Kirja-arvostelu: KERJÄLÄISESTÄ PAINOSTEN JA VEROÄYRIEN KUNINKAAKSI

Ritva Ylönen, Kalle Päätalo – Kirjailijan elämä; SKS 2017

On vuosi 1955. 35 -vuotias rakennusmestari Kalle Päätalo istuu Tampereella vaatimattomassa vuokrahuoneistossaan. Ensimmäinen avioliitto on juuri päättynyt riitaisaan eroon. Hän on elämänsä veden jakajalla. Miten jatkaa tästä eteenpäin ? Hän päättää näyttää entiselle vaimolleen – kaikille. Hänestä tulisi kirjailija. Kalle Päätalo tarttuu kynään ja alkaa luonnostella vahakansiovihkoonsa esikoiskirjansa henkilöitä.

Kirjailijan elämä kertoo, millainen legendaarinen kirjailija Kalle Päätalon (1929 – 2000) elämä todella oli. Ennen nousua yleisön ja median lemmikiksi kirjailijan elämään kuuluivat karmea lapsuus, rankka lama-aika tukkijätkänä, sota haavoittumisineen, repivätahtinen siviilielämä sekä sitkeä pyrkimys kirjoittajaksi, Elämäkerta käy myös painia toden ja kerronnan välillä. Kuinka hyvin Päätalo pysyi totuudessa omaelämäkerrallisessa Iijoki -sarjassaan? Mitä tapahtumia hän muunsi ja väritti? Mistä jätti kertomatta?

Kirjailijan elämä muuttaa Betoniin valetulta tuntuneen kuvan Päätalosta. FT Ritva Ylönen on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Päätalo -tohtori. Ylönen on tutkinut Päätaloa ja tämän tuotantoa jo yli vuosikymmenen ajan. Itse katsoin kirja-arviointia varten myös elokuvat: Elämän vonkamies (1986), Nuoruuteni savotat (1988) ja Päätalo (2008). Ne antoivat lisäpontta arvioille kirjan sanomasta.

Kalle Päätalon voi sanoa olevan peruslahjakkuus. Savottakämpät, sotakokemukset, elämäntien raivaaminen jne. osoittivat poikkeuksellista sitkeyttä ja periksi antamattomuutta vaikeina aikoina. Päätalon elämän voi sanoa olleen melkoista vuoristorataa, josta ei puuttunut kritiikkiä, tragiikkaa, dramatiikkaa jne. Köyhän kodin pojasta kehkeytyi vuosien saatossa painosten ja veroäyrien kuningas Tampereella ja lähes koko Suomessa alallaan. Yleisömenestys kohtasi myös voimakasta kritiikkiä ja kateutta myös kollegoissa. Päätalolle työ oli ainoa tapa elää kaaosta. Kirja on elämänkaari Kalle Päätalon elämästä ja toisaalta miehinen kokovartalokuva ja rautaisannos Päätaloa. Kirjaa leimaavat omaelämäkerrallisuus, menneisyys ja todenperäisyys?

Päätalon pääsaavutuksia olivat Koillismaa ja Iijoki -sarjat. Päätalon elämää heijastavat ja varjostavat kauhea lapsuus sekä Isän mielisairaus. Tulee mieleen, että mitkä arvot, kauna ja katkeruus, velloivat Kallen sisällä jo muutenkin ristiriitaisissa tunnemyrskyissä ? Isän sairauden voidaan sanoa toimineen ylimääräisenä voimana ja alkulähteenä, kirjailijan uralle. Se oli ponnahduslauta syrjäkylän paitaressulle. Kalle syntyi Taivalkosken Jokijärvellä meijerikammarissa. Kallen vanhemmat Hermanni ja Riitu olivat ns. huonemiehiä eli vuokralaisia.

Kalle kuoli kotikaupungissaan Tampereella 11.11.1919, ikään tuokin päivä oli jotain ”järjesteltyä ja ennalta määrättyä”. Äiti Riitu oli kotoisin Taivalkosken Metsäkylältä huutolainen, joka avioitui 17 -vuotiaana Hermanni Päätalon kanssa. Päätalolaisia kuvasivat lyhytjalkaisuus, pitkäselkäisyys ja tasapaksuus. Kas siinäpä oivat eväät Kallen uitto- ja metsätyökämppien pärjäämiselle ja sinnikkyydelle. Kallella oli nuoruudesta lähtien ärrävika, jota hän häpesi ja joka oli jopa naismaailmassa menestymisen haittatekijä,  Kallen mielestä. Kotikärhämät olivat usein tapetilla Kallioniemen pirtissä. Kallesta tuli äitinsä Riitun kanssa,  koko pesueen vastuunkantaja, etenkin kun he kuuluivat kunnan elättien negatiiviseen kastiin pahimmillaan. Kalle ja Äiti -Riitu elivät toisten lasten huolehtimisessa voimakasta yhteisvastuuta.  Merkittäviä osahenkilöitä kurjuuden lievittämisessä olivat mm. piirimies Hiltu Iikka ja kunnan esimies Bullerin Eemi. Riitu edusti tyypillistä ”selkosten ahmaa”, joka ei poikuettaan jätä, ei edes oman henkensä uhalla. Isän sairaus edusti elämässä sekä hyvää että huonoa asiaa. Hermanni kohosi yhtiöllä herranpaskaksi, pikkukihoksi ja ukkoherraksi. Hermanni oli työhullu, ristiriitainen ja monisärmäinen luonne. Kallen pontimet parrasvaloihin eivät olleet kummalliset, mutta sisu ja periksi antamattomuus veivät miehen läpi harmaan kiven.

UNTO VASKUU