Kulttuuri

Näyttelijäksi kesäteatteriin?

Vaahterateatteri tuottaa ensi kesänä Sammatin Sampomäelle upean draamasarjan jatkoa: Eeva Joenpellon Kuin kekäle kädessä. Teos on 4-osaisen Lohja-sarjan toinen osa. Näytökset ovat ajalla la 10.6.-pe 7.7.2016. Kyseessä on erillinen ja erilainen teos kuin viime kesänä esitetty sarjan ensimmäinen osa, Vetää kaikista ovista. Näytelmän ohjaa Anna Rimpinen ja sen on dramatisoinut Jaakko Kivistö 

Kun tunnet vetoa historialliseen ja elämänmakuiseen draamaan, lämpimästi tervetuloa kuulemaan lisää ja tutkimaan rooleja casting-tilaisuuteen ke 7.12. 2016 klo 17-20.30 Lohjan Yhteislyseon lukiolle. Paikalla ovat ohjaaja ja dramatisoija, Anna Rimpinen sekä Jaakko Kivistö. Tied. Minna Pitkonen p. 040-8656140.

alue_kulttuuri: 

Lastenkirja vaikeista aiheista

Valokuvaaja-äiti toteutti unelmansa ja julkaisi lastenkirjan lapsettomuuden peloista, hedelmöityshoidoista, keskenmenosta ja sairaan lapsen syntymästä.

poppis1.jpg

(Kuva: Satu Mali)

Satu Mali jäi melkein lapsettomaksi ja kirjoitti kokemastaan lastenkirjan. Mali on 37-vuotias vihtiläinen äiti ja valokuvaaja. Unelmien tavoittelu, niin perheen perustamisessa kuin lastenkirjan kirjoittamisessa yhdistyivät. Lentäjäsankarit Poppis ja pikkuveli -kirja julkaistiin 16.11.

Lapsilukijalle kirja avautuu eri tasolla, kuin aikuiselle. Lapsilukijalle avautuu tarinaa eri tasolla sisarukseksi kasvamisesta ja periksi antamattomuudesta, kun taas aikuisille rivien välissä on vahvaa ja lohdullista tarinaa joskus niin vaikeasta perheen perustamisesta.

Mali on kansainvälisesti palkittu valokuvaaja ja kirja on kuvitettu hänen satumaisilla kuvillaan. Kirja on 100% valmistettu Suomessa.

poppis3.jpg

(Kuva: Satu Mali)

poppis2.jpg

Satu Mali. (Kuva: Susanna Nordvall)

alue_kulttuuri: 

Teija Seppälä palkittiin elämäntyöstään tanssin parissa

seppälä.jpg

Suomen tanssioppilaitosten liitto palkitsi Teija Seppälän Tanssikasvatus elämäntyönä -palkinnolla hänen pitkäjänteisestä ja ansiokkaasta urastaan tanssikasvattajana ja alueensa tanssin kentän kehittäjänä. Seppälä on lohjalainen tanssipedagogi, 35 vuotiaan Tanssistudio Funkan perustaja ja rehtori, nykyinen opettaja.

Näyttökokeiden kautta Suomen Tanssitaiteilijain Liittoon päässyt Seppälä oli yksi niistä, jotka osallistuivat legendaariseen Anzu Furukawan Buto-työpajaan vuonna 1988. Sen jälkeen hän on kouluttanut itseään monipuolisesti niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Opetustyössään Seppälä pitää tärkeänä oppilaiden huomioimista yksilöinä ja heidän persoonallisuuksiensä esiin tuomista. Innostava opetustyyli on tuonutkin paljon kiitosta. Seppälän sydäntä lähinnä ovat jazztanssi ja lajin säilyminen omana tanssilajinaan. Koreografioissaan hän yhdistää uusia vivahteita ja ideoita perinteisiin jazztanssin tyylisuuntiin. Tanssinpalo ja ansiokas työ jatkuvat edelleen.

Tanssistudio Funkan oppilaat osallistuvat aktiivisesti kilpailuihin ja katselmuksiin, joissa Teija Seppälän koreografioimat teokset on palkittu usein. Lohja on myös valinnut hänet Vuoden Lauriksi ja palkinnut Lohjan kaupungin Taidepalkinolla.

alue_kulttuuri: 

Runoja luonnosta ja rakkaudesta

Sara Sainion unelma toteutui omakustanteena, kun hän julkaisi ensimmäisen runokirjansa Mies ja maa. Kauniit runot vievät lukijan sekä moniin rakkauden eri tunnevivahteisiin että mahtavan luonnon ihaniin yksityiskohtiinkin.

Sara Sainio on kirjoittanut runoja ala-asteikäisestä lähtien.

-Kirjoittaminen lähti siitä, että ala-asteella opettajani kirjoitti runoja ja hänen kauttaan innostuin kirjoittamaan ajatusten virtaa, enkä riimirunoja. Oli ihana tajuta, että runoja voi tehdä niinkin, kun olin tottunut riimeihin. Silloin innostuksen siemen syttyi, Sainio kertoo.

-Kun tein ensimmäisen runoni, opettaja liikuttua siitä ja runoani luettiin juhlissa ja muille luokille. Se oli hieno hetki, kun joku liikuttua siitä, mitä minä tein, Sainio muistelee.

Tällä hetkellä Sainio on 22-vuotias, joten ala-asteelta lähtien runoja on ehtinyt kertyä melkoinen määrä. Runokirjan julkaiseminen on ollut pitkään hänen unelmansa.

-15-vuotiaana aloin miettiä, voisiko runoistani tulla kirja. Tarjosin niitä kustannettavaksikin, mutta en tajunnut silloin, että pitäisi tarjota valmista kokonaisuutta. Yritin myös liian isoon kustantamoon, Sainio kertoo.

Mies ja maa syntyi kuitenkin suoraan omakustanteeksi, eikä Sainio tarjonnut sitä kustantamoihin.

-Opiskelukaverini kannusti minua tekemään omakustanteen ja ajattelin, ettei omakustanteessa ole mitään välteltävää tai hävettävää. Sitä paitsi se voi herättää kiinnostusta kustannusyhtiöissä. Uskon myös, että unelmiensa eteen pitää tehdä töitä, eikä jäädä odottamaan, että joku löytää sinut.

-Omakustanteen tekeminen oli mielenkiintoista ja kivaa. Sain myös kokemusta kulttuurituottajanakin, toteaa kulttuurituottajaksi opiskeleva Sainio.

Osa Mies ja maa -teoksen runoista on kaivettu pöytälaatikosta, mutta enemmistö on aivan tuoreita. Kirjan on kuvittanut Sainion tuttu Merja Leander, joka pitää Nummelassa taide- ja kehystysliike Artwaytä.

-Merja on tehnyt muitakin tilaustöitä. Hän on pirteä luonne ja minulle tuli tunne, että hän voisi olla kiinnostunut kirjani kuvittamisesta, Sainio kertoo.

Rauhallinen, kaunis kuvitus tukee hienosti runoja ja kirjan koko teemaa.

runot.jpg

Luonto on vahvasti mukana Sara Sainion runoissa. -Luonnon avulla on hyvä kuvailla monenlaisia eri tunteita ja siitä saa irti hienoja kielikuvia, Sainio toteaa.  

 

Luonnon ja rakkauden leikki

Mies ja maa -runoteoksen keskeisiä teemoja ovat luonto ja rakkaus.

-Se on luonnon ja rakkauden leikki. Vaikka kyse on rakkausrunoista, luontoteema kietoutuu niihin tiiviisti koko kirjan ajan. Luonnon avulla on hyvä kuvailla monenlaisia eri tunteita ja siitä saa irti hienoja kielikuvia, Sainio kertoo.

Teos alkaa kepeistä ihastusta kuvaavista runoista, mutta kääntyy loppua kohti rakkaushuolien kärsimykseksi.

-Jokainen on varmaan joskus ollut rakastunut ja tuntenut niitä monenlaisia siihen liittyviä tunteita. Kirjani koskettaakin siten kaikkia, Sainio toteaa.

Sainion runot saattavat syntyä missä tahansa tilanteessa.

-Saan paljon inspiraatiota esimerkiksi ihmisten sanomisista ja kysyn sitten, saanko käyttää niitä runoissani.

Sainion runot nappaavat lukijan matkaansa ja kuljettavat häntä niin rakkauden kuin myrskyävän merenkin aallokoissa. Välillä taas ollaan hempeässä kesäyössä ja nautitaan hetkestä rakkaan kanssa. Sainion vahvat runot jättävät tuskin ketään runouden ystävää kylmäksi.

-Runo on ihana kirjallisuuden muoto, koska siinä voi niin vähällä kertoa niin paljon. Runo jättää myös tulkinnanvaraa ja jokainen lukija voi muodostaa sille oman taustatarinansa. Runon kirjoittaminen on lisäksi vapaata, koska se vaatii vain yhden ajatuksen ja sitten runo onkin jo valmis.

 

Runoja lahjaksi tai omaksi iloksi

Tulevalle kulttuurituottajalle kulttuuri on selvästi intohimo, sillä hänen silmänsä syttyvät loistamaan, kun keskustelu kääntyy kulttuurin merkitykseen.

-Kaikki on kulttuuria. Ihmettelen, kun joku sanoo, ettei hän seuraa tai harrasta kulttuuria, koska esimerkiksi kaikki, mitä me syömme tai katsomme televisiosta, on kulttuuria. Taide ja kulttuuri ovat kuitenkin eri asia, koska kaikki taide on kulttuuria, mutta kaikki kulttuuri ei ole taidetta, Sainio sanoo.

Runoteoksensa hän painatti Virossa, koska sai sieltä tyylikkään, kovakantisen kirjan puoleen hintaan Suomeen verrattuna. Sainio kertoo, että teosta on mennyt jo hyvin kaupaksi ja se tulee lainattavaksi Lohjan ja Vihdin kirjastoihin. Itselleen tai vaikka joululahjaksi kirjan voi ostaa Artwaystä Nummelasta.

Ensimmäinen teos on vasta saatu painosta ulos, mutta jatkoakin on luultavasti luvassa.

-Olen jo ruvennut pikkuisen suunnittelemaan seuraavaa runokirjaa, mutta katsotaan nyt ensin, miten tämän ensimmäisen kanssa sujuu, Sainio toteaa.

alue_kulttuuri: 

Arabian kahvikupit valtasivat Lohjan Museon

Arabian kahvikupit arkeen ja juhlaan -näyttely hurmaa Arabian ja kuppien ystävät Lohjan Museossa, sillä esillä on 495 erilaista kuppia. Mukana kokoelmassa on mm. tsaarille kuulunut teekuppi vuodelta 1887.

kuppi3.jpg

Birgitta Vuohio keräsi aluksi monenlaisia kahvikuppeja kahvilansa rekvisiitaksi.

-1990-luvulla se alkoi. Sitten ystäväni ehdotti, että erikoistuisin keräämään vain tietynlaisia kuppeja, Vuohio kertoo.

Siitä sai alkunsa tiettävästi Suomen suurin yksittäisten Arabian kuppien kokoelma. Kokoelmaan kuuluu monia rakastetuista klassikoista ja keräilyharvinaisuuksia. Edes Arabian omasta tehtaanmuseosta ei löydy kaikkia niitä kuppeja, jotka Vuohiolla on. Kuppeja toden totta riittääkin.

-Viime laskennan mukaan minulla on yhteensä 1 413 erilaista Arabian kuppia, Vuohio toteaa.

Tarkkaa tietoa siitä, paljonko kuppeja on säilynyt, ei ole. Arabia on kuitenkin tehnyt yhteensä yli 3 000 erilaista kuppia, joten kerättävää riittää tulevaisuudessakin. Mallejakin on yli 100.

-Kierrän pääkaupunkiseudun kirpputoreilla joka viikonloppu. Koskaan en tule ilman kuppia kotiin. On olemassa vielä satoja kuppeja, jotka haluaisin. Minulla on myös noin 40 paritonta kuppia ja 70 lautasta, Vuohio kertoo.

Muutamissa kupeissa näkyy säröjä, mutta se ei Vuohiota haittaa.

-Minun mielestäni niissä saa näkyä käytönjälkiä. Siinä on tarinaa, kun tietää, että niitä on käytetty.

Kuppien hinnat liikkuvat noin 1-40€ välillä myyjästä riippuen. Arabian kuppien kerääjiä on Vuohion mukaan Pohjois-Suomessa enemmän kuin etelässä. Hän itse kerää kuppeja, jotka on valmistettu vuosina 1889-1989.

-En halua uusia kuppeja, koska vanhat ovat paljon kauniimpia, hän perustelee aikarajausta.

Vuohio kertoo, että hänellä on kotonaan vitriineissä vaihtelevasti 300-500 kuppia, muut kiertävät näyttelyitä tai ovat varastossa. Juomista varten hänellä on eri kupit.

-Juon itse muumimukeista. Käytössä on myös 1930-luvun Myrna-astiasto, Vuohio kertoo.

kuppi2.jpg

Birgitta Vuohion kokoelmasta löytyy 1 413 erilaista Arabian kuppia. 

 

Kupit kiertävät näyttelystä toiseen

Lohjan Museon näyttelyn kupit valikoituivat sen mukaan, mitkä olivat saatavilla.

-Kuppejani on nyt esillä Helsingin kirjastoissakin. Vapaana olevat kupit kiertävät näyttelyissä, Vuohio kertoo.

Joukosta löytyy kahvikuppien lisäksi mm. kaakaomuki, koululaisen maitomuki, hampaiden pesua varten tehty muki sekä lelukuppeja lapsille.

-Kun ei ollut muovia, leikkiastiatkin tehtiin posliinista, Vuohio toteaa.

Lohjan näyttely on kuudes iso näyttely, jossa Vuohion kupit ovat esillä. Jatkoakin on kyselty, mutta Lohjan näyttelyn jälkeen Vuohio haluaa hengähtää hetken ennen seuraavaa näyttelyä. Sen ymmärtää, sillä hän mm. pakkaa itse kaikki kuppinsa kuljetuksia varten.

-Kerran yksi kuppi tippui pakkausvaiheessa ja meni rikki. Onneksi sain pian uuden samanlaisen tilalle, mutta sen jälkeen olen hoitanut pakkauksen itse, Vuohio kertoo.

kuppi1.jpg

Tsaarin teekuppi vuodelta 1887.

 

Tuttuja kuppeja, löytöjä ja hauskoja nimiä

Kupit löytyvät mm. kirpputoreilta ja antiikkiliikkeistä. Vuohio on myös saanut kuppeja, kun ihmiset ovat näyttelyn jälkeen, kysyneet onko hänellä jo joku tietty kuppi ja lahjoittaneet omansa. Myös Vuohion ystävät keräävät hänelle kuppeja. Kupeilla on hauskoja nimiä, kuten Punahilkka ja Kiltin pojan kuppi.

Vuohion oma suosikki on Procopen ruusukuppi, jota valmistettiin vuosina 1949-1954. Kokoelman harvinaisuus puolestaan on Imatran hotellista peräisin oleva tsaarin teekuppi.

-Se kuppi kuului tsaarin teeastiastoon. Astiasto on tehty luuposliinista eli vähän paremmasta posliinista. Sain sen yhdeltä rouvalta, joka oli töissä Imatran hotellissa, Vuohio kertoo.

Suurimpana löytönään hän pitää silti kuppia nimeltä Punakaula.

-Etsin sitä kauimmin eli kolme vuotta. Ensin löysin eri kirpputoreilta pullalautasen ja tassin ja sitten viimein kupin Astia-Liisasta, Vuohio kertoo.

Tällä hetkellä hän kerää erityisesti riisiposliinikuppeja.

-Niitä valmistettiin vain kaksi vuotta, koska valmistus on vaikeaa.

Lohjan Museon näyttelyyn kannattaa varata aikaa, sillä eteen tupsahtaa varmasti useampikin tuttu kupponen, johon on voinut aiemmin törmätä esimerkiksi mummolassaan. Vuohio on paikalla kertomassa näyttelystään 30.11. kello 17.00-19.00 sekä jonain päivänä ensi vuoden puolella.

Näyttely on avoinna Lohjan Museon Iso-Pappilassa 16.11.2016 – 5.3.2017 ti, to-su kello 12.00-16.00 ja ke kello 12.00-19.00.

Jos Arabian kupit kiinnostavat enemmänkin, voi tutustua näyttelyn lisäksi myös Vuohion kokoelmasta tehtyyn kirjaan Arabian kahvikupit 1916-2016 (WSOY). Kirjasta löytyy 700 Vuohion kuppia. Teoksen ovat kirjoittaneet Helena Leppänen ja Katri Lehtola.

kuppi4.jpg

alue_kulttuuri: 

Joulukonsertilla varoja lapsi- ja nuorisotyöhön

ala.jpg

Jouni Kokora.

Vivamon 100-vuotisjuhlavuosi huipentuu 10.12. kello 19.00 Lohjan Pyhän Laurin kirkossa jouluiseen hyväntekeväisyyskonserttiin. Konsertilla kerätään varoja Vivamossa tehtävään lapsi- ja nuorisotyöhön, kertoo Vivamon toiminnanjohtaja Leena Broman. Varoilla tuetaan erityisesti lohjalaisten ja lähiseutujen vähävaraisten lasten mahdollisuutta osallistua lasten ja nuorten leireille sekä heille suunnattuihin tapahtumiin Vivamossa.

Konsertin mahdollistaa yhteistyö Lohjan kaupunginorkesterin ja artistien kanssa.

Hyväntekeväisyyskonsertin tähtinä säihkyvät sopraano Tiina-Maija Koskela, mezzosopraano Jeni Packalén, tenorit Jyrki Anttila ja Aki Alamikkotervo sekä baritoni Jouni Kokora. Lohjan kaupunginorkesteria johtaa Tuomas Törmi.

Liput: Vivamo, www.netticket.fi, Lohjan asiakaspalvelukeskus, Lohjan Matkailu, Karjalohjan, Virkkala, Sammatin ja Saukkolan kirjastot, Prismat Lohjalla ja Nummelassa sekä kaikki Suomen NetTicketin myyntipisteet.

jeni.jpg

Jeni Packalén.

alue_kulttuuri: 

Valoisaa barokki-ravistelua

Suurteos Händelin Messias rokkaa pian Lohjalla.

WEB_messiasharkka_2.jpg

Händelin Messias -harjoitukset Vihdin kirkossa. Lohjan ja Vihdin kamarikuorot harjoittelevat yhdessä. Harjoitusta johtaa Jorma Hannikainen. (Kuva: Milla von Konow)

 

Lohjan Kamarikuoron vuoden huipennus on ovella. Hartaasti harjoiteltu Händelin Messias-oratorio saa täyttymyksensä, kun sen ensi-ilta on Lohjalla lauantaina 26.11. Messiasta ei ole miesmuistiin kuultu kokonaisena Lohjalla.

Yhteistyössä yli kuntarajojen, Lohjan Kamarikuoro kutsui Vihdin Kamarikuoron ja Salon seurakunnan kanttorit mukaan yhteiseen ponnistukseen. Yli kaksituntinen esitys, jossa on parikymmentä kuoro-osuutta on nimenomaan kuorojen taidonnäyte. Solistit tulevat Salosta, Vihdistä ja Lohjalta. Orkesterina toimii vanhaan musiikkiin erikoistunut Barokkiorkesteri Galantina.

Teos esitetään alkuperäisen barokkityylin mukaisesti, galanttisen ilmavasti. Oratorion musiikissa ei ole kitkaa, se liitelee ilmassa, pois tästä maailmasta. Se on taivaallisen kevyttä, muttei silti mitään höttöä, se koskettaa ja ravistelee kuulijaa.

Messias-oratorio on 1741 sävelletty myöhäis-barokin mestariteos. Alun perin saksalainen Georg Friedrich Händel muutti Englantiin hovisäveltäjäksi. Siellä hän sävelsi valtavasti oopperoita ja oratorioita - oopperan kirkollisia vastineita solisteineen, kuoroineen ja orkestereineen. Kaikista Händelin teoksista tunnetuin on Messias-oratorio. Halleluja-kuorokappale on sen hitti.

Adventtien aikaan sijoittuvat kirkkokonsertit pidetään Lohjan Pyhän Laurin lisäksi Uskelan kirkossa Salossa ja Vihdin kirkossa. Puikoissa toimii Lohjan Kamarikuoron johtaja Taru Muranen ja Vihdin Kamarikuoron johtaja Jorma Hannikainen. Solisteina Salon seurakunnan kanttorit, Kaisa Suutela-Kuisma, Maria Siren, Hanna-Leena Keinänen ja Jari Parviainen. Lisäksi solisteina toimivat Sanna Mansikkaniemi ja Paavo Muranen.

NETTI_kuorot_barokkikurssilla-7.jpg

Lohjan Kamarikuoron johtaja Taru Muranen ja Vihdin Kamarikuoron johtaja Jorma Hannikainen. (Kuva: Milla von Konow)

 

Konsertit:

la 26.11. klo 18 Messias Lohjalla, Pyhän Laurin kirkko

su 27.11. klo 18 Messias Salossa, Uskelan kirkko

su 4.12. klo 18 Messias Vihdissä, Vihdin kirkko

Lisätietoja: www.lohjankamarikuoro.net

 

alue_kulttuuri: 

Gregg Stafford esiintyy Lohjan kirjastossa

greg.jpg

Torstaina 24.11. kello 20.15 esiintyy Lohjan kirjastossa mies New Orleansista, kun solistiksi saapuu yksi traditionaalisen New Orleans jazzin tunnetuimmista ja arvostetuimmista trumpetisteista ja vokalisteista: Gregg Stafford. Hänen kanssaan esiintyy New Orleans Stompers.

Jazzin esitaiteilijana saksofonisti Alvi Leppälä soittaa historiallisia, tyylin mukaisia jazzin alkuaikojen saksofoneja. Orkesterin kapteenina toimii Swingin maisteri. Mukana ovat myös klarinetisti Kimmo Leppälä ja kontrabasisti Ilkka Leppälä. Yhtyeen svengistä vastavat banjon mestari Jukka Järvelä ja stride-pianon taitaja Robi de Godzinsky.

Lippuja ennakkoon: www.netticket.fi, Lohjan asiakaspalvelukeskus, Karjalohjan, Virkkala, Sammatin ja Saukkolan kirjastot, Prismat Lohjalla ja Nummelassa sekä kaikki Suomen NetTicketin myyntipisteet.

 

Soiva kirjasto -konsertit

Joulukuun alussa järjestetään vielä kaksi Soiva kirjasto -konserttia yhteistyössä Lohjan kirjaston kanssa. Konsertteihin on vapaa pääsy. Joulupukin joulujazzeihin 1.12. kello 19.00 saapuu solistiksi sympaattinen Mikael Konttinen. Konttinen nousi suuren yleisön tietoisuuteen, kun yli kaksi miljoonaa tv-katsojaa näki hänet esiintymässä vuoden 2006 itsenäisyyspäivän Linnan juhlissa Kaartin Soittokunnan solistina.

Vuoden viimeisessä Soiva kirjasto -konsertissa torstaina 8.12. kello 19.00 esiintyy Lohjan kaupunginorkesterin oma puhallinkvintetti. Konsertit järjestetään Lohjan pääkirjastossa.

alue_kulttuuri: 

Virkkalan torvisoittokunnan 20-vuotisnäyttely

Virkkalan torvisoittokunnan kaksikymmenvuotista taivalta juhlitaan 19.11. Järnefeltin koulun auditoriossa järjestettävällä juhlakonsertilla. Konserttia edeltää soittokunnan historiasta kertova mielenkiintoinen näyttely Virkkalan kirjastossa 18.11. asti. Lehtileikkeet ja konserttien mainosjulisteet vuosien varrelta antavat kattavan katsauksen soittokunnan monipuolisesta ohjelmistosta. Koska soittokunta on esiintynyt niin monissa erityyppisissä tilaisuuksissa, ainakin lohjalaiset löytävät näyttelyn monista kuvista paljon tuttuja kasvoja.

Näyttelyn humoristisesta esittelytekstistä käy ilmi, miten kaikki alkoi nimellä ”Virkkalan Vajaa Puhallinseitsikko/Virkby Nästan Fläktseptet” ja miten toiminta pikkuhiljaa ”virallistui” ja laajeni, miten soittimia haalittiin ja kun niitä lopulta saatiin, ”pitikin opetella soittamaan”.

Vuoden 1997 toimintasuunnitelmasta poimittu toiminta-ajatus kuuluu seuraavasti: ”Virkkalan Torvisoittokunnan ylevänä tavoitteena on palauttaa ihmisten mieliin Virkkalan kulttuuriharrastuksen hieno menneisyys ja luoda pohja sen uudelle kukoistukselle”

alue_kulttuuri: 

Kirjallisuus antaa uusia näkökulmia

Lohjan Suomalaisen Kirjakaupan järjestämä Kirjallinen ilta kokosi kirjallisuuden ystävät jälleen koolle. Tilaisuudessa kuultiin niin useita paikallisia kirjailijoita kuin vierailevia tähtiäkin.

Kun kirjallisuuden merkitystä kysyy eri ihmisiltä, saa luonnollisesti erilaisia vastauksia. Kirjailijoiden mielipiteet asiasta ovat kuitenkin varsin yhteneväiset: Merkitys on suuri, koska kirjallisuus auttaa ymmärtämään toisia ihmisiä.

-Kirjoissa kerrotaan ihmisistä. Kun elää omaa elämäänsä, urautuu helposti, mutta kirjallisuuden kautta voi saada kimmokkeen nähdä asiat toisesta vinkkelistä, sanoo Johanna Tuomola.

-Kirjallisuus avartaa näkökulmia maailmaan ja kehittää luovuutta ja mielikuvitusta, kommentoi Jenni Kallio.

-Lukemien kehittää ajattelua. Kun lukee, asiat pystyy hahmottamaan paremmin. Kirjallisuus tuo myös esiin asioita ja tärkeitä näkökulmia, jotka jäisivät muuten pimentoon. Yksi seikka on myös se, että elämä on digitalisoitunut ja kaikki annetaan valmiina kuvina. Kirjaa lukiessa taas mielikuvitus joutuu töihin, kun kirjan joutuu itse kuvittamaan. Se on luovaa, sanoo puolestaan Maritta Lintunen.

-Kirjallisuus on kulttuurin kivijalka, koska ilman kieltä ei olisi muutakaan kulttuuria, tiivistää Outi Pakkanen.

Kaiken tämän lisäksi kirjallisuus on myös viihdettä ja pakopaikka, johon voi vetäytyä, kun ulkona sataa räntää ja elämä potkii päähän.

-Mitä huonommin talouselämässä mene sitä enemmän ihmiset lukevat, Pakkanen toteaa.

-Se on itsehoitoa. Pääsee toiseen todellisuuteen, selventää Lintunen.

-Esimerkiksi dekkarit ovat aikuisten satuja, toteaa Tiina Martikainen.

Kirjailijat lukevat itsekin. Moni heistä on edelleen kiintynyt painettuun kirjaan, sillä edes pokkari e-kirjasta puhumattakaan, ei saa kaikilta kannatusta.

-Arvostan sidottua kirjaa. Se on aarre, Martikainen sanoo.

Monet ovat samoilla linjoilla hänen kanssaan, sillä painetun kirjan saa käteen ja kanttakin voi ihailla. Jatkuvan ruudun tuijottamisen haitoistakin muistutetaan. Tuomola sen sijaan pitää e-kirjaa kätevänä.

-Vietän talvet ulkomailla, enkä voi raahata kirjoja mukanani. Tykkään lukea tabletilta, koska siinä voi säätää kirjainkokoa ja se on kevyt pitää kädessä.

kirjailijat.jpg

Kirjailijat Jenni Kallio (vas), Maritta Lintunen, Outi Pakkanen, Marko Lönnqvist, Johanna Tuomola ja Tiina Martikainen sekä Lönnqvistin koira Budi, joka kulkee mukana kirjallisuustilaisuuksissa.  

 

Jännitystä niin dekkareista kuin tosielämästäkin

Kirjallisessa illassa esiteltiin monenlaisia teoksia. Martikainen kertoi dekkaristaan Jäätyneet kasvot. Karjalohjalle sijoittuvan dekkarin päähenkilö on rikosylikonstaapeli ja teinin yksinhuoltaja. Luvassa on siis jännitystä, mutta vastapainoksi myös päähenkilön yksityiselämää.

-Keksin ensin paikan, josta ruumis löytyy ja alan sitten miettiä, miten se on joutunut sinne ja miten rikos on tapahtunut, Martikainen kertoo kirjoitusprosessin alkuvaiheista.

Hän on valinnut dekkarit omaksi lajikseen, koska taustatyön tekeminen ja laajan tapahtumaverkon loogisesti yhteen sovittaminen ovat haastavia tehtäviä.

-Kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Haluan myös, että faktat ovat oikein. Siihen sitten lisätään fiktiota ja kieputetaan tarina aikuisten saduksi, Martikainen tiivistää.

Faktojen varmistamiseksi Martikainen on tutustunut poliisin työhön ja mm. poliisikoiratyöskentelyyn, sillä kirjasta löytyy karvakuonokin.

Myös Tuomola oli paikalla kertomassa dekkarista. Hänen teoksessaan Valheiden vangit rikosta ratkotaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan yksityisetsivän johdolla.

-Sairaudesta piti opiskella, joten kirjan teko osoittautui haastavaksi. Tein sitä kolmen vuoden ajan. Nyt lukijaa voi kuitenkin jujuttaa astetta pidemmälle, kun ei olekaan varmaa, mitkä päähenkilön kokemista asioista ovat kirjassa totta, Tuomola sanoo.

Tuomolan itsensä lempihenkilö on väärille teille ajautunut gangsteri.

-Pahiksista tulee aina itselleni läheisimpiä, hän naurahtaa.

Tuomolaa dekkarin kirjoittamisessa kiehtovat laaja henkilögalleria sekä äärimmäisistä asioita kirjoittaminen.

Outi Pakkasen teos Peili käsittele mm. naisen ikääntymistä, mutta joutuu siinä muutama mieskin peiliin katsomaan, kuten Pakkanen toteaa. Mukana on myös harmaantuva koira. Se, sijoittuuko kirja dekkarien joukkoon, lienee määrittelykysymys.

-Alussa kirjoitin perinteisiä arvoitusdekkareita, mutta nyt enemmänkin psykologisia trillereitä, Pakkanen kertoo kirjailijan urastaan.

Pitkän uransa aikana hän on dokumentoinut paljon mm. Helsinkiä.

-Haluan kuvata kaupunkia, elämää ja ihmissuhteita ja kertoa tarinoita, Pakkanen toteaa.

Tosielämän gangsteria paikalla edusti Marko Lönnqvist, joka kertoi omaelämäkerrastaan Elämäni gansterina.

-Olin vuonna 2012 tutkintavankilassa ja minulla oli tylsää, koska istuin vuorokaudesta 23 tuntia putkassa. Sain kanttiinista lainaksi kirjoituskoneen ja aloin kirjoittaa, mitä kaikkea on tullut tehtyä ja joutunut kokemaan. Se oli niin kuin päiväkirja. Ensin kielioppi ja eri aikojen tapahtumat olivat ihan sekaisin, hän kertoo.

Kirjoituskoneella tekstin korjaaminen oli vaikeaa, eikä a-näppäinkään toiminut kunnolla. Kirja syntyi silti. Sen kautta lukija pääsee tutustumaan elämään lain toisella puolella. Lönnqvist on tehnyt mm. talousrikoksia ja kuulunut aiemmin moottoripyöräjengiin.

-Monta vuotta elin tietyssä maailmassa ja silloin ne asiat olivat arkipäivää, mutta nyt ne kuulostavat ihan pimeiltä, Lönnqvist kommentoi tekosiaan.

Kirja on herättänyt ihmisten kiinnostuksen, sillä kirjastossa siihen on ollut pitkä jono.

-Kukaan ei ole ennen kirjoittanut vastaavaa, toteaa Lönnqvist.

 

Novelli ja tietokirja

Maritta Lintusen novelliteos Takapiru käsittelee ihmismieltä.

-Kuka meidän päätöksiämme tässä elämässä johtaa? Se on lanka, joka yhdistää kirjan tarinoita. Ihmismieli on loppumaton lähde. Käsittelen novelleissani mm. väärän ja oikean hahmottamista. Mitkä ovat ne tekijät, jotka vaikuttavat päätökseen? Jos on kaksi vaihtoehtoa, joista valita, voi olla pienestä kiinni kumman ihminen valitsee. Nämä valinnat puolestaan voivat johtaa yllättäviinkin tilanteisiin, Lintunen kertoo.

Hän kirjoittaa novelleissaan myös ihmisissä piilevästä vihasta, mutta tarinat eivät ole silti synkkiä.

-Vihaa voi nykyään osoittaa yhteiskunnassa eri tavalla kuin ennen, kun meillä on sosiaalinen media, Lintunen toteaa.

Lintunen aikoo jatkaa novellien kirjoittamista myös tulevaisuudessa.

-Novelli on partaalla olemisen laji. Siinä hypätään keskelle tarinaa johonkin tapahtumaan. Novellissa asiat usein tiivistyvät ja ollaan tavallaan kielekkeellä.

-Novellikokoelman kirjoittaminen on yhtä työlästä kuin romaaninkin, sillä siinä on kymmenen eri maailmaa sirpaleina, mutta niistä pitäisi silti tehdä kokonaisuus, Lintunen toteaa.

Jenni Kallio edusti tilaisuudessa tietokirjailijoita teoksensa Opettamisen vallankumous kanssa. Hän on lohjalainen erityisluokanopettaja, joka haluaa kirjansa avulla kehittää suomalaista koulua entistä paremmaksi.

-Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten koulusta tehdään paikka, joka tuottaa hyvinvointia ja onnistumisen kokemuksia kaikille. Perinteisesti opetus on ollut aika tasapäistävää, mutta pitäisi hyödyntää enemmän erilaisia oppimistapoja.

Kallion mielestä koulumaailmassa pitäisi panostaa enemmän oppilaiden itseluottamuksen nostamiseen ja muistaa kysyä kilteiltä ja näkymättömiltäkin oppilailta, mitä heille kuuluu.

-Psykologinen pääoma on tärkeää. Siihen kuuluvat mm. itseluottamus, sinnikkyys, toiveikkuus ja optimismi. Niitä tullaan tarvitsemaan tulevaisuuden työelämässä, hän painottaa.

Myös opettajan rooli on muuttunut paljon viime vuosikymmenistä.

-Opettajan pitää uskaltaa pois luokan edestä. Hän on nykyään enemmän oppimisprosessin ohjaaja kuin tiedon siirtäjä, Kallio sanoo.

alue_kulttuuri: 

Sivut

 
Tilaa syöte Kulttuuri