Miesten mielenliikkeitä vakavalla huumorilla höystettynä

DSC_1379.JPG

Antti Rasi (vas) ja Joonas Luukkala kertovat, että Paniikki-näytelmässä käsitellään miehiä mietityttäviä aiheita, kuten naisia, parisuhdetta, vastuita ja velvollisuuksia.

 

Teatteri Tralan lavalla pohditaan pian monenlaisia miesten mieltä vaivaavia aiheita, kun Trala esittää Suomen Kansallisteatterin pääjohtajan Mika Myllyahon käsikirjoittaman näytelmän Paniikki. Miehissä voivat aiheuttaa paniikkia mm. uraan, naisiin, parisuhteeseen, vastuisiin ja velvollisuuksiin liittyvät kysymykset. Paniikkiin auttaisi puhuminen, mutta sekään ei ole helppoa. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat yhteen asuntoon, jossa miehen mielenliikkeitä pohditaan kolmen miehen voimin. Heitä näyttelevät Mikko Jaakkola, Joonas Nieminen ja Jussi Salminen. Ensi-iltansa näytelmä saa 10.11.

Näin ennakkoon jututimme kahta miestä näytelmän työryhmästä. He ovat ohjaaja Joonas Luukkala ja äänisuunnittelija Antti Rasi.

-Paniikki kertoo noin 30-40-vuotiaiden miesten ongelmista tämän päivän yhteiskunnassa ja siitä, mitä on olla mies. Kun naisten asema on vahvistunut, miehet ovat enemmän kujalla kuin koskaan. Miehen pitää olla herkkä, mutta toisaalta se ei kuitenkaan välttämättä ole se, mitä mieheltä halutaan. Se on absurdia, Luukkala kertoo.

-On kiinnostavaa tehdä näytelmä tästä aiheesta, joka lävistää koko yhteiskunnan nyt, hän jatkaa.

Tunteet ja niistä puhuminen, se miehen kompastuskivi tai niin ainakin usein ajatellaan.

-Näytelmä rikkoo sitä stereotypiaa, että miehet eivät puhu tunteistaan. Kyllä puhuvat, mutta juuri siitä voi tullakin ongelmia, kun perinteiset roolit rikkoutuvat. Maailma on muuttunut niin paljon, ettei meillä ole malleja, kuinka pitäisi suhtautua uusiin asioihin, kuten sosiaalisen median käyttöön parisuhteessa. Tunteista ei kuitenkaan pysty puhumaan ennen kuin tietää, mitä tuntee, muistuttaa Rasi.

Parisuhdekiemuroiden lisäksi paneudutaan myös ystävyyssuhteisiin.

-Näytelmä kertoo myös miesten välisestä lojaaliudesta ja siitä, kuinka tärkeitä pitkät ystävyyssuhteet voivat olla, sanoo Luukkala.

 

Arjen komiikkaa aitojen ongelmien käsittelystä

Näytelmässä asioita puidaan kolmen miehen kautta. Yksi elää yhteiskunnan odotusten mukaisesti, hankkii hyvän koulutuksen ja tekee säännöllistä päivätyötä. Sitten hän alkaa miettiä, haluaako kuitenkaan itse sellaista elämää. Toinen taas on menestyvä tv-juontaja, joka rakastaa itseään hieman liikaa.

-Jos henkistä pääomaa ei ole, vaan identiteetti rakentuu sen varaan, mitä ihminen omistaa ja tekee, kaiken voi menettää helposti. On surullista, että jo lapsilta kysytään, mitä he haluavat olla isona ja vastaukseksi odotetaan ammattia, toteaa Rasi.

Paniikkihäiriökin putkahtaa esiin ja saa miehistä kolmannen linnoittautumaan asuntoonsa.

Luukkalan ja Rasin mielestä esimerkiksi pariskunnat olisivat näytelmälle mainio kohderyhmä.

-Tästä riittää juteltavaa kotiinkin, vinkkaa Luukkala.

-Näitä samoja aiheita on käyty läpi meidänkin kaveripiireissämme, toteaa puolestaan Rasi.

Huumoriakin näytelmästä löytyy.

-Se syntyy, kun aidot tyypit ihmettelevät aitoja asioita. Silloin syntyy koomisiakin tilanteita, sanoo Luukkala.

-Arjen komiikkaa aitojen ongelmien käsittelystä, tiivistää Rasi.

Luukkala määrittelee Paniikin tummasävytteiseksi komediaksi. Rasi puolestaan kuvaa sitä elämänmakuiseksi ja toivoa antavaksi.

-Ei se synkkä ole, koska asiat ratkeavat, hän toteaa.

 

Yhteistyön voimalla rakennettu teatterielämys

Rasi ja Luukkala ovat molemmat Lohjalta lähtöisin ja he tutustuivat toisiinsa jo lukioaikanaan.

-Joonas pyysi minut mukaan tähän projektiin, kun olen tehnyt koko elämäni musiikkia ja äänisuunnittelua mm. lyhytelokuviin ja dokumentteihin, Rasi sanoo.

Hän kertoo tekevänsä musiikkia, koska kokee, ettei mikään muu taidemuoto pysty välittämään tunteita niin voimakkaasti.

-Esimerkiksi, jos tyyppi kävelee elokuvassa, musiikilla luodaan se illuusio, mitä tyyppi ajattelee, mistä hän on tulossa ja millainen tunnelma on, Rasi avaa.

Äänimaailma tuo oman osansa myös Paniikin tarinaan.

-Näytelmässä on haettu voimakasta kerrontaa myös äänimaailman kautta. Kerronta on elokuvamaista, sillä se nojaa musiikkiin ja sen luomiin tunnetiloihin. Musiikilla voi välittää todella moninaisia asioita. En ole ennen tehnyt mihinkään projektiin musiikkia näin monipuolisesti joogamusiikista heviin, kertoo Rasi.

Luukkala puolestaan päätyi teatterin pariin, kun urheilu-ura vaihtoi näyttämöihin.

-Äitini sanoi, että olet sellainen pelle, että mene teatteriin. Se on ollut hänen paras neuvonsa minulle, kertoo pian 20 vuotta teatterin parissa työskennellyt ja kesällä teatteri-ilmaisun ohjaajaksi valmistunut Luukkala.

-Teatteri on todella kokonaisvaltainen paketti ja ryhmätyön korkeakoulu. Minulle teatteri on tapa tutkia sitä, mitä on olla ihminen. Näyttämö on maaginen paikka. Ensin siellä ei ole mitään, mutta heti, kun näyttämölle laitta vaikka kengän, ihmiset alkavat rakentaa sille merkityksiä, kertoo Luukkala.

Yhteistyötä parhaimmillaan on ollut myös Paniikki-näytelmän rakentaminen.

-Luovan flown synergia on huima. Ei sitä yksin saisi samanlaisia asioita tehtyä kuin yhdessä, sanoo Rasi.

-Se on huikea prosessi, joka etenee tekstin lukemisesta kaverien kanssa valmiiksi teokseksi, sanoo Luukkala.

Myös Teatteri Trala saa kiitosta.

-Trala ottaa rohkeasti askeleita kohti erilaista tarjontaa ja rikkoo sen rajoja, mitä klubitalolla voi tehdä, Luukkala sanoo.

-Hyvä juttu tästä tulee, se on selvä. Toivomme vain, että ihmiset tulevat katsomaan, hän tiivistää ajatuksensa Paniikista.

Näytelmä saa Teatteri Tralassa jatkoa ensi tammikuussa, kun Jussi Salminen ohjaa trilogian toisen osan Kaaos. Siinä maailman menoa katsotaan vuorostaan kolmen naisen näkökulmasta. 

alue_kulttuuri: