Lammin talo saa uuden pärekaton

lammi1.jpg

Perheyritys Karin päre ja puu tekee Lammin talon uuden pärekaton kuusipäreistä. Katolla Ville Siikanen.

 

Sammatissa museona toimiva Elias Lönnrotin vanhuudenkoti Lammin talo saa uuden pärekaton. Katon tekee perheyritys Karin päre ja puu. Myös entinen vuonna 1998 uusittu pärekatto oli tehty saman yrityksen toimittamista päreistä. Pärekatto kestää noin parikymmentä vuotta. Lammin talon kattoa paikkailtiin viime vuonna, mutta uusimisen tarpeessa se on ollut kipeästi.

-Nyt oli viimeinen hetki uusia katto, kun päreet eivät vielä vuotaneet läpi. Onhan katto ollut muutenkin pahannäköinen. Aurinko on nykyään polttavampi kuin ennen. UV-säteet syövät pärettä niin, että siitä voi hävitä puolet, kertoo Kari Siikanen Karin päre ja puusta.

Katon edelliset päreet olivat mäntyä, mutta nyt katolle naputellaan kuusipäreet.

-Kuusi on parempi kuin mänty, koska se on umpisoluinen puu. Kun solukko on kuivunut, se ei enää vedä vettä itseensä, Siikanen kertoo.

Toivakkalainen yritys on Siikasen tietämän mukaan Suomen ainoa, joka elää pärekattoja tekemällä. Töitä riittääkin ympäri maata ja työmatkat ovat suuntaansa aina vähintään 100 kilometriä. Lammintalon katon uusimisessa menee noin kaksi viikkoa. Urakka hoituu poikien ja vaimon avulla.

-Pojat ovat olleet mukana kouluikäisestä saakka, Siikainen sanoo.

Pärekaton tekeminen vaatii kokemusta.

-Vanhoilta ukoilta tämä taito on opittu. Pärelaatuista puuta on nykyään vaikea löytää, koska nykyajan lannoitettu puu ei ole niin tiukkasyistä kuin ennen. Etsimme puut talvella. Ne pitää kaataa silloin, koska talvella puu on kuivimmillaan, mutta solukko on täynnä pihkaa, Siikanen kertoo.

-Katolle laitettaessa päreen pitää olla märkä, jotta se kestää katolla liikkumista ja naulaamista. Kuiva puu halkeaa, hän jatkaa.

lammi2.jpg

Kari Siikanen esittelee kuusipärettä Heikki Häyhälle (Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö). Kuivuttuaan kuusen tiukka solukko pitää veden ulkopuolellaan. 

 

Talo mahdollistaa aikahypyn

Heikki Häyhä Suomen Kulttuuriperinnön Säätiöstä kertoo, että vanhassa rakennuksessa riittää korjattavaa. Aiemmin Lammin talossa on korjattu mm. ikkunoita ja lattioita. Pärekatto oli kattovaihtoehdoista ainoa, joka taloon voitiin laittaa. Tukea sen tekoon on saatu MTK-säätiöltä ja Museovirastolta.

-Lammin talo on rakennussuojelulailla suojeltu, joten meillä on velvollisuus pitää se kunnossa ja mahdollistaa kulttuuritoiminta, Häyhä sanoo.

Joku saattaa ajatella, ettei vanhaan taloon kannata panostaa, mutta kyse on isommasta asiasta kuin yhdestä talosta.

-Koko kulttuuriperinnön säilyttämisen ajatus lähtee siitä, että se rikastuttaa kaikkien elämää. Objekti, kuten talo ja sen ympäristö, ovat tiedollinen ankkuri, jonka kautta Lönnrotin aikaan ja ajatuksiin voi päästä. Se mahdollistaa aikahypyn siihen, miten täällä on joskus eletty, Häyhä sanoo.

Häyhän mukana taloon kävi tutustumassa myös Merita Soini Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

-Tulin katsomaan voisiko Lammin talo on olla kohteena sisustusarkkitehtien mittausleirillä ja korjausrakentamisen kurssillamme. Leirillä tehtäisiin talosta piirustukset, mitoitettuja kuvia ja dokumentoitaisiin rakennusta muutenkin, kertoo Soini.

lammi3.jpg

Elias Lönnrot muutti Lammin taloon, koska halusi työrauhan vierailijoilta. Alun perin talolle johti vain polku.

 

Lammin talo oli Lönnrotin viimeinen koti

Lammin talo oli viimeinen Elias Lönnrotin Sammatin kodeista. Hän muutti metsän keskellä sijainneeseen taloon, koska halusi tehdä työnsä rauhassa vierailijoilta. Hänen mukanaan muuttivat mm. Lönnrotin kolme tytärtä, joista kaksi menehtyi nuorina. Ensimmäisten töiden joukossa oli sellaisen tien rakentaminen, jota pitkin pääsi kulkemaan hevosrattailla, sillä Lammin talolle johti vain polku. Lammin talo oli jo 1700-luvulla Nikun talon torppana. Lönnrot osti sen 1860-luvulla. Hän sai Lammin talon aikanaan valmiiksi mm. suomalais-ruotsalaisen sanakirjan.

Lönnrotin kuoltua Lammin talon irtaimisto huutokaupattiin hänen toiveensa mukaisesti. Myöhemmin osa huonekaluista ja esineistöstä on palautunut takaisin Lammin taloon. 1950-luvulle saakka talo oli yksityisessä omistuksessa, kunnes Sampoyhdistys osti sen. 1980-luvulta lähtien talo on ollut Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön omistuksessa.

Museon avoinna pito ja pihanhoito tehdään vapaaehtoisvoimin. Lammin talon pääopas Sari Lehtinen kertoo, että talolla käy kesäisin noin 500-600 vierailijaa, joista osa on koululaisryhmiä.