien. Konsertin teemana on Suomi 100.

 

Lohjalainen romaniyhdistys Loturomn järjestää Suomi 100 -romanikonsertin Lohjan Pyhän Laurin kirkossa 25.11. kello 18.00. Konserttia onkin jo ehditty odottaa Lohjalla.

-Monta vuotta sitten Lohjalla on järjestetty romanikonsertti, mutta siitä on jo niin kauan, että olimme itsekin silloin vielä pieniä. Konserttia on kuitenkin toivottu paljon ja nyt Arja Majuri (Lohjan seurakunnan pappi) ajatteli, että voisimme järjestää Suomi 100 -konsertin, kertoo Katja Schwartz.
Suomen juhlavuoden kunniaksi konsertin teemana on Suomi 100.

-Itsenäinen Suomi on meille tärkeä asia. Se merkitsee vapautta, Schwartz sanoo.

Teema näkyy lauluvalinnoissa. Lisäksi kuullaan joululauluja. Yksi laulu esitetään myös romanikielellä. Konsertissa on mukana 12 romania 14-vuotiaasta nuoresta lähtien.

-Musiikki on iso osa kulttuuriamme, joten sen kautta tätä kulttuuria on hyvä tuoda esille. Samalla nuoretkin pääsevät olemaan mukana jossain sellaisessa, missä he kokevat onnistuvansa, sanoo Schwartz.

Paikallisten romanien laulua on kuultu Lohjalla viime vuosinakin, vaikkei varsinaista konserttia ole pidetty.

-Olemme laulaneet jo kahdeksana vuonna joulumarkkinoilla ja kaupoissa, sanoo Schwartz.

Hän vinkkaa, että konsertti sopii hyvin vaikka koko perheelle.

-Tämä on mielenkiintoinen tapahtuma, jossa kuullaan hyvää musiikkia, Schwartz rohkaisee ihmisiä tulemaan paikalle.

Konsertti kestää reilun tunnin ja sinne on vapaa pääsy.

 

Tutustumalla ennakkoluuloja vastaan

Konsertin tarkoituksena on hyvän musiikin tarjoamisen lisäksi hälventää ennakkoluuloja.

-Haluamme tulla esille positiivisella tavalla. Ihmiset voivat tulla konsertin jälkeen juttelemaan kanssamme, sanoo Schwartz.

-Tarkoituksena on myös, että kaksi Lohjan vanhinta romania tulee konserttiin kertomaan meistä ja kulttuuristamme. Ainakin toinen heistä pääsee paikalle, jatkaa Schwartz.

Ennakkoluulojen murtamisen kautta halutaan osaltaan ehkäistä myös romaninuorten syrjäytymistä. Nuorten tarpeesta syntyi idea romaniyhdistyksenkin perustamisesta. Loturomn tekee syrjintää ehkäisevää työtä osallistamalla romaneita erilaisiin toimintoihin. Yhdistys järjestää esimerkiksi kerhoja ja tapahtumia, kuten leirejä ja konsertteja, joiden tavoitteena on tuoda romanikulttuuria esiin positiivisella tavalla ja näin vaikuttaa ennakkoluuloihin puolin ja toisin.

-Meillä on ollut erilaisia projekteja ja esimerkiksi yhteistyötä koulujen kanssa, kertoo Schwartz.

Yhdistyksen tavoitteena on myös vahvistaa oman kulttuurin tuntemusta. Kerhot kokoontuvat kerran viikossa. Niissä vietetään aikaa nuorten kanssa ja suunnitellaan yhdessä tapahtumia. Kerhoissa pidetään myös infotilaisuuksia esimerkiksi koulutuksista. Yhdistyksen toimintaa tukevat Lohjan seurakunta, Virkkalan baptistilähetys ja Lohjan kaupungin nuorisotyö.

DSC_1760.JPG

Katja Lindeman (vas) ja Katja Schwartz perustivat romaniyhdistys Loturomnin, joka tekee syrjintää ehkäisevää työtä osallistamalla romaninuoria erilaisiin toimintoihin. 

 

Ennakkoluulot istuvat tiukassa

Yhden ennakkoluulon mukaan romanit eivät kouluttaudu tai käy töissä. Ainakaan Lohjalla ei se ei näytä pitävän paikkaansa.

-Suurin osa nuorisostamme on käynyt ammattikoulun ja on töissä, Schwartz kertoo ja luettelee paikalla olevien romanien ammatteja.

-Nuorilla on kuitenkin iso kynnys lähteä kouluun valtaväestön keskelle, ihmisten olettamusten vuoksi. Esimerkiksi tyttäreni on lukiossa ja jotkut siellä katsoivat aluksi vähän sillä tavalla, että oletko väärässä paikassa, harmittelee Schwartz.

Myös työpaikan saaminen voi tyssätä heti ensimetreillä.

-Olemme soittaneet työpaikkoihin ilmoitusten perusteella, mutta kun työnantaja kuulee sukunimen hän sanoo, ettei työtä olekaan tarjolla. Kun soitamme samaan paikkaan eri nimellä, työtä löytyisikin, Schwartz kertoo.

-Töitä tässä saa tehdä jo sen eteen, että pääsee töihin. Moni työantaja kuitenkin myös ihmettelee, kuinka ahkeria romanit ovat. Ovathan romanit tehneet töitä saamansa avun eteen silloinkin, kun vielä kuljimme paikasta toiseen, Schwartz muistuttaa.

Ennakkoluuloihin törmää kaikkialla.

-Kun yksi romani tekee jotain huonoa, kaikki leimautuvat, Schwartz toteaa.

Juuri tutustumisen kautta ennakkoluulot kuitenkin hälvenevät. Romanit tietävät senkin kokemuksiensa pohjalta.

-Esimerkiksi naapurien ennakkoluulot hälvenevät, kun tullaan tutuiksi, Schwartz sanoo.

alue_kulttuuri: 

Muistipeli Suomen presidenteistä

pressapeli.jpg

Lohjalainen Palapelix.fi on suunnitellut ja tuottanut Suomi 100 Presidentit -muistipelin.

Peli on suunnattu pääasiassa senioriväelle viihdyttäväksi ajanvietteeksi, mutta se sopii hyvin nuoremmillekin hetken historiantuntina. Isovanhemmilla saattaa olla hyviä juttuja kerrottavanaan presidenteistä jälkipolville pelin lomassa.

-Harva muistaa kaikkia Suomen presidenttejä. Itsenäisyytemme juhlavuotena heitäkin on hyvä muistella, joten viihdyttävä ja hyödyllinen muistipeli tuntui oivalta välineeltä siihen tarkoitukseen, kertoo Hemmo Karhu Palapelixistä.

-Käydessäni lohjalaisessa vanhusten palvelukodissa viime vuonna, näin kuinka siellä oli seinällä kaikki Suomen presidentit kopiokuvina siistissä rivissä teipattuna seinälle. Siitä kai lähti se ensiajatus, että ikäihmisille olisi hyvä olla oma peli, josta voisi olla hyötyä sekä ajanvietteenä että muistin harjoitteena, Karhu jatkaa.

Presidentit-muistipeli on arvovaltainen ja pienikokoinen muistipeli, jossa on 12 erilaista korttia. Korttien koko on 5x5 cm, joten pelaaminen onnistuu vaikka kahvipöydässä.

alue_kulttuuri: 

Heli Laaksosen Sylvia, Tuija ja laulava patja esitetään Harjulassa

eijaa.JPG

Sylvia, Tuija ja laulava patja on murrerunoilija Heli Laaksosen kirjoittama kamarinäytelmä, joka on julkaistu myös kirjana. Teoksen ensiesitys oli Nummelassa lokakuussa 2016, jolloin näyttelijä Marjatta Rinne vietti 50-vuotistaiteilijajuhlaansa. Nyt näytelmä esitetään Lohjalla Harjulassa lauantaina 2.12. kello 15.00.

Seitsemänkymppiset ystävykset Sylvia ja Tuija ovat paenneet syntymäpäiväjuhlia vanhalle nuorisoseurantalolle. He makoilevat koivukulissien keskellä patjalla ja ihmettelevät, miten elämä meni ja minne se vielä viekään. Takana on iloja ja suruja sekä humoristisia käänteitä. Perusvire on positiivinen ja rehellisyydessään koskettava.

Jo runsas 2000 henkeä on tutustunut Marjatta Rinteen ja Eija Nurmion esittämiin ystävyksiin. Runsaan tunnin kestävän näytelmän jälkeen on käyty mielenkiintoisia keskusteluja yleisön kanssa esimerkiksi ikääntymisestä, ystävyydestä ja suhtautumisesta elämän tuomiin haasteisiin.

Lisätietoa Facebookista (Sylvia ja Tuija – kamarinäytelmä). Lippuja voi varata ennakkoon numerosta 044 3260746.

alue_kulttuuri: 

Pekka Töpöhännästä ylimääräinen esitys

töpö.JPG

Pekka Töpöhännässä näyttelevät mm. Cecilia Ekroos (vas), Nelli Leino, Jere Töyräs, Sara Happonen ja Vilma Rönnberg.

 

Vihdin Teatterin tämän syksyn näytelmän Pekka Töpöhäntä suosio ryöpsähti huippuunsa. Kaikkiviimeiset esitykset myytiin loppuun. Onneksi Luksian auditoriosta löytyi lisäaikaa ja ylimääräinen esitys pidetään lauantaina 2.12 kello 13.00. Tähänkin esitykseen on jo lippuja myyty, joten kannattaa toimia ripeästi.

Esityksen jo nähneet ovat pitäneet tästä opettavaista sanomaa sisältävästä versiosta ja kehuvat myös mainiota musiikkia ja laulusuorituksia. Yleisöpalautteen perusteella on päätelty, että suositusikä on kolmesta vuodesta kypsään aikuisuuteen.

Liput teatterin toimistolta arkisin kello 9.30-14.30 p. 0400-975068 sekä NetTicketistä.

alue_kulttuuri: 

Paniikki saa salin raikumaan naurusta

Teatteri Tralan Paniikki-näytelmä on tasapainoinen sekoitus huumoria ja syvällisiä mietteitä. Taitavat näyttelijäsuoritukset sieppaavat katsojan helposti mukaan tarinaan ja arjen komiikka kutittelee nauruhermoja.

paniikki2.jpg

Paniikissa pohditaan mm. parisuhteen kiemuroita kolmen miehen voimin. Näyttelijät Jussi Salminen (vas), Mikko Jaakkola ja Joonas Nieminen. (Kuva: Sari Kettunen)

 

Paniikin ensi-illan päätyttyä yleisö taputti käsiään ja tömisti jalkojaan hyvän aikaa. Ei ihme, sillä tällaista teatteria minäkin haluaisin lisää. Kaikkien kasvoilla loisti hymy ja lopulta puheensorina täytti tilan, kun katsojat kehuivat näytelmää kilpaa toisilleen. Jos kommentit tiivistäisi tähän se kuuluisi jotenkin näin: Aivan mielettömän hyvä näytelmä. Täytyy todeta, että harvoin sitä kuulee ihmisten sentään näin paljon teatterissa nauravan, sillä hetkellisesti yleisön naurun remakka peitti alleen jopa näyttelijöiden vuorosanat.

Mika Myllyahon käsikirjoittama ja Joonas Luukkalan Tralalle ohjaama Paniikki rakentuu kolmen miehen varaan, joista jokaisella on jonkinlainen ongelma. Parisuhteet ja niiden koukerot puhuttavat jokaista heitä. Yhden vaimo ilmoittaa, että miehen pitäisi miettiä, mutta mitä. Mitä se vaimo sanoikaan, jokin ratkaisukin pitäisi kai löytää. Puhua pitäisi ja ilmaista tunteitaan, mutta miten se tapahtuu? Ensin pitäisi tietää, mitä ylipäätään tuntee?

Entä mitä siitä tulee, kun miehet alkavat kolmisin selvittää toistensa ongelmia? Henkilöhahmoja ei naurata kovin usein, mutta yleisöä kyllä. Huumori syntyy arjen koomisista tilanteista. Moni on ehkä kokenut vastaavia tuntemuksia omassakin elämässään, vaikka näin vierestä katsottuna lähinnä vain naurattaa, kuinka ihmiset voivatkin käyttäytyä, harmistua milloin mistäkin, huutaa hiukan toiselle, vetäytyä piiloon omaan koloonsa ja kömpiä sieltä jälleen esiin joko oma-aloitteisesti tai toisten pahoittelujen kannustamana. Koomisten reaktioiden ja vuoropuhelun takana näkyy kuitenkin vahvasti ystävysten toisilleen antama tuki. Tarina syvenee vähitellen ja vauhtikin kasvaa loppua kohti. Yleisö lämpenee samaa tahtia ja väliajan jälkeen nauretaan parhaimmillaan joka toisen repliikin jälkeen.

Näytelmän kolmea miestä näyttelevät Mikko Jaakkola, Joonas Nieminen ja Jussi Salminen. Näyttely sujuu heiltä niin luontevasti, että tarinan siiville on helppo heittäytyä nauttimaan menosta. Näyttelytaito on parhaimmillaan, silloin kun yleisö uppoutuu tarinaan ja eläytyy mukana niin vahvasti, ettei muista katsovansa näytelmää. Kokemus on elokuvamainen. Elokuvaa katsoessa tällainen tarinan kyytiin heittäytyminen vain on helpompaa, mutta Tralan kolmikko onnistuu mainiosti.

Tammikuussa luultavasti nauretaan lisää, sillä luvassa samaa menoa, mutta naisnäkökulmasta, kun Mika Myllyahon Kaaos saa ensi-iltansa 20.1. Siinä tarinan kolmea naista näyttelevät Minna Hakala, Maisa Sinisalo ja Hannmaija Nikander.

paniikki1.jpg

Mikko Jaakkola ja Jussi Salminen. (Kuva: Sari Kettunen)

 

Kurkistus miesten maailmaan

Paniikin ensi-illassa näytelmää katsomassa käyneet Niko ja Noora Mikkonen olivat vaikuttuneita näkemästään.

-Aivan älyttömän hyvä näytelmä. Ei tässä kohtaa osaa sanoa muuta kuin ylisanoja, päivitteli Niko Mikkonen.

-Tykkäsin näytelmästä. Se on juuri meidän ikäpolvelle sopivat. Uskon, että tällaisten näytelmien myötä Trala löytää paljon uuttakin yleisöä, arvelee Noora Mikkonen.

-Näytelmä puhuttelee etenkin 30-40-vuotiaita. Teksti on loistava ja koko näytelmä hauska. Täytyy nostaa hattua Tralan koko porukalle. Tämä oli Tralalta hieno avaus uuteen suuntaan, lisää Niko Mikkonen.

Näytelmä pureutuu vahvasti etenkin parisuhteisiin ja niiden ongelmakohtiin. Miehinen näkökulma puhutteli Niko Mikkosta.

-Samaistuin etenkin tähän kaveriin, joka linnoittautui kämppäänsä, hän toteaa.

-Niin minäkin ajattelin. Tunnistin teissä joitain samoja piirteitä, naurahtaa Noora Mikkonen.

-Niin, kiva käydä vaimon kanssa teatterissa, kuittaa Niko Mikkonen hyväntahtoisesti.

Hän toteaa, että näytelmästä löytyivät hyvin miesten välisen ystävyyden ainekset.

-Vähän karrikoidusti tietysti niin kuin näytelmissä kuluukin, mutta kyllä tämä hienosti kuvasi miesten maailmaa, hän sanoo.

Miesnäkökulma antaa paljon naisillekin.

-Oli kiva kurkistaa miesten maailmaan. Miehillä mielialat ja tunnelmat voivat vaihtua nopeasti, kun naiset taas ehkä enemmän vellovat tuntemuksissaan pidempään, pohtii Noora Mikkonen.

Elokuvamainen, tarinaa hyvin eteenpäin vievä äänimaailma sai kehuja. Näytelmän äänet on suunnitellut Antti Rasi.

-Taustalla soiva musiikki tuki tarinaa ja äänimaailman eteen oli nähty paljon vaivaa, he sanovat.

Näytelmä nappasi heidät kokonaisuudessaan hyvin mukaansa.

-Ajan kulkua ei huomannut, sanoo Noora Mikkonen.

-Tempokin vaihteli hyvin, välillä oli kevyempää, lisää Niko Mikkonen.

He toteavat, että Lohjalla tehdään paljon teatteria, mutta se on vain hyvä asia.

-Tämä on hyvä lisä monipuoliseen tarjontaan. Lohjalta löytyy jokaiselle jotain, toteaa Noora Mikkonen.

Lavastuksessa Tralaa avusti Novillo, joka lainasi keittiön kalusteet.

DSCN1122.JPG

Hetki ensi-illan jälkeistä hymyn täyttämää tunnelmaa. Näytelmän äänimaailman toteuttanut Antti Rasi (vas), ohjaaja Joonas Luukkala ja näyttelijät Jussi Salminen, Mikko Jaakkola ja Joonas Nieminen. (Kuva: Jaakko Kivistö)

alue_kulttuuri: 

Bokkalaset houkutteli yli 4 000 henkilöä

Bokkalaset i Ekenäs, eli Tammisaaren kirjallisuusfestivaali, houkutteli tänäkin vuonna runsaasti yleisöä. Noin 4 300 henkilöä osallistui festivaalin ohjelmaan. Näistä 2 000 oli koululaisia, joille järjestettiin ohjelmaa kouluissa. Festivaaliin osallistui yli 70 kirjailijaa ja esiintyjää 15 esiintymispaikassa.

Tapahtuman sisältö on saanut positiivista palautetta, ja etenkin paikallishistoriaa käsittelevät ohjelmaosuudet keräsivät runsaasti yleisöä. Suurin osa yleisöstä tuli Raaseporista, naapurikunnista ja pääkaupunkiseudulta, mutta kirjallisuuden ystäviä tuli myös Itä-Uudeltamaalta ja Varsinais-Suomesta.

Bokkalasetin yhteistyökumppanin SlowCity-podcastin sivuilta löytyy neljän kirjailijahaastattelun tallenteet osoitteessa https://soundcloud.com/slowcitypodcast.

Ensi vuoden teema ja ajankohta ilmoitetaan joulukuussa.

Kirjallisuusfestivaalin järjestävät Ekenässällskapet r.f., Västnyländska kultursamfundet r.f. ja Raaseporin kaupungin kulttuuritoimisto.

alue_kulttuuri: 

Kirjallisuuden merkitys on suuri niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin

Suomalaisen Kirjakaupan järjestämässä kirjallisessa illassa kuultiin jälleen useita kirjailijoita, joista suurin osa oli Länsi-Uudenmaan alueelta. Tapahtuma järjestettiin viime torstaina Harjulassa. Kirjallinen ilta on järjestetty vuodesta 1984 ja nyt se järjestettiin jo 33. kerran. Liisa Sintonen Suomalaisesta Kirjakaupasta kertoo, että perinteeksi muodostuneella tapahtumalla on yleisönsä, joka odottaa iltaa jo pitkin syksyä ja kyselee hyvissä ajoin, milloin se pidetään. Tällä kertaa kirjailijavieraina olivat Lenita Airisto, Lars Sundström, Matti Laine, Seija Taivainen ja Pekka Kainulainen, joka myös juonsi tapahtuman.

kirjal ilta.jpg

Kirjoistaan ja kirjallisuuden merkityksestä kertoivat kirjailijat Pekka Kainulainen (vas), Lars Sundström, Seija Taivainen, Lenita Airisto ja Matti Laine.

 

Luontokuvakirja

Kirjallisessa illassa esiteltiin varsin monipuolisesti erilaisia kirjoja valokuvakirjasta dekkariin. Lars Sundström esitteli luontokuvakirjaansa Siipien havinaa. Hän teki lähes 30 vuotta kiireistä, paljon matkustamista vaativaa työtä, kunnes kyllästyi siihen.

-Menin luontokuvaaja koulutukseen. Sen tutkinnon tehtyäni olin tyhjän päällä ja mietin, mitä tekisin. Loin tietokoneelleni Kotimaisemat-tiedoston ja kymmenen alakansiota, joihin aloin kerätä kuvia.

Sundström istui usein tuntikausia piilokojussa odottamassa kuvattavia eläimiä.

-95% ajasta on odottamista. Siinä oli aikaa miettiä, miltä tuntuu ja mitä tapahtuu. Halusin sitten välittää itselleni tärkeät tunnelmat ja ajatukset myös muille.

Teoksessa on mustavalkoisia kuvia, koska Sundströmin mielestä niissä on enemmän lämpöä ja tunnelmaa.

-Kun poistaa värit, oleellinen jää, hän toteaa.

 

Historiaa ja jännitystä

Lenita Airiston omaelämäkerrallinen teos Elämäni ja isänmaani liikkuu kolmella tasolla käyden läpi sekä Airiston elämää, Suomen historiaa että muun maailman menoa maamme historian rinnalla.

-Kirjani alkaa vuodesta 1917, ensimmäisestä maailmansodasta, Suomen itsenäistymisestä ja siitä, mitä sen seurauksena tapahtui. Miten se muutti isovanhempieni ja vanhempieni elämää ja vaikutti siten myös minun elämääni, hän kertoo.

Teoksessa avataan myös Airiston uraa ja työtehtäviä. Kirjallisessa illassa hän jakoi muiston ensimmäisestä tv-esiintymisestään.

-Ihmettelin, kun kanavalta soitettiin ihmisille, että laittakaa tv auki. Sitten selvisi, että Helsingissä oli siihen aikaan vain 20 vastaanotinta. Jotkut olivat silloin myös sitä mieltä, että televisio on ohimenevä ilmiö, Airisto kertoo.

Matti Laine puolestaan esitteli dekkariaan Pahuuden hinta.

-Kirjani kertoo urheilijasta, joka saa uuden mahdollisuuden Helsingin alamaailmassa, kun hän huomaa pärjäävänsä siellä samoilla keinoilla, kuin urheilumaailmassakin. Kirja on vauhdikas, täynnä käänteitä ja yllätyksiä, kertoo Sorjonen-sarjaakin käsikirjoittanut ja sarjassa näytellyt Laine.

-Olen yrittänyt kirjoitta tasokkaan romaanin, jossa on monitasoiset henkilöt. Dekkarin kautta on hyvä tutkia sekä yksilön että yhteiskunnan moraalia. Urheilumaailman kautta taas on helppo kuvata voitto – tappio ja elämä – kuolema -asetelmia, hän kertoo.

 

Itsetuntemusta ja laulunsanoja

Seija Taivaisen teos Hyvissä väleissä avaa eneagrammin hyödyntämistä arjessa ja ihmissuhteissa.

-Koen, että tehtäväni maailmassa on auttaa ihmisiä itsetuntemuksen matkalla. Eneagrammi on väline itsetuntemukseen. Siinä on yhdeksän erilaista luonnetyyppiä tai elämästä selviytymisstrategiaa, Taivainen kertoo.

Kirjan avulla voi siis löytää vastauksia siihen, miksi on sellainen kuin on ja käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

-Samalla lisääntyy ymmärrys siitä, millainen toinen on. Ainutlaatuinen ihminen on lopulta mysteeri, mutta eneagrammi voi auttaa ymmärryksessä. Siinä yhdistyy ikiaikainen viisaus monesta eri kulttuurista, sanoo Taivainen.

Pekka Kainulainen puolestaan esitteli teostaan Amorphis – Taivaan rumpu, johon on kerätty Amorphis-yhtyeen viiden edellisen albumin kappaleiden sanoitukset, jotka Kainulainen on tehnyt. Kirjassa on myös Kainulaisen tekemä kuvitus.

-Amorphis on tunnettu maailmalla suomalaisesta mytologiasta ja Kalevalasta. Osassa sanoituksista on selkeä kiinnekohta Kalevalaan, Kainulainen kertoo.

-Kirjoitan sanoja usein yöllä, kun maailma hiljenee. Unelmoin silloin sanoja esiin. Ne tulevat, kun astuu virtaan, hän sanoo.

 

Kirjallisuuden merkitys on monitahoinen

Kirjailijat näkevät, että kirjallisuudella on nykyään erittäin suuri merkitys.

-Lukeminen alkaa olla entistäkin tärkeämpää, ja olen huolissani sen tilasta, koska lukeminen ei ole enää itsestäänselvä kansalaistaito. Siihen pitäisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Lukeminen on äärimmäisen tärkeä taito. Tutkimuksissakin on osoitettu, että lukeminen kasvattaa mm. empatiakykyä sekä kykyä omaksua asioita. Onneksi meillä on kirjastolaitos, joka on pitänyt hyvin pintansa, sanoo Laine.

Myös äidinkielen merkitys kirjallisuudessa on suuri.

-Kun kirjoitetaan omalla äidinkielellä, merkitys on valtava. Kirjallisuudessa kulttuuri, tiedot ja teot säilyvät sukupolvien yli. Näenkin suomenkielisen kirjallisuuden välttämättömänä suomalaisen identiteetin kannattelijana ja rakentajana. Kirjallisuuden merkitys on myös siinä, että sen kautta jokainen voi tutkia asioita omassa rauhassaan ja palata lukemaansa. Verkossa se on erilaista, Taivainen sanoo ja muistuttaa, että usein innostus kirjallisuuteen luodaan lapsuudessa.

Digitalisaatio ei kirjailijoiden mielestään voita aitoa, painettua tekstiä.

-Sähköisyyden aikana kirjaa voi koskettaa. Siinä on jokin ulottuvuus, jota mikään ei korvaa. Kirja on portti. Voi vain avata kannet ja astua sisään. Siihen ei tarvita tunnuslukuja. Painetun kirjan katoamisesta puhutaan, mutta minulle on vain vahvistunut tunne siitä, että sitä ei voi korvata. Virtuaalimaailmassakin tarvitaan tietty määrä kosketusta. Sitä ulottuvuutta ei ole sähkökirjassa, sanoo Kainulainen.

Samoilla linjoilla on Sundströmkin.

-Paperikirjan ja painettujen lehtien lakkaamisesta on puhuttu paljon, mutta en usko, että ne katoavat. Siinä on se tunne, kun ottaa kirjan käteen. Se ei katoa mihinkään kovalevylle, vaan sen voi ottaa aina esille ja nauttia. Olen yrittänyt lukea e-kirjaakin, mutta se ei tunnu oikealta, hän sanoo.

Useita tietokirjoja kirjoittanut Airisto kannustaa ihmisiä lukemaan etenkin tietokirjoja, koska ne tuovat asiat suoraan esiin, eivätkä peitä niitä fiktion alle. Hän vertaakin kahta kirjailijaa.

-Suosittelen, että luettaisiin Yuval Noah Hararia (Sapiens Ihmisen lyhyt historia ja Homo Deus Huomisen lyhyt historia), koska kun lukee samoista asioista Dan Brownin kirjoista, ne on helpompi todeta vain fiktioksi.

-Se, että kirjojen myynti on laskenut, ei johdu kirjoista, vaan siitä, että nykyään on niin paljon muitakin medioita. On kuitenkin vaarallista, jos hyviä kirjoja ei lueta. Amerikassa on tehty tutkimus, jonka mukaan kaikki johtavassa asemassa olevat ihmiset lukevat paljo tietokirjoja. Lukutaito tarjoaa toisen maailman ja auttaa ymmärtämään erilaisuutta, Airisto sanoo.

alue_kulttuuri: 

Soiva metsä -konsertti Laurentius-salissa

makkonen.JPG

Sellisti Jussi Makkosen ja pianisti Nazig Azezian. (Kuva: Henrik Nissinen)

 

Sellisti Jussi Makkosen ja pianisti Nazig Azezianin Soiva metsä -platinalevykonsertti esitetään Lohjalla Laurentius-salissa torstaina 23.11. kello 18.00. Soiva metsä -levy on ylittänyt platinalevyyn oikeuttavan 20 000 kappaleen myyntirajan. Klassisen musiikin platinalevy on Suomessa erittäin harvinainen. Levy on osa samannimistä, Jussin ja Nazigin koulukonserttien pohjalta syntynyttä Soiva metsä – Jean Sibeliuksen matkassa -kuvakirjaa, jonka on kirjoittanut ja kuvittanut Katri Kirkkopelto. Kirjan on kustantanut Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy. Kirja on julkaistu myös ruotsin ja englannin kielellä.

Makkonen kiittää levystä yleisöään.

-On suuri etuoikeus, että olen saanut esittää Nazigin kanssa Sibeliuksen musiikkia viime vuosina sadoille tuhansille kuulijoille ympäri maailmaa. Platinalevy on upea tunnustus, josta haluan kiittää kaikkia kuulijoitamme ja yhteistyökumppaneitamme, hän sanoo.

Makkonen ja Azezian ovat kiertäneet platinalevyn myötä konsertoimassa Suomen lisäksi mm. USA:ssa, Meksikossa ja Ruotsissa. Makkosen ja Azezianin tavoitteena on saavuttaa 500 000 lasta ja nuorta klassisen musiikin konserteilla vuoden 2017 loppuun mennessä, kun itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta. Tavoitteensa tueksi he perustivat vuonna 2016 lasten taidekasvatusta tukevan Lasten klasari ry:n, johon pääsee tutustumaan sivuilta www.lastenklasari.fi.

alue_kulttuuri: 

Musiikki koskettaa ihmisen sisintä vahvasti

Lohjan kaupunginorkesteri on jälleen saanut päätökseen syksyn konserttikiertueensa Lohjan palvelutaloissa. Esiintyjien mieleen jäi monta hienoa hetkeä. Päällimmäisenä heidän kokemuksistaan nousee esille se voima, jolla musiikki tavoittaa ihmisen.

DSC_1458.JPG

Peter Gransin (vas), Heikki Oraman, Kimmo Leppälän ja Felix von Willebrandin mieleen jäi palvelutalokiertueelta monta hienoa hetkeä. 

 

Lohjan kaupunginorkesteri kiersi lokakuun lopussa kahden ryhmän voimin esiintymässä Lohjan palvelutaloissa. Toisen ryhmän laulajana toimi Heikki Orama ja toisen Matti "Fredi" Siitonen.

Kaupunginorkesteri käy kaksi kertaa vuodessa esiintymässä palvelutaloissa, ja konserttikiertueita on tehty 1990-luvun alusta saakka. Konserttipaikkoja kertyi tällä kertaa noin 30.

-Puhutaan, että maailmassa on paljon pahaa, mutta nämä konsertit ovat pieni esimerkiksi asiasta, jossa vain hyvät voimat ovat liikkeellä. Kaikki tulevat samalla kertaa autetuiksi; niin asukkaat, henkilökunta kuin esiintyjätkin, tiivistää Orama tunnelmansa kiertueen jälkeen.

Esiintyminen palvelutalossa on esiintyjälle erilainen kokemus, kuin perinteinen konsertti suuremmassa salissa.

-Siinä on iso ero mennä ihmisten viereen esiintymään, sanoo Kimmo Leppälä.

Konserttisaleihin tulijat ovat valmistautuneet konserttiin tuloon, mikä tukee fiilistä. Palvelutalossa taas tullaan arjen keskelle.

-Silloin voi saavuttaa vieläkin isomman elämyksen, toteaa Lohjan kaupunginorkesterin intendentti Felix von Willebrand.

 

Koskettavia muistoja kiertueilta

Sekä tämän kertaiselta että aiemmilta kiertueilta esiintyjien mieleen on jäänyt monta hetkeä, joista näkyy selvästi, kuinka vahvasti musiikki voi koskettaa ihmistä.

-Yhden miehen jalat alkoivat naputtaa musiikin tahdissa, vaikka hän ei muuten ollut liikkunut pitkään aikaan. Suukin liikkui laulun mukaan, vaikka ääntä ei kuulunut. Hänen omahoitajansa itki, kun mieheen tuli eloa. Hän otti siitä kuvankin muistoksi omaisille. Yksi toinen ikäihminen taas avasi silmänsä, vaikka hän ei ollut reagoinut mitenkään pitkään aikaan. Eräs venäläinen muistisairas rouva puolestaan tuli tanssimaan Heikin kanssa kesken laulun. Silloin soitettiin Moskovan valot -kappaletta, kertoo von Willebrand.

Vaikka osalla palvelutalojen asukkaista on vakavia muistisairauksia, onnistui esimerkiksi tietokilpailukysymykseen vastaaminen eräältä asukkaalta niin hyvin, että hän ehti huutaa vastauksen ennen kuin kysymystäkään oli saatu loppuun asti.

-Olin kysymässä, missä lajissa Tapio Rautavaara sai kultaa Lontoon olympialaisissa. Vastaus tuli äkkiä, kertoo Orama.

Muistin syövereistä voi nousta asioita esiin odottamattomallakin tavalla.

-Yksi rouva lauloi kaikki kappaleet mukana. Menin sitten kysymään, miten hän muisti kaikki sanat. Rouva vastasi, että mitkä sanat. Hän oli jo unohtanut laulaneensa. Niin hetkessä nämä ihmiset elävät, von Willebrand kertoo.

Kiertueen arvoa kuvaa myös sen tunnuskappalekin.

-Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Siitä tuli tunnuslaulumme, kun totesimme, että niin asia on, sanoo Orama.

 

Miksi musiikki vaikuttaa niin vahvasti?

-Ihminen elää kaikkine tunteineen loppuun asti. Musiikki herättää ne tunteet, sanoo Orama.

-Välissä ei ole mitään filtteriä, vaan musiikki menee suoraan ihmisen sisälle ikään ja kulttuuritaustaan katsomatta, sanoo puolestaan Leppälä.

-Musiikilla on suuri vaikutus, se virkistää, herättää muistoja ja pitää kuntoa yllä ikäihmisillä. Aivotutkimuksissa on huomattu, että lapsilla taas musiikki vaikuttaa aivojen kehittymiseen, kertoo von Willebrand.

Palvelutalojen lisäksi kaupunginorkesteri esiintyy myös kouluissa ja päiväkodeissa.

-Tällaiset esiintymiset ovat merkittävä osa työmääräämme, toteaa Peter Grans.

Musiikin konkreettisista vaikutuksista he mainitsevat mm., että Sipoossa ikäihmisten unilääkityksiäkin on saatu vähennettyä musiikin avulla. Yhtä kaikki musiikki vaikuttaa ihmiseen vahvasti iästä riippumatta.

-Musiikilla on mielettömiä mahdollisuuksia ja se luo maailmaan ja ihmisten välille harmoniaa, tiivistää Orama ajatuksiaan.

 

Hetken elämyksiä ja hyviä muistoja

Ikäihmisten reaktioiden näkeminen vaikuttaa vahvasti muusikoihinkin.

-Kun palvelutaloon menee joidenkin asukkaiden olemuksesta näkee, että he ovat ihan omassa maailmassaan. Kun soitto alkaa, heihin tulee yhtäkkiä ryhtiä ja eloa silmiin. Kyllä siinä katoavat omat identiteettikriisit siitä, pitäisikö tehdä oikeita töitä, sanoo Orama.

Palvelutaloyleisö koostuu monenlaisista asukkaista. Toisilla on muistisairaus ja konsertti on heille hetkellinen elämys, mutta joukossa on myös niitä, joiden muisti toimii vielä mainiosta. He voivat odottaa konserttia etukäteen ja muistella hyvillä mielin jälkeenpäinkin.

-On asukkaita, jotka tulevat konserttiimme viimeisen päälle laitettuina. Huulipunaa on ja kampaajallakin käyty, kertoo Leppälä.

-Asukkaiden läheisetkin pääsevät mukaan konsertteihin. Moni on sanonut, ettei olisi voinut kuvitellakaan, että tällaista tarjotaan näille ihmisille, kertoo Grans.

Mukaan tarttui muitakin hyviä muistoja.

-Esimerkiksi poliitikot puhuvat, että ikäihmiset jätetään heitteille, mutta sen perusteella, mitä me näimme, ikäihmisiä kohdellaan erittäin arvostavasti ja kunnioittavasti. Palvelutalojen henkilökunta teki työtään erittäin sitoutuneesti ja suurella sydämellä, sanoo Orama.

-Olen aivan samaa mieltä, vahvistaa Leppälä.

-Fredi puolestaan hämmästeli sitä, että ikäihmisille on Lohjalla näin paljon pieniä koteja, eikä megasuuria yksiköitä, Leppälä jatkaa.

 

Kulttuurin arvo on huomattu

Kulttuurin, musiikin ja Lohjan kaupunginorkesterin arvo on huomattu muuallakin.

-Kaupunki on ensin satsannut meihin ja nyt on valtion vuoro. Valtionosuutemme laajenee ensi vuonna kahdella henkilötyövuodella. Se on selkeä viesti siitä, että olemme oikealla tiellä ja se on huomattu, iloitsee von Willebrand.

-Hallitusohjelmassakin on tavoite, että kulttuuria tulee viedä myös sinne, mistä ihmiset eivät itse pääse kulttuurin luo, hän jatkaa.

Myös muut kunnat hyödyntävät Lohjan kaupunginorkesteriä. Pukkila ja Sipoo ostavat siltä palvelua. Yhteistyötä ollaan aloittamassa myös Vihdin kanssa ja Inkoon suunnallekin on kiinnostusta. Konserttikiertueen myötä kuntaliitoskin on saanut kiitosta.

-Ihmiset Lohjan uusilla alueilla ovat sanoneet, että ihanaa, kun meilläkin on nyt kaupunginorkesteri, kertoo Orama.

alue_kulttuuri: 

Valokuvakirja esittelee 100 näkökulmaa suomalaisuudesta

DSC_1436.JPG

Inka Pohjosen valokuvakirjassa suomalaisuutta pohtivat eri-ikäiset ja hyvin monenlaisista taustoista tulevat ihmiset kantasuomalaisista maahanmuuttajiin.

 

Lohjalaistaustainen kulttuurituottaja Inka Pohjonen käsittelee esikoisteoksessaan Suomea ja suomalaista identiteettiä 100 ihmisen kautta. Valokuvakirja Kasvotusten - Finland from 100 viewpoints julkaistaan 4.12. Pohjonen määrittelee valokuvakirjansa monikulttuurista Suomea juhlivaksi teokseksi. Siinä suomalaisuutta pohtivat hyvin monenikäiset ihmiset, sillä nuorin haastateltu on vain 3-vuotias ja vanhin yli 80. Näkökulmia suomalaisuuteen riittää Nuorgamista Ahvenanmaalle ja Etiopiasta Intiaan. Kirjassa esiintyy myös useampi lohjalainen henkilö.

Pohjonen sanoo, että projektin kantavana ajatuksena on viesti itsenäisestä ja yhtenäisestä Suomesta, jolla on monet kasvot, ja jonka kansa tuntee yhteenkuuluvuutta moninaisesta etnisestä ja kulttuurillisesta alkuperästään huolimatta. Teos on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

Idea valokuvakirjasta sai alkunsa viime keväänä, kun Pohjonen työskenteli Berliinissä pakolaisten kotouttamisen parissa.

-Teimme Berliinin taideyliopistossa projekteja syyrialaisten taiteilijoiden kanssa. He saivat tehdä samaa työtä, kuin Syyriassakin, sekä tutustua ihmisiin uudessa kotimaassaan. Kirja-ajatus lähti siitä, että saisin antaa kasvot kasvottomalle massalle, kertoo Pohjonen.

Projektista muodostui Pohjoselle hieno kokemus.

-En voi jakaa sitä kokemusta, jonka koin kasvotusten haastateltavien kautta, mutta toivon, että kirjan kautta muutkin voisivat päästä lähelle samaa ja oppiakin jotain uutta, Pohjonen sanoo.

Kirjan valokuvat hän otti polaroid-kameralla.

-Kuvat ovat sen hetken silmänräpäyksiä niin kuin ihmisten kohtaamisessa muutenkin, Pohjonen toteaa.

 

Tarinoita toreilta, bussipysäkeiltä ja uimarannoilta

Pohjonen asuu Berliinissä, mutta hän saapui viime kesänä Suomeen haastattelemaan ihmisiä.

-Taltion hetkiä mm. Lohjalla, Turussa, Tampereella, Seinäjoella, Savonlinnassa ja Helsingissä. Haastattelin ihmisiä esimerkiksi toteilla, bussipysäkeillä ja rannoilla. Aloitin kysymällä, haluaisivatko he jutella suomalaisuudestaan ja mitä suomalaisuus heille tarkoittaa, Pohjonen kertoo.

Ihmiset suhtautuivat hyvin haastatteluun.

-Pääasiassa he olivat todella otettuja ja innolla mukana, vaikka alkuun pelkäsin, että suomalainen on juro puhumaan. Ihmiset jakoivat ajatuksiaan avoimesti ja kiittelivät siitä, että kysyin, Pohjonen kertoo.

Aluksi häntä jännitti mennä haastattelemaan vieraita ihmisiä.

-Ensimmäinen kohtaamiseni oli Helsingissä. Yksinäinen mies istui terassilla, ja kysyin, voinko istuu ja jutella hänen kanssaan. Mies oli suomenruotsalainen ortodoksipappi. Hetki oli huikea ja hän kiitti minua kohtaamisesta, Pohjonen sanoo.

Seuraava pelko oli se, etteivät ihmiset kiinnostuisi kirjasta, mutta Pohjonen kertoo, että vastaanotto on ollut hyvä.

-Moni on sanonut, että tämä on huikea projekti, Pohjonen iloitsee.

Pohjonen kertoo oppineensa itsekin paljon projektin aikana.

-Olen esimerkiksi pitänyt itseäni todella ennakkoluulottomana, mutta opin, että kaikilla on ennakkoluuloja. Siksi olisikin tärkeää aloittaa puhtaalta pöydältä, kun kohtaa uuden ihmisen ja luoda mielikuvansa vasta sen jälkeen.

kansi.jpg

Valokuvakirjan Kasvotusten - Finland from 100 viewpoints painokustannuksia voi tukea joukkorahoituksen kautta.

 

Suomalaisuutta monelta kantilta

100 ihmisen joukkoon mahtuu monta henkilöä, kuten mies, joka oli sodan aikaan evakossa, Suomen romaani, suomenruotsalainen sekä maahanmuuttajia.

-Koin tärkeäksi, että kirjassa on mukana myös kantasuomalaisia, eikä vain vähemmistöjen edustajia, Pohjonen toteaa.

Hänen mukaansa sekä kantasuomalaisten että maahanmuuttajien vastauksissa nousivat esiin samat arvot, kuten rauha, turvallisuus, luonto ja ihmisten välinen aitous.

-Haastateltavien joukossa oli ihmisiä, jotka eivät olleet asuneet vielä kauaa Suomessa, mutta olivat jo ymmärtäneet hyvin suomalaisuuden ytimen, Pohjonen sanoo.

Hänestä oli hienoa saada samojen kansien väliin esimerkiksi puheenvuoro mm. Suomessa sota-aikana eläneeltä henkilöltä ja irakilaiselta turvapaikanhakijalta, joka on tuntenut Suomessa olonsa turvalliseksi ensimmäistä kertaa elämässään.

Pohjonen huomasi myös, että esimerkiksi suhtautuminen Suomen monikulttuurisuuteen ja arvostuksen kohteet vaihtelivat jonkin verran haastateltavien iän mukaan.

-Nuorille monikulttuurisuus on normaali asia, josta ei edes tarvinnut keskustella ongelmana. Vanhempi väki taas arvosti todella paljon esimerkiksi itsenäisyyttä ja mahdollisuutta vakaaseen toimeentuloon. Arvostus Suomea kohtaan oli korkealla etenkin niillä, jotka ovat nähneet sodan jälkeisen Suomen ja muutoksen sieltä nykypäivään.

Pohjonen mietti myös, voisiko hän haastatteluja tehdessään tutustua johonkin sellaiseen puoleen kotimaastaan, josta ei ole ennen tiennyt. Häntä kiinnosti mm. se, miten ajatukset suomalaisuudesta muuttuvat kantasuomalaisten kesken eri puolilla maata. Yllätyksiäkin tuli.

-Suomen sisälläkin moni kokemus on avannut silmiäni. Esimerkiksi saamelaisen kanssa jutellessa yllätti se, miten selkeän rajan he ajattelevat Suomen ja Saamenmaan välille.

 

Mahdollisuus, tasa-arvo ja koti

Pohjoselle itselleen suomalaisuus tarkoittaa mm. mahdollisuuksia elämässä, tasa-arvoa ja kotia, johon voi aina palata.

-Suomessa koko systeemi perustuu siihen, että paremmassa sosiaaliluokassa olevat ihmiset maksavat enemmän veroja, jotta alemmassakin luokassa olevat pystyvät elämään tasa-arvoista elämää. Se on todella hienoa. Myös suomen kieli on minulle todella tärkeä.

Saksan lisäksi Pohjonen on asunut Argentiinassa. Ulkomailla asuminen on tuonut uusia näkökulmia myös Suomeen ja ihmisten hyväksymiseen.

-Se on saanut ymmärtämään omaa kulttuuria eri tavalla. On asioita, joita on tottunut pitämään itsestään selvinä, kuten luotettavuutta, omaa tilaa ja rauhaa.

-Vaaleahiuksisena ja sinisilmäisenä en itse ole Suomessa kokenut rasismia, mutta esimerkiksi Argentiinassa ulkonäköni vaikutti siihen, miten minua kohdeltiin. Saatettiin valehdella ja tavaratkin varastettiin, hän kertoo.

 

Jokainen voi antaa tukensa joukkorahoituksen kautta

Kirjan painokustannuksille haetaan joukkorahoitusta Mesenaatti.me sivustolla, missä 25€ suuruisen tuen vastineeksi voi tilata kirjan ennakkoon itselleen tai ystävilleen (toimitus 24.12. mennessä). Kirjan ennakkotilaus joukkorahoituskampanjan kautta 20.11.2017 asti: https://mesenaatti.me/campaign/?id=700#single/view

-Jos joukkorahoitus ei onnistu, teen omakustanteen, koska koen tämän projektin tärkeäksi ja haluan viedä sen loppuun, mutta tässä ihmisillä olisi mahdollisuus tukea. Ostamalla kirjan voi tukea ajatusta, että meitä on täällä monta erilaista, Pohjonen sanoo.

alue_kulttuuri: 

Sivut

 
Tilaa syöte Kulttuuri