Kulttuuri

Mainos

8. luokkalaisista 99% mukaan taidetestaukseen

Lähes kaikki Suomen yläkoulut ovat ilmoittautuneet mukaan Taidetestaajat-hankkeeseen lukuvuodeksi 2017-2018. Vierailut kulttuurikohteisiin alkavat syyskuussa 2017, ohjelmaa tarjoaa 55 taideorganisaatiota tai työryhmää eri puolilta Suomea.

– Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä 58 855 seitsemäsluokkalaista. Koulujen ilmoittautuminen taidetestaukseen lukuvuodelle 2017-2018 on juuri päättynyt ja mukaan ilmoittautui 58 471  nuorta eli melkein kaikki koulut lähtevät mukaan, iloitsee vastaava koordinaattori Anu-Maarit Moilanen Suomen lastenkulttuurikeskusten liitosta.

Länsi-Uudellamaalla Taidetestaajiksi ilmoittautui 5331 oppilasta eli 98,12 % Länsi-Uudenmaan ensi lukuvuoden kahdeksasluokkalaisista.

– Projekti on todella ainutlaatuinen. Tämä on arvostuksen osoitus nuoria kohtaan ja tasoittaa osaltaan taidetarjonnan epätasaista saatavuutta eri puolilla Suomea. Odotan innolla, millaiseen kulttuurielämykseen pääsemme luokan kanssa osallistumaan. Erityisen hienoa on, jos pääsemme kokemaan jotain sellaista, mihin lähialueella ei ole mahdollisuutta, toteaa Lapuan yläkoulun 7E:n luokanvalvoja, kotitalousopettaja Alli Kouhia.

Lapuan yläkoulun 7E -luokan oppilaan Viivi Ylijoen mukaan ”Taidetestaajat on hyvä juttu”.

– On hienoa päästä jonnekin kauemmas omasta kaupungista oman luokan kanssa. Taide kiinnostaa minua. Kuvataide on minulle ennestään tuttua ja konserteissa ollaan käyty musiikkiopistolla alaluokilta asti. Oopperassa en ole koskaan käynyt. En ole myöskään koskaan käynyt Helsingissä, joten olisi erityisen hienoa, jos pääsisimme sinne, Ylijoki sanoo.

Jokainen Taidetestaukseen osallistuva 8. luokka saa mahdollisuuden vierailla kahdessa kulttuurikohteessa. Toinen suuntautuu omaan maakuntaan ja toinen pääkaupunkiseudulle. Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden maksavat sekä oppilaiden että opettajien matkat ja pääsyliput. Kulttuuria tarjotaan molemmilla kotimaisilla kielillä, osa laitoksista tai ryhmistä tuottaa saman esityksen sekä suomeksi että ruotsiksi.

– Olemme valtavan innoissamme päästessämme tuottamaan nuorille musiikkielämyksiä ja tutustuttamaan heidät ammattimaisen kuorolaulun maailmaan. On kiinnostavaa päästä näyttämään kahdeksasluokkalaisille, mitä kaikkea ihmisäänellä voi saada aikaan - puhumattakaan kymmenistä! Olemme etuoikeutettuja voidessamme olla mukana kasvattamassa uutta kulttuurin kuluttajien sukupolvea, sanoo Key Ensemble -kuoron toiminnanjohtaja Katriina Lamberg.

Taidetestaukseen voivat kolmen vuoden aikana osallistua kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset eli yhteensä lähes 200 000 nuorta opettajineen. Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto ja sen 19 aluekoordinaattoria vastaavat Taidetestaajat-hankkeen käytännön toteutuksesta.

Testauksen tueksi oppilaat saavat etukäteen tietoa esityksestä, taiteilijoista ja taidemuodosta. Itse kohteessa nuoret pääsevät tutustumaan taiteen lisäksi siihen, miten taideteos syntyy, millaista on taiteilijan työ tai mitä asioita tapahtuu ennen kuin esitys on valmis. Kokemuksen jälkeen nuorilta toivotaan kommentteja ja palautetta kokemuksestaan Taidetestaajia varten kehitetyn selainpohjaisen arviointityökalun kautta.

alue_kulttuuri: 

Fantasiamusikaali syntyi kansanperinteen pohjalta

Hiidenkartanon Arvoitus -musikaalin ensi-ilta nähtiin Lohjan Teatterissa 1.4. Kantaesityksensä saanut fantasiamusikaali on osa virallista Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

DSC_3818.JPG

Puutarhatontut (Mikis Jaakkola ja Piia Rinnet).

 

Suomalaisen kansanperinteen rikas ja mielikuvituksellinen maailma avautuvat fantasiamusikaali Hiidenkartanon Arvoituksessa. Musikaaliin on bongattu kansantarinoita ympäri Suomea.

-Netti on niitä pullollaan. Vähän pelottavaakin oli se, että Lohjalta todella löytyy talo, jota kutsutaan Hiidenkartanoksi. En ollut tiennyt sitä, kertoo musikaalin ohjannut ja käsikirjoittanut sekä kappaleiden sanat luonut Sari Niinikoski.

Musikaalissa esiintyvä Hiitolan kyläkin löytyy Suomesta oikeasti. Kansantarinoiden mielikuvituksellisuudesta kertoo esimerkiksi se, että painajaiset syntyvät siitä, kun varis istuu ihmisen rinnan päällä ja sääsket ja hyttyset puolestaan ovat syntyneet Hiiden emännän tuhoamisesta. Monet tarinat voivat olla vieraita, mutta joukossa on elementtejä myös Kalevalasta, joka lienee jollain tavalla tuttu useimmille. Suomalaisen kansanperinteen sielunmaisemaan sukeltaminen on myös kunnianosoitus 100-vuotiaalle Suomelle.

Niinikoski kertoo, että kansantarinoista löytyi uskomattoman paljon materiaalia, joten kirjoittamisprosessi sujui reippaasti. Samalla hän ihmettelee, miksei rikasta kansanperinnettä ole hyödynnetty enempää. Myös hauskat, huumoria täynnä olevat suomalaiset sanalaskut toimivat oivana runkona uudelle fantasiasadulle.

-Suomen juhlavuonna myös kieltä on tärkeää tuoda esiin. Lapset eivät tunne näitä sanontoja, vaikka meidän vanhempamme ovat niitä vielä käyttäneet. Kirjan sivuilta niitä on ehkä tylsä lukea.

Musikaalissa kansantarinat sekoittuvat nykypäivään.

-Räp on runoa ja nykypäivän loitsimista. Tässä yhdistyvät kaksi eri vuosisataa ja kulttuuria. Musiikissa kuuluvat niin suomalainen melankolia kuin räpin tuoma hauskuuskin, Niinikoski pohtii.

DSC_3806.JPG

Puutarhatontut (Mikis Jaakkola ja Piia Rinnet) ja puun kautta toiseen maailmaan saapuva Hugo Hoppari (Hoppe Sinervä).

 

Idea maahisista

Musikaalissa matkataan maahisten maille Hiitolan kylään. Juoni lähti kehittymään, kun Niinikoski löysi tarinoita maahisista, jotka vaihtoivat vaaleat lapset tummiin ihmislapsiin.

-Musikaalissa maahisäidille syntyy vääränlainen lapsi ja sitten hän vaihtaa sen toiseen lapseen, Niinikoski kertoo.

Musikaali käsittelee mm. erilaisuutta, koulukiusaamista, hyväksymistä ja äidin rakkautta.

-Äidin rakkautta voi saada muiltakin kuin omalta äidiltä, Niinikoski toteaa.

Lavalla nähdään monenlaisia hahmoja, kuten vesihiisittäriä ja menninkäisiä sekä suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluvia tonttuja. Lavalla seikkailevat myös Hiiden emäntä, Kipinätär-kissa ja Kakkalakkis-haltija, joka vartioi vainajille heitettyjä aarteita.

Tarina sijoittuu sekä meidän maailmaamme että maahisten metsään. Vaikutteita on saatu esimerkiksi Paavolan tammesta ja Narnian tarinoista.

-Narniassa toiseen maailmaan pääsee vaatekaapin kautta. Meillä mennään puun läpi, Niinikoski sanoo.

 

Teatterin tekeminen on yhteistyötä

Musikaalin musiikin on säveltänyt Joni Pitkonen ja lavastuksen luonut Jyrki Kakko. Upea puvustus on Kati Heikkisen käsialaa. Sekä lavastuksessa että puvustuksessa on hyödynnetty sekä uutta että vanhaa materiaalia.

-Yksi haaste materiaalien osalta oli se, että lapsienkin pitää pystyä siirtämään liikkuvia lavasteita, joten niiden pitää olla kevyitä, Kakko kertoo.

Pitkosen panostus Lohjan Teatteriin ja muihinkin alueen teatteriryhmiin on mittava. Musikaaliin on jälleen kerran sävelletty uutta ja monipuolista musiikkia kauniista ja herkistä sävelistä aina mahtipontiseen oopperamaiseen lauluun ja räp-musiikkiin asti.

-Musiikki on kansanperinteen läpileikkaus. Musikaalista löytyy mm. loitsumusiikkia ja siinä on esimerkiksi keltti- ja viikinkisävyjä, Pitkonen kertoo.

Musiikin lisäksi lavalla nähdään tanssia. Monella näyttelijällä on kokemusta useista Lohjan, Vihdin ja Siuntion tanssikouluista. Näyttelijäkaarti koostuu myös monen eri harrastajateatterin näyttelijöistä. Lavastuksen osalta taas yhteistyötä on tehty Lohjanseudun kuvataidekoulun kanssa.

DSC_3845.JPG

 

Uusia sekä vanhoja, tuttuja kasvoja

Musikaalin rooleissa nähdään sekä uusia että ennestään tuttuja kasvoja. Hildana ensimmäisen pääroolinsa tekee 16-vuotias Taika Tenhunen. Hugo Hopparia esittävät 15-vuotias Miikael Nuutinen ja Hoppe Sinervä.

-Tuntuu älyttömän hyvältä, kun minuun luotetaan niin paljon, että sain pääroolin. Se tekee onnelliseksi, iloitsee Tenhunen.

-Oli mahtavaa päästä mukaan tähän, räp on ollut aina lähellä sydäntäni, sanoo puolestaan Sinervä.

-On ollut mahtavaa ja olen oppinut paljon teatterista. Voisin näytellä jossain toisessakin näytelmässä, Nuutinen kommentoi.

Musikaaliin pyöritykseen ovat hypänneet mukaan myös Hiidenkartanon pelottavana emäntänä nähtävä Sanni Leivo (ent. Rasi) ja Hugon äitiä näyttelevä Minna Pitkonen. Hänen siippaansa tulkitsee Joni Pitkonen. Mukana on myös pitkästä aikaa lapsia ja uusia, lahjakkaita nuoria. Ohjaajan apuna tansseja koreografioimassa on häärinyt itsekin Kipinätär-kissaa notkeasti esittävä Camilla Holmström.

 

Musikaalin matka jatkuu?

Uusia tekstejä kaivataankin kipeästi teatterimaailmaan. Niinikoski kertoo, että hyviä käsikirjoituksia on vaikea löytää nykyään ja klassikot pyörivät teatterista toiseen. Uusimmassa Teatteri-lehdessäkin peräänkuulutetaan uusia ja omannäköisiä musikaalituotantoja Suomeen. Lohjan Teatteri on kuitenkin kunnostautunut kyseisessä asiassa, sillä siellä ovat syntyneet mm. Tangoon tarvitaan kaksi, Humiseva harju ja Kolme muskettisoturia, jotka ovat kiertäneet muissakin teattereissa.

-Toivon, että katsojat löytävät musikaalin, vaikka tarina onkin uusi, eikä klassikko. Toivon myös, että Hiidenkartanon Arvoitus halutaan toteuttaa muuallakin, toivoo Niinikoski.

Teatterielämyksen yhteydessä voi tutustua myös Kati Heikkisen näyttelyyn, joka on esillä teatterin kahviossa.

-Olemme kaikki oman elämämme tähtiä ja ainutlaatuisia. Näyttely sopii mielestäni tänne, koska kuka tahansa voi nousta teatterin lavalle ja olla tähti, Heikkinen kuvaa näyttelynsä taustaa.

DSC_3866.JPG

Kati Heikkisen näyttely on esillä teatterin kahviossa.

alue_kulttuuri: 

Minun Suomeni -näyttely ihastuttaa Kässän talossa

Kässän talossa esillä oleva Lohjan Taideyhdistyksen perinteinen kevätnäyttely käsittelee Suomea monesta eri näkökulmasta.

DSC_3607.JPG

Reima Peltosen teos Kansallislinnun pärskyttelyä.

 

Lohjan Taideyhdistyksen kevätnäyttelyn teemana on juhlavuoden kunniaksi Minun Suomeni.

-Jokainen yhdistyksen jäsen sai tuoda näyttelyä varten kolme työtä, joista jokaiselta valittiin vähintään yksi. Kun töitä on monelta eri taiteilijalta, se tuo haastetta ripustukseen ja harmonisen kokonaisuuden saavuttamiseen. Olemme hakeneet dramatiikkaa ja rytmiä teosten asettelulla, ja jokaisessa huoneessa on oma tunnelmansa. Ripustuksen on tehnyt taiteilija Hannu Lehtonen, kertoo Lohjan Taideyhdistyksen puheenjohtaja Tarja Seewald.

Näyttelyn teemaa taiteilijat saivat käsitellä vapaasti omien tuntemustensa mukaan.

-Toteutuksesta tuli monipuolinen. Luonto on esillä monissa töissä, se on lähellä ihmisten sydämiä, Seewald kertoo.

Näyttely todella onkin hyvin monipuolinen niin tyylien kuin aihepiirienkin puolesta, vaikka teoksia yhdistää yhteinen teema. Näyttelyn teoksissa lentävät hanhet, tanssitaan balettia, ollaan kriisialueella ja nautitaan Suomen luonnosta eri vuodenaikoina. Myös naisen elämää ja lapsuuden muistoja käsitellään. Osa töistä on selkeästi esittäviä, toiset taas abstraktimpia.

DSC_3611.JPG

 Aki Hartosen teos Toiveita kesästä.

 

Struktuuriteos sadonkorjuusta

Lohjan Taideyhdistykseen kuuluu noin 160 jäsentä. Heistä 46 lähetti työnsä näyttelyyn. Yhteensä töitä oli tarjolla 100 ja niistä 71 päätyi esille näyttelyyn. Joukossa on mm. öljy-, akryyli-, ja akvarelliteoksia sekä muutama veistos. Mukana on myös uusien yhdistyksen jäsenten teoksia.

-Jäseninämme on sekä harrastajia että ammattilaisia ja taso on kova, Seewald sanoo.

Seewald itse on tuonut näyttelyyn struktuuriteoksensa Harvest (sadonkorjuu).

-Se on monikerroksellinen pitkän työprosessin tulos. Käsittelen teoksessani nykyajan menoa. Nykyään jossain ollaan koko ajan korjaamassa satoa, ja informaation määrästä on ähky. Teoksestakin löytyy bittejä pyörteenä.

Seewald kertoo, että struktuurimaalauksia ei juuri tule näyttelyissä vastaan.

-Ensin luulin, että keksin sen tyylin itse, mutta sitten totesin, ettei mikään maailmassa ole uniikkia ja tutkin asiaa verkosta. Löysin sieltä samantyyppisiä teoksia, hän toteaa.

DSC_3590.JPG

Tarja Seewaldilta näyttelyssä on esillä struktuuriteos Harvest (sadonkorjuu).

 

Taidetta katsomaan

Yleisö on löytänyt Lohjan Taideyhdistyksen näyttelyt hienosti.

-Viime keväänä meillä oli kolmen viikon näyttely ja siellä vieraili noin 500 kävijää. Kesänäyttelyissäkin käy paljon väkeä. Ensi kesälle on suunnitteilla esimerkiksi ympäristötaidetta Kässän talon pihalle, Seewald kertoo.

Myös valoisa Kässän talo saa tilana suuret kiitokset.

-Tämä on todella hieno tila. Moni galleria kalpenee Kässän talon rinnalla, Seewald toteaa.

Hän vinkkaa, että näyttelyyn voi käydä tutustumassa esimerkiksi samalla, kun käy Virkkalan kulttuurinystävien konserteissa tai muissa tilaisuuksissa, joita Kässän talossa järjestetään säännöllisesti.

-Ne ovat kivoja tilaisuuksia, joihin on vapaa pääsy, Seewald sanoo.

Kevätnäyttely on avoinna 23.4. asti ma, ke-pe kello 14.00-18.00 ja la-su kello 12.00-16.00. Suljettu tiistaisin ja pitkäperjantaina. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

alue_kulttuuri: 

Tralan Juice täyttää Klubitalon

Esimerkki paikallisten yritysten yhteistyöstä

Virkkalan Klubitalo on saanut arvoisensa jatkumon lohjalaisen teatteri Tralan Tänks, Juice- musikaalista. Musikaalia esitetään Virkkalassa maaliskuusta toukokuun loppupuolella ja alku on ollut menestys.
- Hyvin ihmiset ovat löytäneet musikaalin ja esimerkiksi huomisen lauantain näytös on loppuunmyyty. Ei kuitenkaan syytä huoleen, vaikka et olisi vielä esitystä nähnyt, tuleviin näytöksiin saa vielä lippuja sekä Lippu.fi:stä että suoraan sähköpostitse, kertoo Tralan teatterijohtaja Jani Rytkönen.
- Tänks, Juice on ei ole elämänkerta vaan humoristinen ja viihdyttävä keski-ikäisten nostalgiamatka rockfestivaaleille ja se sopii kaikenikäisille teatterista tykkääville.

tralawww.jpg

Länsi-Uudenmaan Säästöpankin pankinjohtaja
Adrian Candolin ja Teatteri Tralan teatterijohtaja
Jani Rytkönen Virkkalan Klubitalon näyttämön
Tänks, Juice-musikaalin lavasteissa.

Vahvaa paikallista
yhteistyötä

Teatteri Tralan toiminta on loistava esimerkki paikallisesta yhteistyössä, jossa lohjalaiset näyttelijät ottavat haltuunsa arvokkaan näyttämön Klubitalolla herättäen sen henkiin.
- Ei ainoastaan Klubitalolle vaan kiitos myös muille yhteistyötahoille kuten Lohjansaaren Ciderbergille ja Virkkalan Hilman Herkulle, jotka tekevät meidän tarjoilumme mahdollisiksi.
- Lisäksi paikallisen Länsi- Uudenmaan Säästöpankin konttorin väki on ollut aivan upeata, ja varsinkin rahastonhoitajamme on ollut iloinen saadessaan asioida vaivatta oman yhteyshenkilön kanssa oikeasti paikallisesti, jatkaa Rytkönen.

Paikallisesti jo 147 vuotta

- Meille pankkina yhteistyö Tralan kanssa on paikallistoimintaa  parhaimmillaan. Saamme olla elävä osa ympäröivää yhteiskuntaa ja aidosti läsnä paikallisessa elämänmenossa. Kääntäen asian voisi myös ilmaista niin, että vetäytymällä siitä, esimerkiksi sulkemalla paikalliskonttorin, emme vain pettäisi paikallisia asiakkaitamme, vaan myös pankkimme alkuperäiset perustajat ja heidän paikalliseen hyödylliseen toimintaan perustuvat  ideansa. Nämä ideat ovat juuri se syy miksi pankkimme perustajat pankin perustivat 147 vuotta sitten  (syntymäpäivät 1.4.), aloittaa pankinjohtaja Adrian Candolin.
- Yhdessä tekemällä ja oman  toimintamme ylläpitämisen kautta,  varmistamme paikallisesti alueen elinvoimaisuuden. Tästä hyötyvät  kaikki. Teatteri Trala on pitkäaikainen kumppanimme ja hyvä esimerkki siitä, millä tavalla  pankki voi omalta osaltaan tukea positiivisen paikallisen yhteishengen  säilymistä. Tässä tapauksessa Virkkalassa.
- Olen myös itse käynyt katsomassa Tralan Juice-näytelmän ja voin suositella sitä henkilökohtaisesti kaikille nähtävän arvoisena hyvänä näytelmänä, kertoo Candolin.

Jatkoa seuraa

Teatteri Trala perustettiin jo 1990, mutta viimeiset vuodet ovat olleet näyttävää kehittymistä Lukion auditorion näytelmistä nykyisiin puitteisiin.
- Kiitos kuuluu tottakai näyttelijöille sekä katsojille, mutta myös hyvälle pankkiyhteistyölle Säästöpankin kanssa, kertoo Rytkönen.
- Ilman hyviä kontakteja ja verkostoja ei tämä kaikki olisi ollut mahdollista ja jatkoa seuraa.
- Syksyllä mahdollisesti jatkamme Klubitalolla toisen näytelmän merkeissä ja keväällä 2018 seuraavan musikaalin kanssa. Eli toivomme katselijoiden jatkossakin löytävän meidät ja Virkkalan Klubitalon. Syksyllä on ajatuksena tehdä näytelmä liittyen Suomi 100-vuotta teemavuoteen, vihjaisee Rytkönen.
- Tekemällä paikallisesti ja ostamalla paikallisesti, mekin´teemme parhaamme aktivoidaksemme paikallisesti. Ja kiitos todellakin sekä katselijoille että näille kumppaneillemme-  ilman heitä tämä ei olisi mahdollista, kiittelee Rytkönen.

Liput:
teatteri.trala@gmail.com
http://trala6.webnode.fi
(Teatteri Trala myös Facebookissa)

alue_kulttuuri: 

Konsertti kirkossa

Sinfonia- ja jousiorkesterin konsertti – Suomi 100 vuotta järjestetään Lohjan Pyhän Laurin kirkossa su 26.3. kello 16.00. Solisteina ovat Adalmiina Saarnio ja Hilla Suomala. Ohjelmassa kuullaan mm. C. Saint-Saensin Eläinten karnevaalit ja Sibeliuksen Pelleas ja Melisande.

Eläinten karnevaali on ranskalaisen säveltäjä Camille Saint-Saënsin 14-osainen sarja pienelle orkesterille. Eläinten karnevaali on sävelletty helmikuussa 1886, kun Saint-Saëns oli lomalla pienessä itävaltalaisessa kylässä. Kuten teoksen nimestä voi päätellä, on kyseessä eläinaiheista ohjelmamusiikkia. Jokainen osa kuvaa tiettyä eläintä. Saint-Saëns epäili humoristisen teoksen vahingoittavan mainettaan vakavan musiikin säveltäjänä, joten hän kielsi esittämästä teosta kantaesityksen jälkeen. Kielto ei koskenut Joutsen-osaa, ja esityskielto oli tarkoitettu raukeavaksi säveltäjän kuoleman jälkeen. Saint-Saënsin kuoltua teoksesta tulikin hänen suosituimpiaan. Eläinten karnevaalia käytetään paljon klassisen musiikin opettamisessa lapsille.

Konsertin johtaa Tuomas Törmi. Konserttiin on vapaa pääsy (ohjelma maksullinen).

konsertti.jpg

Adalmiina Saarnio (vas) ja Hilla Suomala.

alue_kulttuuri: 

Juha Veijonen tähdittää stand upilla höystettyä musiikkikomediaa

Jättipotti eli Mutikaiset rantalomalla.

jätti.jpg

Kotimaisten elokuvien kovimpaan näyttelijäkaartiin kuuluvan ja aiemmin Vares-elokuvien nimiosaa näytelleen Juha Veijosen kevät kuluu kotimaisen komedian parissa. Lähes sadassa näyttämöroolissa uransa aikana esiintynyt Veijonen esittää Eeva-Kaarina Kolsin komediassa Jättipotti automyyjä Leo ”Leksa” Mutikaista, joka lomailee vaimonsa Raakel ”Raksu” Mutikaisen (Eeva Eloranta) kanssa Rivieralla.

Eloranta puolestaan on hänkin tuttu sekä valkokankaalta että tv-sarjasta Blondi tuli taloon, ja tekee paluutaan näyttämölle oltuaan vuosia tuottajana ja ohjaajana. Menossa mukana velmuilee myös Olli-Matti ”Opa” McLees, aiemmin Mikkelissä näytellyt ja nyttemmin free lanceriksi ryhtynyt näyttelijä ja muusikko.

Jättipotti tarjoaa runsain mitoin kosketuspintaa monille kypsässä keski-iässä oleville, onhan komedian pariskunnalla takanaan 25 avioliittovuotta ja sen myötä kyllästymistä rutiinien puuduttamaan yhteiseloonsa. Mutikaisten Rantaloma Rivieralla saa kuitenkin äkkikäänteen, kun koto-Suomessa ennen matkaa täytetty lottorivi paljastuu täysosumaksi. Kumpikin salaa toiseltaan tietävänsä jättipotista, kunnes totuus paljastuu. Parikymmenvuotinen liitto alkaa rakoilla, kun miljoonat saavat kummankin haaveilemaan uudesta kumppanista ja makeasta elämästä. Soppaa hämmentää vielä entisestään Alberto, rantakahvilan valkohampainen gigolo, joka uskoo löytäneensä Raksusta elämänsä naisen. Leksa puolestaan päättää näyttää, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Rahan villiinnyttämä aviopari joutuu kuitenkin pian toteamaan, ettei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää. Loppumetreillä Leksan ja Raksun avioliittokin kohenee, piristysruiske on tullut tarpeeseen! 

Viime vuosien hittisävelmien siivittämä Jättipotti tarjoaa katsojalle Eeva-Kaarina Kolsin kynästä lähtöisin olevaa napakkaa dialogia ja nopeita juonen käänteitä, onhan kirjoittajalla takanaan jo lukuisia pienoiskomedioita, jotka ovat tulleet tutuksi yleisölle eri puolilla Suomea. Jättipotti sai ensi-iltansa Kangasniemi-salissa 2.10.15 ja sen jälkeen musiikkikomediaa on esitetty menestyksellä eri puolilla Suomea. Väliaplodit ja naurumyrsky ovat kaikkialla ilmaisseet Jättipotin olevan suuren yleisön makuun ja saavan katsojat viihtymään. Sanoipa eräskin rouva Vantaan Lumosalin esityksen jälkeen, että ”Jättipotti on paras esitys, minkä olen ikinä nähnyt”.

 

Käsikirjoitus: Eeva-Kaarina Kolsi

Ohjaus: Eeva Eloranta

Lavastus ja puvustus: Proevents Team

Kesto: 1h 45 min, sisältäen väliajan (20 min)

Näyttelijät: Juha Veijonen, Eeva Eloranta, Olli-Matti ”Opa” McLees.

Aika ja paikka: to 30.3.2017 klo 19 Luksian näyttämö, (Länsi-Uudenmaan ammattiopiston auditorio) Ojakkalantie 2, 03100 Vihti (Nummela)

Liput: Vihdin Kirja-Aitta, Lippupiste Prisma Nummela ja lippu.fi. Ovilipunmyynti 1h ennen esitystä

Ttuottaja: www.teatterituotannot.fi

alue_kulttuuri: 

Saarnamiehen matkassa läpi kirkkovuoden

saarnakuva.jpg

Jaakko Saari toimi Sammatin kirkkoherrana yli 22 vuotta. Sinä aikana hän piti satoja saarnoja ja puheita. Hänen kirjoituksiaan julkaistiin myös paikallislehdissä. Sammatin vuosinaan Jaakko Saari valmisteli väitöskirjaansa Elämän laki – Paul Althausin teologisen etiikan teoria sekä tutki sosiologiaa, subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteen teoriaa.

Uutteran kirkonmiehen puheista on Saaren 70-vuotispäivän kynnyksellä julkaistu valikoima Isä-Jaakon sana ja saarna. Kirja vie lukijansa matkalle läpi kirkkovuoden. Tekstit, joita kirjoittaja itse luonnehtii noin körttipastillin pituisiksi, kertovat raamatun tapahtumista, mutta myös vuodenkierrosta sellaisena, kuin se Sammatin pappilasta näyttäytyi.

Saari on kertonut, kuinka Elias Lönnrotista jo ensimmäisinä Sammatin vuosina tuli esikuva ja kirjoitustensa kautta myös läheinen työtoveri. Lönnrotin merkitys suomalaisen virsikirjan kehittäjänä on ollut ratkaisevan suuri. Eläkevuosiensa aikana Saari on perehtynyt Lönnrotin virsikirjatyöhön.

Saarnavalikoiman pohjamateriaalina on ollut neljä paksua kansiota, saarnoja ja muita tekstejä. Niiden kautta välittyy ainutlaatuinen näköala pienen seurakunnan kirkkoherran työhön. Saarnat elävät mukana seurakunnan vaiheissa, tärkeissä kysymyksissä ja yhteisön elämässä. Aikanaan ajankohtaisiksi tarkoitettuja tekstejä ei valikoimassa ole, pääpaino on hengellisellä sisällöllä. Saari puhuu Jumalan sanaa, koskettavasti ja ihmisläheisesti.

alue_kulttuuri: 

Näyttely voimaeläimistä

wisdom.jpg

Tiina Kaijalan Voimaeläimet-näyttely on esillä maaliskuun ajan lounaskahvila Oivassa (Tehtaankatu 22-24). Jokaiseen Kaijalan tauluun liittyy tarina. Esimerkiksi norsun viisaudesta kerrotaan seuraavaa: Mitä voimia norsu sinulle tuo? Sitoutumista, uskollisuutta, viisautta ja vanhan ihmisen elämänkokemusta. Tänä päivänä sitoutuminen on vaikeaa, sillä työelämämme on täysin murroksessa. Onkin aikamoinen ihme, jos saat olla samassa työpaikassa koko elämäsi ajan ja pääset sieltä eläkkeelle. Tilastomme kertovat myös karua tarinaa avioeroista, sillä joka toinen avioliitto päättyy eroon. Onkin välillä hyvä miettiä omaa suhdettamme sitoutumiseen, kuinka sitoutunut oikeastaan olen. Vanhemmilla ihmisillä on elämänkokemusta ja viisautta. Olisimme välttyneet monilta karikoilta elämässämme, jos olisimme malttaneet heitä kuunnella. Elinikäinen oppiminen on nykyisin tosiasia – vanhat tiedot eivät enää riitä, vaan niitä täytyy koko ajan päivittää.

alue_kulttuuri: 

Taattua laatua teatterin ystäville

Musikaali Tänks, Juice vetää suupielet väkisinkin hymyyn. Live-bändi nostaa tunnelman kattoon ja väliajalla päästään nauttimaan Hilman Herkun ja Alitalon viinitilan tarjonnasta.

ju3.jpg

Musikaalia tekemässä on suuri työryhmä, tässä osa heistä: Satu Koski (vas ylärivi), Caisa Calin, Juha Jaakkola, Margaretha Juvonen, Ville Lähteenmäki, Essi Koski, Tiina Pulkkinen ja Kari Heinonen. Jussi Salminen (vas, alarivi), Liisa Sarpola, Tiina Mahkonen, Paula Koponen, Tarja Mikkola, Jani Rytkönen, Teija Malén. Edessä Milena Kärnä.

 

Kuten vuonna 1990 perustetun Teatteri Tralan (teatteri rakkaudesta lauluun) nimikin kertoo, Tralassa on erikoistuttu laulavaan teatteriin. Viime lauantaina ensi-iltansa sai musikaali Tänks, Juice. Näytelmä jatkaa viime vuoden tyyliä, jolloin Trala esitti Leevi and the Leavingsin musiikkiin perustuvan musikaalin Teuvo ja paperitaivas.

-Samanlaista toivottiin lisää ja yksi näyttelijämme löysi tämän musikaalin, kun etsimme sopivaa. Juice oli Suomen eturivin sanoittaja ja lauluntekijä, kertoo Teija Malén.

Tänks, Juice ei ole elämäkerrallinen näytelmä, vaan fiktiivinen tarina, jota Juice Leskisen kappaleet vievät eteenpäin. Musikaalin on ohjannut Joonas Suominen.

-Ohjasin myös Teuvo ja paperitaivaan. Ei ollut lainkaan vaikeaa lähteä mukaan, kun minua pyydettiin nyt, Juicen musiikki on niin hienoa. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa oli 11 kappaletta, mutta kun meillä on ammattimuusikoista koostuva live-bändi, niin pitäähän sillä olla töitä. Lisäsimme tuttuja kappaleita, muuten 90% yleisöstä olisi kysynyt, miksei niitä ollut mukana. Nyt kappaleita on 17, Suominen kertoo.

Musikaali esitetään Virkkalan Klubitalolla.

-Siellä meillä on intiimi ja viihtyisä sali. Lippuja menee kiihtyvällä tahdilla, Malén kertoo.

ju2.jpg

Festareilta löytyy mm. tällainen pariskunta (Tiina Pulkkinen ja Kari Heinonen).

 

Kaikki mukaan festareille

Musikaalin tarina kertoo nostalgiafestivaaleista.

-Ne ovat varttuneemman väen festarit pikkukylässä jossain päin Suomea. Mukana on aikamoinen kirjo kaikenlaisia hahmoja, joita festivaaleilta löytyy, kuten pullomummo, järjestyksenvalvojia, puumanaisia ja kansanedustaja, joka on lähtenyt verkostoitumaan tavallisen kansan pariin, kertoo Suominen.

-Olemme pyrkineet rakentamaan tunnelman niin, että yleisökin kokee olevansa festareilla, Malén kertoo.

Tunnelmaan johdatellaankin heti ovella, sillä perinteisen lipun sijaan, katsojat saavat ranteeseensa festarirannekkeen.

Näyttelijäsuoritukset ovat varsin onnistuneet. Niistä huomaa jälleen kerran sen jo tutuksi käyneen asian, että lohjalaisista harrastajanäyttelijöistä löytyy taitoa ja asennetta vaikka muille jakaa.

-Tykkään ohjata harrastajia, koska heillä on niin kova into ja sitoutuminen näytelmään. On myös hienoa katsoa, miten näyttelijä kehittyy, kun häntä pääsee ohjaamaan alusta saakka, kertoo Suominen.

ju1.jpg

Vanhat tutut Simppa (Jussi Salminen) ja Petsku (Jani Rytkönen) tapaavat nostalgiafestivaaleilla.

 

Tervetuloa viihtymään

Musikaali kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos teatteri yhtään kiinnostaa tai vaikka ei kiinnostaisikaan.

-Jo musiikin takia kannattaa tulla, vaikka ei niin teatterista välittäisikään, sanoo Jani Rytkönen.

Se on totta, sillä bändi soittaa todella hyvin ja luo mainion tunnelman, johon yleisön on helppo lähteä mukaan. 

Tekijät kuvaavat musikaalia mm. hauskaksi ja viihdyttäväksi.

-Siinä on sopivasti huumoria, draamaa ja herkkyyttä, tiivistää Suominen.

-Paha mieli ei jää kenellekään, vakuuttaa Rytkönen.

Näihin kommentteihin onkin helppo yhtyä musikaalin nähtyään. Suupielet kohoavat korviin vähän väliä ja ihan väkisin. Vaikka päivä olisi ollut huonokin, unohtuvat harmit ja murjotus heti musikaalin alussa. Ensi-illan päätteeksi jotain voi päätellä myös yleisön reaktioista, taputuksista ei meinaa tulla loppua ja tunnelma on katossa.

alue_kulttuuri: 

Eeva Joenpellon tuotantoa nähdään jälleen Vaahterateatterissa

Vaahterateatteri tuottaa kesällä 2017 Eeva Joenpellon kirjasta dramatisoidun näytelmän Kuin kekäle kädessä. Näytelmä saa ensi-iltansa 10.6.

kekäle.jpg

Anna Rimpinen (vas), Minna Pitkonen, Heidi Kotakoski, Jaakko Kivistö ja Tuija Latvakangas-Koivisto Vaahterateatterista.

 

Vaahterateatteri esitti viime kesänä Eeva Joenpellon Lohja-sarjan ensimmäisen osan Vetää kaikista ovista.

-Se oli onnistunut ja hieno näytelmä, josta saimme hyvää palautetta ja jatkoakin on toivottu, kertoo Minna Pitkonen Vaahterateatterista.

-Kiitosta on tullut näihin päiviin saakka, lisää Tuija Latvakangas-Koivisto, joka esittää Salme Hännistä.

Ensi kesänä nähdään sarjan toisen osan. Näytelmän on dramatisoinut Jaakko Kivistö ja sen ohjaa Anna Rimpinen.

-Pidän siitä, että Joenpelto kirjoitti todella mielenkiintoisia hahmoja ja kirjoissa pääsee eri henkilöjen pään sisälle katsomaan, miksi he toimivat niin kuin toimivat, Rimpinen kertoo.

-Haluamme myös vaalia paikallisen kirjailijan perintöä, perustelee Pitkonen näytelmävalintaa.

Vaikka kyseessä onkin sarjan toinen osa, työryhmä vakuuttaa, että kyseessä on itsenäinen teos ja tarinaan pääsee hyvin mukaan, vaikka ei olisikaan tutustunut sarjan ensimmäiseen osaan.

 

Romaanista näytelmäksi

Tarinan dramatisointi 500 sivuisesta romaanista näytelmäksi on oma haasteensa.

-Kävin ensin jokaisen romaanin luvun läpi ja tien kirjasta tiivistelmän ja kohtauksista luettelon. Leikkasin sitten ne paperilta irti ja katsoin, mikä logiikka olisi paras ja mitkä kohtauksista otetaan mukaan. Kun kohtausluettelo on valmis, kohtaukset kirjoitetaan auki, Kivistö avaa prosessia.

-Tiettyjä dramaturgisia ratkaisuja täytyy tehdä, jotta tarina muuntuu näytelmäksi. Esimerkiksi dialogia on voitu muuttaa konkreettisiksi kohtauksiksi. Olemme kuitenkin olleet uskollisia Joenpellon tekstille, kertoo Rimpinen.

-Jotkin kohtaukset on esimerkiksi siirretty eri paikkaan. Lohjan murretta näytelmässä on kuitenkin paljon, olemme ottaneet mukaan suoria repliikkejä kirjasta, kertoo Kivistö.

Romaani koostuu monen henkilön tarinoista, joista näytelmään piti valita yksi näkökulma.

-Valitsimme Salme Hännisen, koska monet tarinan asioista kulminoituvat häneen, sanoo Rimpinen.

Päähenkilövalinnasta huolimatta kaikki kirjan hahmot pääsevät mukaan näytelmään, vaikka jokaista ei edustakaan näyttelijä. Inhimillinen tarina syntyy jokaisesta kylällä elävästä ihmisestä ja siitä, miten heidän elämänsä valinnat ja teot vaikuttavat toisiinsa. Elämän traagisuus sekä itkettää että naurattaa, mutta toivo on aina läsnä jossain.

 

Edelleen ajankohtaisia aiheita

Hännisten, Julinien ja muiden paikkakuntalaisten tarina saa siis jatkoa. Näytelmässä kansalaissodan kurjuudesta on selvitty ja eletään 1920-luvun puolenvälin anteliaampia vuosia. Salme Hänninen on kokenut jo kovia, mutta lämminsydämisen ja vahvan naisen selkärankaa koetellaan edelleen. Hän haluaa auttaa, eikä arvaakaan, mitä kaikkea joutuu vastaanottamaan. Yllättäviäkin ihmiskohtaloita ilmaantuu sekoittamaan kodin ja koko kylän arkea.

-Näytelmä kertoo elämästä Lohjalla, ihmisistä ja heidän elämästään, tiivistää Rimpinen.

-Ja ihmisten välisistä suhteista, lisää Latvakangas-Koivisto.

Vaikka näytelmän tarina sijoittuu 1920-luvulle, se on tekijöiden mielestä hyvin moderni.

-Teemat ovat samoja kuin nykyäänkin, kuten naisten asema ja se, kuka kantaa vastuun iäkkäistä huolehtimisesta. Ihminen on lisäksi aina kaivannut ja tarvinnut samoja asioita, Rimpinen toteaa.

-Eivät ihmiset pohjimmiltaan muutu miksikään, Pitkonen toteaa.

 

Eeva Joenpellon perintö

Kuin kekäle kädessä on tunnetun suomalaisen, Finlandia-palkitun kirjailijattaren Eeva Joenpellon (synt. 17.6.1921 Sammatissa, kuoli 28.1.2004 Lohjalla) Lohja-sarjan toinen romaani, joka ilmestyi 1976. Muut osat ovat: Vetää kaikista ovista 1974 (esitettiin viime kesänä Sammatin Sampomäellä), Sataa suolaista vettä 1978 sekä Eteisiin ja kynnyksille 1980. Kirjoissa Eeva Joenpelto kuvaa hyvin elävästi länsiuusmaalaista lähihistoriaa, yhteiskunnassa tapahtuvia käännekohtia, keskiluokkaista työväkeä, naisen arkea ja erilaisia arvomaailmoja ja eriarvoisuutta. Sitä, miten paljon ihminen elämässään kestää ja jokainen silti yleensä jotenkin pärjää.

-Kriitikot ovat verranneet Joenpellon Lohja-sarjaa Väinö Linnan teokseen Täällä pohjantähden alla, kertoo Kivistö.

-Jos Joenpelto olisi ollut mies, hänet olisi varmaan nostettu korkeammalle jalustalle, arvelee puolestaan Rimpinen.

-Helmikuussa perustettu Eeva Joenpelto -seura vie kuitenkin hänen sanaansa eteenpäin, sanoo Kivistö.

Se, dramatisoidaanko sarjan muutkin osat, jää nähtäväksi.

-Tässä ja ensimmäisessä kirjassa on draamallisia elementtejä, mutta kahdessa seuraavassa niitä ei ole enää niin paljon, totaa Pitkonen.

-Kyllä niistäkin silti saa tehtyä näytelmän, mutta emme ole vielä suunnitelleet jatkoa, lisää Rimpinen.

alue_kulttuuri: 

Sivut

 
Tilaa syöte Kulttuuri