Lohjalla tapahtuu

Mainos

Menneen ajan joulumarkkinat 20. kerran

joulumarkkinat_by_MP_0065.jpg

Pyhän Laurin kirkon ympäristössä on nähty markkinameininkiä jo keskiajalla.

 

Viime viikonloppuna järjestetyiltä Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoilta olisi saanut turhaan etsiä muovituotteita tai härpäkkeitä, joissa lukee Made in China. Ainoat muoviesineet markkinoilla olivat ruokakojuista saatavat kertakäyttöhaarukat, -veitset ja -lusikat. Muuten kaikki oli käsin tehtyä: lintulaudat, korut, joulukoristeet, pärekorit ja sadat muut kojujen myyntiartikkelit.

- Varsinkin tällaisina kulutushysterian aikoina, jolloin ostamme kaikkea krääsää, on todella hienoa nähdä, että ihmiset tulevat jälleen sankoin joukoin ostamaan käsityötavaroita, sanoi tapahtumaa juontanut Birgit Aittakumpu.

Yksi asia, joka erottaa Menneen ajan joulumarkkinat muista markkinoista, on ohjelma.

- Laurentius-kuoron esityksessä ei ollut kirkko ihan täynnä, mutta hyvin paljon ihmisiä. Se kuvastaa sitä, että ihmiset haluavat näille markkinoille muutakin kuin ostamista. Ohjelma on tärkeä osa joulumarkkinoita. Alusta lähtien on ollut tärkeää, että seurakunta on vahvasti mukana. Toisaalta museolla on näyttelyjä ja taitopajatoimintaa, joka ei myöskään ole mitenkään kaupallista, sanoo Lohjan kulttuuripäällikkö Eero Ahtela.

 

joulumarkkinat_by_MP_0033.jpg

Aada Heikkinen (vas.), Venla Silvennoinen, Anna Heikintalo, Aino Heikkinen ja Silja Silvennoinen lauloivat markkinaväelle joululauluja.

 

20 000 kävijää

Ahtelan ja muiden järjestäjien arvioiden mukaan kävijöitä oli yhteensä yli 20 000 eli samaa luokkaa kuin edellisinä vuosina.

-  Sitähän ei kukaan pysty tarkkaan laskemaan. Kävijöitä oli viime vuotta pikkusen enemmän. Silloin kun on molempina päivinä ollut sää ihan kohdallaan, on joskus päästy lähelle 30 000:a. Lauantaina sää verotti jonkin verran kävijöitä, Ahtela kertoo.

Markkinoiden joulupukkina jo 20:n vuoden ajan toiminut Jorma Kuosmanen kertoo, että pukin luo museon kahvilarakennukseen oli välillä pitkäkin jono.

- Kävijöitä oli vähintään satoja. Isommatkin lapset tulivat pukin, muorin ja tonttujen luo kuvattaviksi ja kuvat lähtivät saman tien maailmalle nykytekniikan avulla, Kuosmanen kertoo.

Joulumarkkinoilla sunnuntaina käynyt Aino Vaaranmaa mainitsee, että sunnuntaina oli väkeä niin paljon, että kojuihin oli vaikea päästä katselemaan.

- Tämä on tosi hyvä tapahtuma, joka tuo Lohjalle iloa ja eloa. Olen itsekin ollut myymässä, 20 vuotta sitten lähetystyön kojulla. Silloin oli monena vuonna kovia pakkasia, Vaaranmaa kertoo.

 

joulumarkkinat_by_MP_0037.jpg

Aino ja Mauno Vaaranmaa nauttivat joulumarkkinoilla neulamuikuista ja tukivat ostoksillaan käsityöläisiä.

Myrsky jäi tulematta

Etelä-Suomeen ennusteltiin lauantaiaamuksi myrskyä, mutta muuta ei tullut kuin lunta ja räntää. Osa myyjistä jätti lauantaipäivän väliin pelätyn myrskyn vuoksi, mutta sunnuntaina olivat kaikki noin 230 myyjää paikalla.

- Lauantaina kun lumi ja räntäsade tuli juuri ennen markkinoita, niin vähän aikaa kesti ennen kuin saatiin paikat tip top kuntoon. Aika pian saatiin alue hiekoitettua. Ihmeteltiin kovasti, kun ei tuullut yhtään, mutta parempi niin, Ahtela sanoo.

Suurin ero edellisten vuosien markkinoihin oli, että Puu-Anttilassa ei tapahtunut mitään. Koko rakennus on käyttökiellossa sisäilmaongelmien vuoksi. Sen sijaan Laurentius-salissa oli joulumarkkinoiden tapahtumia, ensimmäistä kertaa.

 

joulumarkkinat_by_MP_0020.jpg

Timo Eränkö julisti molempina päivinä markkinarauhan Lohjan murteella.

 

Keskiaikainen markkinapaikka

Pyhän Laurin kirkon ympäristössä on ollut markkinoita jo keskiajalla.

- Tääl kentäl pirettiin markkinoi jo keskiajal: suvel oli ain Laurin markkinat ja talvel Heikin markkinat. Mut sit papit sanos, et ei näin likel kirkkoo ol soveliast pitää markkinaelämää, kun siin pruukai olla joskus joukos vähä synnillistki meininkii. Sit markkinat vietiin jokskin aikaa tonne nykysel Nahkurintoril. Se olikin kauan markkinaplassi ja siel oli aivoinas piiskaväntyki, misä annettiin raipparankaistuksii. Sen jälkeen tori siirryi nykysel paikallas tonne Lohjantähre viäreen. Mut nyt, mei ollaan oltu taas tääl vanhal paikal, liki kirkkoo, näil Menneen ajan markkinoil jo vuarest yhrenkäsntoistsataayhreksänkytviis, kertoi Timo Eränkö Lohjan murteella ennen kuin julisti markkinarauhan:

- Se ku syyllistyy huonoon elämään tai muutoon räyhää ja rikeeraa, voi tulla tuomituks jalkapuurankaistuksee, ku pannaan toimeen markkinapaikal, Eränkö julisti.

Piia Gerbaulet istui ikään kuin malliksi jalkapuussa roolipeliseura Hiidenharjun killan kojussa. Hänen roolihahmoaan syytetään noituudesta ja pahalla silmällä katsomisesta. Gerbaulet on istunut Menneen ajan joulumarkkinoilla jalkapuussa jo kahdeksantoista vuoden ajan.

- Tuomiota on jäljellä vielä 88 vuotta, kaksi päivää vuodessa, Gerbaulet kertoo.

 

joulumarkkinat_by_MP_0041.jpg

Piia Gerbaulet istui kahdettatoista kertaa jalkapuussa roolipeliseura Hiidenharjun killan kojussa. Hänen roolihahmoaan syytetään noituudesta ja pahalla silmällä katsomisesta.

MP

 

Lyhtypuisto Lohjan keskustassa

kuvataidekoulu_by_MP_0033.jpg

Elma Pynnönen kävi äitinsä Vienna Setälän kanssa torstaina ihailemassa lyhtypuistoa Lohjan vanhan hautausmaan ja seurakuntatalon välissä.

 

Pyhän Laurin kirkon ja seurakuntatalon välinen puisto täyttyi viime torstai-iltana erilaisista lyhdyistä. Osa lyhdyistä roikkui puista, osa oli maassa. Lyhdyt olivat Lohjanseudun kuvataidekoulun oppilaiden tekemiä. Kuvataideopettajat Satu Kallio ja Nasu Raittinen olivat huolehtineet ripustuksesta tikkailla kiipeillen.

tapahtuma alkoi lyhtykulkueella, jonka jälkeen peruskurssi 3:n oppilaat esittivät taskulamppujensa valaisemina vauhdikkaan performanssiesityksen nimeltä Ketjureaktio, jonka ohjasi Jarno Tiainen. Kymmenet ihmiset kiertelivät ihastelemassa kuvataidekoululaisten tekemiä lyhtyjä.

Kuvataidekoulua käyvä Aino Kotiaho oli tehnyt lyhtypuistoa varten savisen lyhdyn, valonsyöjäkasvin, ja osallistui performanssiesityksen toteuttamiseen.

- Kivaa oli, Kotiaho kertoi performanssin toteuttamiseen osallistumisesta.

Vienna Setälä oli tapahtumassa kolmen lapsensa kanssa.

- Täällä on tunnelmallista ja mukavaa. Tykkään valoista kaamoksessa ja lapset ovat ihan innoissaan. Vanhempi tyttäreni on ollut tekemässä näitä lyhtyjä kuvataidekoulussa, Setälä kertoi.

 

Lohjalta eri puolille maata

Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa. Kuvataideopettaja Kallio kertoo, että viime vuonna lyhtypuisto liittyi kuvataidekoulun kaupunkitaideprojektiin.

- Halusimme valaista marraskuista pimeää iltaa. Viime vuonna oli niin mukavaa, että päätimme tehdä lyhtypuistosta perinteen, Kallio kertoi.

Lohjanseudun kuvataidekoulu kutsui sekä tänä että viime vuonna kaikki muut Suomen kuvataidekoulut mukaan järjestämään samanlaisia tapahtumia. Viime vuonna haasteen otti vastaan kymmenisen kuvataidekoulua eri puolilta maata. Vielä ei ole tiedossa, kuinka monella paikkakunnalla oli tänä vuonna lyhtypuisto.

kuvataidekoulu_by_MP_0049.jpg

Lohjanseudun kuvataidekoulun 30-vuotisjuhlan kunniaksi on Laurinkadun varrella Sampotalon näyteikkunassa yli 20:n metrin matkalla kuvataidekoululaisten tuotantoa. Tässä kuvassa näkyy alle puolet.

 

30 vuotta kuvataidekoulua

Lyhtypuisto toteutetaan tarkoituksella kansainvälisenä lapsen oikeuksien päivänä. Nyt kansainvälinen lapsenoikeuksien sopimus täytti 25 vuotta. Vuonna 1989 tehtyä sopimusta edelsi Lapsen oikeuksien julistus.

- Hyvin monen päättäjän kannattaisi lukea sopimus läpi, että tietäisi, mitä kaikkea Suomi on siinä sopinut, sanoo kuvataidekoulun rehtori Marketta Urpo-Koskinen ja korostaa lasten oikeutta harrastuksiin.

Lohjanseudun kuvataidekoulu juhlii tänä vuonna 30-vuotista taivaltaan. Sen kunniaksi on Laurinkadun varrella Sampo-talon näyteikkunoissa kuvataidekoulun näyttely, joka ei ole ihan pieni: se täyttää yli 20 metriä näyteikkunaa. Esillä on erilaisia kuvataidekoululaisten teoksia, esimerkiksi ihmeen elävän näköisiä ihmishahmoja Pyhän Laurin kirkon seinä- ja kattomaalauksista.

30-vuotisjuhlan kunniaksi myydään oppilaiden tekemiä Taide on… -kynttilöitä.

MP

kuvataidekoulu_by_MP_0044.jpg

Lisää kuvataidekoululaisten tuotantoa Laurinkadun varrelta.

Vanhoja moottoripyöriä Citymarketissa

rompetori_by_MP_0018_0.jpg

Jukka Kaakisen sivuvaunumoottoripyörä K-750 on valmistettu Neuvosto-Ukrainassa vuonna 1964.

 

Lohjan Citymarketin parkkihallissa järjestettiin isänpäivänä jo perinteiseksi muodostunut rompetoritapahtuma, jossa oli näytteillä museoikäisiä moottoripyöriä ja myynnissä vanhojen moottoripyörien osia, työkaluja, ajovaatteita ja muuta rekvisiittaa sekä kokonaisia moottoripyöriä.

Tapahtuman järjestivät lohjalainen Nostalgiamotoristit ry. ja helsinkiläinen Stadin Pärtsärit ry. Kävijöitä oli järjestäjien arvion mukaan 1500-2000.

- Kävijöitä oli ainakin Tampereelta, Porista, Porvoosta ja Kotkasta asti. Tämä on eräs Suomen suurimmista rompetoreista. Paikka on tällaiselle ihan omiaan: lämmintä ja hyvä valaistus, sanoi Nostalgiamotoristit ry:n sihteeri ja tiedottaja Pasi Virtanen.

Nostalgiamotoristit ry:ssä harrastetaan vain ennen vuotta 1966 valmistettuja moottoripyöriä. Esillä ollut virkkalalaisen Jukka Kaakisen sivuvaunumoottoripyörä K-750 on eräs uusimmista, vuosimallia 1964. Tehdas sijaitsi Kiovassa, nykyisessä Ukrainassa mutta silloisessa Neuvostoliitossa.

- Emäntä tykkää olla sivuvaunussa, kun siitä näkee hyvin. Siellä on hyvä, pehmeä istuin, Kaakinen esitteli kulkuneuvoaan.

Kaakisen mielestä vanhojen moottoripyörien harrastamisessa on parasta pyörien kanssa puuhastelu ja niihin liittyvät tapahtumat.

- Kun tuon kanssa liikkuu kylillä, niin kavereita on. Kaikki ovat käsi pystyssä morjestamassa, Kaakinen kertoi.

 

Koukussa tshekkipyöriin

Raaseporin puolella asuva Börje Löfberg joutui armeijassa ollessaan myymään moottoripyöränsä, mutta hurahti vuonna 2000 nuoruutensa tshekkiläisiin CZ- ja Jawa-moottoripyöriin. Nyt hänellä on niitä yhteensä 16.

Löfbergille tärkeintä harrastuksessa on yhdessäolo toisten vanhojen moottoripyörien harrastajien kanssa. Osien ja kokonaisten moottoripyörien etsiminen on oma jännittävä osansa harrastusta. Löfberg on käynyt etsimässä niitä muun muassa Saksasta ja Tshekistä. Tällä hetkellä etsinnässä on Jawa Bison pelkästään siksi, että se on hänen mielestään rumin Jawan malli.

- Siinä on kulmikas tankki ja nelikulmainen ajovalo, sekä banaanirunko jonka alla moottori roikkuu, Löfberg kuvaili.

 

rompetori_by_MP_0025.jpg

Tshekkiläisiin moottoripyöriin hurahtaneen Börje Löfbergin moottoripyöristä näytteillä oli vuoden 1954 mallinen CZ.

 

Mopo vai moottoripyörä?

Vanhojen moottoripyörien osia löytyy parhaiten juuri rompetoreilta.

- Jokin osa voi olla yhdelle autotallin nurkassa lojuvaa romua, mutta toiselle se on kultaa arvokkaampi. Kun lähdetään kunnostamaan raatoa, joka on ollut 20-30 vuotta kuusen alla, niin osien löytämiseen saattaa kulua useampi vuosi, Virtanen kertoi.

Virtasella on kaksi klassikkomoottoripyörää, BMW ja Vespa. Jälkimmäisen laskeminen moottoripyöräksi oli vähän kiikun kaakun siihen asti, kun virolainen tullimies merkitsi sen lomakkeessa moottoripyöräksi.

- Pakkohan se oli sitten hyväksyä, nauroi Nostalgiamotoristit ry:n puheenjohtaja Lauri Mellin.

Rompetorilla oli myynnissä myös mopojen osia. Ruskolainen Tarmo Niemelä myi osia pääasiassa Tunturi-mopoihin.

- Pappa-Tunturi on halutuin, mutta jonkin verran kunnostetaan myös Sportia ja Super Sportia, Niemelä kertoi.

Vaikka Tunturi lopetti Pappa-Tunturien valmistamisen vuonna 1987 ja muidenkin mopomallien valmistamisen vuonna 1996, valmistetaan osia edelleen sekä Suomessa että Aasiassa. Käytettyjä osia siirtyy Niemelän myyntipöydälle esimerkiksi kesken jääneistä kunnostusprojekteista.

 

rompetori_by_MP_0007.jpg

Tarmo Niemelän myyntipöydällä oli mopojen osia. Tunturi Trialin, Specialin, Pappa-Tunturin ja Super Sportin bensatankit jäivät tällä kertaa myymättä.

 

Harrastukseen liittyy muitakin vanhoja värkkejä. Mellin löysi rompetorilta  perämoottorikokoelmaansa ruotsalaisvalmisteisen Alden.

- Alde on erään asiantuntijan mukaan maailman huonoin perämoottori. Niitä ei ole enää juuri muualla kuin meren pohjassa. Vanhoja perämoottoreita on kiva keräillä, kun ne ovat mukavan näköisiä, Mellin kertoi.

MP

Viimeinen disko Tanhuhovissa

viimeinen disko_by_MP_0003.jpg

DJ Masa eli Masa Heinonen viimeistä kertaa soittamassa levyjä Tanhuhovin diskossa.

Tanhuhovin disko puretaan ja sen tilalle muuttaa Karisma-kirppis. Viimeinen diskoilta viime perjantaina kokosi niin paljon vanhoja ja myös uusia kävijöitä, että liput myytiin loppuun. Levyjä soittamassa oli joukko vanhoja tiskijukkakonkareita: DJ Mekusta DJ Masaan.

Tanhuhovi aloitti toimintansa vuonna 1966 alun perin urheiluhalleiksi suunnitelluissa tiloissa. Diskoa kokeiltiin vuonna 1977 Tanhuhovin kahvilassa. Hyvien kokemusten innoittamana yhteen halliin rakennettiin vuonna 1979 disko DJ Mekun eli Reijo Mecklinin johdolla. Myöhemmin avattiin nuorten musiikille toinen sali Stage, jossa esiintyi sekä kotimaisia että ulkomaisia kärkiyhtyeitä ja huippuartisteja, kuten Hurriganes, Raptori, Apulanta, The Rasmus, 69Eyes, Anssi Kela ja Crazy Cavan.

Tanhuhoviin tultiin 80-luvulla bussikuljetuksilla Karjaalta, Tammisaaresta, Hyvinkäältä, Helsingistä ja Hämeenlinnasta asti.

- Kovimmat mestat 70-80-luvulla Etelä-Suomessa olivat Lohjan Tanhuhovin disko ja Helsingissä Lintsin Luola. Lisäksi Heinolassa oli Funky Maruschka. Ei ollut muita, kertoo Tanhuhovissa 1980-luvulla vaikuttanut DJ Juhis Koskenranta.

 

viimeinen disko_by_MP_0022.jpg

Kuumimmat hitit soivat Lohjalla

Tanhuhovin menestyksen salaisuudet olivat hyvät tiskijukat ja levyt, joita hankittiin ulkomailta, jos Suomesta ei saanut. Silloin oli sanonta “DJ Meku, kuumat hitit ja asbestihanskat”.

 - Hitit olivat niin kuumia, ettei voinut paljain käsin koskea, Mecklin selventää.

DJ Meku tunnettiin uusimman musiikin soittamisen lisäksi valkoisesta haalaripuvusta ja puukengistä. Disko oli silloin Mekuland.

Tanhuhoviin tultiin usein koko perheen voimalla: vanhemmat menivät “humppapuolelle” ja nuoret diskoon.

 - Vanhempien oli helppo päästää Tanhuhovin diskoon, jossa oli ankara kuri. Monikin vanhempi sanoi, että Tanhuhoviin päästän meidän tytön tai pojan, kun tiedän, että siellä ne on turvassa, kertoo Mecklin.

Tanhuhovissa ei siihen aikaan myyty alkoholia. Sitä saatettiin nauttia metsän puolella, mutta Koskenrannan mukaan nuorisosta 90 % oli diskossa vesiselvää eikä järjestyshäiriöitä juuri ollut.

- Minulle tärkeintä oli tavata ihmisiä. Myös kauempaa tulleiden kanssa syntyi ihmissuhteita. Kävin Tanhuhovin diskossa muutaman vuoden senkin jälkeen, kun olin täyttänyt 18. En viihtynyt ravintoloissa enkä ole koskaan ollut kiinnostunut humaltumisesta, kertoo 80-luvulla Tanhuhovin diskossa viihtynyt Seija Sainio.

Moni parisuhde on saanut alkunsa Tanhuhovin diskossa.

 

Tanssit jatkuvat

Tanhuhovin diskossa nähtiin myös nuorten tekemää ohjelmaa.

- Esimerkiksi joukko cheerleadertyttöjä tuli kysymään, että saadaanko pitää esitys ja onks sulla tämmöinen biisi. Kun Suomeen tuli 80-luvulla breakdance, nuoret järjestivät itse kilpailuja. Suomen ykkösporukoita tuli Lahdesta ja Helsingistä, Koskenranta kertoo.

Bändeissä soittavat nuoret veivät tiskijukille myös demokasetteja, joita soitettiin, jos ne sopivat ohjelmistoon.

Vaikka diskon aika on nyt Tanhuhovissa päättynyt, siellä pääsee tanssimaan viikonloppuisin iskelmätähtien johdolla ja keskiviikkoisin päivätansseissa. Myös tanssikurssit jatkuvat. Tansseihin tulee loppuvuodesta vain parin viikon tauko remontin vuoksi.

MP

NM8B5035.jpg

DJ-joukkoa koolla diskon lopettajaisissa. Kuva: Ismo Jokinen (myös kuvassa vas.)

Liessaaren silta postimerkissä

postimerkkijuttu_by_MP_0067.jpg

Uudessa Lohja-aiheisessa postimerkissä on Liessaaren silta yöllä.

 

Valokuvaaja Kari Saaristo yllättyi viime keskiviikkoiltana saadessaan tietää, että hänen kuvaamansa valokuva on postimerkissä. Hän syöksyi heti seuraavana aamuna postiin, jossa oli jo paljon ihmisiä jonottamassa uusia Lohja-merkkejä.

Kuvassa on Liessaaren silta kuutamossa ja yövalaistuksessa.

Nyt julkaistu merkki on kolmas Lohja-aiheinen merkki. Se julkaistiin Postimerkin päivänä 9. lokakuuta, jolloin Suomessa ilmestyi kaikkiaan 60 paikallista postimerkkiä.

- Nämä merkit ovat olleet todella suosittuja. Niitä on myyty jo melkein 2000 kappaletta. Olen jo kaksi kertaa joutunut tilaamaan lisää, kertoo Lohjan postikonttorin myyntiesimies Kirsti Parviainen.

Lohja-merkkejä myydään Lohjan keskustan postikonttorin lisäksi ainakin Postin verkkokaupassa, kaupungin matkailuinfossa Roution ABC:llä sekä Ojamon ja Virkkalan asiamiesposteissa.

 

Yksi Lohjan symboleista

Postimerkin kuva ei ole aivan uusi: Saaristo valokuvasi sen syksyllä 2000. Saaristo oli liikkeellä harrastusmielessä.

- Olen koko ikäni pyörinyt Lohjanjärvellä ja sen saarissa. Sunnuntaisin on kiva rampata Liessaaren päähän asti ja takaisin. Liessaaren silta on portti saaren luontoon. Se on ollut Lohjalla maamerkkinä iät ja ajat. Se on eräänlainen symboli, joka loistaa valkoisena toiselle puolelle järveä, vähän niin kuin Sacre Coeur näkyy kaikkialle Pariisissa, Saaristo kertoo.

Kuvaamishetkellä silta oli melko huonossa kunnossa ja valaistuksenakin oli vain yksi halogeenilamppu. Siksi se näyttää postimerkin kuvassa hiukan erilaiselta kuin nykyään.

Saariston mielestä Liessaaren sillassa on samanlaista tunnelmaa kuin elokuvassa Hiljaiset sillat. Siinä Clint Eastwoodin esittämä valokuvaaja kiertelee kuvaamassa vanhoja puusiltoja ja kokee romanttisia hetkiä Meryl Streepin esittämän kotiäidin kanssa.

postimerkkijuttu_by_MP_0032.jpg

Liessaari on eräs valokuvaaja Kari Saariston suosikkipaikoista Lohjalla. Hänen mielestään Liessaaren silta on eräs Lohjan symboleista.

 

Arkistojen kätköistä postimerkkiin

Vuonna 2004 kaupungin silloinen matkailupäällikkö Hilkka Ranta tilasi Saaristolta ison määrän kuvia tekeillä olleita nettisivuja varten. Saaristo kuvasi kaikki rakennukset ja paikat, jotka olivat Rannan listassa, ja laittoi mukaan sellaisiakin kuvia, joita ei ollut tilattu. Mukaan pääsi fiilispohjalta otettu yökuva Liessaaren sillasta.

Postimerkkiin kuva päätyi matkailutoimiston kuvapankin kautta.

- Kyselin kuvia Minna Ermalalta. Tämä kuva oli meidän molempien mielestä paras, vähän erilainen kuin useimmat paikallisten postimerkkien kuvat, mutta kuitenkin siinä on lohjalaisille tuttu paikka, Parviainen kertoo.

Viime vuonna Lohja-postimerkissä oli Paikkarin torppa ja edellisenä Lohjan pääkirjasto.

 

Filmikameralla parempia kuvia

Postimerkkiarkin reunakuvassa on Hasselblad-merkkinen filmikamera, jollaista Saaristo käyttää edelleen. Työssään hän kuvaa digitaalisilla järjestelmäkameroilla, mutta vapaa-aikana pääasiassa filmikameroilla.

- Kun haluan nauttia vapaa-ajasta, haluan kuvata niin yksinkertaisella mekaanisella laitteella kuin vain löytyy. Silloin voin itse määrätä kaiken, eikä mikään insinööri ole määritellyt etukäteen tehtaalla, miten se kamera kuvaa. Siinä on lisäksi oma tunnelmansa, varsinkin silloin kun odottaa että suljin sanoo räpsräps. Filmikuvan syntyminen on aina jotenkin taianomaista, sanoo Saaristo, joka myös kehittää mustavalkofilmit itse.

Saaristo aloitti valokuvaamisen jo kauan ennen digikameroiden keksimistä ja ihmettelee nykyistä kuvatulvaa, jossa määrä on korvannut laadun.

- Filmille kuvataan aina rauhassa ja keskittyen. Lopputulos mietitään jo etukäteen. Se on ihan erilaista kuin että otetaan digikameralla 500 kuvaa ja katsotaan jälkikäteen, löytyisikö joukosta yksi kunnollinen, Saaristo kertoo.

Osan Saima Harmaja -näyttelyn kuvista Saaristo kuvasi Agfa-merkkisellä kameralla, joka on valmistettu vuonna 1948. Saariston mielestä liian tekninen kamera etäännyttää helposti kuvaajan kohteestaan.

- Digijärjestelmäkameroillakin kuvaan aina manuaaliasetuksilla, Saaristo kertoo.

Uutiset valokuvafilmin kuolemasta ovat olleet pahasti ennenaikaisia. Vaikka pari suurta valmistajaa on kaatunut, uusia filmityyppejä ja jopa uusia filmien valmistajia on tullut markkinoille. Filmi on erityisesti valokuvataiteilijoiden suosiossa, mutta sillä on eräs erinomainen hyöty tavallisillekin kamerankäyttäjille: kuvat eivät noin vain tuhoudu.

- Filmi säilyy muuttumattomana, kun taas kuvatiedostot voivat tuhoutua tietokoneen kovalevyn hajotessa. CD-levyillä kuvat eivät välttämättä säily kymmentäkään vuotta. Digikuvat kannattaa ainakin printata ja lisäksi kopioida toiselle kovalevylle, jota säilytetään jossain muualla kuin kotona, Saaristo neuvoo.

Filmille kuvattujen valokuvien säilymisestä on vaikea sanoa vielä mitään tarkkaa, koska 150 vuotta vanhat negatiivit ovat vieläkin käyttökelpoisia. 1960- ja 70-lukujen värikuvat voivat olla sinertäviä, mutta kaikki on silti tunnistettavissa.

- 1900-luvun alun negatiiveista saa parempia kuvia kuin tämän päivän kännykkäkameroilla, Saaristo kertoo.

MP

Lounasravintolakierroksen sato

Lohjalla on lounasaikaan hyvät valikoimat

Ravintolakierroksemme tulokset ovat kotisivuillamme ”Tapahtuu Lohjalla”

Ykkös-Lohjassa suoritettiin alkuvuoden aikana 16 lohjalaisessa ravintolassa lounastestit. Testit suoritettiin yhden henkilön toimesta, jolla ei ole kokin ammattia mutta, joka on normaali lounasruokailija ja suhteellisen kaikkiruokainen.

Jokaisessa ravintolassa kiinnitettiin päähuomio seuraaviin asioihin: asiakaspalvelu, siisteys, ruoka ja hinnoittelu ja pääsääntöisesti lohjalaiset lounaspaikat selvisivät testissä hyvin. Testikierroksella kävi myös selväksi, että suurin ongelma ruoansuhteen on ruoan lämpö, joka onkin ymmärrettävissä. Monet ravintolat toimivat lounasaikaan buffet-periaatteella ja vaikka ruokia pidetään lämpöisenä eri tavoilla, voi lounasruokailija saada jäähtynyttä ruokaa, joka vie lounasruoastakin maun ja laskee saatua arvostelua.

Läpikäydyissä ravintoloissa ei ollut yhtäkään, jota testikävijä välttäisi lounaspaikkana. Yhtäkään täyden kympin paikkaa ei ollut, mutta kiitettävälle tasolle testissä pääsi useampi ravintola. Tämän lisäksi testikierroksen aikana ja jälkeen useampi ravintoloista on parantanut sekä asiakaspalveluaan että ruokien lämpötilan seurantaa sekä ylläpitoa, kiitokset tästä.

Laaja ja laadukas tarjonta

Lohjalla saa hyvän lounaan kympillä niin Etelä-kuin Pohjois-Lohjalla ja keskustassa. Lounasaikaan meillä on valinnan varaa pöytiin tarjoilluista lounaista buffet-lounaisiin ja onneksi nykyään suurin osa lounasravintoloista tarjoaa mahdollisuuden nähdä lounaslistat netissä: joko omilla kotisivuillaan tai Facebook-sivuillaan.  Testissä emme testanneet pikaruokapaikkoja, hampurilais tai pelkkiä kebab/pizzerioita. Testin ulkopuolelle jäi myös iltaravintoloita, koska testasimme lounaan, emme ruokalistaa. Lisäksi jokainen arvostelu on subjektiivinen näkemys sen kyseisen päivän lounaan onnistumisesta. Testimme tuloksena uskallamme ehdottaa jokaiselle lounasruokailijalle testaamaan eri ravintoloita eri päivinä ja mikäli aikaa riittää, katsoa netistä mitä on tarjolla missäkin ravintolassa ja mennä omien makumieltymystensä perässä sopivaan ravintolaan.

Tulevaisuus ja ravintolat Lohjalla

Kuten testilistamme näyttää, 16:sta ravintolasta ehti kaksi lopettaa toimintansa ja parissa muussakin ehti tapahtua muutoksia. Ravintoloissa tapahtuu muutoksia nopealla syklillä, tulee uusia ruokalistoja, uusia kokkeja ja uusia ravintoloita vanhojen tilalle. Lounastestillä halusimme varmistua Lohjan perustasosta, ja voimme sanoa sen olevan hyvä.

Arvostellut ravintolat löytyvät www.ykkoslohja.fi sivustolta ”Tapahtuu Lohjalla” osiosta ja listalle ehtivät seuraavat ravintolat: Wanha Waunu, Presso, Amar's Grillhouse, Amarillo, Nahkurintalli, Virkkalan Klubitalo, Feng Huang Lou, Mäntynummen Ruokasali, Ismet Perttilä, Veli Kebab, Eväs-Torppa, Kun Ming, Amar, Saskatoon, Oliver's sekä Yrittäjätalon lounas.

Ravintola Wanha Waunu: http://www.ykkoslohja.fi/?q=node/12100            8+
PizzaPuffa, Presso Lohja: http://www.ykkoslohja.fi/?q=node/9282             8-
Ravintola Amar's GrillHouse, http://www.ykkoslohja.fi/?q=node/8280         9
Ravintola Amarillo, http://www.ykkoslohja.fi/?q=node/7793                       8
Ravintola Nahkurintalli: http://www.ykkoslohja.fi/?q=node/5395          8 1/2
Ravintola Virkkalan Klubitalo: http://www.ykkoslohja.fi/?q=node/4863 (lopettanutt)   8-
Kiinalainen ravintola Feng Huang Lou: http://www.ykkoslohja.fi/?q=node/4250    8 1/2
Mäntynummen Ruokasali: http://www.ykkoslohja.fi/?q=node%2F3236    8
Ismet Perttilä: http://www.ykkoslohja.fi/?q=node%2F2902      9+
Veli Kebab: http://www.ykkoslohja.fi/?q=node%2F2832       7 1/2
Eväs-torppa: http://www.ykkoslohja.fi/?q=node%2F2166    9-
Kun Ming: http://www.ykkoslohja.fi/?q=node%2F1787      8
Amar: http://www.ykkoslohja.fi/?q=node%2F1441         8
Saskatoon: http://www.ykkoslohja.fi/?q=node%2F869     8+
Oliver's : http://www.ykkoslohja.fi/?q=node%2F262      8+
Yrittäjätalo: http://www.ykkoslohja.fi/?q=node%2F261 (lopettanut)  8 1/2

HUOM! Monessa ravintolassa on tapahtunut muutoksia sekä henkilökunnan että ruokien suhteen. Joten arvostelut ovat suuntaa antavaa. Lisäksi mm. PizzaPuffan paistokset ovat muuten olleet onnistuneita ja Veli Kebabin musiikki tullut oikealle tasolle sekä Oliver'sin asiakaspalvelu parantunut.

alue_lohja: 

Itsepuolustustaitoja naisille

itsepuolustus_by_MP0005.jpg

Moni nainen pelkää liikkua pimeän aikaan kaupungilla tai jopa omalla asuinalueellaan. Pelko ei ole aiheeton, sillä ikäviä asioita tapahtuu. Uhkaavissa tilanteissa itsepuolustustaidoista on enemmän apua kuin pippurisumutteesta, eikä niiden hankkiminen vaadi lupia. Lisäksi itsepuolustustaidot kulkevat aina mukana.

Lohjan kamppailukeskus järjestää naisten Fight Back -itsepuolustuspäivän lauantaina 18. lokakuuta kello 10-14 seuran salilla Perttilässä (Sauvonrinne 2). Kouluttajina on seuran krav maga -itsepuolustuslajin ohjaajia.

Päivän aikana opetellaan yksinkertaisia mutta tehokkaita itsepuolustuskeinoja, joilla hentokin nainen pystyy esimerkiksi irrottautumaan 120-kiloisen korston otteesta tai torjumaan lyönnit ja puukoniskut. Kaikkia itsepuolustusmenetelmiä yhdistää se, että niiden avulla hankitaan itselle ja mukana oleville mahdollisuus päästä juoksemaan karkuun.

Itsepuolustuspäivässä opetellaan myös tunnistamaan uhkatilanteita etukäteen ja välttämään niihin joutumista.

Päivä sisältää harjoituksia, esimerkkejä ja teoriaakin, mutta ilman ryppyotsaisuutta. Aiempaa kokemusta itsepuolustuksesta tai kamppailulajeista ei vaadita, eikä kovaa kuntoa.

Alaikäraja on 16 vuotta, yläikärajaa ei ole.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: lohjankamppailukeskus@gmail.com, 050-3398284 /Juha Könönen.

MP

1500 kilometriä juoksemista maanjäristyksen uhrien hyväksi

Loppukiri_by_MP_0030.jpg

Lohjan lukion rehtori juoksi 43 km Haiti-keräyksen hyväksi viime lauantaina Loppukiri-tapahtumassa Harjun kentällä.

 

Lohjan yhteislyseon lukion rehtori Panu Ruoste ja joukko opiskelijoita juoksi lauantaina Harjun urheilukentällä järjestetyssä Loppukiri-tapahtumassa, jolla kerättiin rahaa koulun rakentamiseksi Haitiin. Tapahtumassa täyttyi ja ylittyi kolme vuotta sitten aloitetun rahankeräysprojektin keräystavoite, 100 000 euroa.

Ruoste juoksi neljässä tunnissa 43 kilometriä eli vähän yli maratonin. Samaan aikaan joukko koulun oppilaita juoksi radalla ja maastossa yhteensä 206 kilometriä.

Lukion opiskelijat aloittivat juoksemisen jo kaksi viikkoa sitten ja ehtivät juosta ennen Loppukiri-tapahtumaa yhteensä 1222 kilometriä. Opiskelijoiden haastamat vanhemmat, kummit, isovanhemmat ja muut lahjoittivat keräykseen rahaa kilometritaksan 50 snt/km mukaisesti. Esimerkiksi lukiolainen Noora Kantola juoksi lauantaina kaksi kilometriä, mutta ennen sitä 19.

- Tämä oli hyvä projekti, jonka tuotto meni hyvään tarkoitukseen, Kantola sanoo.

 

Loppukiri_by_MP_0073.jpg

Lukiolainen Marianne Aaltonen (vas.) oli mukana lipaskeräyksessä ja järjestämässä Haiti-tanssiaisia. Noora Kantola juoksi Loppukiri-tapahtumassa kaksi kilometriä ja edellisellä viikolla 19 km Haiti-keräyksen hyväksi.

Keräystavoite ylittyi tonnilla

Rehtori Ruoste ei ollut ensimmäistä kertaa maratonia juoksemassa.

- Maratonin juokseminen on aina yhtä kova urakka. Kolmenkymmenen kilometrin jälkeinen matka on aina sellaista henkien taistelua, Ruoste kertoo.

Ruosteella oli kentän laidalla satoja kannustajia, joista osa juoksi kierroksen tai pari rehtorin rinnalla, osa hurrasi katsomossa. Kun keräystavoite eli 100 000 euroa täyttyi, koko riemuitseva joukko juoksi kierroksen rehtorin kanssa.

- Loppukiri-tapahtuma oli hieno päätös tälle projektille, hieno päivä kaiken kaikkiaan, Ruoste toteaa.

Lukion opiskelijoista pisimmän matkan, 25 kilometriä eli 60 kierrosta kentällä juoksi suunnistusta harrastava Aatu Korja.

Kentällä oli myös monenlaisia muuta aktiviteettia: mölkkyä, petankia, saappaanheittoa ja UKK-kävelytesti, jolla halukkaat pääsivät mittauttamaan omaa kuntoaan.

Keräystavoite ylitettiin lauantaina 892:lla eurolla. Lauantaipäivän tuotto keräykselle oli huikeat 3377 euroa.

Keräys jatkuu vielä kahdella konsertilla: Lohjan kaupunginorkesterin sinfoniakonsertilla 9. lokakuuta Laurentius-salissa sekä Lohjan lukiossa vaihto-oppilaana olleen italialaissyntyisen Marco Bonaccin urkukonsertilla Pyhän Laurin kirkossa 7. marraskuuta.

 

Loppukiri_by_MP_0056.jpg
Kun keräystavoite täyttyi, kaikki juoksivat kierroksen rehtori Panu Ruosteen kanssa.

Uusi koulu rakennettiin raunioista

Keräyksen kohde, Myrdu-nimisessä kylässä sijaitseva koulu on jo pystyssä ja täynnä innokkaita koululaisia. Kesken ovat enää viimeistelytyöt.

- Apumme on jo mennyt perille, toteaa keräysprojektin puuhamies Simo Jouhi.

Vuoden 2010 maanjäristyksessä suurin osa Haitin rakennuksista ja muusta infrastruktuurista vaurioitui, ja 300 000 ihmistä menetti kotinsa. Maanjäristyksessä kuoli 220 000 ihmistä.

Tuhoutuneiden rakennusten joukossa oli paljon kouluja, minkä seurauksena jopa 80 000 koululaista joutui jatkamaan koulunkäyntiä tilapäisissä telttakouluissa. Kirkon Ulkomaanavulla on tavoitteena rakentaa Haitiin kaikkiaan 130 koulua, joista Myrdun koulu on yksi.

Lohjan lukion keräämillä rahoilla Haitiin rakennettu koulu on ekokoulu.

- Sen energianlähteinä käytetään aurinkoenergiaa ja biojätettä. Rakennusmateriaaleina käytettiin raunioituneita rakennuksia ja muita paikallisia materiaaleja. Ekokoulut toimivat myös paikallisten asukkaiden turvapaikkoina mahdollisten hurrikaanien ja maanjäristysten aikana, Jouhi kertoo.

Ekokoulujen perustukset ja kantavat seinät kootaan metallikoreista ja -kehikoista, jotka täytetään raunioituneiden rakennusten kiviaineksen ja laastin sekoituksella. Lopuksi seinät rapataan. Menetelmän on kehittänyt lohjalainen arkkitehti Matti Kuittinen. Edullisen materiaalin lisäksi menetelmän etuna on yksinkertainen rakenne, jonka ansiosta rakentamisessa voidaan käyttää paikallista kouluttamatonta työvoimaa.

Koulun viereen tulee vielä erillinen opettajainhuone, jonka rakentamiseen voitaneen käyttää keräystavoitteen ylittäviä rahoja.

 

Loppukiri_by_MP_0007.jpg

Lohjan lukion Haiti-keräyksen puuhamies Simo Jouhi, taustalla juoksemassa rehtori Panu Ruoste.

Kolmas lohjalaisten keräyksillä tehty koulu

Ajatus koulun rakentamisesta Haitiin syntyi, kun Lohjan yhteislyseon lukion satavuotisjuhla alkoi lähestyä. Koulun opetuksen painopisteet kestävä kehitys ja kansainvälisyys haluttiin huomioida satavuotisjuhlassakin.

- Tavanomaisten pönötysjuhlien lisäksi halusimme saada aikaan jotain, josta jäisi pysyvä jälki. Suomessa on jo ennestään kaikennäköisiä muistomerkkejä ja ajattelimme, että olisi hyvä saada “muistomerkki” jonnekin sellaiseen paikkaan, jossa siitä olisi todellista hyötyä. Kuulimme, että Kirkon Ulkomaanapu alkaa rakentaa Haitiin ekokouluja, ja tuo ajatus sopi täysin meidän koulumme periaatteisiin, Jouhi kertoo.

Alun perin varauduttiin keräämään 10 - 20 000 euroa, mutta yhden koulun rakennuskustannukset olivatkin 100 000 euroa. Sekin oli halpaa Suomen rakennuskustannuksiin verrattuna.

- Rehtorimme, joka on huimapäinen toimija, ajatteli että lähdetään vain tavoittelemaan tuota sataatuhatta euroa. Sehän olisi vain tuhat euroa koulumme jokaista toimintavuotta kohti, Jouhi kertoo.

Koulun opiskelijat ja henkilökunta ovat kolmen vuoden aikana järjestäneet erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia, joiden pääsylipputulot on käytetty keräyksen hyväksi. Taksvärkkipäivien tuotot on ohjattu Haiti-projektille. Monet yritykset ja lukemattomat yksityishenkilöt ovat tukeneet projektia rahallisesti.

- Tämä projekti on muodostunut kaikkien lohjalaisten projektiksi. Kyse ei ole vain Lohjan yhteislyseon väen rakentamasta koulusta, vaan se on lohjalaisten rakentama, Jouhi korostaa.

- Tästä näkee, että isolla joukolla pystytään tekemään mitä hyvänsä. Jokaisen panos on ratkaiseva, Ruoste kertoo.

Jouhi muistuttaa, että lohjalaiset ovat yhteisin voimin rakentaneet sekä nykyisen lukiorakennuksen että sen edeltäjän, Puu-Anttilan. Sata vuotta sitten oppikouluja sai perustaa vain kaupunkeihin, mutta Lohjalla ei siitä välitetty, vaan perustettiin keräys- ja lahjoitusvaroilla oma yksityinen oppikoulu.

Projekti on vaikuttanut myös lukion yhteishenkeen.

- Kaikki ovat olleet mukana vapaaehtoisesti. Tämä on ollut koko koulun väelle rikastuttava kokemus, Ruoste sanoo.

- Nykyaikana lukio on varsin hajanainen ja pirstaleinen kokonaisuus. Projekti on yhdistänyt meitä, koko henkilökuntaa ja tietenkin opiskelijoita. Olemme ponnistelleet yhteisen asian eteen ja puhaltaneet yhteen hiileen, Jouhi sanoo.

 

Parhaat valokuvat Lohjan saaristosta

Erja Merikanto_Kaislikon lumous_Luonto.jpg

Erja Merikannon valokuva Kaislikon lumous, luontosarjan voittajakuva.

 

Mia_Kääriäinen_Matkalla_Ihmiset_ja_tapahtumat_.jpg

Mia Kääriäisen valokuva Matkalla, ihmiset ja tapahtumat -sarjan voittajakuva.

 

Lohjansaaren kekrijuhlassa viime lauantaina julkistettiin Saaristo elossa -valokuvauskilpailun voittajat.

Luontokuvasarjan voittajaksi tuomaristo valitsi Erja Merikannon kuvan Kaislikon lumous. Mia Kääriäinen otti toisen ja kolmannen sijan kuvillaan Kesälaitumella on hyvä olla ja Illan kajo.

 Sarjan Ihmiset ja tapahtumat parhaasta kuvasta palkittiin Mia Kääriäinen kuvallaan Matkalla. Toiseksi ja kolmanneksi sijoittui Merja Ikkelä kuvillaan Sun ja mun ja Tattisen perhe.

Nuorten sarjan voitti Tino Marttunen kuvallaan Iso saalis.

Kesäkuussa alkaneen kilpailun tuomareina toimivat karjalohjalainen valokuvaaja Antti Kähönen, Lohjan Filmaxilla työskentelevä valokuvaaja Kari Saaristo sekä Lohjan saaristo -seuran hallituksen jäsen Eeva Saksa.

Kilpailun tarkoituksena oli innostaa valokuvaamaan Lohjan saariston luontoa, tapahtumia, ihmisiä sekä historiaa sekä dokumentoida Saaristo elossa -hankkeen toimintaa, alueen luontokohteita ja Lohjan Saaristo -seuran toimintaa  ja talkootyötä.

MP

 

MerjaIkkelä_Sun_ja_mun_Ihmiset_ja_tapahtumat.jpg

Merja Ikkelän valokuva Sun ja mun, Ihmiset ja tapahtumat -sarjan toinen sija.

 

Mia Kääriäinen_Illan kajo_Luonto.jpg

Mia Kääriäisen valokuva Illan kajo, luontosarjan kolmas sija.

 

 

Olkipukki poltettiin Lohjansaaren kekrissä

Kekri_by_MP_0017.jpg

Lohjansaarelainen Mia Kääriäinen tekemässä jättiläiskurpitsasta lyhtyä malliksi muille kaivertajille. Vieressä Leila Alhola kaivertaa tavallista kurpitsaa lyhdyksi.

Lohjansaaren seurantalon pihapiirissä vietettiin viime lauantaina kekriä ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Kekri eli joissain murteissa köyri tai keyri oli suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa sadonkorjuun juhla, jota vietettiin, kun syystyöt oli saatu valmiiksi. Juhlan ajankohta oli yleensä mikkelinpäivän ja pyhäinpäivän välillä, mutta sitä saatettiin viettää jo loppukesästäkin, jopa saman kylän taloissa eri aikaan.

Kekrinä alkoi talojen palvelusväen jokavuotinen lomaviikko, jonka aikana piiat ja rengit saivat lähteä käymään kotiseuduillaan. Kekrinä vietettiin myös läksiäisiä niille piioille ja rengeille, jotka vaihtoivat taloa. Kylissä saattoi kekrinä liikkua seurueita, joissa oli kekripukeiksi naamioituneita hahmoja. Kekriin liittyi erilaisia taikoja, loitsuja ja uskomuksia.

Lohjansaaren kekrijuhlassa oli yli kaksimetrinen heinistä ja järviruo’oista tehty kekripukki, joka juhlan päätteeksi poltettiin Paavolan sillan vieressä. Pukkia kuljetti traktorinsa piikeissä Jarmo Stigell, ja perässä kulki noin 70:n katsojan kulkue.

Stigell laski pukin tynnyreistä kootuille ponttoneille, jonka jälkeen Virkkalan VPK huolehti kekripukin sytytyksestä ja samalla paloturvallisuudesta.

Kekri_by_MP_0038.jpg

Saaristo elossa -hankkeen toinen hankekoordinaattori Seija Ravanti ja Lohjansaaren kekripukki.

 

Sadonkorjuutuotteita ja herkkuja

Juhlassa oli päivän mittaan monenlaista ohjelmaa, kuten kurpitsakisaa, köydenvetoa ja musiikkia. Lohjansaarelainen Mia Kääriäinen opetti äitinsä Leila Alholan kanssa kurpitsojen kaivertamista. Alhola teki kaivertajille malliksi pienen kurpitsalyhdyn ja Kääriäinen omalla pihallaan kasvaneesta jättiläiskurpitsasta huomattavasti suuremman.

Tapahtuman järjestelyissä oli ajateltu erityisesti lapsia, joita varten oli mm. keppihevosten esterata, puujalkakävelyä, pussijuoksurata ja jousiammuntapaikka.

 

Kekri_by_MP_0011_1.jpg

Pohjasta Lohjansaaren Kekrijuhlaan hurauttaneet Iida Silinamäki (vas.) ja Anna Luhtasalo pääsivät kokeilemaan perinneleikkiä, pukkitappelua tyynyillä.

 

Säilykekisan voittajaksi tuomaristo valitsi Oili Raittiin kurkkusalaatin ja leivonnaiskisassa Siv Koiviston erikoisen omenapiirakan.

- Ne muut olivat ehkä hieman tavanomaisia, totesi 12-vuotias tuomariston jäsen Eemeli Kuitunen.

Myynnissä oli monenlaisia sadonkorjuutuotteita ja -herkkuja elävästä ravinnosta ja raaoista porkkanoista lettuihin ja peurahodareihin.

Huutokaupan tavarat kävivät hyvin kaupaksi, mutta työsuoritukset eivät.

- Ihmiset tarjosivat pestuumarkkinoilla omaa osaamistaan. Ainoa, mikä meni kaupaksi, oli kaksi tuntia sosiaalisen median osaamista, kertoo yksi tapahtuman järjestäjistä, Saaristo elossa -hankkeen osa-aikainen hankekoordinaattori Seija Ravanti.

MP

DSC_4908.jpg

Jarmo Stigell kuljetti traktorillaan yli kaksimetrisen olkipukin Lohjansaaren seurantalolta Paavolan sillan luo. Kulkueessa oli noin 70 henkilöä. Kuva: Kari Saaristo.

 

_DSC2921.jpg

Olkipukki paloi komeasti ponttonien päällä. Kuva: Kari Saaristo.

Sivut

 
Tilaa syöte Lohjalla tapahtuu