Suomen Kaartin taistelut muistetaan edelleen

mitali2.JPG

Erik Hakalan kunniamerkit: Oikealla on Romanian risti Tonavan ylittämisestä. Värit ovat säilyneen alkuperäisinä (pronssi).Vasemmalla olevan Turkin sodan muistomitalin alkuperäiset värit koostuvat Pyhän Yrjön ritarikunnan raitakuviosta (oranssi-musta) ja Pyhän Andreaksen ritarikunnan vaalean sinisestä väristä. Muistomitalin teksti vapaasti käännettynä: "Ei minun vuokseni, vaan Sinun nimesi tähden".

 

Suomen Kaartin tunnetuin sotaretki oli osallistuminen Turkin sotaan Bulgariassa 1877–1878. Se kuului apujoukkoihin, jotka jouduttiin kutsumaan rintamalle syksyllä 1877, kun Venäjän aluksi nopeasti edennyt hyökkäys oli pysähtynyt epäonnistuneisiin yrityksiin vallata Plevnan linnoitus. Kaartin lähtiessä matkaan 6.9. siihen kuului mm. 719 tarkka-ampujaa. Kaartin sotaan lähtöä pidettiin Suomessa kansallisena ylpeydenaiheena ja sille järjestettiin Helsingissä suuret läksiäisjuhlat, joihin pääkaupungin kerma osallistui.

Kenraalimajuri Aleksandr Ellisin komentama henkikaartin tarkka-ampujaprikaati ja sen osana myös Suomen Kaarti kuului koko sodan ajan kenraali Josif Gurkon armeijaan. Gurkon operaatiot sodan aikana olivat menestyksekkäitä, mutta tuottivat usein myös suuret miestappiot. Lokakuussa hänen tehtävänään oli saartaa Plevna lännestä valtaamalla Sofiaan johtavaa maantietä suojanneet turkkilaisten linnakkeet, ensimmäisenä Gornyi Dubnjakin linnake. Voitokas Gornyi Dubnjakin taistelu oli Suomen Kaartin ensimmäinen tässä sodassa ja muodostui sittemmin Kaartin historian maineikkaimmaksi. Pataljoona menetti taistelussa kaatuneina 22 miestä sekä haavoittuneina 95.

Marssiessaan kohti Adrianopolia suomalaiset pääsivät todistamaan venäläisten suorittaman Harmanlin verilöylyn surullisia jälkiä, mutta eivät itse osallistuneet siihen. Sodan lopussa Suomen Kaarti marssi aina San Stefanoon, aivan Konstantinopolin porteille, missä se oli myös rauhansopimuksen astuessa voimaan. Siellä Kaartiin iski lavantautiepidemia, joka jatkui kotiinpaluuseen saakka. Paluu Helsinkiin tapahtui 9.5.1878 ja vastaanotto oli juhlava. Suomen Kaarti menetti koko Turkin sodan aikana taisteluissa kaatuneina 24, haavoihinsa myöhemmin kuolleina 16 ja epidemiaan kuolleina 158 miestä.

Pataljoonan ollessa palaamassa Turkista keisari Aleksanteri II korotti sen 29.4.1878 Vanhan Kaartin arvoon. Vanha Kaarti oli keisarillisella Venäjällä urhoollisuudestaan tunnustetun sekä pitkään ja ansiokkaasti keisaria palvelleen Kaartin joukko-osaston kunnianimitys.

 

Erik Eriksson Suomen Kaartissa

Kaartin kasarmin pihalle Helsinkiin pystytettiin sodan jälkeen Gornyi Dubnjakin taistelun muistomerkki, johon kaatuneiden suomalaisten nimet on hakattu. Gornyi Dubnjakin taistelupaikalla on nykyään Lavrovin puisto, jossa muiden sotamuistomerkkien joukossa on myös kaatuneiden suomalaisten muistomerkki ja yhteishauta.

Kyseisestä sotaretkestä on vielä jäljellä muitakin merkkejä, kuin kyseiset muistomerkit. Lohjalaisella Jorma Malmströmillä on kolme Erik Hakalan mitalia, jotka hän sai palveluksistaan Suomen Kaartissa.

-Hakala oli naimisissa isoäitini kanssa. En usko, että siltä ajalta on enää jäljellä montaa mitalia, toteaa Malmström.

Erik Eriksson Hakala astui palvelukseen kuuden vuoden palvelussopimuksella Suomen Kaartiin 2.K reservimiehenä 1.10.1871. Hakala syntyi Ylihärmässä 1.12.1848 ja muutti sittemmin mm. Kauhavalle ja Helsinkiin. Sotaväessä Hakalan käsityötaidoksi oli merkitty suutari. Sotaan lähtöhetkellä hänen ammatikseen oli merkitty renki ja asuinpaikaksi Pukkinen. Sotaretkelle hän lähti muiden mukana 6.9.1877 Helsingistä. Seuraavan vuoden maaliskuussa hän joutui kenttäsairaalaan, mutta pääsi kuitenkin palaamaan Suomeen. Erik Hakala kuoli 14.4.1911.

Lähde: VTM Kari J. Talvitie

alue_demokratia: