Kulttuuri

Mainos

Lohja on pieni paikka, jolla on suuri kulttuurisydän

kult1_0.jpg

Kulttuurituottaja Kalle Ryökäs (vas), Inkeri Paananen ja Sari Niinikoski (Lohjan Teatteri), Katja Juntunen (Lohjan kaupunginorkesteri) sekä teatterilta kissat Sofia Lintula, Anni Perälä ja Camilla Holmström.

 

Lohjan kulttuuripalvelujen uusi toimitila sijaitsee Laurinkadulla Lohjan Matkailupalvelukeskuksen vieressä. Uuden tilan avajaisia vietettiin 9.5. Saman katon alla toimivat nyt Lohjan Teatteri, Lohjan kaupunginorkesteri ja kulttuurituottaja.

-Muutimme uuteen tilaan organisaatiomuutoksen myötä. Nyt tiloihimme pääsee suoraan kadulta, se on hyvä. Olemme innoissamme ja uskomme, että yhteistoimintaakin tulee entistä enemmän, kun pääsemme vauhtiin, Lohjan Teatterin johtaja Sari Niinikoski kertoo.

-Lohjan Matkailupalvelukeskus on ihan seinän takana. Se on hyvä, kun on yhteisiä asioita hoidettavana. Sijainti aivan keskustassa taas on asiakkaiden kannalta keskeistä. Kun kulttuurilla on oma tilansa, se identifioituu nimenomaan kulttuuriin, kommentoi kulttuurituottaja Kalle Ryökäs.

Kulttuuripalvelut myyvät esimerkiksi tapahtumalippuja. Niitä saa myös Lohjan Matkailupalvelukeskuksesta, jos kulttuuritila ei ole auki. Viihtyisä tila on kunnostettu yhdessä.

-Luovuus kukkii, kun pesänsä saa rakentaa itse. Olemme todella hyviä kaiken vanhan uudelleen käytössä. Meillä on kierrätyshuonekalut ja olen esimerkiksi itse tehnyt esiripputyyppisen verhon tänne. Punaiset matot täytyy tietenkin olla, kertoo Niinikoski.

Ajavaispäivänä uudessa kulttuuritilassa raikuivat musiikki ja nauru.

-Toivomme, että pieniä kulttuuripysähdyksiä, kuten runonlausuntaa ja laulua tehdään jatkossakin, Niinikoski sanoo.

kult2_0.jpg

Sisko Pohjola kiittelee Lohjan monipuolista kulttuuritarjontaa.

 

Lohjalla on rikas kulttuuritarjonta

Avajaisiin poikennut Sisko Pohjola kehuu Lohjan kulttuuritarjontaa upeaksi. Itse hän laulaa kuorossa ja kirjoittaa runoja.

-Tulin juuri kirjastosta. Lohjalla on iso ja hieno kirjasto, vaikka tämä on pieni paikka. Lohjalla on paljon kuorojakin, elokuvateatteri ja musiikkiopisto. Musiikkipuoli on omasta mielestäni parasta. Kaupunginorkesteria ei saa missään nimessä ajaa alas. Kirkossakin järjestetään hienoja konsertteja, Pohjola sanoo.

Hän korostaa, että kaikki kulttuuri on merkityksellistä ja tuo sisältöä elämään sekä lapsille ja nuorille hyvän kasvualustan.

-Kulttuurin parissa voi sekä purkaa että rakentaa itseään. Jos kulttuuria ei pysty itse tuottamaan, niin voi ainakin kuulla, nähdä ja kokea. Kulttuuri on myös hyvin sosiaalista ja sen parista saa uusia ystäviä, Pohjola sanoo.

-Lohjalla on kiva asua, koska täältä löytyy mitä tahansa, vaikka on näin pieni paikka. Lohjalaiset saavat olla ylpeitä paikkakuntansa kulttuuritarjonnasta. En ole ollut yhtään pettynyt siihen, että vuonna 1983 muutin Helsingistä tänne. Kaipaan vain sitä, että Laurentius-sali aukeaa, odotan sitä innolla.

Myös liikuntamahdollisuudet saavat Pohjolalta kiitosta.

-Lohjalla on seuroja pilvin pimein ja upeat maisemat ja luonto.

alue_kulttuuri: 

Suomi 100 vuotta – Kaarteen sotamuseo, Lohja

Suomi juhlii tänä vuonna 100-vuotista taivaltaan itsenäisenä Suomena. Suomi ei olisi itsenäinen ilman työtä, ponnisteluja ja välillä myös uhrauksia. Yksi itsenäisyytemme peruskivistä on toisen maailmansodan taistelut ja niistä selviytyminen itsenäisenä maana. Länsi-Uudeltamaalta löytyy Lohjalta yksityinen sotamuseo, joka kertoo tämän ajanjakson historiaa yksityiskohtaisesti nykyisille sukupolville.

- Kaikki alkoi oikeastaan jo kymmenen vuoden iässä kuunnellessani isoisäni sotamuistoja ja vähitellen kiinnostus muuttui harrastukseksi ja lopulta nykyiseen muotoonsa museoksi, kertoo Kaarteen sotamuseon omistaja ja vetäjä Kalervo Kaarre Lohjalla.

Alun perin omaksi iloksi ja Suomen historiaa kunnioittamaan tarkoitettu henkilökohtainen kokoelma kasvoi vuosien varrella niin isoksi, että Kaarre laajensi harrastuksensa käsittämään pommisuojan tilat ja kutsui sukulaisensa käymään. Tämä tapahtui vuonna 2011, mutta suuri muutos sotamuseon omassa kehityskertomuksessa tapahtui vuonna 2012 Markku Veijalaisen ja Studio55:n mukana.

Teija ja Kalervo Kaarteen kotimuseo Lohjalla on yksityisenä kotimuseona kunnianosoitus itsenäisyytemme säilyttämisen puolesta taistelleille sotiemme veteraaneille sekä muistutus Suomen kunniakkaan historiaperinteen vaalimiselle.

- Televisio-ohjelma tuotti paljon yhteydenottoja ja kyselyitä, siitä miten museoon pääsee vierailemaan ja silloin syntyi päätös avata museo myös ulkopuolisille ryhmille. Onhan se museon omalle olemassaolollekin parempi, että historiaa kerrotaan niin kuin se tapahtui kaikille aiheesta kiinnostuneille, kertoo Kaarre.

kukkumaki_www.jpg

Kukkumäen ilmavalvonta-asema on museon uusinta osastoa.

Uusin laajennus valmistui toukokuussa 2017

Nyt Kaarteen kotimuseo on jälleen päässyt uuteen vaiheeseen. Museoon on lisätty uusia osastoja ja tarinaa on tullut lisää syvyyttä mm. Lauri Nissisen Mannerheim-risti sekä pienoismalli hänen lentämästä Messerschmitt Bf 109 hävittäjästään. Lauri Vilhelm Nissinen oli suomalainen hävittäjälentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Nissinen lensi noin 300 sotalentoa ja ampui alas 32 vastustajan konetta kuollen itse taistelussa vuonna 1944.

- Sotamuseon uusi vaihe toi tullessaan myös paljon lisää Lohja-aihetta ja olenkin aloittanut Lohjan sotahistorian opiskelun ja lisäaineisto keräämisen. Minua auttaa se, että Lohjalta löytyy sekä historian tutkijoita että harrastajia, jotka ovat mielellään auttaneet minua löytämään tietoa.

Lohjan sota-ajasta museossa on tällä hetkellä kuvattuna niin Ruotsiin lähteneet sotalapset, Kukkumäen ilmavalvonta-asema sekä karttaa pommituksista, joiden tarkoituksena oli tuhota Virkkalassa sijainnut kalkkitehdas sekä muuntamo.

Museon esineet ovat jaoteltu osastoittain ja näitä osastoja ovat mm kaukopartion radisti, lottakanttiini, kenttäsairaala, juoksuhauta ja Lohjan omat osastot. Kaikille osastoille on ominaista yksityiskohtaiset alkuperäiset tavarat, jotka liittyivät toimintaan.

sotalapset_www.jpg

Sotalapset olivat yksi tapa, jolla naapurimaa Ruotsi auttoi Suomea sota-aikana.

 

Kerää oma ryhmä ja lähde museolle

- Vierailulle saapuvat ryhmät ovat vähintään 5 hengen ja enintään sellaisen bussilastillisen eli noin 50 henkilöä. Museokierros pitää sisällään sotamuseon lisäksi samassa rakennuksessa sijaitsevan mosaiikkigalleriakierrokset ja kokonaisuudessaan ryhmäkierros kestää noin 1,5 tuntia, kertoo Kaarre.

Sotamuseoon pääsee varaamalla ajan joko Lohjan matkailupalveluiden kautta tai ottamalla suoraan yhteyttä museoon.

- Meillä on kesällä kaksi yleisöpäivää, jolloin olemme varmasti auki. Yleisöpäivänä ei ole minimi vierailijamäärää ja nämä päivät ovat 10.6 ja 5.8 molempina päivinä klo 14.00. Näiden päivien ulkopuolella museo on avoinna vain ryhmille.

- Meillä on käynyt niin koululaisryhmiä kuin mökkiläisten tuomia turisteja sekä eläkeläisryhmiä ja erilaisia kerhoja ympäri Suomea. Meille voi soittaa tai laittaa Facebook tai sähköpostiviestiä, Kaarteen Sotamuseo löytyy hyvin netistä ja meille voi päästä vierailemaan lyhyelläkin varoitusajalla, kertoo Kaarre, joka vetää museota yhdessä vaimonsa kanssa.

Kalervon ajatuksena ja ideana on esitellä historiaa sen omilla sanoilla ja mahdollisimman yksityiskohtaisesti, autenttisesti nostamatta sotaa kuitenkaan jalustalle.

- Minusta on tärkeätä kertoa nykyisille ja tuleville sukupolville, millaista se sota-aika oli ja nyt seuraavassa kehitysvaiheessa paneudun entistä enemmän paikallisuuteen ja Lohjaan, kertoo Kaarre.

Kierros Kaarteen sotamuseossa ei ole vain vitriinissä olevien tavaroiden katselua, päinvastoin vitriinissä on vain harvat esineet.

- Sota-ajan esineistöä on todella laajasti esillä kiitos sekä harrastukseni että ihmisten lahjoitusten. Suurin osa esillä olevista tavaroista on kosketeltavissa ja aina aihepiireittäin esillä. Uusia esineitä laitetaan esille sitä mukaan, kun mielenkiintoisia esineitä saadaan kokoelmaan, lupaa Kaarre.

Uusien esineiden mukana tulee myös aina uusia tarinoita, joita syntyy myös vierailijoiden kertomina, joko itse koettuina tai sukulaisilta kuultuna.

Jo nyt museo on aivan erilainen kuin mitä se oli viime vuonna, joten vaikka olisitkin jo ehtinyt aiemmin käydä tutustumassa, niin nyt kannattaa lähteä tuttujen kanssa uudelle käynnille, Kalervo ja Teija toivottavat varmasti kaikki tervetulleiksi vierailulle, niin pienet kuin isot ryhmät, nuoret ja iäkkäämmät vierailijat.

kanttiini_www.jpg

Lottakanttiini on yksi sotamuseon osastoista.

Kesäkuun 4.päivä erityinen tapahtuma

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Kaarteen sotamuseossa järjestetään 4.6 "Sotaveteraani kertoo sotavuosistaan" tapahtuman kello 14-15. Tilaisuuteen voi osallistua ilmoittautumalla sähköpostitse kalervo@kaarteensotamuseo.fi. Osallistujamäärä on rajoitettu 20 henkilöön, ikäraja 10 v. Yhdeksi henkilöksi lasketaan aikuinen ja yli 10 - 18v lapsi ilmoittautuessaan yhdessä. Tapahtuma on ainutlaatuinen ja on osa Kaarteen sotamuseon Suomi100-ohjelmaa.

kunniamerkit_www.jpg

www.kaarteensotamuseo.fi

alue_kulttuuri: 

Hemmottelua kirjallisuuden ystäville

Kirjallisuures on Suomen kaunistus -kirjallisuusseminaari esittelee tänä vuonna lohjalaista kirjallisuutta. Toisena teemana on 100-vuotias Suomi.

seminaari.jpg

Maritta Turunen (vas), Merja-Liisa Karhu, Anne Kotonen ja Eero Ahtela esittelevät kirjallisuusseminaarin ohjelmaa.

 

Kirjallisuusseminaari sopii hienosti Lohjan lukuisten tapahtumien joukkoon.

-Lohjalla on hyvin pitkä kirjallinen perinne aina Elias Lönnrotista lähtien. Kun Eeva Joenpelto -palkinnon jakaminen lopetettiin, jäi tietty tyhjä aukko, jota yritettiin paikata kirjallisuusretkillä. Tuntui kuitenkin, ettei se riittänyt, joten sitten mietittiin seminaaria, kertoo Lohjan kaupunkisisältöjohtaja Eero Ahtela seminaarien synnystä.

Seminaarit saavuttivatkin alusta asti suuren suosion.

-Kirjallisuusseminaari järjestetään nyt jo viidennen kerran, kertoo kirjastotoimenjohtaja Maritta Turunen Lohjan kaupunginkirjastosta.

-Ajatuksena on, että seminaareja järjestetään eri puolilla Lohjaa. Samalla tulee sitten Lohjakin tutuksi, Ahtela sanoo.

Seminaarien pohjalta on syntynyt myös muuta kirjallisuuteen liittyvää toimintaa.

-Viime vuoden seminaarissa nousi esiin Eeva Joenpelto -seura ja sittemmin seura on perustettu, kertoo Ahtela.

 

Historiaa, kirjailijoita ja kansanrunoutta

Kirjallisuures on Suomen kaunistus -seminaari järjestetään lauantaina 10.6. kello 10.00-16.00 Kanneljärven Opistossa. Päivän ohjelma rakentuu Suomi 100 -teeman ympärille.

-Seminaari alkaa lohjalaisen kirjallisuuden yleisellä esittelyllä tutkija Torsti Salosen johdolla. Lohjalla on ollut paljon sekä tunnettuja että vähemmän tunnettuja kirjailijoita, kertoo Turunen.

Kirjastonhoitaja Merja-Liisa Karhu haastattelee kahta kirjailijaa, lohjalaista Johanna Tuomolaa ja Eeva Joenpellon kirjailijakodissa asunutta Aki Ollikaista. Tuomola kirjoittaa dekkareita, joista useiden tapahtumat sijoittuvat Lohjalle. Ollikaisen esikoisromaani Nälkävuosi puolestaan herätti suurta huomiota ilmestyessään vuonna 2012. Teos sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon sekä oli ehdolla Finlandia-palkinnon ja kansainvälinen Man Booker -palkinnon saajaksi.

Suomen kirjallisuuden kehitystä avaa akateemikko, kirjailija Hannu Mäkelä, joka on kirjoittanut noin 160 teosta ja saanut Finlandia-palkinnon teoksestaan Mestari.

Kirjallisuusseminaariin sopii myös musiikki. Laulaja (Värttinä), etnomusikologi Karoliina Kantelinen on kansanmuusikkona erikoistunut vienankarjalaiseen joikuun ja itkuvirsiperinteeseen. Hän tulee kertomaan kalevalaisesta lauluperinteestä ja kansan vanhoista runoista oman työnsä innoittajina.

-Halusimme tuoda Kalevalan mukaan seminaariin nuoren kansanrunoudesta kiinnostuneen henkilön kautta, Turunen sanoo.

Lisäksi seminaarissa esiintyy taiteilijaryhmä Sananjalka.

-He laulavat ja soittavat oikein mukavasti, kehuu Karhu.

Aiempina vuosina seminaariin on liittynyt retki esimerkiksi kirjailijakotiin, mutta tällä kertaa se ei kuulu päivän ohjelmaan.

 

Äkkiä ilmoittautumaan

Ilmoittautuminen aukeaa 11.5. Jos seminaari vetää puoleensa, kannattaa ilmoittautuminen hoitaa saman tien.

-Aiemmat seminaarit ovat olleet niin suosittuja, että paikat on varattu parissa päivässä. On jäänyt paljon kiinnostuneita, jotka eivät ole mahtuneet mukaan, kertoo rehtori Anne Kotonen Hiiden Opistosta.

Tänä vuonna mukaan mahtuu kuitenkin aiempaa enemmän väkeä, koska Kanneljärven Opistossa on tilaa noin 120 osallistujalle.

Ilmoittautuminen tapahtuu Hiiden Opiston kautta verkossa (www.hiidenopisto.fi) tai puhelimitse (019 369 1498). Myös peruutukset tulee ilmoittaa, jotta paikka vapautuu jonosta seuraavalle.

Seminaariin järjestetään linja-autokuljetus, joka lähtee Lohjan kirkkokentältä kello 9.30. Paluu tapahtuu kello 16.00. Päivän aikana on mahdollisuus nauttia lounas Kanneljärven Opistossa.

alue_kulttuuri: 

Palkitut valokuvat sukeltavat lapsuuden tunnelmiin

kadonneet lapset.jpg

Kadonneet lapset.

 

Yehia Eweisin Elämäni kissana -näyttely jatkaa Fotofinlandian 2016 voittaneen Älä pelkää -sarjan teemaa: tiivistyneitä hetkiä, jotka luotaavat paitsi kuvien lasten elämää myös Eweisin omia muistikuvia lapsuudesta. Päiväkirjamaiset valokuvat sukeltavat lapsuuden iloihin, pelkoihin ja uniin.

-Näyttely sai alkunsa kaksi vuotta sitten kesänäyttelystä, joka pidettiin Sammatin taidenavetassa. Kokosin silloin yhteen vuosien aikana ottamiani valokuvia ja siitä valokuvaamiseni lähti uusille urille, Eweis kertoo.

-Puoli vuotta myöhemmin osallistuin Fotofinlandiaan ja voitin sen osittain näillä samoilla kuvilla, joita on esillä tässä näyttelyssä, Eweis jatkaa.

Voiton jälkeen Lohjan Museo pyysi Eweisiä pitämään näyttelyn, joten nyt kaikilla on mahdollisuus päästä katsomaan hänen valokuviaan. Esillä on yhteensä 43 kuvaa.

-Esillä on kooste tähänastisesta työskentelystäni aiheen parissa, Eweis tiivistää.

Näyttelyn kuvasarja on yksi näkökulma lapsuuteen. Ajoittaisista tummista sävyistä huolimatta kuvista välittyvät optimismi ja ilo, joita ei ole maailmassa liikaa. Lasten luonnollisuus ja välittömyys on aseista riisuvaa ja tarjoaa katsojalle samaistumispintaa. Fotofinlandia-tuomariston sanoin: "Kuvasarjan sanoma on positiivinen ja auttaa näkemään: elämä on tässä ja nyt, koko ajan ympärillämme."

Näyttely sopii hyvin myös kesän kynnykselle.

-Kuvissa on paljon sellaisia tunnelmia, joiden kautta voi virittäytyä kesään, Eweis sanoo.

 

Tilanteita, jotka kiteyttävät lapsuuden fiilikset

Eweisin valokuvissa esiintyvät hänen omat lapsensa ja heidän kaverinsa.

-En suunnittele kuvia tai asettele lapsia, vaan kuvaan tilanteita, joiden huomaan kiteyttävän omia lapsuuden fiiliksiäni, Eweis kertoo.

Osa näyttelyn kuvista on koostettu useasta eri kuvasta.

-Sillä tekniikalla saan kuvan tunnelman unenomaisemmaksi. Se kertoo myös lapsen maailman salaperäisyydestä.

Näyttelyn nimi Elämäni kissana juontuu ruotsalaisesta elokuvasta nimeltä Elämäni koirana.

-Se on hieno elokuva, joka kertoo lapsuudesta. Teema on siis sama kuin näyttelyssäni. Näyttelyni nimi on myös kunnianosoitus.

Eweis aikoo jatkaa lapsuuden kuvaamista niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä.

-Onnistuneella kuvalla voi tavoittaa jotain elossa ja olemassa olosta. Aion myös tehdä kirjan jossain vaiheessa, Eweis kertoo.

Näyttelyssä on katsottavissa myös lyhyt video, jossa esiintyy Eweisin poika. Näyttely on esillä Lohjan pääkirjastossa Linderin salissa toukokuun loppuun saakka. Näyttelyä on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.

DSC_0684.jpg

Yehia Eweis kuvaa tilanteita, jotka kiteyttävät hänen omia lapsuuden fiiliksiään.

alue_kulttuuri: 

Palkitut valokuvat sukeltavat lapsuuden tunnelmiin

kadonneet lapset.jpg

Kadonneet lapset.

 

Yehia Eweisin Elämäni kissana -näyttely jatkaa Fotofinlandian 2016 voittaneen Älä pelkää -sarjan teemaa: tiivistyneitä hetkiä, jotka luotaavat paitsi kuvien lasten elämää myös Eweisin omia muistikuvia lapsuudesta. Päiväkirjamaiset valokuvat sukeltavat lapsuuden iloihin, pelkoihin ja uniin.

-Näyttely sai alkunsa kaksi vuotta sitten kesänäyttelystä, joka pidettiin Sammatin taidenavetassa. Kokosin silloin yhteen vuosien aikana ottamiani valokuvia ja siitä valokuvaamiseni lähti uusille urille, Eweis kertoo.

-Puoli vuotta myöhemmin osallistuin Fotofinlandiaan ja voitin sen osittain näillä samoilla kuvilla, joita on esillä tässä näyttelyssä, Eweis jatkaa.

Voiton jälkeen Lohjan Museo pyysi Eweisiä pitämään näyttelyn, joten nyt kaikilla on mahdollisuus päästä katsomaan hänen valokuviaan. Esillä on yhteensä 43 kuvaa.

-Esillä on kooste tähänastisesta työskentelystäni aiheen parissa, Eweis tiivistää.

Näyttelyn kuvasarja on yksi näkökulma lapsuuteen. Ajoittaisista tummista sävyistä huolimatta kuvista välittyvät optimismi ja ilo, joita ei ole maailmassa liikaa. Lasten luonnollisuus ja välittömyys on aseista riisuvaa ja tarjoaa katsojalle samaistumispintaa. Fotofinlandia-tuomariston sanoin: "Kuvasarjan sanoma on positiivinen ja auttaa näkemään: elämä on tässä ja nyt, koko ajan ympärillämme."

Näyttely sopii hyvin myös kesän kynnykselle.

-Kuvissa on paljon sellaisia tunnelmia, joiden kautta voi virittäytyä kesään, Eweis sanoo.

 

Tilanteita, jotka kiteyttävät lapsuuden fiilikset

Eweisin valokuvissa esiintyvät hänen omat lapsensa ja heidän kaverinsa.

-En suunnittele kuvia tai asettele lapsia, vaan kuvaan tilanteita, joiden huomaan kiteyttävän omia lapsuuden fiiliksiäni, Eweis kertoo.

Osa näyttelyn kuvista on koostettu useasta eri kuvasta.

-Sillä tekniikalla saan kuvan tunnelman unenomaisemmaksi. Se kertoo myös lapsen maailman salaperäisyydestä.

Näyttelyn nimi Elämäni kissana juontuu ruotsalaisesta elokuvasta nimeltä Elämäni koirana.

-Se on hieno elokuva, joka kertoo lapsuudesta. Teema on siis sama kuin näyttelyssäni. Näyttelyni nimi on myös kunnianosoitus.

Eweis aikoo jatkaa lapsuuden kuvaamista niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä.

-Onnistuneella kuvalla voi tavoittaa jotain elossa ja olemassa olosta. Aion myös tehdä kirjan jossain vaiheessa, Eweis kertoo.

Näyttelyssä on katsottavissa myös lyhyt video, jossa esiintyy Eweisin poika. Näyttely on esillä Lohjan pääkirjastossa Linderin salissa toukokuun loppuun saakka. Näyttelyä on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.

DSC_0684.jpg

Yehia Eweis kuvaa tilanteita, jotka kiteyttävät hänen omia lapsuuden fiiliksiään.

alue_kulttuuri: 

Lohjan Museon näyttelyssä pohditaan suomalaisuutta

DSC_0032_1.jpg

Viimeistään 1970-luvulla suomalaiset innostuivat matkailusta. -Keihäsmatkojen asiakkaille suositeltiin matkatoimiston taholta alkoholin nauttimista, ettei kulttuurisokki ulkomailla olisi niin kova, museoamanuenssi Iiris Kankaanpää kertoo.

 

Lohjan Museon Tunnistatko suomalaisuutesi -näyttely tuo esille suomalaisuuteen liittyviä teemoja ja ilmiöitä. Se sivuaa myös Stop! Kohtaa menneisyytesi -projektia, jonka Länsi-Uudenmaan museot ovat toteuttaneet Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi. Lohjan Museon osalta projektissa keskitytään Lohjan toriin. Marraskuussa esille tulee näyttely Toristoori. Lisäksi torin tarina löytyy verkossa osoitteesta www.tarinasoitin.fi/stop.

Museoamanuenssi Leena-Maija Halinen kertoo, että Suomen juhlavuotta kunnioitetaan projektiin liittyvien näyttelyjen merkeissä pitkin vuotta.

-Mitä suomalaisuus on? Mietimme omia kokemuksiammekin siitä näyttelyä tehdessämme Suomalaisuutta voi tuntea esimerkiksi syntyperästä riippumatta, kertoo Halinen.

 

Juomia hyvässä ja pahassa

Suomalaisuus on näyttelyssä esillä niin hyvässä kuin pahassakin. Suomessa juodaan maailman maista eniten kahvia, mutta niin myös erästä toistakin juomaa.

-Ikävä kyllä meillä on ilo ja kunnia olla myös alkoholin käytön kärkimaa, Halinen toteaa.

Näyttelyssä pääsee tutustumaan mm. Lönnrotin kahviin ja kieltolain aikaan.

-Kieltolaki on osa viinanhuuruista historiaamme, mutta sen aikana ihmiset joivat todennäköisesti entistä enemmän, vaikka tarkoitus oli vähentää alkoholin kulutusta. Tähän liittyvät esimerkiksi salakapakat ja salakuljetus. Viinaa raahattiin Virosta isoissa säiliöissä merenpohjaa pitkin ja salakuljettajia kutsuttiin varpusparviksi, Halinen kertoo.

Myös tupakka ja makeiset ovat näyttelyssä esillä. Niitäkin on pyritty säätelemään lailla. Tupakkapuolelta löytyy mm. Hieno Lohjan sekoitus.

DSC_0029_1.jpg

Suosituimpiin lautapeleihimme kuuluvaa Afrikan tähteä valmistettiin Lohjalla vuosina 1996-2011.

Koulutusta ja matkailua

Asia, josta Suomi tunnetaan maailmallakin, on koulutus.

-Suomen koulutusjärjestelmä on tunnettu peruskoulusta korkeakouluihin saakka. Hymytyttö- ja hymypoikapatsaat ovat suomalainen keksintö. Nyt lahjaksi 100-vuotiaalle Suomelle koulutuksesta ollaan leikkaamassa. Se ei ole järkevä kohde, Halinen sanoo.

Myös suomalaisten mieltymykset urheiluun, saunomiseen ja järviin ovat esillä.

-Mökkeilty on 1800-luvulta lähtien. Paavo Nurmi puolestaan on edelleen maailman menestynein yleisurheilija 12 olympiamitalillaan mitattuna, Halinen sanoo.

Viimeistään 1970-luvulla suomalaiset innostuivat matkailusta.

-Keihäsmatkojen asiakkaille suositeltiin matkatoimiston taholta alkoholin nauttimista, ettei kulttuurisokki ulkomailla olisi niin kova, kertoo museoamanuenssi Iiris Kankaanpää.

-Matkailu avarsi myös ruokailutottumuksia ja kotikeittiöön saapuivat pizza, pasta ja paella, hän jatkaa.

Matkailua harrastettiin ja harrastetaan edelleen myös pelilaudalla. Afrikan tähti on edelleen suosituimpia lautapelejä. Vuosina 1996-2011 sitä valmistettiin Lohjalla.

Muotoilua ja vaatteita

Suomalainen muotoilu ja tunnetut nimet ovat myös esillä, kuten Aarikka, Kalevala-korut, Marimekko ja Fiskars.

-Suomalainen muotoilu on maailmankuulua. Esimerkiksi lasitaiteeseen on saatu innostusta luonnosta, Halinen toteaa.

Sattumakin on joskus pistänyt sormensa peliin.

-Fiskarsin saksista ei pitänyt alun perin tulla oransseja, mutta kun koneessa oli valmiina sitä väriä, päätti koneenkäyttäjä tehdä muiden väriehdotelmien rinnalle myös oranssikahvaiset sakset. Lopulta siitä tuli suosituin väri, Kankaanpää kertoo.

Monessa vanhassa ja tunnetussakin keksinnössä piilee edelleen salaisuuksia.

-Esimerkiksi perinteisen mallinen purkinavaaja, joka varmaan löytyy jokaisesta kodista, on alkujaan suomalainen keksintö. Monikäyttöisyydestä kertoo se, että sitä voi käyttää mm. rapuveitsenä, Kankaanpää kertoo.

Muumimukien kuvitus on syntynyt vuodesta 1990 paikallisen taiteilijan Tove Slotten kynästä.

Pukeutuminen on puolestaan asia, josta suomalaiset eivät kerää maailmalla pisteitä. Sanotaan jopa, että suomalaiset tuntevat ulkomailla toisensa juuri pukeutumisesta, vaikka sanaakaan ei olisi vaihdettu.

-Meillä on kahiseva kansallispukukin, Halinen naurahtaa tuulipukuun viitaten.

Museovierailija pääsee myös tuomaan oman osansa näyttelyyn, sillä liitutaululle voi kirjoittaa, mitä suomalaisuus merkitsee itselle. Näyttely on esillä tammikuun 2018 loppuun saakka. Näyttelyn esineistö on kerätty sekä museon kokoelmista että yksityishenkilöiltä. Suomi-teema jatkuu myös museon pedagogiossa, josta löytyy mm. pienoismalli Lohjasta 100 vuotta sitten ja maamme elektroniikkahistoriaa.

-Lohjalla ollaan hyvin kiinni koko Suomen tarinassa, Halinen tiivistää. 

DSC_0021_0.jpg

Museoamanuenssit Leena-Maija Halinen (vas) ja Iiris Kankaanpää esittelevät Tunnistatko suomalaisuutesi -näyttelyä.

alue_kulttuuri: 

Paikallista herkkua dekkarien ystäville

tuomola.jpg

Johanna Tuomolan uuden dekkarin tapahtumat sijoittuvat Sammattiin.  

 

Lohjalaisen kirjailijan Johanna Tuomolan tuorein dekkari julkaistaan 6.5. Kyseessä on dekkaritrilogian toinen osa, jonka tapahtumat sijoittuvat kuntoutuslaitokseen Sammattiin. Kaikki alkaa pienestä ilkivallasta, mutta kääntyy pian huomattavasti vakavammaksi.

Kuten trilogian ensimmäisenkin osan kohdalla, esilukijat pääsivät lukemaan käsikirjoituksen ennen julkaisua. Halukkaita lukijoita olisi ollut reilu 100. Heistä Tuomolan apuna teosta viimeistelemässä oli tällä kertaa 39 esilukijaa, jotka saivat kertoa mielipiteensä viimeisiä viilauksia varten.

-Vaikka esilukijoita oli iso porukka, palaute oli yllättävän samansuuntaista ja monet kiinnittivät huomiota samoihin asioihin, Tuomola kertoo.

Esilukijoiden kommentit johtivat mm. yksityiskohtien hiomiseen ja painopisteen muutokseen.

-Merkittävin huomio oli se, että osa esilukijoista piti liian helppona arvata, kuka murhaaja on, Tuomola kertoo.

Syykin tähän helppouteen selvisi, kun kirjailija mietti asiaa hetken.

-Kirjailijana pidin kyseistä hahmoa käsivarren mitan päässä ja suhtauduin häneen nuivasti ja kylmästi. Huomasin sen itse vasta kommenttien jälkeen. Vuosia sitten, kun aloitin kirjoittamisen, minulla oli muistilapuilla käyttöohjeita. Yhdessä luki, että rakasta kaikkia hahmojasi. Nyt olin lipsunut tästä ohjeesta, Tuomola kertoo.

Tarvittiin siis asennemuutos murhaajaa kohtaan ja hiukan lämpöä mukaan peliin.

 

Puurtamisen jälkeen positiivinen palaute lämmittää

Toimin itse yhtenä esilukijoista. Kokemus oli mielenkiintoinen, kun pääsi lukemaan dekkarin käsikirjoituksen, joka on vielä työn alla ja jopa vaikuttamaan siihen. Henkilöhahmojen toimivuutta ja juonenkäänteitä tulee mietittyä silloin aivan eri tavalla kuin julkaistua teosta lukiessa. Jäljellä on vielä vaihtoehtoja, joita julkaisun jälkeen ei voi enää käyttää.

Jonkin verran viilattavaa esilukijat käsikirjoituksesta löysivät, mutta Tuomola kertoo, että kaiken kaikkiaan palaute oli erittäin myönteistä.

-On ilahduttavaa, että kirjastani pidettiin. Etenkin mieslukijat tykkäsivät siitä.

Tuomola kertoo, että myös sarjan ensimmäinen osa sai paljon hyvää palautetta ja jatkoa on odotettu. Tuomolan dekkarien ystäville hyvä uutinen on myös se, että Noora Nurkka seikkailee tässäkin teoksessa. Rakenteeltaan toinen osa eroaa ensimmäisestä siten, että tapahtumat sijoittuvat pitkälti yhteen paikkaan.

Tuomola kertoo, että teoksen ensimmäinen versio valmistui jo vuosi sitten keväällä. Sitten hän antoi sen hautua jonkin aikaa, kunnes puurtaminen jatkui.

-Rakenne oli haastava. Välillä oli sellainen fiilis, että saanko paloja ollenkaan kohdalleen, kun kirjassa pyöritään niin pienessä piirissä.

 

Kiitokset esilukijoille

Tuomola on kokenut esilukijoiden käyttämisen hyvänä keinona ja aikoo toteuttaa esilukijakampanjan myös trilogian viimeisen osan kohdalla.

-En olisi löytänyt kaikkia näitä muutoksia yksin. Esilukija voi myös tukea, jos itsestäni tuntuu, ettei jokin kohta toimi. Monet uhrasivat todella paljon aikaa, lukivat käsikirjoituksen useamman kerran läpi ja tekivät muistiinpanoja. On hienoa, että ihmiset lähtevät mukaan tällaiseen, Tuomola kiittelee.

Esilukijoilta voi myös löytyä eri aiheista tietoa ja asiantuntemusta, jota kirjailijalla itsellään ei ole.

-Esilukijoiksi sattui esimerkiksi monia, joilla on tietoa autismista. Kirjani toimi heidän mielestään autismin kuvauksen osalta hyvin, Tuomola kertoo.

Tässä vaiheessa, kun on julkaisun vuoro, takki on tyhjä, mutta intohimo jatkuu.

-Välillä kirjoittaminen on puuduttavaa, mutta tämä on silti intohimoni. On kiva luoda ihan oma maailma ja asettua erilaisten ihmisten asemaan, Tuomola kertoo

Tuomola on paikalla Lohjan Suomalaisessa kirjakaupassa 6.5. kello 12.00-13.00 esittelemässä teostaan.

alue_kulttuuri: 

Reformaation merkkivuoden tapahtumia Lohjan seurakunnassa

Tänä vuonna vietetään reformaation merkkivuotta. 31.10.2017 tulee täyteen 500 vuotta Martti Lutherin aneteesien julkaisemisesta. Tapahtuma käynnisti reformaatioksi eli uskonpuhdistukseksi kutsutun prosessin, joka synnytti protestanttiset kirkkokunnat ja hajotti yhtenäisen läntisen kristikunnan.

Lutherin musiikillinen perintö -seminaari

Lutherin musiikillinen perintö -seminaari järjestetään Lohjalla 3.5. kello 18.00 alkaen seurakuntakeskuksessa. Lohjan seurakunnan kanttori Harri Kerko ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian aineryhmän eläkkeellä oleva urkuimprovisaation ja liturgisen soiton lehtori Juhani Haapasalo esittelevät seminaarissaan läpileikkauksen luterilaisen liturgian ja musiikin vuosisadoista. Keskustelun päämääränä on avata 500-vuotisen luterilaisen kirkon liturgian ja musiikin estetiikan pääpiirteitä ja niihin johtaneita syitä. Seminaari keskittyy kuitenkin pääasiallisesti reformaation varhaisiin vaiheisiin ja luterilaisen kirkkomusiikin kulta-aikaan eli 1600- ja 1700-lukuihin, jolloin erilaisten tekstimusiikin muotojen tuotanto oli hämmästyttävän runsasta ja säveltäjien tekninen taito usein korkealla tasolla. Osansa keskustelussa saavat myös 1600-luvulla syntyneen modernin eurooppalaisen ajattelun ja varsinkin 1700-luvun valistusajan aatevirtauksen vaikutukset kirkkoon ja sen musiikkiin. Seminaaria elävöittää ammattimuusikoista koostuva vokaaliyhtye, joka esittää otteita Haapasalon ja Kerkon esille tuomien säveltäjien teoksista.

Musiikkimessu

Musiikkimessu pidetään Lohjan Pyhän Laurin kirkossa 7.5. kello 18.00. Palvelus vietetään normaalin messumuodon mukaisesti. Erityisyyden tähän ehtoollisjumalanpalvelukseen tuo vaihtuvien osuuksien musiikillinen toteutus; näiden messun osien säveltämisen Haapasalo ja Kerko ovat jakaneet keskenään. Messun musiikkeja ovat mukana toteuttamassa seurakunnan kamariorkesteri Collegium Musicum, urkurina Vihdin seurakunnan kanttori Kaisa-Leena Hannikainen sekä hiippakuntamme kanttorikuoro Kamarikuoro Gloria, jota johtaa Helsingin tuomioseurakunnan kirkkomuusikko-kuorokapellimestari Seppo Murto.

www.reformaatio2017.fi

alue_kulttuuri: 

Tule nauttimaan keväinen sunnuntaipäivänkonsertti!

Pariisin kevät -konsertti esitetään Lohjalla sunnuntaina 23.4. ja Pusulassa sunnuntaina 30.4. Molemmat klo 15 alkaen. Konsertissa esiintyvät Keijo Silventoinen (oboe), Nora Niskanen (klarinetti), Harri Ahmas (fagotti) ja Tarmo Järvilehto (piano). Ohjelmassa Francis Poulencin: Trio, Maurice Ravelin: Le tombeau de Couperin, Georges Auricin: Trio ja Florent Schmittin: Qatuor.

keijo.jpg

Keijo Silventoinen. (Kuva: Santtu Silventoinen)

 

Harri Ahmas on tunnettu sekä fagotistina että̈ säveltäjänä. Hän toimii Sinfonia Lahden soolofagotistina. Ahmaksen sävellystuotantoon kuuluu mm. 3 sinfoniaa, 7 konserttoa,kaksi kamarioopperaa, messu solisteille, kuorolle ja orkesterille, soolosoitinteoksia, vokaaliteoksia sekä kamarimusiikkiteoksia.

Tarmo Järvilehto opiskeli pianonsoittoa prof. Tapani Valstan oppilaana Sibelius-Akatemiassa. Hän on myös suorittanut filosofian tohtorin tutkinnon Helsingin Yliopistossa pääaineenaan matematiikka. Vuonna 1988 hän saavutti Maj Lind -kilpailussa III palkinnon. Seuraavana vuonna Tampereen kaupunki palkitsi hänet vuoden nuorena taiteilijana. Hän on toiminut vuodesta 1995 alkaen pianonsoiton lehtorina Lahden konservatoriossa.

Tarmo Järvilehto on esiintynyt paitsi Suomessa myös Australiassa, Etelä-Afrikassa, Israelissa, USA:ssa sekä useissa Euroopan maissa. Hän on esittänyt laajalti keskeistä ohjelmistoa kuten mm. Chopinin, Lisztin ja Rahmaninovin etydit ja kaikki Beethovenin pianosonaatit. Hän on kantaesittänyt mm. Jouni Kaipaisen, Riikka Talvitien ja Harri Vuoren teoksia. Lisäksi hän on tehnyt useita nauhoituksia YLE:lle.

Rauman Poikasoittokunnan kasvatti Nora Niskanen valmistui Sibelius-Akatemiasta Harri Mäen johdolla musiikin maisteriksi vuonna 2007 parhain mahdollisin arvosanoin. Niskanen toimi Oulu Sinfonian klarinetistina vuosina 2007–2015 ja lokakuussa 2016 Niskanen kiinnitettiin klarinetin varaäänenjohtajaksi Sinfonia Lahteen. Kamarimuusikkona Niskasta on kuultu monissa erilaisissa kokoonpanoissa kaikissa Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa.

Keijo Silventoinen on Lohjan kaupunginorkesterin oboisti. Lisäksi hän soittaa Savonlinnan oopperajuhlaorkesterissa, avustajana mm. Kansallisoopperan orkesterissa sekä useissa kamarimusiikkikokoonpanoissa.

Francis Poulenc oli ranskalainen taidemusiikin säveltäjä ja pianisti. Kamarimusiikinkin alalla Poulenc ansioitui harvinaisempien soitinten parissa: hän sävelsi kyllä myös sonaatit viululle ja pianolle ja sellolle ja pianolle, mutta suosi muuten kamariteoksissaan etenkin puhaltimia

Maurice Ravelin viimeisin pianolle sävelletty kokoelma Le Tombeau de Couperin sai alkunsa aivan ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Teoksen nimi, "Couperinin hauta" tai ehkä paremminkin "Couperinin muistolle", viittaa ranskalaiseen 1600-luvun perinteeseen säveltää Tombeau-nimisiä teoksia edesmenneen säveltäjän, merkkihenkilön, opettajan tms. muistoksi. Tällä teoksellaan Ravel halusi osoittaa kunnioitustaan suurelle ranskalaiselle barokin ajan säveltäjälle François Couperinille (1668 - 1733).

Georges Auric oli ranskalainen elokuvamusiikinsäveltäjä. Hän sävelsi musiikin yhteensä liki sataan elokuvaan, joista mainittakoon esimerkkeinä Moulin Rouge (1952) ja Loma Roomassa (1953).

Aikanaan poliittisesti kiistanalaisen ranskalaissäveltäjä Florent Schmittin musiikkia ei nykyisin juurikaan tunneta. Osasyynä pidetään hänen osallistumistaan ranskalais-saksalaisen yhteistyöelimen, Comité France-Allemagne toimintaan 1930-luvulla. Schmitt oli orkestroinnin ja pitkälinjaisten, syvien ja vakavien sävyjen mestari, jonka musiikissa on kaikuja Richard Straussin ja Wagnerin maailmoista. Orkesteriteosten ohella hän sävelsi paljon kamarimusiikkia.

 

PARIISIN KEVÄT 
su 23.4.2017 klo 15 Lohjan kirkko
su 30.4.2017 klo 15 Pusulan kirkko
Keijo Silventoinen, oboe 
Nora Niskanen, klarinetti
Harri Ahmas, fagotti
Tarmo Järvilehto, piano
Francis Poulenc : Trio
Maurice Ravel : Le tombeau de Couperin
Georges Auric : Trio
Florent Schmitt : Qatuor
Liput: Netticket

alue_kulttuuri: 

Suur-Isolan talossa tapahtuu

Näytelmäkerho Kässäri naurattaa jälleen, kun komedia Suur-Isolan talossa saa ensi-iltansa lauantaina 22.4. kello 15.00 Kässän talossa.

DSC_4041.JPG

Antti Tulonen (vas), Nils Eklund, Eero Rantalaiho, Janne Rautapää, Leena Syrjälahti ja Ella Tiainen näytelmän harjoituksissa.  

 

Antti Tulosen ohjaama Suur-Isolan talossa vie katsojan nimensä mukaisesti maaseudulle Suur-Isolan taloon. Näytelmä on Tulosen veljen Martti Tulosen käsikirjoittama.

-Hän antaa näytelmiään meidän esitettäväksemme. Toki ne on ensin esitetty Kuusjoella helajuhlassa, Antti Tulonen kertoo.

Yleisöä viihdytetään seitsemän näyttelijän voimin. Lavalla nähdään jatkuvasti nälkäinen renki, epävakaa piika, kylän juoruakka, taksikuski, talon vanha ja nykyinen isäntä sekä kaupungista saapunut ostajaehdokas.

-Näytelmä kertoo talosta ja sen henkilöistä. Olen kiinnostunut ostamaan maata ja yritän pehmittää talon isäntää. Kyllä siitä kaupatkin syntyy, kertoo kaupunkilaista ostajaa näyttelevä Tulonen.

-Näytelmässä on sekoitettu eri vuosikymmeniä, kertoo rengin roolin tekevä Janne Rautapää.

-Sanaleikkiä pitää seurata tarkasti, eikä kaikki ehkä aukea ensimmäisellä istumalla, toteaa puolestaan nuorta leski-isäntää näyttelevä Eero Rantalaiho.

Mukana on viime vuodesta tuttuja näyttelijöitä, mutta roolivalinnoilla yllätetään tällä kertaa.

-Aiempien näytelmiemme humalikko on nyt selvin päin, koska hän ajaa taksia. Siitä on joku jo ehtinyt pettyäkin, paljastaa Tulonen.

Näytelmän puvustus ja lavastus on tehty yhteisvoimin.

DSC_4053.JPG

Ostaja ehdokas (Antti Tulonen, vas) ja talon vanha isäntä (Nils Eklund).

 

Vanhan ajan maalaiskomedia

Harjoituksissa näytelmä on muovautunut tekijöidensä näköiseksi ja mukaan on tupsahtanut uusiakin repliikkejä.

-Ideoita on tullut niin, että käsikirjoitus on turvonnut kuin pullataikina, Tulonen sanoo.

Hän painottaa, että näytelmää on tehty kotimaisen elokuvan hengessä. Mukana on myös kaksi laulua, jotka yleisö voi laulaa mukana. Kuten aiempienkin vuosien näytelmissä, myös Suur-Isolan talossa sisältää pienen viittauksen viime vuoden näytelmään eli Suureen junaryöstöön. Myös huumoria tuodaan tarinaan hauskoilla yksityiskohdilla, kuten viime vuonnakin.

Entä, miksi tulla tänä vuonna Kässän talolle ja altistaa itsensä komedian pyörteille ja hallitsemattomille naurunpyrskähdyksille.

-Tämä on oikea vanhan ajan maalaiskomedia, kiteyttää Nils Eklund.

Näyttelijät kertovat, että suomalaisen komedian tapaan näytelmästä löytyy mm. romanssi, väärinkäsityksiä, jännitystä, iloa, surua ja erilaisuuden hyväksymistä.

-Lipun hintakin on olematon, muistuttaa Tulonen.

DSC_4048.JPG

Rengin ja piian (Janne Rautapää ja Ella Tiainen) väliltä löytyy romantiikkaa.  

 

Myös komedian tekeminen on ollut hauskaa.

-Täältä saa valtavasti energiaa matkaan, juoruakkaa esittävä Leena Syrjälahti kommentoi harjoituksia.

-Ja poskilihakset kipeiksi, lisää piikaa esittävä Ella Tiainen.

-Harjoitukset kuuluvat viikon parhaimpiin hetkiin, kertoo puolestaan Rautapää.

Näytelmäkerho Kässärillä on menossa jo kuudes toimintakausi.

-Hauskaa meillä on ollut aina, tiivistää Eklund.

Näytelmä kestää noin tunnin. Liput suositellaan varaamaan etukäteen numerosta 0400 475 180, jotta kahviossa osataan varautua. Lipun hinta sisältää pullakahvit. Esitysajat: 27.4. klo 19.00, 29.4. klo 13.00 ja 15.00, 4.5. klo 19.00, 6.5. klo 13.00 ja 15.00.

DSC_4001.JPG

 Renki (Janne Rautapää) välipalalla.

DSC_4024.JPG

Talon vanha isäntä (Nils Eklund, vas), nuori isäntä (Eero Rantalaiho) ja juoruakka (Leena Syrjälahti) tarkastelevat ostajaehdokkaan (Antti Tulonen, edessä) esittelemää ilmakuvaa.  

alue_kulttuuri: 

Sivut

 
Tilaa syöte Kulttuuri