Kulttuuri

Eeva Joenpelto -seura ei päästä klassikkokirjailijaa unohtumaan

eeva1.jpg

Eeva Joenpelto kirjoitti yhteensä 27 romaania ja yhden näytelmän. (Kuva: Tiina Mahlamäki)

 

Eeva Joenpelto -seura perustettiin 11.2. Sammatissa.

-Idea seurasta syntyi viime kesänä Lohjan kirjaston ja Hiiden Opiston järjestämässä Eeva Joenpelto -seminaarissa, kun yksi osallistujista kysyi, onko Eeva Joenpelto -seuraa olemassa. Laitoin sitten paperin kiertämään, että moniko seurasta olisi kiinnostunut, jos sellainen olisi. Nimiä tuli 26 kertoo, Eeva Joenpelto -seuran varapuheenjohtaja Pentti Uittamo.

-Aloimme sitten miettiä seuran toimintaa ja tarkoitusta, jotta se olisi Joenpellon näköinen, Uittamo jatkaa.

Seuran puheenjohtajaksi valittiin Katja Kettu. Hän kirjoitti läpimurtoromaaninsa Kätilö asuessaan Vares-Kantolassa.

-Halusimme puheenjohtajaksi nykyajan prosaistin ja kysyimme tehtävään Vares-Kantolassa asuneita kirjailijoita. Katja Kettu lupautui puheenjohtajaksi, kertoo Uittamo.

-Olin iloisesti yllättynyt, kun minua pyydettiin puheenjohtajaksi. Asuin kolme vuotta Vares-Kantolassa Sammatissa, joten ajattelin, että pesti on hieman myös velvollisuus ja tapa antaa takaisin hyvästä, jota olen saanut, Kettu kertoo.

Seuran hallitukseen valittiin myös Tytti Kallio (Joenpellon suvun edustaja), Helena Ruuska (kirjallisuuden tutkija ja Eeva Joenpellon elämäkerran kirjoittaja) Kaisa Rinne (kirjastonjohtaja ja Joenpellon ystävä), Toivo Haatio (sammattilainen sukututkija ja historian harrastaja sekä Pentti Uittamo (Sammattiin sitoutunut kotiseutuaktiivi ja Joenpellon sukulainen).

Seura olisi voitu perustaa jo syksyllä, mutta se haluttiin ajoittaa Suomi 100 -juhlavuodelle.

-Halusimme, että se olisi Sammatissa juhlavuoden ensimmäinen tapahtuma ja onnistuimme. Kulttuuri myös sopii Sammatin imagoon, Uittamo kertoo.

 

Seuran toimintaa suunnitellaan parhaillaan

Vastaperustetun seuran toiminta on vielä aavistuksen avoinna, mutta ainakin muistomerkkiä, Sammatin tapahtumiin osallistumista ja Eeva Joenpelto -kirjallisuuspalkinnon palauttamista on mietitty. Lohjan kaupunki jakoi kansainvälistä Eeva Joenpelto -kirjallisuuspalkintoa vuosina 1988-2004 suomalaista kirjallisuutta inspiroineille kansainvälisille kirjailijoille.

-Haluamme tukea kirjoittajien työtä ja olemme miettineet, voisiko palkinnon herättää henkiin uudessa muodossa, Uittamo kertoo.

-Olisi hienoa saada Eeva Joenpelto -muistomerkki Sammattiin tai Lohjalle. Hänen tuotantonsa on tuonut niin paljon hyvää julkisuutta Lohjalle. Ajoitus hänen 100-vuotissyntymäpäiväkseen vuonna 2021 olisi hieno, pohtii puolestaan Rinne.

-Seuran tehtävänä on kunnioittaa ja ylläpitää Eeva Joenpellon muistoa, painottaa Kettu.

-Pidän Eeva Joenpeltoa yhtenä ansiokkaimmista suomalaisista kirjailijoista laajan tuotantonsa, ihmiskuvauksensa ja yhteiskunnallisen kiinnostavuutensa vuoksi. Suomen historian tarjoaminen hienossa proosassa on parasta, mitä lukija voi saada. Toivoisin, että Lohjan kaupunki ymmärtäisi myös sen, mitä hän on Lohjan hyväksi tehnyt. Tällaisia historiallisia sarjoja ei ole Suomessa näin pienistä teollisuuspaikkakunnista kirjoitettu, Rinne sanoo.

-Syksyllä 2015 olin Helsingissä kuuntelemassa työväenopiston luentoa Arvid Järnefeltin heräämisestä. Pian sen jälkeen oli Helena Ruuskan Joenpelto-elämäkerran julkistaminen. Molemmissa kuulijat olivat muualta Suomesta, eivät Lohjalta. Molemmissa kuitenkin puhuttiin Lohjasta ja sen antamasta voimasta kirjailijalle sekä kuultiin paljon kuvauksia paikkakunnalta. Mietin, missä muussa tilaisuudessa Helsingissä voisi kuulla näin paljon Lohjasta kuin kirjallisuustapahtumissa. Tunsin ylpeyttä, mutta olin pahoillani koska Lohjan kaupunki ei tätä tajua, Rinne jatkaa.

Ensi vuoden kevääksi on suunnitteilla päivän seminaari, johon on saatu jo puhujat. Seminaarista kerrotaan tarkemmin myöhemmin, kun rahoitus on selvillä. Seuran verkkosivut toimivat osoitteessa https://eevajoenpeltoseura.wordpress.com/. Sieltä löytyvät esimerkiksi ohjeet jäseneksi liittymiseen.

eeva2.jpg

Vares-Kantolassa asunut kirjailija Katja Kettu toimii Eeva Joenpelto -seuran puheenjohtajana. (Kuva: Tiina Mahlamäki)

 

Eeva Joenpellon teoksilla on merkityksensä tänä päivänäkin

Uittamo toteaa, että Suomessa on noin 50-60 kirjailijaseuraa, joilla on keskimäärin 50-100 jäsentä. Hän kertoo, että Eeva Joenpelto -seuralle oli tilausta.

-Seura sai hyvän vastaanoton, jäseniä tuli heti perustamiskokouksessa noin 50, Uittamo kertoo.

-Eeva Joenpellon teoksilla on edelleen suuri merkitys, koska Joenpelto kuvasi ihmisten kautta ajankuvaa. Kirjoista voi seurata Suomen kehittymistä etenkin 1920- ja 1930-luvuilla. Kirjat auttavat osaltaan ymmärtämään myös sitä, mitä tässä ajassa tapahtuu, Uittamo jatkaa.

-Eevan kirjat ovat mielestäni edelleen ajankohtaisia ja hyviä. Toiveena on, että perustettu seura pitää huolen siitä, ettei Eeva Joenpellon kirjailijatyö unohdu, kommentoi Kallio.

-Joenpelto oli vahva naishahmo, oman tiensä kulkija. Hän osoitti, että nainen voi kirjoittaa historiallisia romaaneja ja tulkita suuria historian kaaria. Hänen jättämänsä jälki suomalaiseen kirjallisuuteen on merkittävä, toteaa Kettu.

Kirjoista löytyy myös paikallisuutta mm. Lohjansaaren ja Lohjan kauppalan kehityksen osalta.

 

Kirjailijakoti Vares-Kantola

Eeva Joenpellon elämän kiintopisteitä ovat olleet Helsinki, Lohja ja Sammatti. Helsingissä olivat perhe, kustantaja ja ammattilaisten lähipiiri. Lapsuudenkotiinsa Sammattiin hän palasi kesäisin ja rakennutti sen pihapiiriin 1970-luvulla Vares-Kantolan talon, jonne muutti myös pysyvästi.

Jälkisäädöksellään Eeva Joenpelto testamenttasi Vares-Kantolan kirjailijaresidenssiksi. WSOY:n kirjallisuussäätiö vastaa talon toiminnasta ja ylläpidosta. Kirjailijakodissa ovat työskennelleet Tuomas Kyrö, Katja Kettu ja Aki ja Milla Ollikainen. Tällä hetkellä talo on Maritta Lintusen käytössä.

-Se, että Eeva Joenpelto testamentilla antoi kotinsa kirjailijoiden käyttöön on tärkeää ja kuvastaa myös minkälainen hän oli ihmisenä, toteaa Kallio.

 

Eeva Joenpelto

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli palkittu uusmaalainen kirjailija, jota arvostetaan erityisesti kotiseutunsa lähihistorian kuvaajana. Hänen pääteoksensa on vuosina 1974–1980 ilmestynyt neliosainen Lohja-sarja sekä Finlandia-palkittu Tuomari Müller, hieno mies (1994).

Joenpelto julkaisi yhteensä 27 romaania ja yhden näytelmän. Joenpelto toimi aktiivisesti mm. Suomen Kirjailijaliitossa ja Suomen PEN-klubissa. Hän oli pitkään taiteilija-apurahoista päättävän Valtion kirjallisuustoimikunnan jäsen. Tässä tehtävässä hän luki lähes kaiken Suomessa ilmestyneet kaunokirjallisuuden ja seurasi tiiviisti myös kansainvälistä kirjallisuuden kenttää.

Joenpellon sukulaiset ja ystävät kuvaavat kirjailijaa seuraavasti:

-Moni vähän kavahti häntä, mutta minusta hänen kanssaan pärjäsi hienosti. Eeva näki vaivaa toisten eteen esimerkki viemällä lapsia hiihtoretkille. Hänellä oli paljon näkemyksiä, jotka hän myös perusteli. Eeva myös sanoi mielipiteensä suoraan, ehkä se suoruus pelotti hiukan ihmisiä, Uittamo pohtii.

-Tai sitten he pelkäsivät päätyvänsä kirjojen sivuille, hän jatkaa.

-Olin Eevan ystävä vuodesta 1986 hänen elämänsä loppuun saakka. Hän oli hauska seuraihminen ja ystävänä uskollinen ja reilu. Hänen vanhuutensa oli kuitenkin yksinäinen, Rinne kertoo.

Kallio puolestaan kuvailee, että Joenpelto oli mm. huumorintajuinen, hauska, kekseliäs ja luontorakas sekä tarvittaessa tuki ja turva. 

eeva3.jpg

Perustamiskokoukseen saapui noin 60 osallistujaa. (Kuva: Tiina Mahlamäki)

alue_kulttuuri: 

Kauneimmat virret huippusolistien tulkitsemana kirkoissa

ruuttunen.jpg

Esa Ruuttunen.

 

Tänä keväänä on hieno mahdollisuus päästä kuulemaan Lohjan kaupunginorkesterin Vaskiseitsikon Kauneimmat virret- kiertuetta useamman kirkon akustiikassa. Vaskiseitsikon solisteina laulavat Suomen ooppera maailman kiintotähdet sopraano Mari Palo ja baritoni Esa Ruuttunen sekä toukokuun konsertit Ruuttusen tilalla esiintyvä Heikki Orama, basso. Vaskiseitsikkoa luotsaa varmoin ottein Martina Simola.

Simola kertoo konserttikiertueen syntyneen ajatuksesta: millaista musiikkia hänen iäkkäät vanhempansa lähtisivät kuuntelemaan. No tuttuja virsiä tietenkin! Simola kyseli eri ikäryhmien lempivirsiä ikähaarukalla 7-103 vuoteen. Yhdessä solistien kanssa näistä toivevirsistä valittiin 15 virren kokonaisuus. Vaskiseitsikolle ei virsistä ole ollut olemassa valmiita virsisovituksia, joten Simola kutsui apuun neljä taitavaa sovittajaa Peter GransinErkki YlimäenSamppa Leinon ja Jukka Linkolan. Nämä kyseiset sointunikkarit ja loistavat solistit varmistavat, ettei penkeissä pääse tunnelma puutumaan.  

palo.jpg

Mari Palo.

 

Mari Palo on laulanut itsensä suomalaisten sydämiin useiden suomalaisten sinfoniaorkestereiden solistina. Suomen Kansallisoopperassa Palo on vieraillut säännöllisesti vuodesta 1999. Kaudella 2016–2017 Palo esiintyy Suomen Kansallisoopperan lavalla Kreivittären ja Micaëlan rooleissa.

Esa Ruuttunen opiskeli ensin teologiaa ja valmistuttuaan papiksi toimi kymmenen vuotta papin virassa Temppeliaukion kirkossa Helsingissä. Pappistyön ohessa hän opiskeli laulua Sibelius-Akatemiassa professori Matti Lehtisen johdolla. Ammattilaulajana hän aloitti vuonna 1985 ja sai vakituisen kiinnityksen Suomen Kansallisoopperan solistiksi vuonna 1987 jääden eläkkeelle 2005 Esa Ruuttunen on vuodesta 2007 Opetusministeriön nimeämänä Suomen Kansallisoopperan säätiön hallituksen jäsen sekä samasta vuodesta Jokilaaksojen Musiikkisäätiön taiteellinen johtaja.

Heikki Orama on bassolaulaja, joka aloitti laulajanuransa Cantores Minores -poikakuorossa vuonna 1962. Hän toimii kirkkomuusikkona Lohjan alueseurakunnassa sekä Karjalohjan kivikirkon kesäkonserttien taiteellisena koordinaattorina. Vuonna 2008 Oramalle myönnettiin Director Cantus -arvonimi. Orama on myös Vuoden Taiteilija Lohjan Tenoripäivillä 2014.

orama_0.jpg

Heikki Orama.

 

KAUNEIMMAT VIRRET

to 2.3.2017 klo 19 Lohjan kirkko

su 5.3.2017 klo 15 Pusulan kirkko

la 18.3.2017 klo 18 Porvoon pikkukirkko

to 4.5.2017 klo 19 Virkkalan kirkko

la 13.5.2017 klo 18 Loviisan kirkko

su 14.5.2017 klo 15 Karjalohjan kirkko

Mari Palo, sopraano

Esa Ruuttunen, baritoni 2.3.–4.5.

Heikki Orama, basso 13.5.–14.5.

Lohjan Vaskiseitsikko

Martina Simolan johdolla

Liput: www.netticket.fi

alue_kulttuuri: 

Café Laurissa Kari Hotakaisen musiikkipitoinen tragikomedia

hotakainen.jpg

Sari Rautakoski (vas), Joni Paananen ja Mammu Rauhala.

 

Joni Paananen, Mammu Rauhala ja Sari Rautakoski esittävät Kari Hotakaisen tragikomedian ”Buster Keaton – Elämä ja teot” Café Laurissa torstaina 2.3. ja perjantaina 3.3. kello 19.00.

Esiintyjät ovat kaikki lohjalaisen teatteritaiteen perusoppilaitoksen Lasten ja nuorten Teatteri Aploodin opettajia. Produktioon osallistuu myös Kiisu Alén, joka vastaa esityksien äänistä. - -Halusimme tehdä projektin yhdessä ja pitää yllä lavaenergiaa, joka opettaessa jää henkilökohtaisesti vähemmälle. Tämä pitää työvälineen vireessä myös opetustyössä, kertoo Rautakoski produktion synnystä.

Näytelmä valikoitui loistavan tekstinsä vuoksi. Hotakaisen teksti on takuuvarman terävää ihmiskuvausta höystettynä Hotakaisen lakonisella huumorilla. Näytelmä liikkuu sujuvasti eri aikakausien välillä ja heijastaa myös suomalaista sielunmaisemaa vantaalaisen varaosamyyjän kautta. Näytelmä valikoitui myös siksi, että se on helppo toteuttaa Café Laurin tyyppisessä tilassa. Café Lauri on tunnettu ennen kaikkea musiikkiesityksistään. Myös Paanasen, Rauhalan ja Rautakosken toteuttama näytelmä sisältää musiikkia ja laulua.

Esiintyjistä Paanasella on pitkä tausta laulajana, Rauhala on monipuolinen teatterin ammattilainen, joka toteuttaa performanssi-, esitys- ja kaupunkitaidetta ja Rautakoski omaa pitkän, kansainvälisen kokemuksen teatterin parista.

Nyt toteutettavalla tuotannolla juhlistetaan kahta juhlavuotta. Lasten ja nuorten Teatteri Aploodi viettää tänä vuonna 5-vuotisjuhlavuottaan. Tuotanto on opettajien oma voimanponnistus ennen lasten esiintymisiä Teatterifestivaaleilla, joilla nähdään tänä vuonna viikonlopun aikana peräti 15 näytelmää. Hotakaisen ”Buster Keaton – Elämä ja teot” juhlistaa myös Suomi 100 -juhlavuotta. Hotakaisen terävä teksti peilaa suomalaisia ja suomalaisuutta tarkasti, mutta lempeästi.

-Halusimme tehdä toteutuksesta ennen kaikkea kunnioittavan ja lämminhenkisen teatteri-illan, työryhmä tiivistää.

Liput ennakkoon Café Laurista.

alue_kulttuuri: 

Satu herättää sekä mielikuvituksen että joukon kysymyksiä

DSC_0100.jpg

Riitta Luhtala ja pari muuta Nummentaustan asukasyhdistyksen jäsentä pitävät satutunnit vuorotellen.

 

Nummentaustan asukasyhdistys järjestää satutunnin 4-6-vuotiaille lapsille tiistaisin kello 18.00-18.30 Ojaniittutalon uudessa kirjastossa. Satutunnit pidetään yhdistyksen vapaaehtoisten voimin. Myös satutunnille osallistuminen on ilmaista.

-Asukasyhdistys ehdotti aikoinaan koulua tälle paikalle. Koulu rakennettiin. Sitten keskustelimme, millaista toimintaa täällä voisi olla iltaisin ja viikonloppuisin myös niille, jotka eivät käy kyseistä koulua tai ole päiväkodissa. Kirjastoa oli toivottu ja mietimme, että sen yhteyteen olisi kiva saada satutunti, kertoo Nummentaustan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Riitta Luhtala.

Asukasyhdistyksen jäsenissä on isovanhempia, jotka pitävät satutunnit vuorotellen.

-Satutunti tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Omat lapsenikin kävivät 40 vuotta sitten satutunnilla, Luhtala sanoo.

Nykyään hän lukee lapsenlapsilleen.

-Lapsenlapseni on kirjojen suurkuluttaja. Joka päivä pitää lukea jotain. Isovanhempien pitää lukea monta unisatuakin, vaikka vanhemmat lukevat vain yhden, Luhtala kertoo.

Hänen mielestään lastenkirjat ovat pysyneet samantyylisinä vuosikymmenestä toiseen.

-Kirjoissa käsitellään samoja asioista kuin ennenkin. Vanhoista kirjoista otetaan myös uusia painoksia, joiden kuvia on nykyaikaistettu. Esimerkiksi maatilasta kertovassa kirjassa on uudet, hienot traktorit.

-Nykyään lastenkirjoja on mieletön määrä erilaisista aiheista, kuten siitä, millaista aikuisilla on töissä. Kuvitukset ovat ihanan värikkäitä. Kun itse olin lapsi, kirjat olivat synkempiä, Luhtala muistelee.

 

Kirjat huvittavat, opettavat ja pistävät ajattelemaan

-Satutunnilla luetaan kirjoja lapsille ja keskustellaan niistä. Lapsen iästä riippuen voidaan keskustella esimerkiksi kuvista, tarinan tapahtumista tai siitä, mitä tarina tuo lapselle mieleen. Voidaan myös piirtää ajatuksia, Luhtala kertoo.

Hän on huomannut, että lapset kiinnittävät usein huomiota pieniin yksityiskohtiin niin kuvissa kuin tarinassakin.

-Sepe Superliero -kirjassa sanotaan, että Sepe luikertaa liukkaasti ja suikertaa sukkelasti. Lapsi voi jäädä miettimään, miten se tapahtuu, Luhtala kertoo esimerkin.

Satutunnilla lapsen mielikuvitus lähtee lentoon. Tunnilta saa myös hyvää mieltä, kokemuksen ja vuorovaikutustilanteen. Viisaita neuvojakin saattaa tarttua mukaan.

-Kuvien kauttakin voi tulla opetus, vaikka siihen ei tarinassa kiinnitettäisi paljon huomiota. Yhdessä kuvassa esimerkiksi sittiäinen putoaa kaivoon. Lapsi voi ymmärtää, ettei reunalle voi mennä, Luhtala sanoo.

Lapset keksivät kirjoista myös hauskoja mielleyhtymiä omaan elämäänsä.

-Lapsista ei koskaan tiedä, mitä he keksivät kysyä, Luhtala naurahtaa.

He ovat myös tarkkoja kuuntelijoita.

-Lapset tykkäävät toistosta ja haluavat usein kuulla saman sadun yhä uudelleen. Lopulta he oppivat sen ulkoa ja huomaavat heti, jos lukija jättää jonkun kohdan väliin, Luhtala tietää.

 

Muuta toimintaa

Satutuntien lisäksi Nummentaustan asukasyhdistys järjestää myös muuta toimintaa, kuten lavatanssijumppaa ja tapahtumia. 4.3. kello 10.00-13.00 on tulossa talvirieha Sohlbergin kalliolla. Luvassa on koiravaljakkoajelua, makkaranpaistoa ja pulkkailua. Seuraavana päivänä 5.3. kello 10.00-12.00 on vuorossa pilkkikilpailu Paloniemen rannassa. 

alue_kulttuuri: 

Menneitä aikoja muistellen

DSC_0078.jpg

Heino Haapalehto on maalannut jo noin 40 vuotta.

 

Lohjalaisen Heino Haapalehdon näyttely Menneitä aikoja muistellen on esillä Galleria Vikholmissa helmikuun loppuun saakka. Näyttelyssä on sekä tuoreita että vanhempia teoksia vuosien varrelta. Välillä poiketaan lapsuusmuistoihin asti.

-Pikkupoikana haaveilin, että minusta tulee veturinkuljettaja ja laskin junanvaunuja, jos en saanut unta, kertoo Haapalehto veturiteoksen taustaa.

Toisessa teoksessa ollaan heinäpellolla, kuten Haapalehdon lapsuudessakin. Värikkäissä teoksissa näkyy myös tuttuja maisemia, kuten Lohjanjärvi ja Lohja Museo. Toisaalta piipahdetaan aina Tukholman kaduilla asti. Vuodenajat ovat vahvasti esillä, välillä maan peittää lumi, välillä lupiinit.

-Monissa teoksissa tuppaa olemaan ihmisen poikasta ja maisemia, Haapalehto tuumii itse. 

Öljyväritöitä on esillä yhteensä 14.

-Öljyvärit ovat siitä mukavat, että työn voi jättää välillä kesken ja jatkaa myöhemmin, Haapalehto toteaa.

Haapalehto maalaa päivisin, koska luonnonvalo on maalaamisen kannalta lamppuja parempi. Hän maalaa usein mallista.

-Käytän paljon valokuvia. Otan ensin kuvan ja menen sitten omaan rauhaani maalaamaan, hän kertoo

Haapalehto innostui pari vuotta sitten myös savitöistä, mutta tällä hetkellä harrastukselta puuttuu opettaja.

-Savi on miellyttävä materiaali muokata. Voi että, kun saisin opettajan, hän toivoo.

 

Into löytyi uudelleen

Haapalehto on maalannut noin 40 vuoden ajan ja aiemmin näyttelyitäkin oli vuosittain. Kun hänen vaimonsa menehtyi pari vuotta sitten, Haapalehto menetti intonsa maalaamiseen. Innostus on kuitenkin vähitellen palannut.

-Silloin oli surua, enkä koskenut pensseliin kolmeen vuoteen. Kun sitten koskin, aluksi oli valkoisen paperin kammo. Olen nyt avioitunut uudelleen ja elämä tuntuu taas paremmalta. On mentävä eteenpäin, elämä voittaa, Haapalehto pohtii.

Syy, miksi Haapalehto maalaa, on hyvin käytännöllinen.

-Jotakin pitää tehdä. Haluan kokeilla ja onnistuminen tuntuu hyvältä, hän naurahtaa.

Alunperin harrastus lähti työväenopiston kurssilta.

-Mietin, että maalaaminen olisi kiva harrastus. Opettajakin innosti maalaamaan.

Nykyään Haapalehdolla on kotonaan kokonainen huone omistettuna maalaamiselle.

-Minulla on hyvät puitteet maalaamiselle, hän toteaa tyytyväisenä.

alue_kulttuuri: 

Kuvataiteilijan haaveesta syntyi kehuttu lasten tietokirja

Laura Merz1.jpg

Laura Merz aloitti kuvataideharrastuksen Lohjanseudun kuvataidekoulussa 7-vuotiaana. Lopulta harrastuksesta tuli ammatti.

 

Lohjalainen kuvittaja ja tekstiilitaiteilija Laura Merz aloitti Lohjanseudun kuvataidekoulussa 7-vuotiaana.

-Äiti ilmoitti minut sinne. Olen aina ollut kiinnostunut kuvataiteesta ja käsillä tekeminen ja piirtäminen on ollut minulle luontaista, Merz kertoo.

Lukiossa hän ei vielä tiennyt, mitä haluaa tehdä isona, mutta pinnan alla ratkaisu oli jo valmiina.

-Myöhemmin en osannut kuvitellakaan tekeväni päätoimisesti muiden alojen töitä. Tämä on ollut oikea valinta.

Merz valmistui taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta vuonna 2015.

-Piirsin lopputyönäni eläimiä, joista tehtiin näyttely. Kustantamoni Etana Editionsin väki ihastui eläinkuviin näyttelyssä. Ehkä he näkivät niissä jotain uudenlaista. Eläimeni ovat ilmeikkäitä ja jokaisella on oma persoona, vaikka ne onkin piirretty pelkistetysti, Merz sanoo.

-Olemme tavanneet ennenkin ja ihastuin silloin heidän kirjoihinsa ja kutsuin heidät näyttelyyni. He sitten ehdottivat lastenkirjan tekemistä.

Lastenkirja Tuhat ja yksi otusta valmistui viime kesänä vuoden puurtamisen jälkeen.

-Se on ensimmäinen kirjani ja yllätyin siitä, kuinka suuri työ sen tekemisessä oli, vaikka lastenkirjaa voisi kuvitella helpoksi. Suurin osa eläinhahmoista oli valmiina, mutta ne piti siirtää galleriasta kirjan sivuille ja rakentaa maisemat niiden ympärille, Merz kertoo.

-Kuvat ovat yksinkertaisia, mutta niistä löytyy pieniä yksityiskohtia, joten kiinnostavaa katseltavaa riittää useammallekin lukukerralle, hän jatkaa.

Merzin oli aluksi tarkoitus kirjoittaa myös kirjan tekstit itse, mutta hänellä ei ollut lainkaan kokemusta lapsille kirjoittamisesta. Siinä vaiheessa hänen kummitätinsä,eläkkeelle jäänyt äidinkielenopettaja Aino Järvinen, riensi apuun ja tekstit syntyivät yhteistyönä.

Alun perin koko kirjan piti olla mustavalkoinen, mutta mukaan otettiin kuitenkin hillittyjä värejä elävöittämään teosta lapsille.

-Tein aluksi vain abstrakteja musteläiskiä paperille ja mietin, mitä eläintä ne muistuttavat. Lisäsin läiskiin sitten yksityiskohtia sen mukaan, Merz avaa eläinhahmojen syntyä.

Inspiraation tekemiseen hän löytää mm. luonnosta, matkustamisesta, maisemista ja arkielämän kohtaamisista muiden ihmisten kanssa. Inspiraatiosta Merzillä ei ole pulaa, mutta välillä aivojen pitää antaa myös levätä. Silloinkin alitajunta työstää projekteja itsekseen eteenpäin. Välillä tulee toki vastaan myös niitä päiviä, kun työn tekeminen ei suju.

-Turhautumisen puuskissaan ei kuitenkaan pidä heittää mitään pois, Merz toteaa.

Laura Merz Kirja1.jpg

Laura Merzin esikoisteos Tuhan ja yksi otusta on kerännyt paljon positiivista palautetta. Seuraava kirja on jo suunnitteilla.

 

Jänniä faktoja eläimistä

Kyseessä ei ole satukirja, vaan kaunokirjalliseen tyyliin kirjoitettu tietokirja, joka esittelee eläimiä niin Suomesta kuin maailmaltakin. Mielenkiintoisia faktoja hän löysi kirjaan mm. luontodokumenteista.

-Tämä on luontokirja, joten minulle oli todella tärkeää, että se on todenmukainen. Kirjassa on eri teemoja, kuten saalistaminen, lisääntyminen ja selviytyminen. Aiheita piti kuitenkin käsitellä niin, etteivät ne järkytä lapsia. Joka eläimestä kerrotaan perusluonnehdinta, mutta myös jotain erikoisempaa, Merz kertoo.

-Halusimme, että kirja herättää lapsen oman mielenkiinnon ja aktivoi myös keskusteluun, eikä vain totea faktoja. Kirjassa onkin kysymyksiä, joita voi pohtia yhdessä. Mm. vastauksia kysymyksiin löytyy nettisivultani www.beastiesallsorts.com, Merz kertoo.

Sivu on toistaiseksi luettavissa vain englanniksi. Merz lisää sinne kerran kuussa uuden eläimen. Hänen oma lempieläimensä kirjan sivuilta on tiikeri.

-Kustantajani antaa jokaisesta myydystä kirjasta euron WWF:lle tiikerien suojeluun, Merz kertoo.

Merz on tyytyväinen niin lopputulokseen kuin yhteistyöhön kustantajankin kanssa. Prosessi vietiin läpi yhdessä keskustellen ja ilman kiirettä, joten tuloksesta syntyi korkealaatuinen niin sisällöllisesti kuin graafisestikin, Merz kuvailee. Myös lukijat ovat pitäneet siitä, sillä ensimmäinen painos (1 000 kpl) myytiin loppuun kolmessa kuukaudessa ja arvostelutkin ovat olleet hyviä.

 

Suuntana Afrikka

Kirjan kuvittaminen on ollut pitkään Merzin unelma. Seuraavakin kirja on jo suunnitteilla. Siitä on tulossa länsiafrikkalaisiin eläintarinoihin pohjautuva satukirja.

-Lähden pariksi kuukaudeksi Afrikkaan Beniniin fiilistelemään seuraavaa kirjaani suomalais-afrikkalaiseen taiteilijataloon Villa Karoon. Haluan tutustua villieläinten luontaiseen elinympäristöön safareilla ja tutustua paikallisiin tarinoihin. Seeproista olin ensin kaikkein eniten innoissani, mutta sitten luin opaskirjasta, ettei Beninissä ole niitä. Kaikkia muita eläimiä kyllä löytyy. Esimerkiksi krokotiilit ovat jännittäviä, Merz kertoo.

Idea Afrikkaan lähdöstä syntyi hetken mielijohteesta syyspimeillä, mutta taustalla vaikutti myös pidempiaikainen haave.

-Olen aina halunnut Afrikkaan ja nyt on hieno mahdollisuus päästä taiteilijaresidenssiin. Olen matkasta todella innoissani, vaikka vähän jännittääkin.

 

Rukkaset citykanista

Nykyään Merz viettää paljon aikaa Berliinissä, mutta käy mm. kesäisin opettamassa Lohjan seudun kuvataidekoulussa. Kirjaprojektin lisäksi hän on tehnyt mm. muita kuvitustöitä, kuosisuunnittelua ja erilaisia taideprojekteja. Berliinissä hän on esimerkiksi pitänyt vastaanottokeskuksen lapsille työpajoja. Joukkoon mahtuu erikoisempikin projekti.

-Teen rukkasia Helsingistä metsästetyistä citykaneista. Koulun opintoprojektista se lähti, kun jokin kansanperinteen tekniikka piti tuoda nykypäivään. Kiinnostuin metsästys- ja keräilykulttuurista. Sitten piti opetella nylkemään. Haluan tuoda sen kulttuurin arvoja myös nykypäivään eli, kun metsästetään, käytetään koko eläin hyödyksi. Se herättää myös keskustelua kaupunkilaisten suhteesta luontoon, Merz kertoo.

alue_kulttuuri: 

Unelmia ja muistoja tanssien

Sydänääniä-projektissa on vain yksi osallistumiskriteeri: halu tanssia.

Maaliskuun alussa Pusulassa alkaa 14-18- sekä yli 55- vuotiaille tarkoitettu Sydänääniä - Heartbeats -tanssiprojekti. Kahden eri sukupolven kohtaamista ja omia tai yhteisiä unelmia sekä muistoja käsittelevä teos on osa Suomi 100 -ohjelman Sata vuotta nuoruutta -projektia. Ohjaajana toimii lohjalainen tanssitaiteilija Laura Koistinen (o.s. Vesterinen). Projektia saa tukea lasten ja nuorten Myrsky-säätiöltä ja se on osallistujille maksuton.

-Myrsky-säätiöllä oli haku projekteista, joissa nuoret ja ikäihmiset tekevät jotain yhdessä. Sain idean tästä tanssiprojektista, koska olen opettanut näitä ikäryhmiä ennenkin Pusulassa. Heiltä olen saanut palautetta, että vastaavia projekteja kaivataan lisää, Koistinen kertoo.

Projektiin voi osallistua kuka tahansa kohdeikäryhmään kuuluva aiemmasta tanssikokemuksesta riippumatta.

-Halu tanssia riittää, Koistinen tiivistää.

Tällä hetkellä mukana on jo 11 osallistujaa, mutta mukaan mahtuu hyvin.

-Ei ole olemassa ylärajaa. Osallistujia voi tulla vaikka 50. Olen siitä iloinen, että mukaan on tullut rohkeasti miehiäkin, Koistinen kertoo.

Hän sanoo, että ikärajakaan ei ole aivan kiveen kirjoitettu, jos esimerkiksi 53-vuotias innostuu osallistumaan.

laura1.jpg

Sydänääniä-projektia vetää tanssitaiteilija Laura Koistinen. Harjoitukset pidetään Pusulassa, mutta osallistujia on ilmoittautunut mukaan jo ympäri Lohjaa. Koistinen kuvaa tanssia ihanaksi ilmaisumuodoksi, jonka avulla hän itse löytää vapauden ja saa ratkottua monet arjen huoletkin kuin itsestään.

 

Kirjoittaen kiinni teemaan

Tanssilajina on nykytanssi.

-Otan ryhmän jäsenet huomioon koreografiassa. Toiset tykkäävät olla enemmän ohjattavina ja toiset luoda itsekin. Lähdemme rakentamaan esitystä tyhjästä, mutta ohjatusti ja tarkasti mietittyjen tehtävien avulla, Koistinen kertoo.

-Varttuneemmat ovat kysyneet minulta, ovatko liian vanhoja ja nuoret taas, että voivatko he esimerkiksi juosta vai pitääkö tanssia samoin kuin vanhemmatkin. Kaikki ovat kuitenkin juuri sopivan ikäisiä ja pääsevät varmasti tanssimaan ja oppimaan uutta. Olen myös rohkaissut poikia osallistumaan. Nykytanssin ihanuus on se, että siinä voi yhdistellä niin monenlaisia työkaluja, kuten akrobatiaa, Koistinen kertoo.

Tanssia voi monella tavalla.

-Yksi osallistuja mietti, voiko hän tulla pyörätuolin kanssa mukaan. Vastasin, että totta kai, hän kertoo.

Projektia varten on järjestetty jo yksi tutustumistyöpaja, joka keräsi hyvin osallistujia. Palaute oli positiivista.

-Työpaja oli mukava ja virkistävä ja siinä olivat luovuus ja keskittyminen läsnä. Harjoitukset olivat kehittäviä ja monipuolisia, ja opettaja osaava ja innostava, kommentoi yksi osallistuja (55+ -vuotiaat).

-Ihanan monipuolinen ja ei suorituskeskeinen työpaja sekä lempeä ja osaava ohjaaja. Keskittyminen tuntui helpolta ja rentouttavalta, kommentoi puolestaan Pirkko Tuukkanen (55+ -vuotiaat).

-Oli mielenkiintoista kuunnella liikettä ja tuntemuksia omassa kropassa. Luottamus syntyi työpajan aikana niin, että rohkaistuin tekemään harjoituksia myös parina yhdessä toisen kanssa, kertoo Anne Rissanen (55+ -vuotiaat).

Myös nuoret pitivät pajasta.

-Työpaja oli mukava, sillä harjoittelimme monia erilaisia tyylejä ja liikkeitä, sanoo yksi nuorista.

-Työpaja oli hyvä ja tehtävät olivat hyviä! Ida Solala kiittelee.

Koistinen käyttää myös kirjoittamista tanssin tukena, koska se tuo syvyyttä tanssiin esimerkiksi teemojen pohdinnan kautta.

-Tanssin ja kirjoittamisen yhdistäminen toimii todella hyvin. Käytän usein tajunnanvirtakirjoittamista. Se on hedelmällinen tapa lähestyä liikettä, tanssin ja ajatusten pukemista sanoiksi. Tekstejä ei tarvitse lukea muille, Koistinen kertoo.

Suomi 100 -teema näkyy esityksessä eri sukupolvien kautta.

-Jokaisella on varmasti mielipiteitä tästä ajasta ja omasta historiastaan, Koistinen toteaa.

 

Tanssi tuo vapauden

Projektin parissa tavataan noin joka toinen lauantai maalis-kesäkuun ajan. Työpajojen aikana valmistuu esitys, joka esitetään osana Lohjan kesän kulttuuriohjelmaa kesällä 2017.

-Mukaan voi tulla kokeilemaankin aluksi, heti ei tarvitse sitoutua koko projektiin. Toivon, että ihmiset uskaltavat lähteä mukaan, koska tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä itse tekemisen kautta tutustumaan esityksen tekoon, Koistinen sanoo.

Koistinen määrittelee, että projekti johtaa sekä esitykseen että omaan sielunmatkaan. Hänelle itselleen tanssi tuo vapautta.

-Elämässä kaikki ei aina ole mahdollista, ja joudumme paljon määrittelemään valintojamme sekä usein määrittelyn kohteeksi. Tanssiessa voi parhaimmillaan saavuttaa tunteen, jossa on irti sekä rajoituksista että määrittelystä, tunteen vapaudesta ja mahdollisuudesta tehdä ja olla oikeastaan ihan mitä tahansa. Tanssiminen on kuin leikkiä, jossa voi myös ottaa asioita tosissaan ja vakavastikin, mutta turvassa. Ja kuten leikissä, mahdollisuuksia on niin paljon kuin mielikuvitus vain antaa myöten, Koistinen sanoo.

-Tanssi on myös tunteiden käsittelykenttä, sillä tanssiessa käsittelee väistämättä esimerkiksi huoliaan. Tanssi kuitenkin vapauttaa, kun tanssiessa päästää hetkeksi irti muusta ja keskittyy. Itselläni voi olla valtava huoli jostain asiasta, mutta tanssiharjoitusten jälkeen mietin, miksi olin niin huolissani, hän jatkaa.

Ilmoittautuminen projektiin ja lisätietoja: laura.vesterin@gmail.com tai 044 377 7219.

pajakuva.jpg

Työpajassa päästiin jo tutustumaan projektiin. Paja sai positiivista palautetta kummaltakin ikäryhmältä.

alue_kulttuuri: 

Minne Kauno katosi?

kauno_0.jpg

Lohjalaisen kuvataiteilijan ja kuvataideopettajan Marketta Urpon näyttely Minne Kauno katosi? on esillä Galleria TILAssa (Kalevankatu 40, Helsinki) 9.2.-26.2. Näyttely on avoinna to-su klo 14.00-18.00. Marketta Urpo kertoo näyttelystään:

-Näyttelyn työt ovat syntyneet rakkaudestani kaunokirjoitukseen. Ällän lenkit, ässän kaaret, koon kiemurat, teen viivat, ämmän holvit, ovaali oo. Käsin kirjoittaminen on minulle läheistä. Minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa. Kauno on minulle kalligrafiaa, voin leikitellä sen kanssa ja se on yllättävän ilmeikäs ilmaisumuoto. Tämän näyttelyn töitä tehdessäni löysin kokoajan lisää kaikkea ihmeellistä, mikä liittyy käsin kirjoittamiseen ja kaunoon. Kertoessani tutuille, että teen näyttelyä kaunokirjoitukseen liittyen, jokainen halusi kertoa muistoja ja ajatuksiaan kirjoittamisesta.

-Kaunokirjoituksen opetus on uuden opetussuunnitelman tultua voimaan vapaaehtoista. Mutta todella monet opettajat haluavat sitä opettaa, koska itse rakastavat Kaunoa ja niin myös useimmat lapset. Mutta katoaako Kauno kuitenkin, vähitellen, tuleeko Kaunosta vain fontti? Viiva, rytmi, ilmaisu. Kaunokirjoitus ja piirtäminen ovat lähisukulaisia.
Jatkan Kaunon etsintää ja tämä näyttely on ensimmäinen sarjassa. Tulossa ovat siis myös näyttelyt 2/3 ja 3/3. Milloin ja missä, se on vielä avoin kysymys.

alue_kulttuuri: 

Ei oo todellista! -näyttely

vihreä.jpg

Kuvataiteilija Marja-Riitta Romanaisen näyttely Ei oo todellista! on esillä Galleria Framillessa Karkkilassa (Valtatie 3) 7.2.-4.3. Näyttely on avoinna ti, ke, pe kello 10.00-17.00 ja la kello 10.00-13.00. Marja-Riitta Romanainen kertoo näyttelystään:

-Kun sukellat maalausteni myötä metsän uumeniin tai meren syvyyksiin, löydät värikkään, elämää pursuavan maailman. Maalauksistani saatat löytää tuttuja maisemia, kasveja tai eläimiä, jopa uusia lajeja, mutta ne eivät ole todellisia, vaan mielikuvitukseni maalaamia. Toisissa kuvissa on kertomus, joka kietoutuu mukaan. Maalaus on osa satua tai tarinaa, jota ei vielä ole kirjoitettu. Katsoja saa itse luoda oma versionsa.

-Maalaan tällä hetkellä pääasiassa akvarelleilla. Minua viehättää niiden läpikuultavuus sekä paperin ja pigmenttien yhteistyö, joka tuottaa välillä oman ulottuvuutensa maalaukseen. Luonto on minulle yksi ehtymätön idealähde. Toinen on väri itsessään, kokeilen kuultavia kerroksia ja peittäviä pintoja, maalaus muodostuu vähitellen ja alkaa elää omaa elämäänsä. Akryylimaalauksissa teen usein tumman pohjan josta lähden liikkeelle, lisään kerroksia ja värejä ja viimeisen kerroksen maalaan joskus öljyväreillä.

alue_kulttuuri: 

Lainan päivän ohjelmaa Lohjan pääkirjastossa 8.2

Lukki-kirjastot eli Karkkilan, Lohjan ja Vihdin kirjastot avaavat uuden verkkokirjaston Lainan päivänä 8. helmikuuta. Lukki-Finnaa esitellään kirjastoissa Lainanpäivänä. Lohjan pääkirjastossa järjestetään esittelytilaisuudet klo 10.30, 12.00, 13.00 ja 14.00 Järnefeltinsalissa.

Päivän aikana esitellään myös Lukki-kirjastojen uutta vieraskielisten aikakauslehtien e-lehtipalvelua, Ziniota.

Poistokirjojen myyntitapahtuma alkaa pääkirjastossa klo 14.00. Myytävänä on aikuisten ja lasten kauno- ja tietokirjoja. Myytävänä on myös muutamia kirjasarjoja, joiden aiheet ovat mm. historiaa, kasvi- ja eläintiedettä sekä urheilua. Lisäksi myydään myös lehtiä ja cd-levyjä.

Kirjastonhoitaja Merja-Liisa Karhu esittelee viime vuonna ilmestyneitä kirjauutuuksia Järnefeltinsalissa Lohja) klo 18.00 alkaen. Karhun uusien kirjojen esittely helmikuun alkupuolella on jo muodostunut perinteeksi. Tilaisuudessa saa hyviä vinkkejä uutuuksista ja mielenkiintoisista kirjailijoista. Kirjastonhoitaja Karhu on poiminut vuoden aikana lukemistaan kirjoista noin kolmenkymmen kirjan valikoiman, joka sisältää lähinnä kauno- ja tietokirjoja. Tilaisuus kestää noin puolitoista tuntia ja se on kaikille avoin. Tilaisuudessa on myös kahvitarjoilu.

alue_kulttuuri: 

Sivut

 
Tilaa syöte Kulttuuri