Kulttuuri

Mainos

Routionmäen kirjaston avajaiset

Routionmäen kirjasto avataan maanantaina 9.10. Routionmäen monitoimijatalossa, os. Havumetsäntie 4 Lohja. Hyvinvointijohtaja Katri Kalske pitää avajaispuheen klo 15.30. Länsi-Uudenmaan Musiikkiopiston nuoret esiintyvät avajaispuheen jälkeen.

Klo 18.00 on nukketeatteriesitys Kampelan kolme toivomusta, jonka esittää Nukketeatteri Poiju.Esitys on klassisen käsinukketeatterin keinoin toteutettu versio Grimmin sadusta Kalastaja ja hänen vaimonsa. Köyhä kalastaja pyydystää kampelan, joka lupaa totetutaa kalastajan kolme toivomusta päästäkseen vapaaksi. Avajaispäivän tilaisuudet ovat kaikille avoimia ja niihin on vapaa pääsy.  Järjestäjänä on Lohjan kaupungin Elinvoima-toimialan kaupunkisisältöjen tulosalue.

Routionmäen kirjasto on  omatoimikirjasto. Maanantaisin syksyllä 2017 on palveluaika klo 16-20. Kirjasto on avoinna omatoimisesti tiistaina, keskiviikkona ja torstaina klo 16-20. Lauantaisin ja sunnuntaisin kirjasto on avoinna klo 8-15. Kirjastoon pääsee kirjastokortilla ja Lohjan kirjastoista saatavalla tunnusluvulla. Lainaaminen ja palauttaminen tapahtuu automaatilla. Kirjaston kokoelmaan kuuluu noin 2 000 kirjaa, lähinnä lasten ja nuorten aineistoa. Lisäksi Lohjan muista kirjastoista saadaan vaihtuvia siirtokokoelmia aikuisten kirjallisuutta. Kirjastoon tilataan alkuvaiheessa Helsingin Sanomat ja Länsi-Uusimaa sekä Aku Ankka. Ensi vuonna valikoimaa laajennetaan. Kirjastossa voi lukea myös digitaalisia sanomalehtiä ePress-palvelusta, jossa on noin 100 suomalaista sanomalehteä.

alue_kulttuuri: 

Kirjoja vuosisatojen takaa

Lohjan seurakunta on koonnut arkistoistaan vanhojen kirjojen näyttelyn, jonka vanhimmat kirjat ovat jo 1500-luvulta. 500 vuotta kansankieltä ja kansanopetusta -kirjanäyttely on esillä Lohjan Pääkirjaston Linderinsalissa 20.10. asti kirjaston aukioloaikana.

Horst.jpg

Kappalainen Horst Gripentrog lukee Lutherin postillaa Lohjan pääkirjastolla. (Kuva: Leena Anttila)

 

Lohjan seurakuntapitäjän syntyjuuret ulottuvat 1200-luvulle. 31.10.2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta Martti Lutherin aneteesien julkaisemisesta. Tapahtuma käynnisti reformaatioksi (uskonpuhdistukseksi) kutsutun prosessin, joka synnytti protestanttiset kirkkokunnat ja hajotti yhtenäisen läntisen kristikunnan. Reformaatio levisi pohjoismaihin ja Suomeen syntyi luterilainen kirkko.

-Sen keskeinen idea oli tuoda Raamatun sana kansan käsiin äidinkielisenä. Mikael Agricolan toimesta syntyi suomen kirjakieli. Syntyi myös suomenkielistä kirjallisuutta. Kieli ja kirjallisuus ovat vuosisatojen kuluessa muokanneet meistä sellaisia kuin olemme. Kirjanäyttelyn avulla hahmotetaan Suomen historiaa viiden vuosisadan aikana, kertoo Simo Jouhi, eläkkeellä oleva uskonnon lehtori, joka on ollut aktiivisesti mukana näyttelyn järjestämisessä.

 

Martti Lutherin Postillan lukutuokio kirjastossa joka päivä klo 12

Luther kirjoitti aikanaan useita niin sanottuja postilloja, eli kirkkovuoden teksteihin liittyviä kirjallisia saarnoja. Lutherin postilloja on käännetty myös suomeksi ja niitä ovat aktiivisesti lukeneet sekä papit valmistaessaan tulevan pyhän saarnaa että tavalliset seurakuntalaiset hartaudekseen. Lohjan seurakunnan työntekijät lukevat joka päivä Lutherin postilloja kello 12 alkaen.

Postillan lukijat ja aiheet: To 5.10. Marita Laaksonen, nuorisotyönohjaaja: Septuagesimasunnuntai Työmiesten päiväpalkka Kirkkopostilla osa II s 211-218. Pe 6.10. Eeva Liesilinna joht. nuorisotyönohjaaja: Laskiaissunnuntai Sokean parantaminen, Herra armahda. Kirkkopostilla osa II s 261-268. Ma 9.10. Juhani Korte, kirkkoherra: 17.kjs Kristityn vapaus (nykyisin 18.sunnuntai helluntaista) Luuk 14:1-14 (Saako sapattina tehdä hyvää) Kirkkopostilla osa III s 686-696. Ti 10.10. Horst Gripentrog, kappalainen: Puolipaasto (4.paastonajan su=Leipäsunnuntai) Ruokkimisihme Kirkkopostilla osa II s 331-337. Ke 11.10. Piia Korpijaakko, pastori: 3.kjs (nyk. 4.shel) Kadonnut lammas. Luuk 15:1-10. 1.saarna Kirkkopostilla osa III s.167-174. To 12.10. Heini Nikander, pastori: 1. sunnuntai pääsiäisestä. Tuomas - Joh 20: 19-31. Kirkkopostilla osa II s.550-559. Pe 13.10. Arja Majuri, Karjalohjan alueseurakunnan pastori: Valvomisen sunnuntai 10 neitsyttä Matt 25:1-13. Kirkkopostilla osa III s. 996-1010.

alue_kulttuuri: 

Oktetto, concertino ja jotain vielä

Lohjan kaupunginorkesteri esittää Laurentius-salissa torstaina 5.10. klo 19.00 alkaen Victor Brunsin Okteton op. 42, Uuno KlaminConcertinon ja Toivo Kuulan Preludi &Intermezzon. Konsertissa esiintyvät Sakari Sallinen, viulu, Liisa Rantala, viulu, Lauri Poijärvi, alttoviulu, Jukka Tyrväinen, sello, Peter Grans, kontrabasso, Mari Kunnari, huilu, Kimmo Leppälä, klarinetti, Eero Toikka, fagotti jaTatu-Pekka Paukkunen, käyrätorvi

Lippujen ennakkomyyntipaikat ovat www.netticket.fi, Lohjan asiakaspalvelukeskus, Lohjan Matkailu, Karjalohjan, Virkkala, Sammatin ja Saukkolan kirjastot, Prismat Lohjalla ja Nummelassa sekä kaikki Suomen NetTicketin myyntipisteet sekä tuntia ennen ovelta.

alue_kulttuuri: 

Kirjailija Paula Havaste Ojamolla 9.10.

Kirjailija Paula Havaste vierailee Ojamon kirjastossa maanantaina 9.10. Havaste on kirjoittanut sekä romaaneja että tietokirjoja, työskennellyt toimittajana, suomentajana, yliopisto-opettajana, tutkijana ja Kansallisteatterin tiedottajana. Nykyisin hän vastaa tiedekeskus Heurekan yleisötapahtumista.

Havasten ensimmäinen romaani, Kymmenen onnen Anna, ilmestyi vuonna 2003, uusin Lumen armo 2017. Hänen historiallisissa romaaninsa sijoittuvat eri aikakausiin ja eri seuduille menneiden aikojen Suomessa. Niissä käsitellään usein vahvoja naisia, jotka eivät mukaudu ajan vaatimiin naiskuviin. Hänen naisensa ovat selviytyjätyyppejä, elivätpä
he sitten keskiajan hämärissä tai toisen maailmansodan kotirintamalla.

Havasten muinaiseen aikaan sijoittuvissa kirjoissa on loitsuja, taikoja, läsnä olevaa tuonpuoleista, etiäisiä ja muuta kansanperinnettä. Nämä liittyvät kunkin ajan arkielämään: mikä taika tai loitsu tarvitaan milloinkin, että karja menestyisi, vilja kasvaisi, talo kukoistaisi, edesmenneet antaisivat rauhan ja hyväksyisivät elävät. Etenkin Vihat-sarjan Kertte pärjää
hyvin sekä taloustaioissa että tuonpuoleisten asujien kanssa. Havaste on tutkinut tarkasti aikaa ja perinnettä ja hän sijoittaa tiedot luontevasti ja huomaamattomasti tarinan kuljetukseen ajankuvan elävöittämiseksi.

Havaste on koonnut kansanperinteestä kirjat Loitsukirja (2007) ja Taika päivässä (2015), joista varsinkin viimeksi mainittu herättää nykyihmisessä hilpeitä tunnelmia – ja miksei myös halun kokeilla näillä ohjeilla päänsäryn poistamista tai taikaa, miten ei kokonaiseen vuoteen tarvitse ajaa partaansa.

Toisen maailmansodan ja jälleenrakennuksen Suomeen sijoittuvassa sarjassa (Kaksi rakkautta, Yhden toivon tie, Kolme käskyä) Havaste käsittelee laaja-alaisesti sukupuolisuuden ja tasa-arvon teemoja. Poikkeuksellinen aika höllentää normeja ja saa ihmiset käyttäytymään normaalista poiketen. Tarkasti Havaste kuvaa paitsi naisten jaksamista myös sota-ajan lapsuutta, sitä miten leikit oli vain jätettävä, aikuistuttava ja ryhdyttävä töihin.

Lapsille suunnatut kaksi Henkka-kirjaa (2006, 2008) ovat valokuvin kuvitettuja kertomuksia maalle muuttaneen pikkupojan elämästä. Maalla Henkka tutustuu kotieläimiin ja erilaisiin ötököihin ja seurailee naapurissa asuvan maanviljelijän touhuja.

Paula Havaste kertoo kirjoistaan ja kirjoittamisestaan Ojamon kirjastossa (Kartanonkuja 4) maanantaina 9.10. klo 18.00. Kirjailijailta liittyy Ojamon kirjaston 40-vuotisjuhliin ja viikolla 41 vietettävään Lähikirjastoviikkoon. Lohjan kaupunginkirjasto on saanut Etelä-Suomen aluehallintovirastosta rahaa tapahtumaan. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu ja sinne on vapaa pääsy. Tervetuloa.

alue_kulttuuri: 

Meidän aika liikauttaa jotain ihmisen sisimmässä

JOKO-teatterin näytelmä Meidän aika sai ensi-iltansa 22.9. Tytyrin Elämyskaivoksessa. Isän ja tyttären koskettava ja upeasti näytelty tarina sai kyynelet nousemaan monen katsojan silmiin.

aika.JPG

Isää ja tytärtä näyttelevien Kai Lehtisen ja Anna Rimpisen luonteva ja koskettava tulkinta sai kiitosta yleisöltä. (Kuva: Heidi Kotakoski)

 

Meidän aika on tärkeä ja koskettava näytelmä, joka käsittelee ihmiselämän keskeisiä teemoja, kuten toisen kohtaamista. Se on myös erittäin hyvin ajanhermolla kiireisessä ja mahdollisuuksia pursuavassa maailmassamme, jossa ihminen saattaa kuitenkin kokea olevansa hukassa.

Mitä tapahtuu, kun isä ja tytär päätyvät toisistaan tietämättä mökille viettämään viikonloppua? Kummallakin on omat murheensa mielen päällä, mutta vähitellen niitä tulee avattua toiselle, kun perheenjäsenet kohtaavat ja näkevät toisensa oikeasti. Miten tätä elämää eletään, miten toinen kohdataan ja mikä tekee onnelliseksi? Kello kulkee omaa tahtiaan kaiken yläpuolella.

Isää ja tytärtä näyttelevät Kai Lehtinen ja Anna Rimpinen. Näytelmän äänimaailmasta vastaa Joni Pitkonen ja 3D-lavastuksesta Jussi Ontero. Käsikirjoitus ja ohjaus ovat myös Rimpisen käsialaa.

 

Nokkelan dialogin takana huutaa nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen tarve

Näytelmän koskettavuus oli helppo havaita vilkaisemalla yleisöä; moni pyyhki silmännurkkiaan ja kaivoi nenäliinan taskustaan. Useimmiten niin käykin, että silmät saattavat kostua, kun on kyse ihmiselämän olennaisista asioista ja syvistä mietteistä. Tarina koskettaa etenkin silloin, kun se tulee lähelle. Meidän ajan teemoja pääsee karkuun tuskin kukaan, sillä jokainen meistä on jonkun poika tai tytär. Iso osa meistä on myös vanhempia, ja suurimmassa osassa perheistä kohdataan joskus sukupolvien välisiä näkemyseroja aivan arkisistakin asioista puhumattakaan niistä hiukan suuremmista.

Koskettavan näytelmän ei suinkaan tarvitse olla synkkä ja surullinen, eikä sellainen ollut Meidän aikakaan. Yhtä usein, kuin pyyhittiin silmiä, kuului yleisöstä myös naurahduksia ja suupielet vetäytyivät hiljaisemmillakin hymyyn. Taitava dialogi ja arjen kohtaamisessa syntyvä keskustelu nostivat esiin nuo hymyt ja naurut. Moni saattoi miettiä, että näin sitä meilläkin on keskusteltu lähes samoista aiheista. Nokkelan dialogin takana huutaa kuitenkin nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen tarve, joka sykkii meidän jokaisen sisällä.

Itse osasin ennakkokäsitykseni perusteella odottaa hyvää näytelmää, mutta sain jotain vielä parempaa. Jos sinä katsot vuodessa vain yhden näytelmän, tee se nyt. Liput kannattaa varata ajoissa, sillä näytelmää esitetään vain ensi viikonloppuna ja muutamina päivinä marraskuussa.

 

Pysähdy ja ole läsnä

Yleisön vahvan tunnelatauksen aisti jo pitkin näytöstä, eikä se kadonnut mihinkään näytelmän loputtua, vaan taputukset jatkuivat pitkään, silmiä pyyhittiin edelleen ja moni päivitteli, kuinka upea näytelmä olikaan. Meidän aika todella liikautti jotain katsojien sisällä. Yksi heistä on Teija Larsson.

-Pidin näytelmästä, se oli koskettava. Itkettää vieläkin, Larsson sanoo ensimmäisenä.

Häntä kosketti mm. ihmisten kohtaaminen.

-Suhde omiin vanhempiin koskettaa kaikkia. Ihmisten välisessä kohtaamisessa on helposti vaikeuksia juuri lasten ja vanhempien välillä. On tietynlaisia rooleja, jotka jäävät herkästi päälle. Sukupolviteema on universaali. Ennen miehet tekivät paljon töitä ja naiset huolehtivat lapsista. Sukupolvien välinen ero näkyy hyvin tässä asiassa. Kun molemmat haluat toteuttaa itseään, syntyy helposti isojakin ongelmia, Larsson pohtii.

Näytelmässä nousivat vahvasti esille myös läsnäolo ja pysähtyminen.

-Miten uskallamme kohdata ihmisiä ja olla läsnä hetkessä. Nämä teemat tulivat hyvin eläviksi näytelmässä. Nykyään on paljon mahdollisuuksia, joten jostain pitää myös luopua. Meillä on hienot talot ja älylaitteet, mutta tärkeää olisi juuri läsnäolo ja yhdessä olo, Larsson sanoo.

Myös näyttelijät, 3D-lavastus ja kaivos kiinnostavana esityspaikkana saavat Larssonilta kiitosta. Osa lavastuksesta muodostui kaivoksen seiniin heijastetuista kuvista.

-Tämä paikka on upea ja näytelmässä oli hieno, erilainen tapa toteuttaa lavastus. Näyttelijät olivat taitavia ja osasivat olla läsnä.

aika2.JPG

Näytelmän tunnelmasta vastaavat äänimaailman ja 3D-lavastuksen osalta Joni Pitkonen (vas) ja Jussi Ontero. (Kuva: Heidi Kotakoski)

alue_kulttuuri: 

500 vuotta kansankieltä ja kansanopetusta

DSC_552.jpg

Näyttely esittelee kirkollisia kirja-aarteita Lohjalta 1500-luvulta lähtien. Näyttelyn puuhamiehenä toimi Simo Jouhi.

 

Tänä vuonna vietämme itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuotta. Samoin kuluvana vuonna muistellaan erästä itsenäisyyteemme ja kansalliseen identiteettiimme vahvasti vaikuttanutta tapahtumaa, reformaatiota, joka alkoi Saksassa Martti Lutherin toimesta 500 vuotta sitten. Reformaatio levisi pohjoismaihin ja syntyi luterilainen kirkko. Sen keskeinen idea oli tuoda Raamatun sana kansan käsiin äidinkielisenä. Näin tapahtui myös Suomessa.

Mikael Agricolan toimesta syntyi suomen kirjakieli. Syntyi myös suomenkielistä kirjallisuutta. Kieli ja kirjallisuus ovat vuosisatojen kuluessa muokanneet meistä sellaisia kuin olemme.

Juhlavuoden kunniaksi Lohjan seurakunta kokoaa arkistoistaan vanhojen kirjojen näyttelyn. Niiden avulla hahmotetaan Suomen historiaa viiden vuosisadan aikana. Vanhimmat kirjoista ovat peräisin jo 1500-luvulta. Näyttely on esillä Lohjan Pääkirjaston Linderinsalissa 2.10.- 13.10. kirjaston aukioloaikana. 

alue_kulttuuri: 

Jyrki Anttila – mies monen konsertin takana

DSC_0906.JPG

Laulaessaan Jyrki Anttila tuntee olevansa elossa.

 

Oopperalaulaja Jyrki Anttila perusti ohjelmatoimisto OperArtin 11 vuotta sitten, jotta voisi järjestää konsertteja.

-Vauhti on ollut siitä saakka kiihtyvää ja ympäri Suomea on järjestetty suuria konsertteja. Tänä syksynä meillä on taas kaksi isoa tuotantoa, joiden kanssa kierrämme Suomea parin vuoden ajan. Haluamme viedä operetin henkeä eteenpäin, Anttila kertoo.

Syksyn operetit ovat Emmerich Kalmanin Mustalaisruhtinatar (ensi-ilta 30.9. Laurentius-salissa) ja Franz Leharin Paganini (ensi-ilta 21.10. Järvenpäätalossa).

-On mukavaa toimia yrittäjänä ja ottaa riskejäkin, kun työskentelee motivoituneiden ihmisten kanssa. Meillä on nyt luotettava tekijäkaarti, joka toimii hyvässä hengessä ja osaa asiansa lavalla, Anttila kehuu.

Sekä ooppera että operetti ovat laulullisesti haastavia esittäjälleen. Operetissa korostuu vielä näyttelytaitokin.

-Meillä on pitkänlinjan ammattilaisia. Operettia tehdessä pitää osata äänenkäyttö. Tätä ei opita kilpailujen vaan työn kautta, Anttila korostaa.

Lohjalta löytyykin paljon alan osaajia, kuten Aki Alamikkotervo, Leena Reinman, Jouni Kokora ja Vikke Häkkinen.

OperArt järjestää tapahtumia ja konsertteja laajemminkin kuin vain oopperaa ja operetteja.

-Pyrin monipuolisuuteen ja siihen, että aina olisi jotain uutta nähtävää ja kuultavaa. Osaamista löytyy myös esimerkiksi juhlien järjestämiseen, ja meillä on laajasti kevyen musiikin kontakteja, Anttila kertoo.

Anttila haluaa tehdä monipuolisesti töitä suomalaisten muusikoiden työllistämiseksi. Tahti oman yrityksen kanssa tulee vain kiihtymään, kun Anttila pääsee neljän vuoden kuluttua eläkkeelle Kansallisoopperasta. Haaveissa on myös se, että Lohjalle perustettaisiin talo kulttuuritapahtumille.

-Puu-Anttila olisi siihen hyvä, kun sen vain saisi kuntoon, hän toteaa.

Yrittäjänä Anttilan työ ei ole pelkkää laulamista, vaan mukaan mahtuu mm. markkinointia, lavastusta, puvustusta ja organisointia harjoitustiloista ja laulajien kiinnityksistä lähtien. Ohjaajan ja laulajien kiinnityksestä menee noin vuosi siihen, kunnes operetti saa ensi-iltansa.

-Tässä oppii arvostamaan kaikkien ihmisten työpanosta. Se näkökulma puuttuu monesti, kun ihmiset ajattelevat vain omaa panostaan. Saan myös voimaa omaan tekemiseeni, kun touhuan aamun lavasteiden kanssa. Kuntokin kasvaa samalla, Anttila toteaa.

Tällä hetkellä Anttila laulaa Viron Kansallisoopperassa Lentävä Hollantilainen oopperaa ja keväällä vuorossa on Tannhäuserin nimirooli. Kansallisoopperassa hän laulaa Taikahuilun Haarniskoidun ja Madama Butterflyn Pinkertonin roolin.

 

Klassisia säveliä nuorillekin

Ooppera- ja operettiyleisö koostuu Suomessa enimmäkseen vanhemmasta väestä, mutta Anttila suosittelee sitä lämpimästi nuoremmillekin.

-On nuoriakin saatu kuuntelemaan. Operetit eivät ole vaikeita ja niissä on vitsejä ja hyviä melodioita. Virossa yleisöstä yli puolet voi olla nuoria, mutta en tiedä missä vaiheessa meillä on menty toiseen suuntaan, kun nuoret eivät edes kokeile operetteja. Ne nuoret, jotka kokeilevat, tulevat kyllä uudelleenkin kuuntelemaan, Anttila kertoo.

Jotta ooppera ja operettikin saataisiin nuorille tutuiksi, Anttila ideoi, että esimerkiksi kaupunginorkesteri voisi käydä esiintymässä kouluissa ja mukana voisi olla laulajakin kertomassa laulutekniikasta ja sen opiskelusta.

-Klassisen musiikin arvoa tulisi nostaa, koska se on kaiken musiikin perusta, Anttila tiivistää.

Anttila itse innostui laulamisesta jo pikkupoikana.

-Lauloin aina koulun juhlissa ja opettajat kannustivat minua. Myös sukulaiset kannustivat. Lapsena luodaan edellytykset elämälle, Anttila toteaa.

Hän alkoi opiskella laulamista 18-vuotiaana. Välillä Anttila opiskeli myös opettajaksi ja teki niitä töitä neljä vuotta.

-Sitten kynttilä alkoi palaa molemmista päistä, kun oli niin monta hommaa tehtävänä samaan aikaan. Haluan laulaa, koska silloin tunnen olevani elossa ja lavalla tulee voimakas hyvän olon tunne. Operetit ovat hauskoja tehdäkin, Anttila kertoo.

 

Laulajaksi tullaan työtä tekemällä

Laulajapariskunnan luona lauletaan välillä kotonakin. Anttilan vaimo Maija Anttila johtaa mm. operettikuoroa. Lapsetkin ovat tottuneet lauluun pienestä pitäen.

-Laulan mm. tuutulauluja. Joskus yritin laulaa vähän hiljempaa, että olisi rauhallisempaa, mutta 3-vuotias tyttäreni sanoi, että laula oikeasti niin kuin laulat. Hän oli oppinut, miltä lauluni kuulostaa ja halusi kuulla sitä, Anttila naurahtaa.

Kotona kuunnellaan niin kevyttä musiikkia kuin vanhoja mestareitakin, kuten Anttila määrittelee.

-1960- ja 1970-luvuilla oopperalaulajat jaksoivat vielä opiskella ääntä. Perustyötä pitäisi tehdä todella pitkään, mutta nykyään siihen ei enää malteta panostaa. Laulaja onkin usein parhaimmillaan vasta uransa lopussa, Anttila toteaa.

-Itse olen kehittänyt instrumenttiani parikymmentä vuotta laulutunneilla. Kehityn edelleen ja kestävyys paranee, jolloin voin laulaa entistä vaativampia oopperoita. Etenkin pitkissä oopperoissa tekniikka korostuu.

Omien lastensa laulu-urat ovat kiinni heistä itsestään.

-Jos kipinä syttyy, he voivat laulaa. Lapsi pitää hyväksyä sellaisenaan ilman suorituspaineita ja harrastusten kautta personointia, Anttila sanoo.

alue_kulttuuri: 

Jenni Tieahon Hiiden hirvi seisoo nyt Korkeasaareen kalliolla

Tuohipalttoosta, pajuveneestä ja hevosteoksista tunnettu ympäristötaiteilija Jenni Tieaho löytää inspiraatiota taiteen tekemiseen mm. luonnosta. Hän kokee, että sekä ympäristötaiteen että käsityön arvostaminen on nousussa.

hirvi2.jpg

Hirviteos on osa Korkeasaaren suomalaisen luonnon aluetta. (Kuva: Mari Lehmonen, Korkeasaareen eläintarha)

Korkeasaaren kotimaisia lajeja esittelevä Korpi-alue on saanut tunnuseläimekseen kookkaan hirvisonnin kokoisen veistoksen. Harjateräksestä valmistettu ja tummaksi tervattu hirvi on kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija Jenni Tieahon käsialaa. Hirvi valmistui taiteilijan kotipihalla Siuntiossa ja on muuttanut Korkeasaareen pysyväksi taideteokseksi.

-Minulla oli paljon tuohta varastossa ja ajattelin, että olisi kiva tehdä tuohi-ilves ja löytää jokin yhteistyötaho. Otin yhteyttä Korkeasaareen ja esittelin ideana ja muita teoksiani. Totesimme, että tuohiteos pitäisi saada sisätiloihin, mutta ulkoteoksen he tilaisivat mielellään. He toivoivat uroshirviteosta. Hirvi oli hauska ehdotus, koska olen tehnyt ennen hevosia. Se ei hirvittänyt minua. Hirvi on myyttinen eläin, jota on kunnioitettu kansan perinteessämme, kertoo Tieaho.

Tieaho työsti teosta vuoden päivät.

-Tämä oli pitkä prosessi, mutta olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden. Korkeasaaressa arvostettiin tekemistäni ja annettiin taiteellisesti vapaat kädet. Katsoimme myös yhdessä teokselle paikan, se on aivan loistava, suojeltu kallioalue, Tieaho kertoo tyytyväisenä.

 

Suomalainen luonto esille

-Hirviteos on osa Korpea, suomalaisen luonnon aluetta, joka on Suomi 100 -hankkeemme. Kun Jenni otti meihin yhteyttä, innostuimme heti, sillä Jennin taide oli meille tuttua ja sopii mielestämme Korkeasaareen hyvin. Korkeasaaressa on kaksi elävää hirvinaarasta, äiti ja tytär, joiden tarha on aivan hirviteoksen vieressä. Komeasarvinen uroshirvi sopii paikkaan hyvin ja tuo maisemaan lisää jylhyyttä, kertoo markkinointisuunnittelija Lotta kivalo Korkeasaaren eläintarhasta.

Hirviteos on saanut jo paljon myönteistä palautetta.

-Se vetää ihmisiä puoleensa katsomaan, tutkimaan ja koskemaankin. Harva on nähnyt hirveä ainakaan näin läheltä luonnossa, joten oikean hirven kokoisen hirviteoksen vierellä seisominen on jo elämys. Aidon näköinen hirvi herättää Suomen luontoon kuuluvana eläimenä myös ulkomaalaisten huomion, sanoo Kivalo.

Hirviveistoksen nimi julkistettiin Suomen luonnon päivänä 26.8. Yleisön ehdottamista nimistä Tieaho valitsi veistokselle nimeksi Jylhyys Hiiden hirvi. Nimi on viittaus Kalevalaan, jossa voimakkaan Hiiden hirven pyydystys annettiin Pohjolan tyttären kosijalle tehtäväksi.

hirvi3.jpg

(Kuva: Mari Lehmonen, Korkeasaareen eläintarha)

 

Valkoisten seinien sisältä sinisen taivaan alle

Kuvanveisto on siirtynyt Tieaholle osin äidinperintönä.

-Äitini ja tätini ovat kuvanveistäjiä. Kuvanveisto tuntuu myös itselleni luontevalta ja omalta jutulta. Muoto kiinnostaa minua. Luonnon materiaalit tuli pian mukaan tärkeänä materiaalina. Olen saanut siihenkin vaikutteita vanhemmiltani, koska äitini koki luonnon voimakkaasti. Huomioin itsekin esimerkiksi, miten luonto muuttuu ja vaikuttaa ihmisen mieleen. Välillä pitää päästä valkoisten seinien sisältä sinisen taivaan alle ja tuntea tuuli ja lämpö iholla. Ulkona on ihanaa työskennelläkin. Siellä on eri tavalla hereillä, sisällä on turtunut, Tieaho kertoo.

Kuvanveisto ruokkii Tieahon mielikuvista ja vaikuttaa hänen kuvaansa mm. muista ihmisistä ja maailmasta.

-Mielikuvamaailma on todellisuuden toinen kaveri. Se hoitaa mieltämme ja auttaa arjesta selviytymisessä. Välillä mietin sitä, jos en tekisikään kuvanveistoa. Minulle tulee silloin olo, että olisin paljon ankeampi, vakavampi, tylsempi ja tyytymättömämpi ihminen, Tieaho pohtii.

 

Ympäristötaiteen ja käsityön arvostus on nousussa

-Ympäristötaiteen arvostus on noussut merkittävästi. Nykyään on jo lähes itsestäänselvää, että esimerkiksi uusille asuinalueille tulee ympäristötaidetta, jotta alue personoituu omaksi paikakseen, kertoo Tieaho.

Tieahon teoksia on nähty Lohjalla mm. pääkirjastossa ja Arboretum Magnoliassa.

-Olen tarjonnut kirjastolla ollutta hevosteosta Lohjan kaupungille ostettavaksi. Ihmiset kokevat, että teos kuuluu kirjastoon. Nyt odotellaan kaupungin päätöstä, Tieaho toteaa.

Tieaho on iloinen siitä, että hänen teoksensa keräävät palautetta hyvin erilaisilta ihmisiltä.

-Tapiolassa yksi teokseni oli sijoitettuna keskelle arjen menoa. Kun sitten purin sitä, ihmiset tulivat juttelemaan. Jotkut kertoivat, että teoksesta on tullut tavallaan kaveri, joka tervehtii heitä arjen keskellä tutun reitin varrella. Ihmiset olivat ottaneet teoksen omakseen, mikä kertoo minulle ympäristötaiteen merkityksestä, Tieaho kertoo.

Käsityön arvostus on laajemminkin nousussa.

-Ihmiset arvostavat käsityötä, koska sen eteen on nähty paljon vaivaa ja käytetty aikaa. Ehkä se on vastareaktio sille, että nykyään asioiden pitää syntyä nopeasti ja vaivattomasti, Tieaho pohtii.

Tällä hetkellä hänellä on työn alla tilaustyöhauki. Sen jälkeen vuorossa on lampaanvillalla päällystettävä häränpää. Tieaho toivoo, että ympäristötaide huomioidaan myös tulevilla asuntomessuilla.

-Lohjalla on ollut historian varrella monia vahvoja taiteilijoita. Asuntomessut olisivat upea mahdollisuus tuoda esiin sitä, mitä täällä tehdään nyt. Mitä tekijät ammentavat Lohjan ympäristöstä ja mitä siitä syntyy.

 

Korpi kutsuu retkelle

Korkeasaaren Korvessa asuu Suomen metsien kookas viisikko: ilves, ahma, metsäpeura, karhu ja hirvi. Alueelle ovat valmistuneet paljasjalkapolku, pitkospuut, autiotupa, jossa voi kerrata jokamiehen oikeuksia sekä hirvitarhan viereen Hirviterassin kahvila. Retkeilytunnelmaa henkivät kota ja laavu ovat avoinna omatoimista grillausta varten.

-Paljasjalkapolulla vieraita kehotetaan ottamaan kengät pois ja kävelemään paljain jaloin muutaman kymmenen metrin matka erilaisilla materiaaleilla, kuten kivillä, kävyillä, puuhakkeella ja hiekalla. Paljasjalkapolun idea on olla helppo tapa kokea, miltä luonto tuntuu, jos aina on kulkenut kengät jalassa tai edellisestä paljain varpain kävelystä on jo aikaa, avaa Kivalo.

-Korkeasaaren Korven on tarkoitus palauttaa suomalaiset luontoon tai olla ensiaskel luontoon lähtemistä empivälle. Kaupunkilaisen tai ulkomaalaisen on helppo tulla Korkeasaareen. Korvessa pääsee tutustumaan suomalaisiin eläimiin, joita luonnossa paljon liikkuvakaan ei välttämättä pääse koskaan näkemään, Kivalo jatkaa.

Suurin vielä rakenteilla olevista Korven kohteista on uusi ilvestarha, joka valmistuu ensi kesäksi. Suomi 100 -teemaan liittyen eläintarhassa voi törmätä myös merellisempiin taideteoksiin eli HejHylje-patsaisiin, jotka muistuttavat Itämeren suojelun tarpeesta.  

alue_kulttuuri: 

Näyttely Saukkolan kirjastossa

Saukkolan kirjastossa on 19.9.2017 - 30.10.2017  esillä valokuvanäyttely

LIETTUAN PERINTEISIÄ PUUVEISTOKSIA

Valokuvanäyttely esittelee Lounais-Liettuassa,  Šakiain kaupungin lähellä      sijaitsevassa  Plokščiain kylässä asuvan kansantaiteilijan Zigmas Sederevičiusin     (s. 1961) puuveistoksia.

Tunnettu liettualainen valokuvaaja,  Šakiaissa omaa valokuvastudiotaan pitävä Vidas Venslovaitis on ikuistanut Sederevičiusin puuveistoksia. Nyt Saukkolassa nähtävä näyttely on ollut esillä keväällä 2017 Haminassa, kesällä 2017 Hartolassa ja Vantaan Tikkurilassa, kesällä 2016 myös Plokščiain koulun monitoimikeskuksen näyttelytiloissa. Venslovaitisin taidevalokuvia on ollut esillä  Vilnassa ja muualla Liettuassa järjestetyissä näyttelyissä.

Näyttelyn järjestäjä on Donelaitis-seura - Liettuan ystävät ry.

Saukkolan kirjasto                                                                                      

Kauppakuja 3, Saukkola                                                                                                                      

Avoinna:                                                                                                                                     

ma, ti, to    14-19                                                                                                                                 

ke, pe        10-15                                                                                                                               

la               10-15                                                                                                            

 

alue_kulttuuri: 

Ainutlaatuinen teatterielämys maan alla

Kai Lehtinen tähdittää Meidän aika -näytelmää Tytyri-salissa.

meidäaika.jpg

Ensi perjantaina 22.9. ensi-iltansa saa Meidän Aika -näytelmä Tytyrin Elämyskaivoksessa -110 tasolla Tytyri-salissa. Luvassa on Kai Lehtisen ja Anna Rimpisen koskettava teatterielämys, jossa katsoja pääsee kokemaan nykyaikaisen tarinan 1,9 miljardia vuotta vanhan kiviaineksen sisällä.

Meidän Aika -näytelmän tuotannosta vastaava, syksyllä 2016 perustettu Joko teatteri on ammattilaisteatteri, joka koostuu lohjalaisista taiteen tekijöistä: Kai Lehtinen, Anna Rimpinen, Jussi Ontero ja Joni Pitkonen. Ryhmän taiteilijoiden tavoitteena on produktioissaan haastaa itseään ja luoda monitasoisia esityksiä katsojille.

Meidän aika perustuu Anna Rimpisen käsikirjoitukseen. Se kertoo intiimin ja inhimillisen tarinan isästä ja tyttärestä. Esitys käsittelee aikaa, joka määritellään kellon, kuukausien ja vuosien mukaan, mutta on konkreettisesti olemassa vain tässä ja nyt. Se on kertomus kahdesta yksilöstä ja sukupolvien välisistä asioista, jotka heräävät henkiin.

Esityksessä käytetään perinteisten lavastusten sijaan sähköistä virtuaalilavastusta (3D-projektio), joka toteutetaan videotykkien avulla Tytyri-salin kallioseinämiin. Tekniikka mahdollistaa moniulotteisen maailman luomisen. Heijastettava projektio sisältää kolmiulotteista materiaalia, jota animoidaan 3D-ohjelmalla esitykseen sopivaksi. Tekniikasta vastaa Jussi Ontero. Esitykseen luo tunnelmaa ja sävyjä Joni Pitkosen säveltämä musiikin ja äänimaailman yhdessä kaivoksen oman äänimateriaalin kanssa.

Ennen näytöstä hemmotellaan myös teatterikansan makuhermoja, sillä Lohjan torilta tuttu Kaffela muuntautuu näytösten alkuun Tytyrin teatterikahvioksi. Tuntia ennen näytöstä Tytyrin Elämyskaivoksen vierastuvalla on mahdollista ostaa niin suolaisia kuin makeitakin kahvilaherkkuja.

Meidän Aika näytöksiä Tytyrin Elämyskaivoksessa on yhteensä kaksitoista syys-lokakuun vaihteessa ja marraskuussa. Paikkoja on rajoitetusti, sillä lippuja myydään vain 90 per näytös. Marraskuulle on muutama näytös jo loppuun varattu, joten liikkeellä kannattaa olla pian, jottei syksyn ainutlaatuisin teatterielämys jää näkemättä. Lippuja näytökseen saa osoitteesta netticket.fi sekä netticketin ja Lohjan kaupungin lipunmyyntipisteistä.

meidän.JPG

Näytelmän isää ja tytärtä näyttelevät Kai Lehtinen ja Anna Rimpinen.

alue_kulttuuri: 

Sivut

 
Tilaa syöte Kulttuuri