Lohjan seurakunnalle kuuluu hyvää

piispa_0.jpg

Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma (vas) ja Lohjan seurakunnan kirkkoherra Juhani Korte.

 

Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma vieraili viime viikolla Lohjan kantaseurakunnassa ja kaikissa alueseurakunnissa piispantarkastuksen merkeissä. Luoma tapasi vierailullaan mm. seurakuntien henkilöstöä ja eri sidosryhmien edustajia. Tarkastus oli myös seurakuntalaisille tuhannen taalan paikka käydä tarkastamassa piispa, kuten Lohjan seurakunnan kirkkoherra Juhani Korte muotoilee. Seurakuntalaisia piispa on tapasikin mm. vanhainkodeissa.

Edellisestä piispantarkastus tehtiin Lohjalla vuonna 2002. Piispantarkastuksessa tarkastellaan seurakunnan nykytilannetta ja etsitään uusia ratkaisumalleja muuttuvan ympäristön tarpeisiin. Piispantarkastuksella on kirkkolain mukaan sekä tavoitteellisen toiminnan vahvistamiseen että laillisuusvalvontaan liittyvä tehtävä.

-Seurakunnassa vieraillaan siis katsomassa, että kaikki on kunnossa, kysymässä, mitä teille kuuluu ja miten me tuomiokapitulissa voimme olla teille avuksi, Luoma selventää.

-Piispantarkastuksen näkyvin osa on tämä viikon vierailupätkä, mutta koko prosessi kestää pari vuotta, hän jatkaa.

Lohjan seurakunnalle vaikuttaa kuuluvat pääsääntöisesti hyvää.

-Perusasiat ovat kunnossa ja henkilöstö tietää, mitä tekee ja miksi. Työn tekemisen rakenteeseen toivotaan kuitenkin selkeyttä, kuten työajattoman työn rajaamiseen, Luoma kertoo.

-Seurakunnilla on tieto ja avaimet asioiden ratkaisuun, mutta mietimme niitä yhdessä, hän toteaa.

Myös yhteiskunnan muutokset tuovat omat haasteensa, esimerkiksi sote-uudistus luo painetta diakoniatyöhön.

Yksi iso seurakunta

Luoma toteaa, että Lohjan seurakunta on suuri niin alueellisesti kuin henkilöstömäärältäänkin. Sekä huolen että ilon aiheita ovat Lohjan seurakunnassa aiheuttaneet etenkin kuntaliitokset.

-Se vaikuttaa edelleen, kun pitkään itsenäisinä toimineet seurakunnat ovat nyt osa yhtä isoa seurakuntaa. Seinäjoella olen ollut mukana käymässä läpi samanlaista tilannetta ja siellä ilmeni aivan samoja huolia ja iloja, Luoma kertoo.

Kysymys on pitkälti identiteetistä.

-Moni ajattelee niin, että menköön kunta, kunhan seurakunta jää. Seurakunta on ollut täällä jo ennen kunnallishallintoa, joten se voi olla paikkakuntalaisten identiteetille merkittävä asia, Luoma sanoo.

-Monelle on tärkeää, että oman seurakunnan nimi säilyy. Seurakunta on tänä päivänäkin määrittävä tekijä, toteaa myös Korte.

Lääkkeeksi asiaan piispa tarjoaa avointa vuorovaikutusta, keskustelua ja aikaa. Kirkon merkitys näkyy myös siten, että moni kääntyy seurakunnan puoleen elämän kriisitilanteissa.

-Toivon, että osaamme pitää asiamme niin esillä, että ihmiset tietävät, mitä annettavaa meillä on, Luoma toivoo.

Tasa-arvoinen avioliittolaki ja kirkko

Myös tasa-arvoinen avioliittolaki nousi esiin keskustelussa.

-Uusi tilanne on ilman muuta haaste. Tämä haaste tulee ennen kaikkea siitä, että kirkon ja muun yhteiskunnan käsitys avioliitosta on ollut pitkälti samanlainen tähän asti. Nyt on nähtävissä kahtia jakoa kansakunnassa. Ihmettelen kuitenkin sitä, että vasta nyt kirkolliskokoukseen on tullut ensimmäinen ehdotus, että asiaa käsiteltäisiin laajamittaisesti, Luoma sanoo.

Hän muistuttaa, että vaikka keskustelu on nyt siirtynyt kirkon piiriin, ei esimerkiksi aito avioliitto -aloite ollut kirkon tekemä. Asian prosessointi kirkon piirissä tulee viemään aikaa.

-Esimerkiksi Norjassa tasa-arvoinen avioliittolaki tuli yhteiskunnan puolelle jo vuonna 2009, mutta kirkolliskokouksessa siitä tehtiin päätös vasta viime vuonna. Asialle pitää antaa aikaa meillä Suomessakin, Luoma sanoo.

Hän toteaa, että uusi avioliittolaki on kuitenkin otettu yllättävän luontevasti vastaan kirkon työntekijöiden parissa. Luoma veikkaa myös, että jossain vaiheessa tasa-arvoinen avioliittolaki tavoittaakin myös kirkon.

-Jos yleismaailmallisia trendejä seuraa, on todennäköistä, että meilläkin jossain vaiheessa vihitään kirkossa samaa sukupuolta olevia.

Hän toivoo kuitenkin, että asia etenee asiallisen keskustelun kautta.

-Se ei edistä keskustelua, jos papit alkavat mennä omia oikopolkujaan. Piispakaan ei voi antaa lupaa samaa sukupuolta olevien vihkimiseen, vaan siihen tarvitaan kirkolliskokouksen päätös, Luoma selventää.