Vadelmatilan ensimmäinen sato kypsyy pian Immulassa

DSC_0049_1.JPG

Eija Peräkylä sai vadelmatilan aloitukseen apua niin perheeltä kuin naapureiltakin.

 

Immulassa Eija Peräkylän vadelmatilalla kypsyy pian ensimmäinen sato. Vadelman viljely sai alkunsa loppuun palamisesta.

-Paloin töissä loppuun. Samaan aikaan menetin kaksi läheistäni ja elämässä oli muutenkin vaikeaa. Puolen vuoden sairasloman jälkeenkin töihin paluu tuntui pahalta, joten sanoin itseni irti ja hyppäsin tyhjän päälle, Peräkylä kertoo.

-Tämän ikäisen on vaikea saada töitä, ja mietin, että mitä tekisin. Naapurin maanviljelijä sitten ehdotti illanistujaisissa, että ryhtyisin viljelijäksi, koska se on kivaa hommaa.

Peräkylä ei ottanut ajatusta silloin tosissaan, mutta se jäi kuitenkin takaraivoon kytemään.

-Yhtenä yönä mietin asiaa ja sain ajatuksen, että voisin viljellä vadelmaa. Vadelma valikoitua varmaan sen takia, että myös yksi sukulaiseni viljelee sitä Savossa. Aamulla kerroin sitten miehelleni, että minulla on hyvä idea. Hän sanoi, että mikäs siinä, jos koen ajatuksen hyväksi, Peräkylä kertoo.

Peräkylä innostui vadelmatilan perustamisesta niin paljon, että hommiin ryhdyttiin heti. Jo samana syksynä maa laitettiin naapurien avustuksella peruskuntoon ja penkkeihin katekangas. Seuraavana keväänä istutettiin 1 500 vadelman tainta, puolet Muskokaa ja puolet Maurin Makeaa.

-Taimet istutettiin koko perheen voimin, iäkäs äitini oli myös innokkaana mukana istutustyössä.

 

Kova urakka

Matkan varrelle on mahtunutta paljon työtä ja jännittämistä.

-Lähdin tekemään tätä hirveällä innolla, eikä uskoni loppunut missään vaiheessa. Kantapään kautta olen kuitenkin saanut opetella paljon. Puutarha-alan koulutusta minulla ei ole, mutta internetistä löytyy hyvin tietoa. Vadelmatilan perustamisessa oli melkoinen työ fyysisestikin, kun aidat piti pystyttää ja tehdä tihkukastelujärjestelmä.

-Kevät oli kylmä, ja kuljin yöllä pitkin peltoa, mittaamassa laskeeko lämpötila pakkasen puolelle. Kolmessa lämpöasteessa pysyi. Myöhemmin olen vähän väliä pohtinut sydän syrjällään, tuleeko marjoja, mutta nyt on ainakin valtavasti kukkia, Peräkylä iloitsee.

Hän kiittelee naapureitaan, joista on ollut suuri apu.

-He ovat myös kannustaneet esimerkiksi näyttämällä peukkua ohi ajaessaan, Peräkylä kertoo.

Apuvoimina ovat olleet myös tarhamehiläiset, joiden mehiläispöntöt sijaitsevat tilan lähellä.

-Jos nyt sanottaisiin, että rupea laittamaan tilaa pystyyn, miettisin pari kertaa, koska siinä oli niin kova urakka. Uskon, että nyt ollaan kuitenkin voiton puolella. Enää toivotaan vain hyviä säitä.

Kukinta on kestänyt nyt noin pari viikkoa.

-Sanotaan, että kukinnan alusta menee noin 4-5 viikkoa, kun vadelmia pääsee poimimaa, Peräkylä kertoo.

Kun se hetki koittaa, hän ilmoittaa asiasta mm. lehdessä.

DSC_0037_1.JPG

Immulassa odotellaan vadelmasadon kypsymistä.

 

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin

Vadelmien kanssa raatamisella on ollut positiivinen vaikutus Peräkylän jaksamisellekin.

-Sain tekemistä ja muuta ajateltavaa, kun touhusin täällä vadelmamaalla. Aloin vähitellen nousta burn outista. Loppuun palaessa on tärkeää, että ihmisellä on jotain kivaa tekemistä, josta hän löytää tyydytystä.

Vadelmatilan myötä Peräkylä on juurtunut myös entistäkin paremmin asuinpaikkaansa, joka tuntui entisestä kaupunkilaisesta pitkään hiukan vieraalta.

-Olen tullut siihen tulokseen, ettei ole niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, hän tiivistää.

Tällä hetkellä Peräkylä on töissä, mutta eläkepäivät häämöttävät jo edessä.

-Saan vadelmatilasta puuhaa eläkepäiviinkin, hän iloitsee.

Nyt Peräkylä pitää kaksi kuukautta lomaa töistään ja hoitaa vadelmiaan. Välillä hän pysähtyy ihastelemaan maaseudun rauhaa tai auringonlaskua.

-Joskus vain istun, kuuntelen sateen ropinaa ja nautin. Se on hyvää terapiaa kiireisen elämän keskellä, hän toteaa.

 

Marjojen poimintaa ja muita ideoita

Musta- ja punaherukkaa Peräkylän tilalta on poimittu ennenkin. Vadelmien osalta käytännön toteutus on vielä avoinna, mutta ainakin asiakkaat saavat suunsa niistä makeiksi.

-Otan ehkä pari nuorta töihin tänne. Asiakkaat voivat sitten ostaa valmiiksi poimitut marjat suoraan täältä tilalta. Satokauden loppuvaiheessa voi olla itsepoimintaakin.

Kehitysideoita on jo pidemmällekin.

-Voisin perustaa esimerkiksi pienen kioskin, jossa myytäisiin puutarha- ja koriste-esineitä. Itsepoimijat voisivat tulla tänne viettämään kesäpäivän, poimimaan marjoja ja syömään eväät nurmikolla. Lapsille voisi olla trampoliini. Aidattuna alueena tämä on turvallinen lapsillekin. Pitää katsoa, mitkä ideat ovat toimivia, Peräkylä pohtii.  

alue: