Matkailu

LOHJALLA ON AVATTU UUSI KOHDE MATKAILURYHMILLE

Arboretum Magnolia, Karkalissa valloittaa yli tuhannella puuvartisella kasvillaan

 

Elokuun alusta 2015 Lohjalla on mahdollisuus tutustua ainutlaatuiseen Arboretum Magnolian puistoon Lohjan Karkalissa. Uutuuskohde avautuu nyt ryhmäkäynneille ennakkovarauksesta ja lisäksi on tarjolla kaupungin matkailun toimesta kesän viimeinen opastettu kulttuurikävelykierros torstaina 27.8.

Arboretum Magnolia on lohjalainen puulajipuisto, jossa on puita, pensaita ja perennoja eri puolilta maailmaa. Yhteensä puuvartisia kasveja on alueella yli tuhat. Arboretum Magnolian puut ovat kotoisin pääasiassa Kiinasta, Koreasta ja Japanista. Noin kolmasosa puista on Pohjois-Amerikasta ja noin kymmenesosa Euroopasta ja muualta maailmasta. Arboretum Magnoliaa hoidetaan puistona, jossa on puiden ja pensaiden lisäksi runsaasti monivuotisia kukkia sekä sipulikasveja. Magnoliassa on suuri määrä mm. japanilaisia ja kiinalaisia puita, joita ei kasva muualla Suomessa.

 

Arboretum Magnolian perustajat ovat Suvi Pohjola-Stenroos ja Esa Stenroos. Omistajat ovat rakentaneet puistoa jo 12 vuoden ajan ja nyt myös yleisöllä on mahdollisuus päästä nauttimaan tästä ainutlaatuisesta puistoalueesta. Puisto oli yleisölle avoinna ensimmäistä kertaa kesän 2015 Avoimet puutarhat -tapahtuma päivänä ja silloin Magnoliassa vieraili n. 350 kävijää päivän aikana. Valtakunnallisen tapahtuman järjestivät Puutarhaliitto ja Kotipuutarha –lehti.

Puisto on kolmen hehtaarin kokoinen alue aivan Lohjanjärven rannalla. Lohjan Matkailu näkee tämän kohteen hyvänä vetonaulana arboretum- ja puutarhaharrastajille sekä ryhmille, jotka haluavat nauttia kauniista puulajipuistosta. Magnolian kasvit on valtaosin merkitty QR-koodein, joten tämä helpottaa asiakkaille vielä syvemmän lisätiedon löytymistä, kuin mitä opastetulla kierroksella ehditään kertomaan. Opastuskielet ovat suomi ja englanti. 

Magnoliaan otetaan ryhmävarauksia vastaan touko-syyskuun ajalle torstai-sunnuntai päiville. Opastettu kierros kestää noin tunnin ja lisäksi ryhmälle jää aikaa omatoimisesti tutustua puiston kasvistoon. Sisäänpääsyn hinta on 10€ aikuiselta, alle 15 vuotiaat ilmaiseksi vanhempien seurassa. Ryhmävaraukset tehdään Lohjan Matkailupalvelukeskukseen.

Uutuuskohteen esittelyyn on mahdollisuus osallistua myös ilman ryhmää kesän viimeisellä matkailun järjestämällä kulttuurikävelykierroksella torstaina 27.8. klo 17.00. Opastetun kulttuurikävelykierroksen hinta on 5€/ henkilö. Kierrokselle mahtuu max. 30 hlöä. Ilmoittautumiset ennakkoon Lohjan Matkailupalvelukeskukseen tourist@lohja.fi tai 044 369 1309. Kierros kestää noin tunnin.

 

 

Lisätietoja Arboretum Magnolia kohteesta:

Suvi Pohjola-Stenroos, 045-279 6920 tai Esa Stenroos, 045-140 2389

Kokkolahdentie 60, 08100 Lohja

Fb- sivut: https://www.facebook.com/arboretummagnolia?ref=ts&fref=ts

 

Lisätietoa kohteen ja matkailun yhteistyöstä
Lohjan Matkailupalvelukeskus, matkailupäällikkö Minna Ermala, 044 374 1218

 

Ryhmävaraukset ja kävelykierrosvaraukset

Lohjan matkailupalvelukeskus tai tourist@lohja.fi, toimisto 044 369 1309.

matkailukuva: 

matkailuteksti: 

Moottoripyörillä Kuninkaantiellä

Uusia palveluita Särkisalon Förbyssä

Yrittäjäpariskunta Juha ja Natasha Granlund avasivat juhannuksena uuden Förby Cafén Särkisaloon. Aivan Särkisalon päässä, vierassataman kupeessa sijaitseva uusi kahvila-ravintola ei ole aivan pelkkä päähänpisto.

mp_nettiin.jpg

Jo nyt motoristiryhmät ovat löytäneet Förby Cafen ja sinne johtavan reitin

- Vaimoni halusi ensin laittaa pystyyn kioskin, mutta minä olin hanketta vastaan. Maaliskuinen lomamatka sai kuitenkin päät kääntymään ja suunnitelmat valmistumaan, kertoo Juha Granlund. Yksi päätekijä oli viime kesällä palaneen Kotkanpesän kohtalo ja se, ettei Kotkanpesää lähdetty rakentamaan heti uudelleen.

Pikavauhtia perustettu kahvila on nyt saamassa vielä motoristipaikan ja vierassaunan ja palvelukokonaisuuteen kuuluvat myös venematkat MS Natashalla. Förby Cafessa on 58 asiakaspaikkaa terassilla ja 18 sisällä.

- Kahvilan rakennustyöt ovat vielä kesken ja terassia katetaan kesän ja syksyn aikana, joten sisäpaikkoja on tulossa lisää. Kiitokset Salon kaavoittajille ja lupaihmisille, että saimme toiminnan näinkin nopeasti käyntiin ja Teijo Talot toimittivat haluamamme talon.

- Motoristipaikan pyrimme saamaan valmiiksi elokuun aikana, lupailee Granlund.

cafe2.jpg

Förby Café toivottaa vieraat tervetulleiksi vaikkei kaikki paikat olekaan vielä valmiita

cafe_0.jpg

Kahvila kaikille

- Kyselimme kyläläisiltä, mitä he haluaisivat Förby Cafén heille tarjoavan ja vastaus oli pitsaa, joten meiltä saa nyt pitsaa ja viikonloppuisin meillä alkaa nyt saaristolaispöytä buffeena, kertoo Granlund. Lisäksi kahvilan valikoimiin on tulossa lähialueen piirakoita sekä ruokalistalle vaikutteita Juhan Etelä-Afrikan ajoista, kun hän asui siellä. Yrittäjäpariskunta pyrkii samaan kahvilaan myöhemmin myös A-oikeudet.

Itsekin moottoripyörällä paljon ajanut Juha haluaa Förby Cafén olevan paikka, jonne moottoripyöräilijöiden on hyvä tulla – motoristipaikalle ollaan tekemässä niin nuotiopaikkaa kuin myös puolijoukkuetelttaa sekä tilaa huoltaa pyöriä.

Venematkat Örön saareen

Förby Cafen Granlundeilla on 14 metrinen MS Natasha, joka voi kuljettaa kerrallaan 12 hengen porukan ja suunnitelmissa on joka sunnuntaiset Örön saariretket. Vene on tilattavissa ja käytettävissä myös yritystapahtumiin, syntymäpäiville – tilauksesta.

paatti.jpg

Juha ja Natasha toivottavat kaikki tervetulleiksi ajelulle Särkisaloon ja Förby Caféeseen pitsalle tai viikonloppuna nauttimaan saaristolaispöydän antimista.

www.saaristoon.com

DSC_0034www.jpg

DSC_0013www.jpg

DSC_0011www.jpg

Särkisalo nyt

Äkkiseltään voisi luulla Särkisalo-nimen viittavan kalaan -särkeen – ja toisaalta Salon kaupunkiin, johon Särkisalo nykyään hallinnollisesti kuuluu. Nimellä on vuosisatojen kuluessa ollut useita versioita, jotka tiettävästi ovat ruotsinkielisestä Säcksalo-nimestä lähtöisin. Nykyiseen muotoon päädyttiin vasta myöhemmin.

 

Ruotsinkielinen Finby-nimi on puolestaan voitu ymmärtää suomenkielisten asuinpaikkana, mutta toki myös hienona kylänä, fin-by.

Särkisalo oli ainoa kaksikielinen kunta niistä kunnista, jotka muodostivat kuntaliitoksen vuonna 2009. Nykyään Särkisalo muodostaa Salon kaupungin saaristo-osan.

Saaristokunnille tyypilliseen tapaan Särkisalon yhteisöhenki on yhä vahva ja vanhaa murretta vaalitaan edelleen. Yhres etteskesi – yhdessä eteenpäin, kuten sanotaan. Yhteisöllisyys kuvastuu vilkkaana yhdistystoimintana, talkoo- ja seutukuntatapahtumien runsaana osanottona ja tiiviinä sosiaalisen median välityksellä tapahtuvana yhteydenpitona.

Särkisalon todellisen asukasluvun määrittely ei ole aivan helppoa. Vakinaisia asukkaita on noin 700, mutta sen ohella vapaa-ajan asuntojen määrä lähentelee tuhatta. Lomakausiksi väkiluku jopa nelinkertaistuu.

www.sarkisalo.fi

DSC_0017www.jpg

Nopeat ehtivät vielä nähdä vanhan Förbyn vierassataman venevajan – kohta sen paikalla on samanlainen mutta uusi venevaja.

DSC_0010www_0.jpg

DSC_0028www.jpg

DSC_0030wwww.jpg

DSC_0031www.jpg

Vierasvenesataman vieressä sijaitsee vanha Kalkkikaivos ja sen vanha rakennus.... itse kaivos on vielä käytössä.

DSC_0039www.jpg

matkailukuva: 

matkailuteksti: 

Hiidenlinnassa viihtyvät kaikki lapsenlapsista isovanhempiin

Somerniemellä sijaitsevasta Hiidenlinnasta löytyvät mm. maailman suurin kuksa, Suomen ainoa laskettelu- ja alppihiihtomuseo sekä tällä hetkellä myös yhden Suomen tunnetuimman taiteilijan näyttely. Kuksa vetää 700 litraa ja sen vieressä komeilee maailman suurin puukko, jolla on mittaa viisi metriä ja painoa 500kg. Alppihiihtomuseossa voi ihailla mm. eri vuosikymmenien suksia ja muita lajin varusteita ja nähdä niiden kehityksen nykypäivään saakka. Ja se taidenäyttely. Se on Outi Heiskasen Grafiikkaa ja Uniikkeja. Esillä on laaja kirjo teoksia Heiskasen uran eri vuosikymmeniltä.

– Tämä on meillä se kova juttu tällä hetkellä. Näyttely on ollut todella kysytty, kertoo Hiidenlinnan omistaja, ex-alppihiihtäjä ja matkailuyrittäjä Sami Uotila.

hiidenlinna.JPG

Hiidenlinna toivottaa kaikki tervetulleiksi.

Hiidenlinna on paikallisen taiteilijan Reino Koivuniemen elämäntyö. Koivuniemellä oli unelma linnasta ja hän halusi näyttää epäilijöille, että pystyy myös toteuttamaan sen. Pitkälti käsityönä tehty keskiaikaistyylinen linna valmistui vuonna 1991. Koivuniemi haki linnalleen kymmenen vuotta jatkajaa ja löysi lopulta Uotilan, joka on toiminut linnassa yrittäjänä nyt kahden sesongin ajan.

– Hirveä työ tässä on ollut, kun ollaan remontoitu ja tehty uudistuksia kuten Seikkailupuisto, mutta en ole katunut. Laajennussuunnitelmia on edelleen. On tullut niin hyvää palautetta, että se on motivoinut. Jo luonnonkaunis ja koskematon ympäristö on erikoisuus. Tämä paikka sijaitsee isojen kaupunkien (Turku, Tampere, Helsinki) keskellä, mutta on silti niin koskematon, sanoo Uotila.

Hiidenlinnan pihapiirissä voi poiketa myös Hiidenpolun peikkometsään. Luontoon tutustumisen lisäksi lyhyen polun varrella kohtaa puutaiteilija Åke Utterin tekemiä peikkoja. Katsottavaa riittää myös sisällä Hiidenlinnassa, sillä lähes kaikki siellä on koristeellista käsityötä portaikkojen kaiteista ja ovenkahvoista kaappikelloon ja koivupuusta tehtyyn lattiaan, johon on kaiverrettu kompassi.

niliaitta.JPG

Niliaittaa käytettiin aikoinaan, kun haluttiin estää villieläimiä syömästä ihmisten ruokavarastoja. Aitan jalustana on ympärysmitaltaan (5,3m) tiettävästi Suomen suurimman 12-haaraisen kynttiläkuusen runko.

 

Sisumetsän Seikkailupuisto

 

Hiidenlinnasta löytyy Suomen oloissa vielä melko uusi seikkailupuisto.

– Saksassa ja Ranskassa tälläiset puistot ovat olleet nouseva juttu jo kymmenen vuoden ajan, mutta nyt ne ovat tulleet myös Suomessa kansan tietoon. Nuoret tuntuvat tykkäävän tälläisestä enemmän kuin huvipuistoista, koska tämä sisältää fyysisyyttä ja he pääsevät itse tekemään ja toteuttamaan itseään, sanoo Uotila.

Kyseessä on puihin tehty rata, jossa pääsee mm. liukumaan vaijeria pitkin ilmojen halki ja tekemään Tarzan-hypyn. Rata kulkee osittain melko korkealla, mutta turvallisuusasiat on huomioitu hyvin. Seikkailija on koko ajan valjaistaan kiinni vaijerissa ja kypärä päässä. Ratoja on kahta eri vaikeusluokkaa ja jokainen voi omien kykyjensä mukaan arvioida, uskaltaako kokeilla vaikeampaa. Radalla on koko ajan mukana myös henkilökuntaa, joka ohjaa seikkailijoita ja tulee tarvittaessa radalle auttamaan.

– Joillain on aluksi ollut vähän tylsä fiilis lähteä tänne, mutta sitten he ovat kuitenkin tykänneet ja menneet useamman kierroksen, kertoo Roope Reipas, joka ohjaa ja auttaa seikkailijoita radalla.

– Seikkailurata vaatii jonkin verran fyysisiä ominaisuuksia, mutta kuitenkin enemmän taitoa ja rohkeutta kuin kuntoa. Isovanhemmat ovat kyllä menneet radalle lasten kanssa. Aluksi he ovat empineet uskaltavatko, mutta kiitosta on tullut ja monille jo riippusillat, joilla ei tarvita valjaita ja opastusta, ovat olleet elämys, sanoo puolestaan Uotila.

seikkailurata.JPG

Näkymiä Sisumetsän Seikkailupuistosta.

140 cm pitkät lapset pääsevät seikkailuradalle yksin. Sitä lyhyemmät aikuisen kanssa. Sisään tullessa maksetaan joko seikkailuratamaksu tai vain aluemaksu, johon sisältyvät Hiidenlinnan ja näyttelyiden lisäksi myös Ski-museo, pomppulinna, Seikkailupuiston riippusillat ja Hiidenpolku. Seikkailuratamaksu sisältää aluemaksun. Jos innostuukin kokeilemaan seikkailurataa, voi ratamaksun maksaa myöhemminkin, vaikka olisi aluksi maksanut vain aluemaksun. Nälkäisenä ei tarvitse seikkailla, sillä kahvio on avoinna ja tarjolla on myös keittoja ja panineja. Aukioloaikoina Hiidenlinna on avoinna kaikille ja muuten ryhmille tilauksesta. Heinäkuussa Hiidenlinna on auki päivittäin muulloin paitsi perjantaisin. Tarkemmat kellonajat kannattaa käydä tarkistamassa osoitteesta www.hiidenlinna.com. Hiidenlinna sijaitsee osoitteessa Hiidenharjuntie 61, 31470 Somerniemi.

matkailukuva: 

matkailuteksti: 

Länsi-Uudellemaalle Suomen ruokamatkailupalkinto

Mustion Linnan Kamariherran Kalaasit sai arvokkaan tunnustuksen

Hungry for Finland-kilpailun kohteena oli ruokamatkailutuote, joka on asiakaslähtöinen, kokemuksellinen ja taloudellinen, ja joka hyödyntää tarinallisuutta, verkostoja sekä markkinointi- ja myyntikanavia monipuolisesti. Kilpailun järjestivät Työ-ja elinkeinoministeriö, Opetus-ja kulttuuriministeriö, Visit Finland sekä Haaga-Helia. Palkinnot jakoi elinkeinoministeri Olli Rehn. Kilpailuun osallistui 77 kovatasoista ehdokasta. Kilpailuun osallistui hyvin erilaisia ruokamatkailutuotteita eri puolelta Suomea – Saamenmaalta saaristoon, idästä länteen: ruokamatkailuun liittyviä retkiä ja safareita, ohjelmallista ruokailua, tapahtumia, käyntikohteita, joissa myös ruokailuun liittyvien tuotteiden valmistusta ja ostosmahdollisuus, ravintoloita ja kahviloita, markkinointi- tai yhteistyöverkostoja ym. ja elintarvikkeita.

Kilpailijoiden arvioinnissa kiinnitettiin huomiota asiakaslähtöisyyteen, paikallisuuteen ja tarinoihin, lähiruokaan, elämyksellisyyteen, yhteistyöhön, liiketoiminnallisuuteen, kannattavuuteen sekä monipuolisuuteen myynti- ja markkinointikanavien käytössä.

filiplinderwww.jpg

Linnanherra Filip Linder ja kilpailun kunniakirja merkittävästä ruokailumatkailuteosta.

Kamariherran Kalaasit

Mustion Linna osallistui kilpailuun juhlaillallisella, joka on saatavilla Mustion Linnassa ryhmille ja nyt syksyllä 17.10.2015 myös yksittäisille asiakkaille, kun vietetään avointa Kalaasi iltaa. Juhlaillallinen perustuu Linnanherra Hjalmar Linderin vuoden 1904 illalliseen, jonka menukortti on säilynyt näihin päiviin. Illalliseen kuuluu myös kierros linnassa sekä lasillinen kuohuvaa.

- Vuoden 1904 menu on pitkälti se, mitä asiakas saa myös nykyään. Alkukeitto on vaihdettu kilpikonnankeitosta häränhäntäkeittoon ja muutenkin ruokia on tuotu nykypäivään, mutta pitkälti olemme pystyneet säilyttämään vuon vuosisadanvaihteen tunnelman, kertoo Mustion Linnan pääkokki Niko Tuominen.

- Menu nautitaan pitkän kaavan mukaan ja ruokalajit tarjoillaan vadeilta ja illallisella käytetään Kamariherran Kalaaseja varten hankittuja hopea-astiastoja, kertoo hovimestari Tom Bäckström. Bäckström myös jatkaa, että juhlaillallinen tarjoaa myös yllätyksiä ja on varmasti elämyksellinen.

niko_tom_filipwww.jpg

Pääkokki Niko Tuominen, hovimestari Tom Bäckström sekä Filip Linder juhlakattauksen äärellä.

- Joinakin iltoina ilalliselle osallistujat omaksuvat itselleen tuon ajan kuuluisien vieraidemme hahmoja ja illallisesta tulee melkoinen kokemus kaikille osallistujille. Tiedonhaussa käytetään niin älypuhelimia kuin myös tarjoilijoiden tietämystä. Tavallinenkin juhlaillallinen tarjoillaan useamman tarjoilijan toimesta.

- Koko illalliseen liittyy myös sellainen mielenkiintoinen tarina, että illallisen viini Schloss Johannisbergin riesling oli linnassa tarjolla jo tuona aikana. Mielenkiintoiseksi viinin tekee se, että linnan kirjoissa on itse tsaari Aleksanteri II:n kommentit kuinka erityisen hyvänä hän piti viiniä, kertoo nykyinen linnanherra Filip Linder.

- Vaikka tämä kyseinen menu on ainoa näihin päiviin säilynyt Hjalmar Linderin illallisista, olen aivan varma, että juhlaillalliset ja juhlavieraat kuuluivat siihen aikaan linnan viikottaisiin tapahtumiin. Mustion Linna oli jo siihen aikaan tunnettu maistuvista ruoista, arvovieraista ja hienoista juhlistaan.

johannisbergwww.jpg

Tsaari Aleksanteri II:n piti Schloss Johannisbergin viinistä ja sanoi sen olevan erityisen hyvää.

White Guide Nordic

Mustion Linnan Linnankrouvi listattiin Pohjoismaiden omalle ”Michelin”-listalle.  White Guide Nordic arvostelee Linnan krouvin ruoan 30/40 ja palvelun 20/25 otsikolla "Gourmet kuninkaalle sopiva linna". Pistein 79 Linnan krouvi arvostetaan "Very high class"-tasolle, joka on kolmanneksi korkein arvostustaso. WGN sisältää kaikenkaikkiaan 38 ravintolaa Suomesta, 86 Ruotsista, 71 Tanskasta, 43 Norjasta ja 9 Islannista. Suomen parhaimmaksi WGN listaa tällä hetkellä ravintola Olon Helsingistä sijaluvulla 29.

- Listaus White Guide Nordicissa on meille kunnia ja osoitus, että teemme asioita oikein. Keittiömestarimme Niko Tuomisella onkin vanha keittiösanonta käytössään ”Routine in kitchen is a crime”, kertoo Linder.

matkailukuva: 

matkailuteksti: 

Pistekuormittajat vähentyneet Lohjanjärvellä

Lohjanjärven pistemäisten jätevesikuormittajien lukumäärä on puolittunut vuodesta 1990 ja väheneminen jatkuu kuluvanakin vuonna. Yksittäisiä puhdistamoita on suljettu tai liitetty alueelliseen runkoviemäriin. Pistekuormittajien määrän vähenemisen myötä myös kokonaiskuormitus Lohjanjärveen on vähentynyt. Pistekuormituksen vähentyessä hajakuormituksen vaikutus korostuu.

Lohjanjärven alueen yhteistarkkailussa oli vuonna 2014 mukana yhteensä viisi jäteveden-puhdistamoa: kaksi paperitehdasta, kaksi Lohjan kaupungin yhdyskuntapuhdistamoa ja Outamon oppilaskodin pieni puhdistamo. Pistekuormitus kohdistui pääasiassa Aurlahden-Ristiselän alueille ja järven eteläosassa Hållsnäsfjärdenille.

–       Pistekuormittajien puhdistamot toimivat hyvin. Puhdistustulokset olivat pääsääntöisesti lupien ja asetusten mukaiset, kertoo puhdistamoinsinööri Marja Valtonen Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristöstä.

Lohjanjärven tilaa säätelevä tekijä on pääasiassa valuma-alueelta tuleva hajakuormitus.

–       Vesistön kunto on heikoin tulojokien vaikutusalueella kuten Maikkalanselällä, jonne Nummenjoki laskee ja Pappilanselällä, jonne laskee Väänteenjoki. Jokien kautta tulee runsaasti kiintoaine- ja ravinnekuormitusta, jota on vaikea saada kuriin, toteaa vesistötutkija Eeva Ranta. Suurin kuormitus on enimmäkseen käsitellyiltä maa-alueilta tulevaa hajakuormitusta.

Lohjan keskustaajaman pistekuormittajien, Pitkäniemen yhdyskuntapuhdistamon ja Mondin paperitehtaan, jätevesivaikutukset häviävät useimmiten Väänteenjoen kautta tulevaan vesimassaan, jonka päävirtaus ohittaa Pappilanselän, Ristiselän ja Aurlahden ja virtaa kohti Isoselkää. Vuonna 2014 selvimmät pistemäiseen jätevesikuormitukseen viittaavat mittaustulokset todettiin talvella Liessaaren syvänteen pohjan kohonneissa typpi- ja bakteeripitoisuuksissa.

Lohjanjärven eteläosan morfologiset ominaisuudet ja virtausolosuhteet poikkeavat Lohjan keskustaajaman lähivesien olosuhteista: Hållsnäsfjärdenin–Kyrköfjärdenin alue on sokkeloista eikä veden virtauksilla ole osoitettavissa vain yhtä tuloväylää. Tämä aiheuttaa osaltaan ongelmia alueen veden laadussa. Selvimmin ongelmat ovat ilmenneet syvimpien pohjien happipitoisuuksissa. Ensimmäinen hapetin alueelle asennettiin jo 1986 ja 1990-luvulla hapettimien määrä nostettiin neljään. Hapetus on parantanut pohjien tilaa.

Sappi Kirkniemen ja Peltoniemen Puhdistamoiden purkuputkia lähimpänä olevalla Mangsön 8 metrisellä syvänteellä jätevesien vaikutukset näkyvät lähes kaikissa mitatuissa vedenlaatu-ominaisuuksissa. Vaikutukset laimenevat sekä pohjoiseen että etelään mentäessä, mutta ovat ajoittain lievinä osoitettavissa pohjoisen suunnassa vielä Tallaanniemen Ristisalmessa ja etelän suunnassa Mustion Bruksträsketin luusuassa.

matkailukuva: 

matkailuteksti: 

Karkkila: Harjukatu otetaan Rautapäivien toritapahtuman tapahtuma-alueeksi perjantaina 12.6. seuraavasti.

Tapahtuma-alue on Harjukadulla välillä torigrilli – ent. Nordean liikekiinteistön kulma. Pääsy Valintatalon ja Huhdintie 10-12 liikkeiden asiakaspysäköintiin pidetään avoinna sekä Huhdintieltä että Salimäenkadun puolelta. Pirttikadun – Harjukadun risteysalue on tapahtuma-aluetta.  Harjukatu suljetaan tapahtuma-alueen osalta yleiseltä liikenteeltä perjantaina klo 6 – 16. Harjukadulla on tapahtuman aikana noin viisi ohjelmatelttaa, mobiiliesiintymislava ja katukoripallokenttä.

Lisätiedot
Karkkilan kaupunki
Jari Arvila
kuntatekniikan työnjohtaja, 0500 471 838

Rautapäivien toritapahtuman 12.6. ohjelma klo 9 - 14, tilaisuuden juontaa Virpi Lepistö

Ohjelmalavalla
- klo 9 avajaiset
- klo 9.15 Karkkiharmonikat ja Karkkilan Musiikkikoulu
- klo 10 Ukuleleorkesteri
- klo 10.30 kesämuotia torilla, Tmi Grönholm
- klo 11 - 12 Karkkilan kuorot: Karkkilan Viihdekuoro, Karkkilan Naislaulajat, Karkkilan Mieskuoro
Klo 12 - 13 Katukoriskamppailu KaU Koris – Karkkila all stars Harjukadulla, sateisena päivänä liikuntahallilla
Rautahammas-puuhapisteeesä KaU Karkkila ja MLL Karkkilan yhdistys (ohjelmaa lapsille)

 

Rautapäivien yhteisteltassa:
- Karkkilan kaupungin infopiste, kirjastoinfo
- Högforsin Konepajakoululaiset
- Karkkilan Kotiseutuyhdistys
- Karkkilan Malliapu Oy, koristevalut myynnissä
- Länsi-Uudenmaan Säästöpankki
- Vihti-Karkkilan Osakesäästäjät
- Karkkilan Omakotiyhdistys
- itsenäinen Forever-jälleenmyyjä Riitta Takala
Harjufestin infopiste
Rosk´n Roll Oy:n infopiste
Länsi-Uudenmaan Osuuspankin infopiste

matkailukuva: 

matkailuteksti: 

Lohjan torin matkailuinfo avasi mökkinsä ovet

Matkailumökki on avoinna koko kesän elokuun loppuun saakka

tori_www.jpg

Lohjan torin reunassa jo useamman kesän sijainnut punainen infomökki on palvellut kunniakkaasti sekä paikallisia asukkaita että Lohjalle tulleita matkailjoita.

- Viime kesänä infomökillä kävi noin 2000 asiakasta, joista 15% oli ulkomaalaisia, kertoo Lohjan matkailupäällikkö Minna Ermala. Matkailumökillä kuuleekin kesäisin suomenkielen lisäksi vähintäänkin englantia ja ruotsia, joita mökin kesätyöntekijät puhuvat.

- Yleisin kysymys on ollut, mitä tekemistä Lohjalla olisi neljäksi tunniksi, kertoo Lohjan matkailun Helena Kontio kun kysyttiin, mitä asiakkaat kyselevät.

Kesällä infomökin miehittävät matkailun kesäapulaiset eli alaa opiskelevat Eeva Hirvonen sekä Elina Saala, joista Eeva ilmoittaa omaksi mielipaikakseen Lohjalla Aurlahden rannan ja Elina taasen puhuu oman kotipaikkansa eli Nummen puolesta.

Sekä Eeva että Elina toivovat saavansa kesän aikana käytännönkokemusta kielistä, eli vähintään englannista ja ruotsista. Ensimmäisenä päivänä tiedot olivat vielä hieman hakusessa, mutta matkailun infopisteessä on paljon erilaisia Lohjaan liittyviä esitteitä, Länsi-Uudenmaan karttoja ja on tytöillä käytössään nettiyhteys, jolla voi hakea kysymyksiin vastauksia esimerkiksi visitlohja.fi sivustolta. Matkailun infopisteestä löytyy esitteitä mm. Lohjan saaristosta, Lohjansaaresta sekä Lohjan viikko-ohjelmasta eli mitä minäkin päivänä Lohjalla tapahtuu.

Uutuutena englanninkielinen ohjelmaopas                          

Tänä vuonna mennään matkailuinfossa menneiden kesien tyyliin opastaen ihmisiä Lohjaan liittyvien kysymysten parissa ja onhan infosta saatavilla joitain lohja-aiheisia matkamuistojakin. Tämä kesän uutuuspalveluna on infosta saatavilla englanninkielistäkin materiaalia.

Torin matkailun infopiste on avoinna arkisin kello 9-17 ja lauantaisin klo 9-14 elokuun loppuun saakka. Moottoritien kupeessa Routiolla oleva ABC:n matkailupiste on myös avoinna arkisin ja sinne on nyt otettu testikäyttöön kosketusnäytöllinen infomonitori, josta löytyy lohjatietoutta.

Matkailutoimisto etsimässä tilaa kaupungin keskustasta

Nyt jonkin vuoden Roution ABC:llä sijainnut Lohjan matkailun toimipiste on palaamassa keskustaan. Paluun ajankohta riippuu paljon sopivan tilan löytämisestä, sillä tilan tulee olla kaupungin oma tila. ABC:n nykyiset tilat eivät ole matkailutoimiston tarpeisiin enää riittävät.

infowww.jpg

Elina Saala ja Eeva Hirvonen toivovat pääsevänsä harjoittamaan kielitaitojaan kesän aikana matkailijoiden kanssa.

matkailukuva: 

matkailuteksti: 

Vihdin Wuosisatamarkkinat elokuussa

wuosisatamarkkinat2012 015b.jpg

Vihdin kirkonkylän täyttää elokuussa kymmentuhatpäinen joukko markkinavieraita, kun jo Wuosisatamarkkinat järjestetään lauantaina 22. elokuuta yhdeksättä kertaa.

Tapahtuman ytimen muodostavat markkinakojut, joissa on myynnissä käsitöitä, vanhoja tavaroita, uusia vanhan ajan tyyliin ja vanhoilla tekniikoilla valmistettuja tuotteita sekä luomu- ja lähiruokaherkkuja. Lisäksi markkinoilla esittäytyvät monet vihtiläiset kylät, järjestöt, yritykset, harrastus- ja matkailupalvelujen tarjoajat sekä Vihdin kunta. Markkinapäivä on hyvä mahdollisuus tutustua Vihtiin kuntana, kotipaikkana, tai vapaa-ajanviettopaikkana.

Wuosisatamarkkinoiden päivän ohjelmassa on perinteiseen tapaan musiikkia ja tanssiesityksiä, kuten sambaa. Torin ohjelmalavan lisäksi ohjelmaa on myös Wanhanajan raitin toisessa päässä, pappilassa, kirkolla, museolla ja venerannassa. Lapset voivat muun muassa tutustua kotieläimiin ja paloauton kalustoon, pomppia pomppulinnassa, ratsastaa poneilla tai ampua laseraseilla. Ravintolapisteitä on useita. Ajavaisten yhteydessä palkitaan myös vihtiläisiä kaverikoiria.

- Kauppapaikkoja on jo varattu runsaasti, mutta niitä on vielä jäljellä, kertoo Päivi Kukkamäki Wola Event Management Oy:stä, joka vastaa tapahtuman tuottamisesta.

Wuosisatamarkkinoita järjestävät Vihdin kulttuuritoimi ja yrittäjäyhdistys Wichtis ry, joiden apuna on runsaasti vapaaehtoisia ja talkoolaisia.

- Tämä on selvästi erittäin suosittu ja odotettu tapahtuma. Kävijöitä on jo niin paljon, että myös kauppiaita saapuu pitkänkin matkan päästä, kertoo Kukkamäki.

Suuri osa Wuosisatamarkkinoiden kauppiaista on samoja kuin aiempina vuosina.

- Wuosisatamarkkinoiden kauppiaat kehuvat Vihdin tapahtuman välitöntä tunnelmaa, ja odottavat jälleen tapaavansa myös vakioasiakkaitaan. Kannattaa muistaa, että erityisesti käsitöitä myyvät kauppiaat tekevät tuotteita varmasti myös tilauksesta, asiakkaan toiveiden mukaan, Kukkamäki vihjaa.

Markkinoille on vapaa pääsy. Wuosisatamarkkinat ovat 22. elokuuta kello 10 - 16:30.

matkailukuva: 

Länsi-Uudenmaan kartanoita

Suitian linna_by_MP_1348.jpg

Suitian linna sai nykyisen ulkoasunsa 1800-luvun lopulla.

 

Kartanoiden joukkoon lasketaan yleensä kruununkartanot, säterit ja muut suurtilat, jotka ovat olleet säätyläisten omistuksessa. Kruununkartanot ovat olleet valtion eli käytännössä kuninkaan omistamia maatiloja ja säterit kuninkaan ratsusotilaiden maatiloja. Kun talonpoika keskiajalla ilmoittautui ratsumieheksi, hänet korotettiin rälssimieheksi ja hänen tilastaan tuli säteri, jolla oli verovapaus.

Suomessa on 1700-luvulla ollut 234 rälssisäteriä, melkein kaikki rannikolla. Isoonvihaan asti rälssisotilas itse toimi virkamiehenä Turussa tai Tukholmassa ja maanviljelyksestä huolehti tilanhoitaja tai pehtoori.

Osa kartanoista on perustunut läänityksiin, joita kuningas antoi ansioituneille alaisilleen. Läänitysten jakamisen aloittaneella Ruotsin kuninkaalla Kustaa Vaasalla oli runsaasti jaettavaa sen jälkeen, kun hän oli uskonpuhdistusta hyväksi käyttäen takavarikoinut katolisen kirkon koko maaomaisuuden valtakuntansa alueella.

Kartanot ovat yleensä sijainneet erillään kylistä, mutta niistä on aikaa myöten kehittynyt kylämäisiä monien rakennusten muodostamia kokonaisuuksia. Kansanomaisen määritelmän mukaan kartano on yksinäistalo, jolla on vähintään viisi torppaa, 50 hehtaaria viljelymaata ja 500 hehtaaria metsää. Suurimmilla kartanoilla oli kymmeniä torppia, joiden vuokralaisilla oli työvelvollisuus kartanossa.

Kartanoiden kulta-aika päättyi Suomessa vuonna 1918, kun torpparit saivat oikeuden lunastaa vuokratilansa itselleen. Laki vuokra-alueiden lunastamisesta eli torpparilaki hyväksyttiin kiireellisessä järjestyksessä kaksi kuukautta Suomen sisällis- eli kansalais- eli vapaussodan päättymisen jälkeen. Lunastusoikeutta käytti yli 92 000 torpparia ja mäkitupalaista, jotka lunastivat yhteensä noin 910 000 hehtaaria maata, josta noin neljäsosa oli viljeltyä.

Komeita aatelissukujen omistamia kartanoita on kutsuttu herraskartanoiksi ja Itä-Suomessa hoveiksi. Yksi kartanoiden erikoismuoto on rautaruukit, joista on erillinen juttu tässä lehdessä.

Tässä esitellyt kartanot eivät ole avoinna yleisölle, paitsi jos erikseen mainitaan.

 

Suitian linna_by_MP_1929.jpg

Suitian linnan puutarhan puoleinen ovi on varsin koristeellinen.

 

Suitian linnassa vaikuttivat Flemingit

Siuntiossa sijaitseva Suitian linna (ruotsiksi Svidja Slott) on eräs Suomen vanhimmista kartanoista. Sen omisti 1400-luvulla Joachim Fleming, jonka pojasta ja perijästä Erik Flemingistä tuli Ruotsin kuninkaan luottomies, Raaseporin läänin maaherra ja koko Suomen käskynhaltija, joka muun muassa karkotti tanskalaiset Suomesta vuonna 1523. Seuraava isäntä oli Ruotsin yliamiraali ja valtakunnanmarski Klaus Fleming. Flemingit hallitsivat Suitiaa vuoteen 1730 asti.

Siuntion Tupalassa on ollut Suitian kartanolle kuulunut Suomen ensimmäinen rautaruukki. Se on ollut toiminnassa vuosina 1530-1558.

Suitian kivilinna valmistui vuonna 1540. Alkujaan siinä oli kivinen alakerta ja puinen yläkerta, mutta vuonna 1758 sattuneen tulipalon jälkeen muurattiin uusi toinen kerros tiilistä, 1700-luvun tyyliin.

Vielä suuremmat muutokset linna koki 1800-luvun lopulla, kun linna remontoitiin romantiikan ajan linnaksi August Wreden ostettua sen. Samalla rakennettiin ritarisali ja kunnostettiin linnan puutarha. Puutarhassa on Wreden perhehauta.

Suitian linna_by_MP_1932.jpg

Suitian linnan pihassa on Wreden perhehauta.

Wreden kuoltua Suitian linna siirtyi ensin valtiolle, sitten Vapaussodan invalidiliitolle ja vuonna 1945 Sotainvalidien veljesliitolle. Vuosina 1975-2006 Suitia oli Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan käytössä.

Linna oli pitkään myynnissä, mutta viime viikolla sen ostivat Koneen ja Sanoman hallituksen puheenjohtaja ja suuromistaja Antti Herlin, Gustav Rehnberg ja Henrik Rehnberg 11,7 miljoonalla eurolla. Kauppa vaatii vielä eduskunnan hyväksynnän.
    

 

Hästesko rakennutti Sjundbyn

Siuntion toinen kivilinna, Sjundbyn kartanon päärakennus valmistui vuonna 1563. Sen rakennutti Viipurin linnan päällikkö Jacob Henrikinpoika Hästesko, joka toimi Suomen väliaikaisena käskynhaltijana vuosina 1562 ja 1564.

Sjundbyn kartano on ollut olemassa jo ennen kivilinnaa. Vanhin maininta Sjundbystä on vuodelta 1417, jolloin se on ollut säteritila.

Sjundbyn linna_by_MP_1608.jpg

Sjundbyn kartanon päärakennus eli linna on 1540-luvulta.

Hästeskon jälkeen Sjundby kuului 1600-luvun lopulle asti Tottin aatelissuvulle. Vuodesta 1698 lähtien linna on kuulunut lohjalaisperäisille Adlercreutzeille lukuun ottamatta vuosia 1944-1956, jotka se oli Neuvostoliiton hallussa osana Porkkalan vuokra-aluetta. Neuvostoaikana linnan sisustus tärveltyi pahasti, mutta se on sittemmin entisöity.

Sjundbyn linna_by_MP_1949 (1).jpg

Sjundbyn linnan varaston seinissä on edelleen neuvostoliittolaisia iskulauseita ja toimintaohjeita.

Linnan vieressä Siuntionjoen partaalla ovat vesivoimala ja 1700-luvulla rakennettu viljamakasiini. Tien varressa on varastorakennus, jonka seinillä on edelleen venäjänkielisiä iskulauseita ja ohjeita.

Sjundbyn linna_by_MP_1686.jpg

Flemingien perustama Sjundbyn kartano on rakennettu silloisten liikenneyhteyksien lähelle, Suomenlahteen laskevan Siuntionjoen varteen.

Linnaan järjestää vierailuja matkailupalveluyritys SE-Action.

 

Neuvostosotilaat tärvelivät Pikkalan kartanon

Kolmas Siuntion kartanoista on Pikkalan kartano, joka on alun perin Flemingien 1500-luvulla perustama säteritila ja Suitian alakartano.

Tila erotettiin Suitiasta 1815 ja liitettiin Sjundbyn kartanoon, josta se 1800-luvulla erotettiin omaksi tilakseen.

Pikkalan kartano_by_MP_1729.jpg

Pikkalan kartanon vuonna 1851 valmistunut päärakennus on Engelin oppilaan suunnittelema.

Pikkalan kartanon vuonna 1851 valmistunut päärakennus on Engelin oppilaisiin kuuluneen arkkitehti Anders Fredrik Granstedtin suunnittelema. Granstedtin suunnittelemia ovat myös esimerkiksi Kerimäen, Limingan, Luumäen, Artjärven, ja Ylöjärven kirkot sekä Ruotsin suurlähetystö Helsingissä.

Tilan vanhin säilynyt rakennus on 1700-luvulla rakennettu pakarintupa.

Päärakennus kärsi huomattavia vaurioita vuosina 1944-1956, jolloin se oli Porkkalan neuvostotukikohdan asuinrakennuksena. Neuvostosotilaiden jäljiltä huoneissa oli ylimääräisiä väliseiniä, lattioissa reikiä ja sisustus täysin pilalla.

Neuvostoaikana kartanon kautta kulkemaan rakennettiin mukulakivinen Kabanovin tie. Se lienee saksalaisten sotavankien rakentama.

Pikkalan kartano_by_MP_1838.jpg

Pikkalan kartanon pihan läpi kulkee nupukivinen Kabanovin tie, joka on rakennettu Porkkalan parenteesin aikana.

Neuvostoliiton poistuttua Porkkalan vuokra-alueelta Pikkalan kartanon osti Lindebergin suku, jolle kartano oli kuulunut ennen vuokra-aikaa. Nykyään tilan päätuotteita ovat maissi ja siirtonurmi.

 

Ojamon kartano syntyi rautakaivoksen viereen

Suomen vanhin rautakaivos sijaitsee Lohjalla Ojamon kartanon päärakennuksen vieressä.  Edellä mainittu Erik Fleming perusti kaivoksen vuonna 1542 alun perin Suitian ruukkia varten, mutta pian perustettiin Mustion, Antskogin ja Billnäsin ruukit, joissa Ojamon malmi jalostettiin raudaksi.

Ojamon kartano_by_MP_0164.jpg

Ojamon kaivos on Suomen ensimmäinen rautakaivos, jonka malmin jalostamiseksi perustettiin ensimmäiset ruukit.

Louhinta lopetettiin 1670-luvulla malmivarojen ehtyessä, mutta vuosina 1824-1860 louhintaa jatkettiin. Kaivoksen syvin tunneli ulottuu 43 metriä Lohjanjärven pinnan alapuolelle. Kaivos täyttyi vedellä vuonna 1657, kun onkaloa louhittiin liian lähelle Lohjanjärven pohjaa.

Ojamon kartanon päärakennuksen rakennutti everstiluutnantti Dimitri Swertschkoff 1850-luvulla. Tyyliltään se edustaa venäläistä empireä. Erikoisuutena on lasitettu torni, josta on erinomainen näköala. Muita rakennuksia ovat renkitupa ja kaivoksen jätekivistä vuonna 1850 rakennettu navetta. Pihalta lähtevän lehmuskujan päässä on Swertschkoffin hauta.

Ojamon kartano_by_MP_0157.jpg

Ojamon kartanon päärakennus on rakennettu 1850-luvulla.

 Nykyisin kartanon omistaa Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät ry:n perustama Vanha Lohja -säätiö. Lohjan matkailukeskus järjestää kartanoon opastettuja vierailuja. Lisäksi päärakennuksessa järjestetään konsertteja ja yksityistilaisuuksia.

 

Kruununkartanosta luomutilaksi

Eräs Lohjan vanhimmista kartanoista on Laakspohja, joka on perustettu vuonna 1556 kuninkaan- eli kruununkartanoksi. Vuosina 1559-1562 kartanon omisti Juhana-Herttua, josta tuli Ruotsin kuningas vuonna 1568. Sen jälkeen tilalla on ollut runsaasti omistajia, muun muassa Mustion ruukin omistaja Magnus Linder ja Suomen rikkain mies, Lohja Oy:n perustaja Hjalmar Linder.

Laakspohjan kartano_by_MP_0318.jpg

Laakspohjan kartanon päärakennus on rakennettu vuonna 1914 entisen päärakennuksen paikalle.

Vuodesta 1911 tila on ollut van der Palsin suvun omistuksessa. Hollantilaissyntyinen, mutta Pietarissa vaikuttanut Max H. van Gilse van der Pals asettui Laakspohjaan paettuaan Venäjän vuoden 1917 vallankumousta.

Nykyinen Walter ja Ivar Thoménin suunnittelema päärakennus on valmistunut vuonna 1914. Muut rakennukset ovat 1910-luvulta. Kartanon puiston on suunnitellut puutarha-arkkitehti Olsson vanhempi. Kartanoon johtava tammikuja on ollut olemassa jo 1600-luvulla.

Nykyään Laakspohjassa kasvatetaan lampaita ja ylämaankarjaa, pelkästään luomuna. Tilan hevostalli toimi pitkään vain hoitotallina, mutta viime vuonna tilalla aloitti Laakspohjan ratsastuskoulu.

Laakspohjan kartano_by_MP_0237.jpg

Laakspohjan kartanon lampaat ruokitaan puhtaalla luomuravinnolla.

 

   
Olkkalan kartano on ollut teollisuuskeskus

Merkittävin Vihdin kartanoista on ollut Olkkalan kartano, johon on kuulunut enimmillään 4500 hehtaaria maata. Vanhin tieto Olkkalan säteritilasta on vuodelta 1539.

Olkkalan kartanon ja siihen kuuluneen Kourlan myllyn omistajien luettelossa vilisee aatelisnimiä Hästeskoosta Tolliin, Hippingiin ja Ekestubbeen. Vuosina 1814-43 kartanon omisti kemisti, fyysikko ja mineralogi Johan Gadolin, joka löysi alkuaine yttriumin ja toimi myös Turun yliopiston rehtorina. Hänen mukaansa on nimetty alkuaine gadolinium.

Olkkalan kartano_by_MP_0913.jpg

Olkkalan kartanon päärakennus on Jorma Pullan entisöimä.

1900-luvun alkupuolella perustettu Olkkala Oy rakensi kartanon alueelle tiilitehtaan ja sahan. Vuosina 1911-1957 Olkkalasta kulki Vihdin kirkonkylän kautta kapearaiteinen rautatie Ojakkalaan Hanko-Hyvinkää-rautatien varteen.

Vuosina 1934-72 kartanon mailla toimi maamieskoulu. Vuodesta 1979 lähtien  siellä on toiminut Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos eli nykyinen MTT Vakola, joka tutkii maatalousteknologiaa Suomen oloissa, testaa maatalouskoneita sekä kehittää automaatio- ja paikannusjärjestelmiä ja viljelyteknologiaa. Vakolan käytössä on 1800 metriä pitkä testirata, kaksi tärinärataa sekä noin 150 hehtaaria peltoa ja kosteikkoa.

 Kartanon nykyinen empiretyylinen päärakennus on valmistunut vuonna 1845. Sen on entisöinyt Jorma Pulla.

Päärakennuksen vieressä on hyvin säilynyt vanha punamultamaalattu päärakennus, joka on valmistunut vuonna 1770. Pihapiirissä sijaitsee myös Gadolinin vuonna 1819 rakennuttama tiilirakenteinen viljamakasiini. Puutarhan erityispiirteenä ovat lukuiset patsaat ja muut taideteokset.

Kartano ja sen pihapiiri ovat suojeltuja ja kuuluvat valtakunnallisesti merkittävään kulttuuriympäristöön.

Olkkalan kartanon omistaa nykyään AVS Elämys, joka järjestää siellä yritystilaisuuksia, konferensseja, konferensseja, kursseja ja juhlia. Kartano ei ole avoinna yleisölle.

Olkkalan kartano_by_MP_0592.jpg

Olkkalan kartanossa on kehitetty tekniikkaa ja maataloutta  jo 1800-luvulta lähtien. MTT Vakola toimii kartanon mailla.

 

Hiiskula, suurtila 1800-luvulta lähtien

Vihtijärvellä sijaitsevan Hiiskulan kartanon perusti vuonna 1836 vapaaherra Arthur Wilhelm Klinckowström ostamalla Kourlaan kuuluneet Hurran, Kaupin, Syökärin ja Kuloin rälssitilat Carl Henrik Tollin konkurssipesästä. 1860-80-luvuilla kartanoon liitettiin neljä muutakin tilaa.

Kartano meni konkurssiin vuonna 1861. Sen osti huutokaupassa Alexander Wilhelm Brummer, jonka jälkeläisten omistama kiinteistöyhtymä hallinnoi kartanoa nykyään.

Hiiskulan kartano_by_MP_0647.jpg

Hiiskulan kartanon päärakennus Vihtijärvellä on valmistunut vuonna 1842.

Kartano keskittyy nykyään metsätalouteen. Pellot on vuokrattu maanviljelijöille.

Hiiskulan kartano omistaa suurimman osan Vihdin koillisosan metsistä Moksista Hyvinkään rajalle asti. Ne ovat suosittuja retkeilyalueita.

Kartanon päärakennus on valmistunut vuonna 1842. Sen läheisyydessä sijaitseva väentupa vellikelloineen on samaa ikäluokkaa. Erään talousrakennuksen edessä oleva museoikäinen bensiinipumppu muistuttaa Brummereiden kiinnostuksesta autoja kohtaan.

Hiiskulan kartano_by_MP_0640.jpg

Hiiskulan kartanon väentuvan vellikello on yhä paikallaan.

 

MP

Kirjallisuutta: Kaj Dahl - C.J. Gardberg: Suomen kartanoita.

 

matkailukuva: 

Ruukkikierros Länsi-Uudellamaalla

Fiskarsin ruukki_by_MP_0090.jpg

Fiskarsin mylly on muurattu masuunin kuonasta valmistetuista tiilistä.

 

Suomen teollisuushistoriasta suuri osa on läntisellä Uudellamaalla. Suomessa on ollut kuutisenkymmentä ruukkia, joissa on ollut masuuni, sinkkisulatto tai kuparisulatto ja niistä peräti kaksitoista on ollut nykyisen Länsi-Uudenmaan alueella. Suomen merkittävin ruukkikeskittymä on Pohjan ympäristössä, jossa on toiminut neljä ruukkia.

Jo rautakaudella osattiin Suomessa kerätä järvi- ja suomalmia ja valmistaa siitä taontakelpoista rautaa pienissä sulatuskuopissa ja  ja harkkohyteissä. Silti vasta masuunien rakentaminen, Lohjan Ojamon rautakaivoksen ja muiden kaivosten perustaminen sekä rautamalmin tuonti Ruotsista mahdollistivat raudan tuotannon teollisessa mittakaavassa.

Tarvittavan kuumuuden tuottamiseen käytettiin masuuneissa runsaasti puuhiiltä, jota valmistettiin hiili- eli sysimiiluissa. Tästä syystä ruukit perustettiin aina metsäisille alueille.

Ruukit perustettiin koskien partaille siksi, että vesivoimaa tarvittiin malmin murskaamiseen, suurikokoisten palkeiden käyttämiseen sekä liikuttamaan 300-500 kilon painoisia kankivasaroita, joilla masuunin tuottama takki- eli raakarauta taottiin kankiraudaksi eli metrien pituisiksi ja kymmeniä kiloja painaviksi poikkileikkauksiltaan neliskulmaisiksi tangoiksi.

Kankivasarat löivät 60-80 iskua minuutissa ja niitä saatettiin käyttää ympäri vuorokauden. Vesirattaat liikuttivat myös kevyempiä, “vain” 100 kg:n painoisia nippuvasaroita, joilla taottiin kankiraudasta ohuempia tuotteita, sekä pienempiä naulavasaroita, jotka saattoivat iskeä 300 kertaa minuutissa.

Useimpien ruukkien ympärille syntyi kyläyhteisöjä ja manufaktuuripajoja, joissa rautaa jalostettiin lopputuotteiksi, kuten työkaluiksi, hevosenkengiksi ja nauloiksi. Ruukkien ympärille syntyi myös muuta teollisuus- ja liiketoimintaa.

 

Mustion ruukki_by_MP_1889.jpg

Mustion ruukin sähköveturi Pässi aloitti vaunujen vetämisen kapearaiteisella radalla vuonna 1903.

 

Suomen metalliteollisuus alkoi Mustiolta

Lohjan Ojamolle perustettiin rautakaivos vuonna 1540, mutta Suomessa ei ollut vielä yhtään ruukkia, vaan malmista tehtiin metallia pienissä harkkohyteissä. Suomen ensimmäinen ruukki perustettiin Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan käskyllä Mustion kartanon alueelle vuonna 1560. Tarjolla oli runsaasti vesivoimaa palkeiden käyttämiseen: Mustion koskien putouskorkeus oli ennen patojen rakentamista peräti 11 metriä.

Ojamon kaivosmiehillä ei liene ollut käsitystä Lohjanjärven syvyydestä, sillä vuonna 1657 alkoi järven vesi tulvia kaivokseen liian ohueksi louhitun kallion läpi. Kuitenkin kaivos otettiin osittain käyttöön jo 1660-luvun alussa.

Mustion ruukkiin perustettiin vasarapajoja ja myös Suomen ensimmäinen manufaktuuripaja, jossa taottiin raudasta työkaluja ja muita tarve-esineitä.

Mustion ruukki_by_MP_1899.jpg

Mustion linnan päärakennus on hirsirakenteinen, mutta edustaa uusklassismia. Erittäin kauniissa puutarhassa on paljon patsaita.

Aluksi Mustion ruukki oli Ruotsin valtion omistuksessa, mutta Antskogin ruukin perustanut turkulainen Jacob Wolle sai vuonna 1644 luvan ostaa sen. Kyseessä lienee eräs ensimmäisistä yksityistämisistä Suomessa.

Vuonna 1665 tulipalo tuhosi vasarapajan ja osittain myös masuunin ja vuonna 1713 ruukki rappeutui lopullisesti venäläisten käsissä. Mustion uusi kukoistus alkoi, kun Skånessa syntynyt Magnus Linder sai Mustion omistukseensa vuonna 1766. Siitä lähtien ruukki on ollut Linderin suvun omistuksessa lukuun ottamatta noin 40:n vuoden jaksoa 1900-luvulla.

Mustion linna rakennuksineen ja puistoineen on eräs Suomen hienoimmista ruukinkartanoista. Hirsirakenteinen päärakennus on valmistunut vuonna 1792.

Masuunin ja varhaisempien patojen jäänteet ovat nykyään järven tai oikeastaan tekoaltaan pohjassa. Mustion alempi järvi padottiin vuonna 1952 Åkerforsin voimalaitoksen laajennuksen yhteydessä.

Mustion ruukki_by_MP_1911.jpg

Mustion linnan puutarhassa on useita huvimajoja ja muita rentoutumispaikkoja.

Nykyään Mustion linna on majoitus- ja kokouspalveluja tarjoava kartanohotelli. Entisen ruukin alueella on edelleen myös teollisuutta.

 

Antskogissa on Suomen ensimmäinen sulku

Pohjan ruukeista vanhin on Antskogin ruukki, jonka Jacob Wolle perusti vuoden 1630 tienoilla Anskunjoen varteen. Antskogiin eli suomeksi Anskuun rakennettiin muun muassa masuuni, kaksi vasarapajaa ja valimo. Siellä valmistettiin rautaa ja kuparia vuoteen 1880 saakka.

Antskogin masuunin kohtaloksi koitui sen toinen omistaja, Petter Thorwöste, joka perusti vuonna 1649 Fiskarsin ruukin lähemmäs merta ja siirrätti masuunin sinne. Taonta jäi edelleen Antskogiin, josta kehittyi niin merkittävä paikka, että sinne rakennettiin oma kirkko vuonna 1666.

Antskogin ruukki_by_MP_0124.jpg

Antskogiin rakennettiin Suomen ensimmäinen sulku eli slussi vuonna 1824.

Antskogin kankirautavasara tuhoutui tulipalossa vuonna 1683 ja koko ruukki Isonvihan aikana vuonna 1713. Sinne kuitenkin siirrettiin nippuvasara Fiskarsista.

Antskogin uusi kukoistus alkoi vuonna 1731, kun tukholmalainen kauppias John Montgomerie osti sen ja toi sinne Ruotsista vallonilaisia seppiä, jotka hallitsivat vaativat taontatyöt.

Antskogin ruukki_by_MP_0137.jpg

Antskogin verkatehdas on nykyään melkein tyhjillään.

Vuonna 1786 Antskogin silloinen omistaja siirrätti kirkon Kosken ruukkiin asukkaiden vastalauseista huolimatta. Antskogissa on kirkosta jäljellä kiviaita ja osa kivijalkaa.

Turkulainen apteekkari Jacob von Julin osti Antskogin ruukin vuonna 1822 ja perusti sinne verkatehtaan sekä vanutus- ja värjäyslaitoksen. Antskogiin rakennettiin vuonna 1824 Suomen ensimmäinen sulku, jonka tarkoituksena oli säädellä veden virtausta koskissa.

Antskogin ruukki_by_MP_0117.jpg

Verkatehtaan mainoskilpi on säilynyt Antskogissa.

Ruukkitoiminta päättyi Antskogissa vuonna 1880. Tekstiilien jälkeen Antskogiss valmistettiin muun muassa jauhesammuttimia. Alueella on tehdas- ja asuinrakennuksia sekä Antskogin kartano, mutta ruukkikauden rakennuksia ei ole säilynyt.

 

 

Hienotaontaa ja muotoilua Fiskarsissa

Maineikkain koko Suomen ruukeista on Fiskars, josta on tullut eräs suomalaisen muotoilun ja taiteen keskuksista. Historiallisissa rakennuksissa toimii muiden muassa muotoilijoita, arkkitehteja, veneenveistäjiä, puuseppiä, lasinpuhaltajia, keraamikkoja ja kuvataiteilijoita. Ruukin alueella on useita myymälöitä, ravintoloita sekä museo ja näyttelytiloja.

Fiskarsin ruukki_by_MP_0109.jpg

Talli- ja koulurakennusta eli kellotornirakennusta sekä useita muita Fiskarsin rakennuksia oli suunnittelemassa Carl Ludvig Engel.

Fiskarsin ensimmäisen, vuonna 1649 Antskogista siirretyn masuunin ja melkein kaiken muunkin Fiskarsissa tuhosivat venäläiset Isonvihan aikana. Uusi omistaja Montgomerie rakennutti uuden masuunin vuonna 1731, jolloin tuotanto pääsi taas vauhtiin. Seuraava omistaja, tukholmalainen kauppatalo Jennings & Finlay rakennutti Fiskarsiin uudentyyppisen masuunin ja aloitti kuparinvalmistuksen. Kuparimalmi saatiin Kiskosta Orijärven kaivoksesta.

Seuraava omistaja, Julin, rakennutti vuosina 1831-32 masuunin paikalle Carl Ludvig Engelin suunnitteleman hienotaepajan valmistamaan puukkoja, saksia ja syömävälineitä. Vuonna 1837 valmistui konepaja, jossa valmistui muun muassa Suomen ensimmäinen höyrykone, ja vuonna 1888 uusi hienotaepaja, joka on nykyisin design-keskuksena.

Vuonna 1883 ruukista muodostettiin yhtiö nimeltä Fiskars Aktiebolag, jonka peruja on nykyinen Fiskars Oyj Abp. 1880-luvun huipputuotteita olivat kyntöaurat, joita valmistettiin noin 40:ä mallia ja yhteensä miljoona kappaletta.

Fiskarsin ruukki_by_MP_0099.jpg

Fiskarsin ruukinkartano eli Kivitalo.

 

 

Työkaluja ja huonekaluja Billnäsistä

Vuorimestari Carl Billsten perusti Billnäsin ruukin vuonna 1641 ja nimesi sen itsensä mukaan. Ruukkiin tuli masuuni ja yksi vesivoimalla toimivaa vasarapajaa. Suunniteltua toista vasarapajaa ei koskaan rakennettu ja jo rakennetunkin Billsten siirrätti Fagervikin ruukkiin vuonna 1655.

Billnäsin ruukki_by_MP_0197.jpg

Billnäsin idylliset työväenasunnot ovat nykyään vuokra-asuntoja.

Rasitteistaan vihastuneet paikalliset talonpojat tuhosivat Billnäsin ruukin vuonna 1659. Billnäsiä alettiin kuitenkin kehittää rakentamalla sinne uusi kankivasara ja nippuvasara vuonna 1670. Masuunia ei enää ollut, mutta taottavaksi riitti Fagervikin ruukissa valmistettua takkirautaa.

Seuraavan kerran Billnäsin ruukki tuhoutui Suuren Pohjan sodan aikana 1700-luvun alussa. Sodan jälkeen sen omistajaksi tulivat tukholmalaiset Hisingin veljekset, jotka rakennuttivat kaksi uutta kankivasaraa ja perustivat sinne Suomen ensimmäisen puutarhakoulun, jonka peruja nykyinen Billnäsin taimisto on.

1800-luvun lopulla Billnäsissä alettiin valmistaa kirveitä, lapioita ja muita työkaluja sarjatuotantona, erityisesti Venäjän armeijalle. Vuonna 1909 alkoi tammisten konttorihuonekalujen valmistus. Billnäsin työpöydät ja tuolit ovat nykyään keräilykohteita.

Billnäsin ruukkialueella on jäljellä runsaasti kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, joista merkittävin on 1600-luvulta peräisin oleva Iso paja. Asuinrakennuksista vanhimmat ovat 1770-luvulta.

Vuonna 1917 valmistui kirkkoarkkitehtina tunnetun Lars Sonckin suunnittelema ruukinkartano Villa Billnäs, joka on yksityisasuntona. Aiempi päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1915.

Billnäsissä on myös asemarakennus, mutta ei enää rautatietä sen jälkeen, kun rantarataa oikaistiin vuonna 1989.

Fiskars osti yhtiöitetyn Billnäsin osake-enemmistön vuonna 1920 ja alkoi valmistaa siellä muun muassa saksia. Vuonna 1989 Fiskarsin tuotanto siirrettiin uusiin tehdastiloihin parin kilometrin päähän. Teollisuustilat ovat nykyään pääosin tyhjillään.

Billnäsissä toimii Rakennusapteekki, jossa myydään vanhoja ja vanhan mallin mukaan tehtyjä rakennustarvikkeita sekä järjestetään entisöintikursseja.

Billnäsin ruukki_by_MP_0449.jpg

Suurin osa Billnäsin teollisuustiloista on tyhjillään.

 

Åminnefors: ruukista teollisuusalueeksi

Nuorin Pohjan ruukeista on vuonna 1875 perustettu Åminnefors, jossa perustettiin alun perin sinkin tuotantoa varten. Sinkkisulatto lopetettiin jo vuonna 1883, mutta rautaa valmistettiin masuunissa vuoteen 1977 asti. Ruukki alkoi menestyä vasta, kun Fiskars-yhtiö otti sen johdon käsiinsä 1890-luvulla.

Åminneforsin ruukki_by_MP_0174.jpg

Åminneforsin voimalaitos on valmistunut vuonna 1910.

Åminnefors on nykyään tavallinen teollisuusalue. Vuonna 1930 rakennetussa valssaamossa valmistetaan vieläkin betoniteräksiä, mutta ei enää Fiskarsin vaan Celsa Groupin nimellä. Lisäksi Lesjöfors Springs valmistaa alueella jousia. Vuonna 1910 valmistunut vesivoimala muuttaa edelleenkin Mustionjoen virtausta sähköksi.

Ruukkia huomattavasti vanhempi on 1570-luvulla perustettu Åminnen kartano eli Åminnegård, jonka 1700-luvulla rakennetussa päärakennuksessa ovat nykyään ravintola Åminnegård ja golfkeskus Nordcenterin kerhohuoneisto.

Åminneforsin ruukki_by_MP_0394.jpg

Åminnefors on muuttunut ruukista teollisuusalueeksi, mutta vanhojakin rakennuksia on säilytetty.

Åminforsin lähellä sijaitsee Suomen eteläisin laskettelukeskus Påminne, jossa voi kesäaikaan laskea mäkiautoilla.

 

Fagervikissa on säilytetty ruukkimiljöö

Fagervikin perusti vuonna 1646 Carl Billsten, joka oli perustanut Billnäsin ruukin viisi vuotta aikaisemmin. Uusi ruukki sijoitettiin Kuninkaantien eli Turku-Viipuri -maantien varteen, runsaiden puuvarantojen keskelle ja voimakkaan kosken ääreen. Lisäksi Fagervikista oli lyhyt matka merenrantaan, johon malmikuormat tuotiin Ruotsista laivoilla.

Fagervikin ruukki_by_MP_1866.jpg

Fagervikin kankivasarapajan massiivisia takovasaroita on liikutettu vesivoimalla.

Kuten moni muukin ruukki, Fagervik tuhoutui Suuren Pohjan sodan ja Isonvihan aikana, mutta rakennettiin uudelleen entistä ehommaksi. Vuonna 1730 Fagervik sai lähes yksinoikeuden rautapellin ja läkkipellin valmistukseen koko Ruotsissa.

Fagervikin ruukin ostivat vuonna 1723 samat Hisingin veljekset kuin Billnäsin joitakin vuosia aikaisemmin. Fagervik on edelleen saman suvun omistuksessa.

Läkki- ja kattopellin viennistä Ruotsiin tuli vaikeaa sen jälkeen, kun Suomesta tuli osa Venäjää, ja loppui kokonaan vuonna 1823. Vuonna 1824 ruukinpatruunaksi tuli Fridolf Hisinger, joka osti ympäristöstä maata ja muutti Fagervikin ruukista suurtilaksi. Ruukkitoiminta jatkui kuitenkin vuoteen 1902 asti.

Nykypäivään asti ovat säilyneet vuonna 1758 rakennettu kankivasarapaja, vuonna 1765 valmistunut nippuvasarapaja, tinauspaja 1780-luvulta sekä 1890-luvulla rakennettu vesisaha. Ruukin puinen ristikirkko on rakennettu vuonna 1737. Alun perin seppien asunnoiksi rakennetut punamultamaalatut talot ovat 1700- ja 1800-luvuilta ja vanhempi päärakennus 1720-luvulta. Nykyinen päärakennus on 1770-luvulta.

Fagervikin ruukki_by_MP_1198.jpg

Fagervikin ruukinkartanon päärakennus on rakennettu 1770-luvulla.

Ruukinkartanon puutarhat ja puistot ovat merkittävimpiä historiallisia puutarhoja maassamme. Brännäsholmin suuressa englantilaisessa puistossa sijaitsee maassamme ainutlaatuinen kiinalainen paviljonki, joka on rakennettu 1780-luvulla puusta eurooppalaisten esikuvien mukaan.

Fagervik on Suomessa ensimmäinen paikka, jossa on viljelty perunaa.

Fagervikin ruukki_by_MP_1279.jpg

Fagervikin ruukissa on oma kirkko.

 

 

Skogbyssä on säilynyt masuuni

Hankoniemellä sijaitsevan Skogbyn ruukin perusti vuonna 1686 Billnäsin omistaja Carl Billsten nuorempi takkiraudan valmistamista varten. Sijainti keskellä metsää valittiin siksi, että puuhiilen saaminen masuuniin oli helppoa - yli 20 kilometrin matkoja ei pidetty järkevinä puuhiilen kuljettamiseen, koska se mureni hevoskärryjen tärinässä.

Toinen paikan valintaan vaikuttanut kriteeri oli sijainti meren rannassa: ruotsalainen rautamalmi voitiin tuoda laivalla suoraan ruukin rantaan.

Syrjäinen sijainti vaikutti siihen, että Skogbyhyn ei koskaan syntynyt suurempaa kyläyhteisöä. Toinen syy on, että vesivoimaa ei riittänyt kuin palkeiden käyttämiseen eikä aina siihenkään: vuonna 1856 masuunin viereen pystytettiin tekniikan viimeistä huutoa ollut höyrykäyttöinen puhalluskone, joka on edelleen paikallaan. Skogbyn ruukkiin ei rakennettu pajaa, vaan siellä valmistettu takkirauta vietiin Fagervikiin taottavaksi.

Skogbyn ruukki_by_MP_0215.jpg

Skogbyn ruukin masuuni on toinen koko Suomessa säilyneistä masuunirakennuksista.

Skogbyn masuuni on toinen koko Suomessa alkuperäisinä säilyneistä masuuneista. Se on samassa asussa kuin rakentamisvuonnaan 1789. Edellinen masuuni oli rakennettu vuonna 1686.

Masuunin vieressä on yksityiskäytössä oleva omakotitalo, jonka kellarikerroksen päällä on alun perin ollut ruukin konttorirakennus. Masuunin vieressä on muiden rakennusten perustusten jäännöksiä.

 

 

Kärkelä: ruukista mallitilaksi

Lohjan ja Salon rajalla, osittain kummankin kaupunginpuolella sijaitsee pieni Kärkelän ruukkikylä, josta harva on kuullutkaan. Kärkelässä on säilynyt poikkeuksellisen paljon työväen asuinrakennuksia, joista voi vieläkin päätellä, millainen on ollut 1700-luvun ruukkikylä.

Kärkelän ruukki_by_MP_0014.jpg

Ruukin tuotantorakennuksista on Kärkelässä säilynyt vain paja.

Tukholmalainen kauppaneuvos Robert Finlay perusti Kärkelän kupariruukin Kärkelän- eli Saukonjoen varteen vuonna 1766. Ruukissa jalostettiin läheisen Orijärven kaivoksen malmia metalliksi. Ennestään kylässä oli koskivoimaa käyttävä saha.

Kärkelän kuparihyttiä laajennettiin jo vuonna 1781 ja samalla rakennettiin raakakupariuuni. Rakennus paloi vuonna 1812, mutta uusi kuparihytti valmistui vuonna 1820. Kuparin sulatus loppui Kärkelässä vuonna 1882, minkä jälkeen ruukki muuttui Fiskarsin ulkokartanoksi, jossa harjoitettiin maanviljelystä ja karjanhoitoa, ja myöhemmin Fiskarsin mallitilaksi.

Ruukin tuotantorakennuksista on säilynyt vain hirsirakenteinen 1800-luvun alkupuolen paja joen pohjoisrannalla. Kosken pohjoisrannalla on nähtävillä myös kolmen pasutushuoneen pohjat sekä 1960-luvulla puretun myllyn kivijalka.

Kärkelän ruukki_by_MP_0006.jpg

Lohjan ja Salon rajalla sijaitsevan Kärkelän viehättävät talot ovat entisiä ruukin työläisasuntoja.

Vuosina 1921-23 valmistuneessa navetta- ja meijerirakennuksessa toimii nykyään vaunumuseo, jossa on esillä kunnostettuja hevosvaunuja, kiesejä ja rekiä. Ruukin tiilirakenteinen hevostalli on edelleen alkuperäisessä käytössä.

Kärkelän ruukinkartano siipirakennuksineen sijaitsee Orijärven kaivokselta Kärkelään vievän tien varrella. Päärakennuksen vanhemmat osat ovat vuodelta 1786 ja uudemmat 1800-luvun puolivälistä.

 

Karkkila kasvoi ruukin ympärille

Högforsin ruukki perustettiin tsaarin vuonna 1820 antamalla privilegiolla. Ruukki rakennettiin alueen korkeimman kosken partaalle noin seitsemän kilometrin päähän Kulosuonmäen eli Rautamäen rautakaivoksesta. Masuunin lisäksi rakennettiin valimo ja konepaja.

Högfors_by_MP_1105.jpg

Högforsin ruukin masuuni (vasemmalla) on restauroitu vuosina 1996-2000. Karkkilan kaupunki on rakentunut ruukin ympärille.

Kulosuonmäen malmista saatu takkirauta soveltui huonosti taontaan, mutta erinomaisesti valuraudan valmistamiseen. Ruukinpatruuna Joseph Bremerin johdolla Högforsin valimossa päätettiin keskittyä valutuotteisiin, kuten liesiin, uuneihin, keskuslämmityslaitteisiin, paistinpannuihin, patoihin, hautaristeihin ja valurautapylväisiin. 1930-luvulta 1970-luvun öljykriisiin asti tärkeimpiä tuotteita olivat emaloidut valurauta-ammeet.

Högforsin masuuni on tyypiltään multahirsimasuuni, jonka alaosa on kiveä ja yläosa maa-aineksella täytetty hirsikehikko. Sitä käytettiin takkiraudan valmistukseen vuoteen 1896 asti. Parhaimmillaan takkirautaa valmistettiin yli kolme tonnia päivässä. 1880-luvulta Högforsissa alettiin käyttää myös Ruotsissa valmistettua takkirautaa.

Masuunin puurakenteet purettiin vuonna 1926, mutta vuosina 1996-2000 masuuni entisöitiin ja siihen rakennettiin uudet puuosat.

Tehtaaksi kasvanut ruukki oli Karkkilan merkittävin työnantaja, jolla oli parhaimmillaan toista tuhatta työntekijää. 1990-luvun lamavuodet olivat kohtalokkaita Högforsin tehtaalle, joka oli siinä vaiheessa osa JOT-konsernia. Nykyään tehdas on nimeltään Componenta Karkkila.

Karkkilassa toimii ruukkimuseo Senkka, johon kuuluvat Valimomuseo, Työläismuseo ja Masuuni esittelevät valutekniikan lisäksi ruukkilaisten työtä ja arkielämää.

Högforsin ruukki_by_MP_0603.jpg

Karkkilan työläismuseossa on säilytetty työläisten asuintaloja alkuperäisessä asussaan. Yksittäisessä puutalossa saattoi olla kuusikin asuntoa.

 

MP

Kirjallisuutta: Asko Salokorpi: Suomen rautaruukit. Keuruu 1999.

 

matkailukuva: 

Sivut

 
Tilaa syöte Matkailu