Kirja-arvostelu: Mielensäpahoittajan olympiamatka

KYLLÄ MINÄ NIIN MIELENI PAHOITIN, KUN SOULIIN LÄHDIN

Korean niemimaalla on Mielensäpahoittajan lapsenlapsi, ydinasekriisi ja tulevat olympialaiset. Lapsenlapsen opiskelijahuone on paneloitava. Lihavalta pikkupojalta näyttävä diktaattori rauhoitettava. Vain yksi mies kykenee tähän kaikkeen ja hän on Mielensäpahoittaja. Mielensäpahoittajan olympiamatka vie päähenkilönsä kaukaisimpaan todellisuuteen, mutta sielläkin ihmisten väliltä löytyy yhteys. Mielensäpahoittajan kaltaisia vanhoja jääriä löytyy maailman jokaisesta kolkasta. Ja jokaisessa maassa on oma perunansa, ja oma maastohiihtonsa. Koreassa ne vain sattuvat olemaan riisi ja pikaluistelu. Mielensäpahoittajan olympiamatka on poikkeuksellinen teos, joka julkaistaan lähes samanaikaisesti Etelä-Koreassa ja Suomessa.

Ensimmäisessä kappaleessa esitellään Lihavaa poikaa, tuoretta hallitsijaa Kimiä. Lapsenlapsen opinnot liittyvät kaupalliseen ja nykyaikaiseen alaan. Mielensäpahoittaja miettii, olisiko olemassa hänelle Pellonhöystäjän opintokokonaisuutta ?  Mielensäpahoittaja pitää jatkuvaa muistivihkoa, johon hän merkitsee tarkasti tapahtumia, mahdollisia muistinmenetyksiä tai Altzheimer -oireita ajatellen.

Miensäpahoittaja miettii Ameriikan kahjoa; tulta ja raivoa ja kenties atomipommia … Suomalaiselle huippu-urheilijalle hän miettii Kunnan lahjatonttia ja kunnon hirsitaloa. Älä lähde politiikkaan, vaan lähde lenkille.

Mielensäpahoittaja pohtii lennon hankaluuksia; Aero ei myy eläkeläislippuja eikä seisomapaikkoja. Mielensäpahoittaja on suksentekijäsukua. Kekkoselle pitäisi tehdä sukset ja Kekkonenhan tulee käymään paikan päällä. On valmistettu myös esi-isien aikaan ns. pontikkasuksia, ns. salaviina-aikoina. Olipa tarjonnassa myös ns. taittosukset, jotka mahtuivat parhaillaan jopa poveen.

Hän pohtii 60 -luvun sosialismia ja sen ajan nuorisoa. Hän korostaa talkoiden merkitystä, yhteisöllisyyden ja kanssakäymisen korostajana. Ennen hiihdettiin jalan ja sieltä tuli entisajan suurhiihtäjiä. Nyt kuljetetaan ja kuljetaan autoilla, joten ei tule enää menestyjiä kuin formuloissa ja rallissa. V. 1939 -1944 hiihdettiin lumipuku päällä ja konekivääri olalla. Ja pärjättiin sitten hiihdossa rauhan aikanakin. Hiihdosta muistui mieleen ns. höökipulveri (pervitiini) ja mustikkakeitto. Nykyhiihtäjistä hän tuo esille Mika Myllylän kohtalon, hylätyn suuruuden. Mika -ihminen tuli hylätyksi ja väsyi elämiseen, ties sitten millä tavoin …

Suomessa on ollut pärjääviä lihavia poikia, mm. Jutilan Timo. Olivatkohan pojat niin lihavia, että painovoima pakkasi kaataa heitä kultamitalit kauloilla jopa lentokoneen portailla ? Taitoluistelu on ollut myös menestyvien suomalaisten laji. Suomalainen taannoinen naishiihto ei lähtenyt liikkeelle kuntosaleista, vaan kylmiltä tallin vinteiltä.

Hän miettii edelleen ns. Berliinin muuria. Matti Nykänen hallitsi aikoinaan suvereenisti mäkihyppyä. Matin pahimmaksi uhkaajaksi nousi tuolloin Jens Weissflog. Matti pysyi hyvin pystyssä, mutta kaatui elämässä. Matti Nykäsen elokuvaa ei tehty siksi, että Matti oli mäkihypyssä maailman paras, vaan siksi että hän ei osannut elää siviilissä.

Hän pohtii, onko 50 km:n hiihtomatka liian lyhyt. Pitäisikö olla 100 km:n kisoja ? Onhan tietysti olemassa näitä ylipitkiä kisoja, mm. Marcia Longa ja jopa Suomen laturetkiä: Pirkan ja Pogostan hiihdot jne. Hän pohti myös, miksi Soulilaisissa autoissa oli vain yksi matkustaja ?

Mielensäpahoittajan olympiamatka on hauskan hassu teos, jossa liikutaan mielikuvien ja todellisuuksien rajapinnoilla. Tuomas Kyrön erinomainen kielenkäyttö ja äidinkielen loistava hallinta tekevät lukuelämyksestä aina vaan nautittavamman. Lihava poika saa merkittävyytensä niin Soulin kaduilla kuin Tampereen rotuaareilla.

Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittajan olympiamatka, Etelä-Korea 2018, WSOY 2017

UNTO VASKUU