Kulttuuri

Palkitut valokuvat sukeltavat lapsuuden tunnelmiin

kadonneet lapset.jpg

Kadonneet lapset.

 

Yehia Eweisin Elämäni kissana -näyttely jatkaa Fotofinlandian 2016 voittaneen Älä pelkää -sarjan teemaa: tiivistyneitä hetkiä, jotka luotaavat paitsi kuvien lasten elämää myös Eweisin omia muistikuvia lapsuudesta. Päiväkirjamaiset valokuvat sukeltavat lapsuuden iloihin, pelkoihin ja uniin.

-Näyttely sai alkunsa kaksi vuotta sitten kesänäyttelystä, joka pidettiin Sammatin taidenavetassa. Kokosin silloin yhteen vuosien aikana ottamiani valokuvia ja siitä valokuvaamiseni lähti uusille urille, Eweis kertoo.

-Puoli vuotta myöhemmin osallistuin Fotofinlandiaan ja voitin sen osittain näillä samoilla kuvilla, joita on esillä tässä näyttelyssä, Eweis jatkaa.

Voiton jälkeen Lohjan Museo pyysi Eweisiä pitämään näyttelyn, joten nyt kaikilla on mahdollisuus päästä katsomaan hänen valokuviaan. Esillä on yhteensä 43 kuvaa.

-Esillä on kooste tähänastisesta työskentelystäni aiheen parissa, Eweis tiivistää.

Näyttelyn kuvasarja on yksi näkökulma lapsuuteen. Ajoittaisista tummista sävyistä huolimatta kuvista välittyvät optimismi ja ilo, joita ei ole maailmassa liikaa. Lasten luonnollisuus ja välittömyys on aseista riisuvaa ja tarjoaa katsojalle samaistumispintaa. Fotofinlandia-tuomariston sanoin: "Kuvasarjan sanoma on positiivinen ja auttaa näkemään: elämä on tässä ja nyt, koko ajan ympärillämme."

Näyttely sopii hyvin myös kesän kynnykselle.

-Kuvissa on paljon sellaisia tunnelmia, joiden kautta voi virittäytyä kesään, Eweis sanoo.

 

Tilanteita, jotka kiteyttävät lapsuuden fiilikset

Eweisin valokuvissa esiintyvät hänen omat lapsensa ja heidän kaverinsa.

-En suunnittele kuvia tai asettele lapsia, vaan kuvaan tilanteita, joiden huomaan kiteyttävän omia lapsuuden fiiliksiäni, Eweis kertoo.

Osa näyttelyn kuvista on koostettu useasta eri kuvasta.

-Sillä tekniikalla saan kuvan tunnelman unenomaisemmaksi. Se kertoo myös lapsen maailman salaperäisyydestä.

Näyttelyn nimi Elämäni kissana juontuu ruotsalaisesta elokuvasta nimeltä Elämäni koirana.

-Se on hieno elokuva, joka kertoo lapsuudesta. Teema on siis sama kuin näyttelyssäni. Näyttelyni nimi on myös kunnianosoitus.

Eweis aikoo jatkaa lapsuuden kuvaamista niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä.

-Onnistuneella kuvalla voi tavoittaa jotain elossa ja olemassa olosta. Aion myös tehdä kirjan jossain vaiheessa, Eweis kertoo.

Näyttelyssä on katsottavissa myös lyhyt video, jossa esiintyy Eweisin poika. Näyttely on esillä Lohjan pääkirjastossa Linderin salissa toukokuun loppuun saakka. Näyttelyä on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.

DSC_0684.jpg

Yehia Eweis kuvaa tilanteita, jotka kiteyttävät hänen omia lapsuuden fiiliksiään.

alue_kulttuuri: 

Lohjan Museon näyttelyssä pohditaan suomalaisuutta

DSC_0032_1.jpg

Viimeistään 1970-luvulla suomalaiset innostuivat matkailusta. -Keihäsmatkojen asiakkaille suositeltiin matkatoimiston taholta alkoholin nauttimista, ettei kulttuurisokki ulkomailla olisi niin kova, museoamanuenssi Iiris Kankaanpää kertoo.

 

Lohjan Museon Tunnistatko suomalaisuutesi -näyttely tuo esille suomalaisuuteen liittyviä teemoja ja ilmiöitä. Se sivuaa myös Stop! Kohtaa menneisyytesi -projektia, jonka Länsi-Uudenmaan museot ovat toteuttaneet Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi. Lohjan Museon osalta projektissa keskitytään Lohjan toriin. Marraskuussa esille tulee näyttely Toristoori. Lisäksi torin tarina löytyy verkossa osoitteesta www.tarinasoitin.fi/stop.

Museoamanuenssi Leena-Maija Halinen kertoo, että Suomen juhlavuotta kunnioitetaan projektiin liittyvien näyttelyjen merkeissä pitkin vuotta.

-Mitä suomalaisuus on? Mietimme omia kokemuksiammekin siitä näyttelyä tehdessämme Suomalaisuutta voi tuntea esimerkiksi syntyperästä riippumatta, kertoo Halinen.

 

Juomia hyvässä ja pahassa

Suomalaisuus on näyttelyssä esillä niin hyvässä kuin pahassakin. Suomessa juodaan maailman maista eniten kahvia, mutta niin myös erästä toistakin juomaa.

-Ikävä kyllä meillä on ilo ja kunnia olla myös alkoholin käytön kärkimaa, Halinen toteaa.

Näyttelyssä pääsee tutustumaan mm. Lönnrotin kahviin ja kieltolain aikaan.

-Kieltolaki on osa viinanhuuruista historiaamme, mutta sen aikana ihmiset joivat todennäköisesti entistä enemmän, vaikka tarkoitus oli vähentää alkoholin kulutusta. Tähän liittyvät esimerkiksi salakapakat ja salakuljetus. Viinaa raahattiin Virosta isoissa säiliöissä merenpohjaa pitkin ja salakuljettajia kutsuttiin varpusparviksi, Halinen kertoo.

Myös tupakka ja makeiset ovat näyttelyssä esillä. Niitäkin on pyritty säätelemään lailla. Tupakkapuolelta löytyy mm. Hieno Lohjan sekoitus.

DSC_0029_1.jpg

Suosituimpiin lautapeleihimme kuuluvaa Afrikan tähteä valmistettiin Lohjalla vuosina 1996-2011.

Koulutusta ja matkailua

Asia, josta Suomi tunnetaan maailmallakin, on koulutus.

-Suomen koulutusjärjestelmä on tunnettu peruskoulusta korkeakouluihin saakka. Hymytyttö- ja hymypoikapatsaat ovat suomalainen keksintö. Nyt lahjaksi 100-vuotiaalle Suomelle koulutuksesta ollaan leikkaamassa. Se ei ole järkevä kohde, Halinen sanoo.

Myös suomalaisten mieltymykset urheiluun, saunomiseen ja järviin ovat esillä.

-Mökkeilty on 1800-luvulta lähtien. Paavo Nurmi puolestaan on edelleen maailman menestynein yleisurheilija 12 olympiamitalillaan mitattuna, Halinen sanoo.

Viimeistään 1970-luvulla suomalaiset innostuivat matkailusta.

-Keihäsmatkojen asiakkaille suositeltiin matkatoimiston taholta alkoholin nauttimista, ettei kulttuurisokki ulkomailla olisi niin kova, kertoo museoamanuenssi Iiris Kankaanpää.

-Matkailu avarsi myös ruokailutottumuksia ja kotikeittiöön saapuivat pizza, pasta ja paella, hän jatkaa.

Matkailua harrastettiin ja harrastetaan edelleen myös pelilaudalla. Afrikan tähti on edelleen suosituimpia lautapelejä. Vuosina 1996-2011 sitä valmistettiin Lohjalla.

Muotoilua ja vaatteita

Suomalainen muotoilu ja tunnetut nimet ovat myös esillä, kuten Aarikka, Kalevala-korut, Marimekko ja Fiskars.

-Suomalainen muotoilu on maailmankuulua. Esimerkiksi lasitaiteeseen on saatu innostusta luonnosta, Halinen toteaa.

Sattumakin on joskus pistänyt sormensa peliin.

-Fiskarsin saksista ei pitänyt alun perin tulla oransseja, mutta kun koneessa oli valmiina sitä väriä, päätti koneenkäyttäjä tehdä muiden väriehdotelmien rinnalle myös oranssikahvaiset sakset. Lopulta siitä tuli suosituin väri, Kankaanpää kertoo.

Monessa vanhassa ja tunnetussakin keksinnössä piilee edelleen salaisuuksia.

-Esimerkiksi perinteisen mallinen purkinavaaja, joka varmaan löytyy jokaisesta kodista, on alkujaan suomalainen keksintö. Monikäyttöisyydestä kertoo se, että sitä voi käyttää mm. rapuveitsenä, Kankaanpää kertoo.

Muumimukien kuvitus on syntynyt vuodesta 1990 paikallisen taiteilijan Tove Slotten kynästä.

Pukeutuminen on puolestaan asia, josta suomalaiset eivät kerää maailmalla pisteitä. Sanotaan jopa, että suomalaiset tuntevat ulkomailla toisensa juuri pukeutumisesta, vaikka sanaakaan ei olisi vaihdettu.

-Meillä on kahiseva kansallispukukin, Halinen naurahtaa tuulipukuun viitaten.

Museovierailija pääsee myös tuomaan oman osansa näyttelyyn, sillä liitutaululle voi kirjoittaa, mitä suomalaisuus merkitsee itselle. Näyttely on esillä tammikuun 2018 loppuun saakka. Näyttelyn esineistö on kerätty sekä museon kokoelmista että yksityishenkilöiltä. Suomi-teema jatkuu myös museon pedagogiossa, josta löytyy mm. pienoismalli Lohjasta 100 vuotta sitten ja maamme elektroniikkahistoriaa.

-Lohjalla ollaan hyvin kiinni koko Suomen tarinassa, Halinen tiivistää. 

DSC_0021_0.jpg

Museoamanuenssit Leena-Maija Halinen (vas) ja Iiris Kankaanpää esittelevät Tunnistatko suomalaisuutesi -näyttelyä.

alue_kulttuuri: 

Paikallista herkkua dekkarien ystäville

tuomola.jpg

Johanna Tuomolan uuden dekkarin tapahtumat sijoittuvat Sammattiin.  

 

Lohjalaisen kirjailijan Johanna Tuomolan tuorein dekkari julkaistaan 6.5. Kyseessä on dekkaritrilogian toinen osa, jonka tapahtumat sijoittuvat kuntoutuslaitokseen Sammattiin. Kaikki alkaa pienestä ilkivallasta, mutta kääntyy pian huomattavasti vakavammaksi.

Kuten trilogian ensimmäisenkin osan kohdalla, esilukijat pääsivät lukemaan käsikirjoituksen ennen julkaisua. Halukkaita lukijoita olisi ollut reilu 100. Heistä Tuomolan apuna teosta viimeistelemässä oli tällä kertaa 39 esilukijaa, jotka saivat kertoa mielipiteensä viimeisiä viilauksia varten.

-Vaikka esilukijoita oli iso porukka, palaute oli yllättävän samansuuntaista ja monet kiinnittivät huomiota samoihin asioihin, Tuomola kertoo.

Esilukijoiden kommentit johtivat mm. yksityiskohtien hiomiseen ja painopisteen muutokseen.

-Merkittävin huomio oli se, että osa esilukijoista piti liian helppona arvata, kuka murhaaja on, Tuomola kertoo.

Syykin tähän helppouteen selvisi, kun kirjailija mietti asiaa hetken.

-Kirjailijana pidin kyseistä hahmoa käsivarren mitan päässä ja suhtauduin häneen nuivasti ja kylmästi. Huomasin sen itse vasta kommenttien jälkeen. Vuosia sitten, kun aloitin kirjoittamisen, minulla oli muistilapuilla käyttöohjeita. Yhdessä luki, että rakasta kaikkia hahmojasi. Nyt olin lipsunut tästä ohjeesta, Tuomola kertoo.

Tarvittiin siis asennemuutos murhaajaa kohtaan ja hiukan lämpöä mukaan peliin.

 

Puurtamisen jälkeen positiivinen palaute lämmittää

Toimin itse yhtenä esilukijoista. Kokemus oli mielenkiintoinen, kun pääsi lukemaan dekkarin käsikirjoituksen, joka on vielä työn alla ja jopa vaikuttamaan siihen. Henkilöhahmojen toimivuutta ja juonenkäänteitä tulee mietittyä silloin aivan eri tavalla kuin julkaistua teosta lukiessa. Jäljellä on vielä vaihtoehtoja, joita julkaisun jälkeen ei voi enää käyttää.

Jonkin verran viilattavaa esilukijat käsikirjoituksesta löysivät, mutta Tuomola kertoo, että kaiken kaikkiaan palaute oli erittäin myönteistä.

-On ilahduttavaa, että kirjastani pidettiin. Etenkin mieslukijat tykkäsivät siitä.

Tuomola kertoo, että myös sarjan ensimmäinen osa sai paljon hyvää palautetta ja jatkoa on odotettu. Tuomolan dekkarien ystäville hyvä uutinen on myös se, että Noora Nurkka seikkailee tässäkin teoksessa. Rakenteeltaan toinen osa eroaa ensimmäisestä siten, että tapahtumat sijoittuvat pitkälti yhteen paikkaan.

Tuomola kertoo, että teoksen ensimmäinen versio valmistui jo vuosi sitten keväällä. Sitten hän antoi sen hautua jonkin aikaa, kunnes puurtaminen jatkui.

-Rakenne oli haastava. Välillä oli sellainen fiilis, että saanko paloja ollenkaan kohdalleen, kun kirjassa pyöritään niin pienessä piirissä.

 

Kiitokset esilukijoille

Tuomola on kokenut esilukijoiden käyttämisen hyvänä keinona ja aikoo toteuttaa esilukijakampanjan myös trilogian viimeisen osan kohdalla.

-En olisi löytänyt kaikkia näitä muutoksia yksin. Esilukija voi myös tukea, jos itsestäni tuntuu, ettei jokin kohta toimi. Monet uhrasivat todella paljon aikaa, lukivat käsikirjoituksen useamman kerran läpi ja tekivät muistiinpanoja. On hienoa, että ihmiset lähtevät mukaan tällaiseen, Tuomola kiittelee.

Esilukijoilta voi myös löytyä eri aiheista tietoa ja asiantuntemusta, jota kirjailijalla itsellään ei ole.

-Esilukijoiksi sattui esimerkiksi monia, joilla on tietoa autismista. Kirjani toimi heidän mielestään autismin kuvauksen osalta hyvin, Tuomola kertoo.

Tässä vaiheessa, kun on julkaisun vuoro, takki on tyhjä, mutta intohimo jatkuu.

-Välillä kirjoittaminen on puuduttavaa, mutta tämä on silti intohimoni. On kiva luoda ihan oma maailma ja asettua erilaisten ihmisten asemaan, Tuomola kertoo

Tuomola on paikalla Lohjan Suomalaisessa kirjakaupassa 6.5. kello 12.00-13.00 esittelemässä teostaan.

alue_kulttuuri: 

Reformaation merkkivuoden tapahtumia Lohjan seurakunnassa

Tänä vuonna vietetään reformaation merkkivuotta. 31.10.2017 tulee täyteen 500 vuotta Martti Lutherin aneteesien julkaisemisesta. Tapahtuma käynnisti reformaatioksi eli uskonpuhdistukseksi kutsutun prosessin, joka synnytti protestanttiset kirkkokunnat ja hajotti yhtenäisen läntisen kristikunnan.

Lutherin musiikillinen perintö -seminaari

Lutherin musiikillinen perintö -seminaari järjestetään Lohjalla 3.5. kello 18.00 alkaen seurakuntakeskuksessa. Lohjan seurakunnan kanttori Harri Kerko ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian aineryhmän eläkkeellä oleva urkuimprovisaation ja liturgisen soiton lehtori Juhani Haapasalo esittelevät seminaarissaan läpileikkauksen luterilaisen liturgian ja musiikin vuosisadoista. Keskustelun päämääränä on avata 500-vuotisen luterilaisen kirkon liturgian ja musiikin estetiikan pääpiirteitä ja niihin johtaneita syitä. Seminaari keskittyy kuitenkin pääasiallisesti reformaation varhaisiin vaiheisiin ja luterilaisen kirkkomusiikin kulta-aikaan eli 1600- ja 1700-lukuihin, jolloin erilaisten tekstimusiikin muotojen tuotanto oli hämmästyttävän runsasta ja säveltäjien tekninen taito usein korkealla tasolla. Osansa keskustelussa saavat myös 1600-luvulla syntyneen modernin eurooppalaisen ajattelun ja varsinkin 1700-luvun valistusajan aatevirtauksen vaikutukset kirkkoon ja sen musiikkiin. Seminaaria elävöittää ammattimuusikoista koostuva vokaaliyhtye, joka esittää otteita Haapasalon ja Kerkon esille tuomien säveltäjien teoksista.

Musiikkimessu

Musiikkimessu pidetään Lohjan Pyhän Laurin kirkossa 7.5. kello 18.00. Palvelus vietetään normaalin messumuodon mukaisesti. Erityisyyden tähän ehtoollisjumalanpalvelukseen tuo vaihtuvien osuuksien musiikillinen toteutus; näiden messun osien säveltämisen Haapasalo ja Kerko ovat jakaneet keskenään. Messun musiikkeja ovat mukana toteuttamassa seurakunnan kamariorkesteri Collegium Musicum, urkurina Vihdin seurakunnan kanttori Kaisa-Leena Hannikainen sekä hiippakuntamme kanttorikuoro Kamarikuoro Gloria, jota johtaa Helsingin tuomioseurakunnan kirkkomuusikko-kuorokapellimestari Seppo Murto.

www.reformaatio2017.fi

alue_kulttuuri: 

Tule nauttimaan keväinen sunnuntaipäivänkonsertti!

Pariisin kevät -konsertti esitetään Lohjalla sunnuntaina 23.4. ja Pusulassa sunnuntaina 30.4. Molemmat klo 15 alkaen. Konsertissa esiintyvät Keijo Silventoinen (oboe), Nora Niskanen (klarinetti), Harri Ahmas (fagotti) ja Tarmo Järvilehto (piano). Ohjelmassa Francis Poulencin: Trio, Maurice Ravelin: Le tombeau de Couperin, Georges Auricin: Trio ja Florent Schmittin: Qatuor.

keijo.jpg

Keijo Silventoinen. (Kuva: Santtu Silventoinen)

 

Harri Ahmas on tunnettu sekä fagotistina että̈ säveltäjänä. Hän toimii Sinfonia Lahden soolofagotistina. Ahmaksen sävellystuotantoon kuuluu mm. 3 sinfoniaa, 7 konserttoa,kaksi kamarioopperaa, messu solisteille, kuorolle ja orkesterille, soolosoitinteoksia, vokaaliteoksia sekä kamarimusiikkiteoksia.

Tarmo Järvilehto opiskeli pianonsoittoa prof. Tapani Valstan oppilaana Sibelius-Akatemiassa. Hän on myös suorittanut filosofian tohtorin tutkinnon Helsingin Yliopistossa pääaineenaan matematiikka. Vuonna 1988 hän saavutti Maj Lind -kilpailussa III palkinnon. Seuraavana vuonna Tampereen kaupunki palkitsi hänet vuoden nuorena taiteilijana. Hän on toiminut vuodesta 1995 alkaen pianonsoiton lehtorina Lahden konservatoriossa.

Tarmo Järvilehto on esiintynyt paitsi Suomessa myös Australiassa, Etelä-Afrikassa, Israelissa, USA:ssa sekä useissa Euroopan maissa. Hän on esittänyt laajalti keskeistä ohjelmistoa kuten mm. Chopinin, Lisztin ja Rahmaninovin etydit ja kaikki Beethovenin pianosonaatit. Hän on kantaesittänyt mm. Jouni Kaipaisen, Riikka Talvitien ja Harri Vuoren teoksia. Lisäksi hän on tehnyt useita nauhoituksia YLE:lle.

Rauman Poikasoittokunnan kasvatti Nora Niskanen valmistui Sibelius-Akatemiasta Harri Mäen johdolla musiikin maisteriksi vuonna 2007 parhain mahdollisin arvosanoin. Niskanen toimi Oulu Sinfonian klarinetistina vuosina 2007–2015 ja lokakuussa 2016 Niskanen kiinnitettiin klarinetin varaäänenjohtajaksi Sinfonia Lahteen. Kamarimuusikkona Niskasta on kuultu monissa erilaisissa kokoonpanoissa kaikissa Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa.

Keijo Silventoinen on Lohjan kaupunginorkesterin oboisti. Lisäksi hän soittaa Savonlinnan oopperajuhlaorkesterissa, avustajana mm. Kansallisoopperan orkesterissa sekä useissa kamarimusiikkikokoonpanoissa.

Francis Poulenc oli ranskalainen taidemusiikin säveltäjä ja pianisti. Kamarimusiikinkin alalla Poulenc ansioitui harvinaisempien soitinten parissa: hän sävelsi kyllä myös sonaatit viululle ja pianolle ja sellolle ja pianolle, mutta suosi muuten kamariteoksissaan etenkin puhaltimia

Maurice Ravelin viimeisin pianolle sävelletty kokoelma Le Tombeau de Couperin sai alkunsa aivan ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Teoksen nimi, "Couperinin hauta" tai ehkä paremminkin "Couperinin muistolle", viittaa ranskalaiseen 1600-luvun perinteeseen säveltää Tombeau-nimisiä teoksia edesmenneen säveltäjän, merkkihenkilön, opettajan tms. muistoksi. Tällä teoksellaan Ravel halusi osoittaa kunnioitustaan suurelle ranskalaiselle barokin ajan säveltäjälle François Couperinille (1668 - 1733).

Georges Auric oli ranskalainen elokuvamusiikinsäveltäjä. Hän sävelsi musiikin yhteensä liki sataan elokuvaan, joista mainittakoon esimerkkeinä Moulin Rouge (1952) ja Loma Roomassa (1953).

Aikanaan poliittisesti kiistanalaisen ranskalaissäveltäjä Florent Schmittin musiikkia ei nykyisin juurikaan tunneta. Osasyynä pidetään hänen osallistumistaan ranskalais-saksalaisen yhteistyöelimen, Comité France-Allemagne toimintaan 1930-luvulla. Schmitt oli orkestroinnin ja pitkälinjaisten, syvien ja vakavien sävyjen mestari, jonka musiikissa on kaikuja Richard Straussin ja Wagnerin maailmoista. Orkesteriteosten ohella hän sävelsi paljon kamarimusiikkia.

 

PARIISIN KEVÄT 
su 23.4.2017 klo 15 Lohjan kirkko
su 30.4.2017 klo 15 Pusulan kirkko
Keijo Silventoinen, oboe 
Nora Niskanen, klarinetti
Harri Ahmas, fagotti
Tarmo Järvilehto, piano
Francis Poulenc : Trio
Maurice Ravel : Le tombeau de Couperin
Georges Auric : Trio
Florent Schmitt : Qatuor
Liput: Netticket

alue_kulttuuri: 

Suur-Isolan talossa tapahtuu

Näytelmäkerho Kässäri naurattaa jälleen, kun komedia Suur-Isolan talossa saa ensi-iltansa lauantaina 22.4. kello 15.00 Kässän talossa.

DSC_4041.JPG

Antti Tulonen (vas), Nils Eklund, Eero Rantalaiho, Janne Rautapää, Leena Syrjälahti ja Ella Tiainen näytelmän harjoituksissa.  

 

Antti Tulosen ohjaama Suur-Isolan talossa vie katsojan nimensä mukaisesti maaseudulle Suur-Isolan taloon. Näytelmä on Tulosen veljen Martti Tulosen käsikirjoittama.

-Hän antaa näytelmiään meidän esitettäväksemme. Toki ne on ensin esitetty Kuusjoella helajuhlassa, Antti Tulonen kertoo.

Yleisöä viihdytetään seitsemän näyttelijän voimin. Lavalla nähdään jatkuvasti nälkäinen renki, epävakaa piika, kylän juoruakka, taksikuski, talon vanha ja nykyinen isäntä sekä kaupungista saapunut ostajaehdokas.

-Näytelmä kertoo talosta ja sen henkilöistä. Olen kiinnostunut ostamaan maata ja yritän pehmittää talon isäntää. Kyllä siitä kaupatkin syntyy, kertoo kaupunkilaista ostajaa näyttelevä Tulonen.

-Näytelmässä on sekoitettu eri vuosikymmeniä, kertoo rengin roolin tekevä Janne Rautapää.

-Sanaleikkiä pitää seurata tarkasti, eikä kaikki ehkä aukea ensimmäisellä istumalla, toteaa puolestaan nuorta leski-isäntää näyttelevä Eero Rantalaiho.

Mukana on viime vuodesta tuttuja näyttelijöitä, mutta roolivalinnoilla yllätetään tällä kertaa.

-Aiempien näytelmiemme humalikko on nyt selvin päin, koska hän ajaa taksia. Siitä on joku jo ehtinyt pettyäkin, paljastaa Tulonen.

Näytelmän puvustus ja lavastus on tehty yhteisvoimin.

DSC_4053.JPG

Ostaja ehdokas (Antti Tulonen, vas) ja talon vanha isäntä (Nils Eklund).

 

Vanhan ajan maalaiskomedia

Harjoituksissa näytelmä on muovautunut tekijöidensä näköiseksi ja mukaan on tupsahtanut uusiakin repliikkejä.

-Ideoita on tullut niin, että käsikirjoitus on turvonnut kuin pullataikina, Tulonen sanoo.

Hän painottaa, että näytelmää on tehty kotimaisen elokuvan hengessä. Mukana on myös kaksi laulua, jotka yleisö voi laulaa mukana. Kuten aiempienkin vuosien näytelmissä, myös Suur-Isolan talossa sisältää pienen viittauksen viime vuoden näytelmään eli Suureen junaryöstöön. Myös huumoria tuodaan tarinaan hauskoilla yksityiskohdilla, kuten viime vuonnakin.

Entä, miksi tulla tänä vuonna Kässän talolle ja altistaa itsensä komedian pyörteille ja hallitsemattomille naurunpyrskähdyksille.

-Tämä on oikea vanhan ajan maalaiskomedia, kiteyttää Nils Eklund.

Näyttelijät kertovat, että suomalaisen komedian tapaan näytelmästä löytyy mm. romanssi, väärinkäsityksiä, jännitystä, iloa, surua ja erilaisuuden hyväksymistä.

-Lipun hintakin on olematon, muistuttaa Tulonen.

DSC_4048.JPG

Rengin ja piian (Janne Rautapää ja Ella Tiainen) väliltä löytyy romantiikkaa.  

 

Myös komedian tekeminen on ollut hauskaa.

-Täältä saa valtavasti energiaa matkaan, juoruakkaa esittävä Leena Syrjälahti kommentoi harjoituksia.

-Ja poskilihakset kipeiksi, lisää piikaa esittävä Ella Tiainen.

-Harjoitukset kuuluvat viikon parhaimpiin hetkiin, kertoo puolestaan Rautapää.

Näytelmäkerho Kässärillä on menossa jo kuudes toimintakausi.

-Hauskaa meillä on ollut aina, tiivistää Eklund.

Näytelmä kestää noin tunnin. Liput suositellaan varaamaan etukäteen numerosta 0400 475 180, jotta kahviossa osataan varautua. Lipun hinta sisältää pullakahvit. Esitysajat: 27.4. klo 19.00, 29.4. klo 13.00 ja 15.00, 4.5. klo 19.00, 6.5. klo 13.00 ja 15.00.

DSC_4001.JPG

 Renki (Janne Rautapää) välipalalla.

DSC_4024.JPG

Talon vanha isäntä (Nils Eklund, vas), nuori isäntä (Eero Rantalaiho) ja juoruakka (Leena Syrjälahti) tarkastelevat ostajaehdokkaan (Antti Tulonen, edessä) esittelemää ilmakuvaa.  

alue_kulttuuri: 

8. luokkalaisista 99% mukaan taidetestaukseen

Lähes kaikki Suomen yläkoulut ovat ilmoittautuneet mukaan Taidetestaajat-hankkeeseen lukuvuodeksi 2017-2018. Vierailut kulttuurikohteisiin alkavat syyskuussa 2017, ohjelmaa tarjoaa 55 taideorganisaatiota tai työryhmää eri puolilta Suomea.

– Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä 58 855 seitsemäsluokkalaista. Koulujen ilmoittautuminen taidetestaukseen lukuvuodelle 2017-2018 on juuri päättynyt ja mukaan ilmoittautui 58 471  nuorta eli melkein kaikki koulut lähtevät mukaan, iloitsee vastaava koordinaattori Anu-Maarit Moilanen Suomen lastenkulttuurikeskusten liitosta.

Länsi-Uudellamaalla Taidetestaajiksi ilmoittautui 5331 oppilasta eli 98,12 % Länsi-Uudenmaan ensi lukuvuoden kahdeksasluokkalaisista.

– Projekti on todella ainutlaatuinen. Tämä on arvostuksen osoitus nuoria kohtaan ja tasoittaa osaltaan taidetarjonnan epätasaista saatavuutta eri puolilla Suomea. Odotan innolla, millaiseen kulttuurielämykseen pääsemme luokan kanssa osallistumaan. Erityisen hienoa on, jos pääsemme kokemaan jotain sellaista, mihin lähialueella ei ole mahdollisuutta, toteaa Lapuan yläkoulun 7E:n luokanvalvoja, kotitalousopettaja Alli Kouhia.

Lapuan yläkoulun 7E -luokan oppilaan Viivi Ylijoen mukaan ”Taidetestaajat on hyvä juttu”.

– On hienoa päästä jonnekin kauemmas omasta kaupungista oman luokan kanssa. Taide kiinnostaa minua. Kuvataide on minulle ennestään tuttua ja konserteissa ollaan käyty musiikkiopistolla alaluokilta asti. Oopperassa en ole koskaan käynyt. En ole myöskään koskaan käynyt Helsingissä, joten olisi erityisen hienoa, jos pääsisimme sinne, Ylijoki sanoo.

Jokainen Taidetestaukseen osallistuva 8. luokka saa mahdollisuuden vierailla kahdessa kulttuurikohteessa. Toinen suuntautuu omaan maakuntaan ja toinen pääkaupunkiseudulle. Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden maksavat sekä oppilaiden että opettajien matkat ja pääsyliput. Kulttuuria tarjotaan molemmilla kotimaisilla kielillä, osa laitoksista tai ryhmistä tuottaa saman esityksen sekä suomeksi että ruotsiksi.

– Olemme valtavan innoissamme päästessämme tuottamaan nuorille musiikkielämyksiä ja tutustuttamaan heidät ammattimaisen kuorolaulun maailmaan. On kiinnostavaa päästä näyttämään kahdeksasluokkalaisille, mitä kaikkea ihmisäänellä voi saada aikaan - puhumattakaan kymmenistä! Olemme etuoikeutettuja voidessamme olla mukana kasvattamassa uutta kulttuurin kuluttajien sukupolvea, sanoo Key Ensemble -kuoron toiminnanjohtaja Katriina Lamberg.

Taidetestaukseen voivat kolmen vuoden aikana osallistua kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset eli yhteensä lähes 200 000 nuorta opettajineen. Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto ja sen 19 aluekoordinaattoria vastaavat Taidetestaajat-hankkeen käytännön toteutuksesta.

Testauksen tueksi oppilaat saavat etukäteen tietoa esityksestä, taiteilijoista ja taidemuodosta. Itse kohteessa nuoret pääsevät tutustumaan taiteen lisäksi siihen, miten taideteos syntyy, millaista on taiteilijan työ tai mitä asioita tapahtuu ennen kuin esitys on valmis. Kokemuksen jälkeen nuorilta toivotaan kommentteja ja palautetta kokemuksestaan Taidetestaajia varten kehitetyn selainpohjaisen arviointityökalun kautta.

alue_kulttuuri: 

Fantasiamusikaali syntyi kansanperinteen pohjalta

Hiidenkartanon Arvoitus -musikaalin ensi-ilta nähtiin Lohjan Teatterissa 1.4. Kantaesityksensä saanut fantasiamusikaali on osa virallista Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

DSC_3818.JPG

Puutarhatontut (Mikis Jaakkola ja Piia Rinnet).

 

Suomalaisen kansanperinteen rikas ja mielikuvituksellinen maailma avautuvat fantasiamusikaali Hiidenkartanon Arvoituksessa. Musikaaliin on bongattu kansantarinoita ympäri Suomea.

-Netti on niitä pullollaan. Vähän pelottavaakin oli se, että Lohjalta todella löytyy talo, jota kutsutaan Hiidenkartanoksi. En ollut tiennyt sitä, kertoo musikaalin ohjannut ja käsikirjoittanut sekä kappaleiden sanat luonut Sari Niinikoski.

Musikaalissa esiintyvä Hiitolan kyläkin löytyy Suomesta oikeasti. Kansantarinoiden mielikuvituksellisuudesta kertoo esimerkiksi se, että painajaiset syntyvät siitä, kun varis istuu ihmisen rinnan päällä ja sääsket ja hyttyset puolestaan ovat syntyneet Hiiden emännän tuhoamisesta. Monet tarinat voivat olla vieraita, mutta joukossa on elementtejä myös Kalevalasta, joka lienee jollain tavalla tuttu useimmille. Suomalaisen kansanperinteen sielunmaisemaan sukeltaminen on myös kunnianosoitus 100-vuotiaalle Suomelle.

Niinikoski kertoo, että kansantarinoista löytyi uskomattoman paljon materiaalia, joten kirjoittamisprosessi sujui reippaasti. Samalla hän ihmettelee, miksei rikasta kansanperinnettä ole hyödynnetty enempää. Myös hauskat, huumoria täynnä olevat suomalaiset sanalaskut toimivat oivana runkona uudelle fantasiasadulle.

-Suomen juhlavuonna myös kieltä on tärkeää tuoda esiin. Lapset eivät tunne näitä sanontoja, vaikka meidän vanhempamme ovat niitä vielä käyttäneet. Kirjan sivuilta niitä on ehkä tylsä lukea.

Musikaalissa kansantarinat sekoittuvat nykypäivään.

-Räp on runoa ja nykypäivän loitsimista. Tässä yhdistyvät kaksi eri vuosisataa ja kulttuuria. Musiikissa kuuluvat niin suomalainen melankolia kuin räpin tuoma hauskuuskin, Niinikoski pohtii.

DSC_3806.JPG

Puutarhatontut (Mikis Jaakkola ja Piia Rinnet) ja puun kautta toiseen maailmaan saapuva Hugo Hoppari (Hoppe Sinervä).

 

Idea maahisista

Musikaalissa matkataan maahisten maille Hiitolan kylään. Juoni lähti kehittymään, kun Niinikoski löysi tarinoita maahisista, jotka vaihtoivat vaaleat lapset tummiin ihmislapsiin.

-Musikaalissa maahisäidille syntyy vääränlainen lapsi ja sitten hän vaihtaa sen toiseen lapseen, Niinikoski kertoo.

Musikaali käsittelee mm. erilaisuutta, koulukiusaamista, hyväksymistä ja äidin rakkautta.

-Äidin rakkautta voi saada muiltakin kuin omalta äidiltä, Niinikoski toteaa.

Lavalla nähdään monenlaisia hahmoja, kuten vesihiisittäriä ja menninkäisiä sekä suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluvia tonttuja. Lavalla seikkailevat myös Hiiden emäntä, Kipinätär-kissa ja Kakkalakkis-haltija, joka vartioi vainajille heitettyjä aarteita.

Tarina sijoittuu sekä meidän maailmaamme että maahisten metsään. Vaikutteita on saatu esimerkiksi Paavolan tammesta ja Narnian tarinoista.

-Narniassa toiseen maailmaan pääsee vaatekaapin kautta. Meillä mennään puun läpi, Niinikoski sanoo.

 

Teatterin tekeminen on yhteistyötä

Musikaalin musiikin on säveltänyt Joni Pitkonen ja lavastuksen luonut Jyrki Kakko. Upea puvustus on Kati Heikkisen käsialaa. Sekä lavastuksessa että puvustuksessa on hyödynnetty sekä uutta että vanhaa materiaalia.

-Yksi haaste materiaalien osalta oli se, että lapsienkin pitää pystyä siirtämään liikkuvia lavasteita, joten niiden pitää olla kevyitä, Kakko kertoo.

Pitkosen panostus Lohjan Teatteriin ja muihinkin alueen teatteriryhmiin on mittava. Musikaaliin on jälleen kerran sävelletty uutta ja monipuolista musiikkia kauniista ja herkistä sävelistä aina mahtipontiseen oopperamaiseen lauluun ja räp-musiikkiin asti.

-Musiikki on kansanperinteen läpileikkaus. Musikaalista löytyy mm. loitsumusiikkia ja siinä on esimerkiksi keltti- ja viikinkisävyjä, Pitkonen kertoo.

Musiikin lisäksi lavalla nähdään tanssia. Monella näyttelijällä on kokemusta useista Lohjan, Vihdin ja Siuntion tanssikouluista. Näyttelijäkaarti koostuu myös monen eri harrastajateatterin näyttelijöistä. Lavastuksen osalta taas yhteistyötä on tehty Lohjanseudun kuvataidekoulun kanssa.

DSC_3845.JPG

 

Uusia sekä vanhoja, tuttuja kasvoja

Musikaalin rooleissa nähdään sekä uusia että ennestään tuttuja kasvoja. Hildana ensimmäisen pääroolinsa tekee 16-vuotias Taika Tenhunen. Hugo Hopparia esittävät 15-vuotias Miikael Nuutinen ja Hoppe Sinervä.

-Tuntuu älyttömän hyvältä, kun minuun luotetaan niin paljon, että sain pääroolin. Se tekee onnelliseksi, iloitsee Tenhunen.

-Oli mahtavaa päästä mukaan tähän, räp on ollut aina lähellä sydäntäni, sanoo puolestaan Sinervä.

-On ollut mahtavaa ja olen oppinut paljon teatterista. Voisin näytellä jossain toisessakin näytelmässä, Nuutinen kommentoi.

Musikaaliin pyöritykseen ovat hypänneet mukaan myös Hiidenkartanon pelottavana emäntänä nähtävä Sanni Leivo (ent. Rasi) ja Hugon äitiä näyttelevä Minna Pitkonen. Hänen siippaansa tulkitsee Joni Pitkonen. Mukana on myös pitkästä aikaa lapsia ja uusia, lahjakkaita nuoria. Ohjaajan apuna tansseja koreografioimassa on häärinyt itsekin Kipinätär-kissaa notkeasti esittävä Camilla Holmström.

 

Musikaalin matka jatkuu?

Uusia tekstejä kaivataankin kipeästi teatterimaailmaan. Niinikoski kertoo, että hyviä käsikirjoituksia on vaikea löytää nykyään ja klassikot pyörivät teatterista toiseen. Uusimmassa Teatteri-lehdessäkin peräänkuulutetaan uusia ja omannäköisiä musikaalituotantoja Suomeen. Lohjan Teatteri on kuitenkin kunnostautunut kyseisessä asiassa, sillä siellä ovat syntyneet mm. Tangoon tarvitaan kaksi, Humiseva harju ja Kolme muskettisoturia, jotka ovat kiertäneet muissakin teattereissa.

-Toivon, että katsojat löytävät musikaalin, vaikka tarina onkin uusi, eikä klassikko. Toivon myös, että Hiidenkartanon Arvoitus halutaan toteuttaa muuallakin, toivoo Niinikoski.

Teatterielämyksen yhteydessä voi tutustua myös Kati Heikkisen näyttelyyn, joka on esillä teatterin kahviossa.

-Olemme kaikki oman elämämme tähtiä ja ainutlaatuisia. Näyttely sopii mielestäni tänne, koska kuka tahansa voi nousta teatterin lavalle ja olla tähti, Heikkinen kuvaa näyttelynsä taustaa.

DSC_3866.JPG

Kati Heikkisen näyttely on esillä teatterin kahviossa.

alue_kulttuuri: 

Minun Suomeni -näyttely ihastuttaa Kässän talossa

Kässän talossa esillä oleva Lohjan Taideyhdistyksen perinteinen kevätnäyttely käsittelee Suomea monesta eri näkökulmasta.

DSC_3607.JPG

Reima Peltosen teos Kansallislinnun pärskyttelyä.

 

Lohjan Taideyhdistyksen kevätnäyttelyn teemana on juhlavuoden kunniaksi Minun Suomeni.

-Jokainen yhdistyksen jäsen sai tuoda näyttelyä varten kolme työtä, joista jokaiselta valittiin vähintään yksi. Kun töitä on monelta eri taiteilijalta, se tuo haastetta ripustukseen ja harmonisen kokonaisuuden saavuttamiseen. Olemme hakeneet dramatiikkaa ja rytmiä teosten asettelulla, ja jokaisessa huoneessa on oma tunnelmansa. Ripustuksen on tehnyt taiteilija Hannu Lehtonen, kertoo Lohjan Taideyhdistyksen puheenjohtaja Tarja Seewald.

Näyttelyn teemaa taiteilijat saivat käsitellä vapaasti omien tuntemustensa mukaan.

-Toteutuksesta tuli monipuolinen. Luonto on esillä monissa töissä, se on lähellä ihmisten sydämiä, Seewald kertoo.

Näyttely todella onkin hyvin monipuolinen niin tyylien kuin aihepiirienkin puolesta, vaikka teoksia yhdistää yhteinen teema. Näyttelyn teoksissa lentävät hanhet, tanssitaan balettia, ollaan kriisialueella ja nautitaan Suomen luonnosta eri vuodenaikoina. Myös naisen elämää ja lapsuuden muistoja käsitellään. Osa töistä on selkeästi esittäviä, toiset taas abstraktimpia.

DSC_3611.JPG

 Aki Hartosen teos Toiveita kesästä.

 

Struktuuriteos sadonkorjuusta

Lohjan Taideyhdistykseen kuuluu noin 160 jäsentä. Heistä 46 lähetti työnsä näyttelyyn. Yhteensä töitä oli tarjolla 100 ja niistä 71 päätyi esille näyttelyyn. Joukossa on mm. öljy-, akryyli-, ja akvarelliteoksia sekä muutama veistos. Mukana on myös uusien yhdistyksen jäsenten teoksia.

-Jäseninämme on sekä harrastajia että ammattilaisia ja taso on kova, Seewald sanoo.

Seewald itse on tuonut näyttelyyn struktuuriteoksensa Harvest (sadonkorjuu).

-Se on monikerroksellinen pitkän työprosessin tulos. Käsittelen teoksessani nykyajan menoa. Nykyään jossain ollaan koko ajan korjaamassa satoa, ja informaation määrästä on ähky. Teoksestakin löytyy bittejä pyörteenä.

Seewald kertoo, että struktuurimaalauksia ei juuri tule näyttelyissä vastaan.

-Ensin luulin, että keksin sen tyylin itse, mutta sitten totesin, ettei mikään maailmassa ole uniikkia ja tutkin asiaa verkosta. Löysin sieltä samantyyppisiä teoksia, hän toteaa.

DSC_3590.JPG

Tarja Seewaldilta näyttelyssä on esillä struktuuriteos Harvest (sadonkorjuu).

 

Taidetta katsomaan

Yleisö on löytänyt Lohjan Taideyhdistyksen näyttelyt hienosti.

-Viime keväänä meillä oli kolmen viikon näyttely ja siellä vieraili noin 500 kävijää. Kesänäyttelyissäkin käy paljon väkeä. Ensi kesälle on suunnitteilla esimerkiksi ympäristötaidetta Kässän talon pihalle, Seewald kertoo.

Myös valoisa Kässän talo saa tilana suuret kiitokset.

-Tämä on todella hieno tila. Moni galleria kalpenee Kässän talon rinnalla, Seewald toteaa.

Hän vinkkaa, että näyttelyyn voi käydä tutustumassa esimerkiksi samalla, kun käy Virkkalan kulttuurinystävien konserteissa tai muissa tilaisuuksissa, joita Kässän talossa järjestetään säännöllisesti.

-Ne ovat kivoja tilaisuuksia, joihin on vapaa pääsy, Seewald sanoo.

Kevätnäyttely on avoinna 23.4. asti ma, ke-pe kello 14.00-18.00 ja la-su kello 12.00-16.00. Suljettu tiistaisin ja pitkäperjantaina. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

alue_kulttuuri: 

Tralan Juice täyttää Klubitalon

Esimerkki paikallisten yritysten yhteistyöstä

Virkkalan Klubitalo on saanut arvoisensa jatkumon lohjalaisen teatteri Tralan Tänks, Juice- musikaalista. Musikaalia esitetään Virkkalassa maaliskuusta toukokuun loppupuolella ja alku on ollut menestys.
- Hyvin ihmiset ovat löytäneet musikaalin ja esimerkiksi huomisen lauantain näytös on loppuunmyyty. Ei kuitenkaan syytä huoleen, vaikka et olisi vielä esitystä nähnyt, tuleviin näytöksiin saa vielä lippuja sekä Lippu.fi:stä että suoraan sähköpostitse, kertoo Tralan teatterijohtaja Jani Rytkönen.
- Tänks, Juice on ei ole elämänkerta vaan humoristinen ja viihdyttävä keski-ikäisten nostalgiamatka rockfestivaaleille ja se sopii kaikenikäisille teatterista tykkääville.

tralawww.jpg

Länsi-Uudenmaan Säästöpankin pankinjohtaja
Adrian Candolin ja Teatteri Tralan teatterijohtaja
Jani Rytkönen Virkkalan Klubitalon näyttämön
Tänks, Juice-musikaalin lavasteissa.

Vahvaa paikallista
yhteistyötä

Teatteri Tralan toiminta on loistava esimerkki paikallisesta yhteistyössä, jossa lohjalaiset näyttelijät ottavat haltuunsa arvokkaan näyttämön Klubitalolla herättäen sen henkiin.
- Ei ainoastaan Klubitalolle vaan kiitos myös muille yhteistyötahoille kuten Lohjansaaren Ciderbergille ja Virkkalan Hilman Herkulle, jotka tekevät meidän tarjoilumme mahdollisiksi.
- Lisäksi paikallisen Länsi- Uudenmaan Säästöpankin konttorin väki on ollut aivan upeata, ja varsinkin rahastonhoitajamme on ollut iloinen saadessaan asioida vaivatta oman yhteyshenkilön kanssa oikeasti paikallisesti, jatkaa Rytkönen.

Paikallisesti jo 147 vuotta

- Meille pankkina yhteistyö Tralan kanssa on paikallistoimintaa  parhaimmillaan. Saamme olla elävä osa ympäröivää yhteiskuntaa ja aidosti läsnä paikallisessa elämänmenossa. Kääntäen asian voisi myös ilmaista niin, että vetäytymällä siitä, esimerkiksi sulkemalla paikalliskonttorin, emme vain pettäisi paikallisia asiakkaitamme, vaan myös pankkimme alkuperäiset perustajat ja heidän paikalliseen hyödylliseen toimintaan perustuvat  ideansa. Nämä ideat ovat juuri se syy miksi pankkimme perustajat pankin perustivat 147 vuotta sitten  (syntymäpäivät 1.4.), aloittaa pankinjohtaja Adrian Candolin.
- Yhdessä tekemällä ja oman  toimintamme ylläpitämisen kautta,  varmistamme paikallisesti alueen elinvoimaisuuden. Tästä hyötyvät  kaikki. Teatteri Trala on pitkäaikainen kumppanimme ja hyvä esimerkki siitä, millä tavalla  pankki voi omalta osaltaan tukea positiivisen paikallisen yhteishengen  säilymistä. Tässä tapauksessa Virkkalassa.
- Olen myös itse käynyt katsomassa Tralan Juice-näytelmän ja voin suositella sitä henkilökohtaisesti kaikille nähtävän arvoisena hyvänä näytelmänä, kertoo Candolin.

Jatkoa seuraa

Teatteri Trala perustettiin jo 1990, mutta viimeiset vuodet ovat olleet näyttävää kehittymistä Lukion auditorion näytelmistä nykyisiin puitteisiin.
- Kiitos kuuluu tottakai näyttelijöille sekä katsojille, mutta myös hyvälle pankkiyhteistyölle Säästöpankin kanssa, kertoo Rytkönen.
- Ilman hyviä kontakteja ja verkostoja ei tämä kaikki olisi ollut mahdollista ja jatkoa seuraa.
- Syksyllä mahdollisesti jatkamme Klubitalolla toisen näytelmän merkeissä ja keväällä 2018 seuraavan musikaalin kanssa. Eli toivomme katselijoiden jatkossakin löytävän meidät ja Virkkalan Klubitalon. Syksyllä on ajatuksena tehdä näytelmä liittyen Suomi 100-vuotta teemavuoteen, vihjaisee Rytkönen.
- Tekemällä paikallisesti ja ostamalla paikallisesti, mekin´teemme parhaamme aktivoidaksemme paikallisesti. Ja kiitos todellakin sekä katselijoille että näille kumppaneillemme-  ilman heitä tämä ei olisi mahdollista, kiittelee Rytkönen.

Liput:
teatteri.trala@gmail.com
http://trala6.webnode.fi
(Teatteri Trala myös Facebookissa)

alue_kulttuuri: 

Sivut

 
Tilaa syöte Kulttuuri