Intohimo teatteria kohtaan vei Jussi-ehdokkaaksi

Hannamaija Nikander on Jussi-ehdokkuuden myötä ajatellut, että pitää luottaa omiin kykyihinsä ja taitoihinsa, eikä vähätellä niitä. -Suomalainen luonne on vähän sellainen, että ei olla missään hyviä. Tämä tunnustus pakottaa uskomaan, että olen tehnyt roolin hyvin, hän sanoo.

 

Näyttelyharrastus on vienyt lohjalaisen Hannamaija Nikanderin pitkälle, sillä hän on ehdolla naissivuosan Jussi-palkinnon saajaksi elokuvasta Armomurhaaja. Jussi-palkinnon voittajasta ei ole vielä tietoa, mutta Nikander pitää jo ehdokkuutta todella hienona tunnustuksena.

-Onhan se todella iso asia, hän tiivistää.

Armomurhaaja on kerännyt suosiota ympäri maailmaa. Se on mm. päässyt Pohjois-Amerikassa elokuvateatterilevitykseen sekä voittanut Tokiossa palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta ja Goalla yleisöpalkinnon. Elokuvafestivaalimenestystä on tullut muutenkin ympäri maailmaa.

-Se on aika erilainen elokuva kuin isot, suomalaiset elokuvat yleensä. Sekä kuvaustyyli että kerrontatapa ovat erilaiset kuin mihin ihmiset ovat tottuneet. Siksi elokuva on ehkä saanut kansainvälistäkin suosiota. Kuva on rauhallista ja hidasta, sitä on helppo seurata, Nikander sanoo.

Hän kertoo, että Armomurhaaja käsittelee isoja ja vaikeita, mutta tärkeitä teemoja, kuten eutanasiaa, eläinten oikeuksia ja ihmisten käyttäytymistä sekä toisia ihmisiä että eläimiä kohtaan.

Nikander päätyi mukaan elokuvaan, kun ohjaaja Teemu Nikki kysyi, kiinnostaisiko rooli.

-Olimme jo aiemmin tehneet yhdessä mm. lyhytelokuvan. Sanoin, että totta kai kiinnostaa. Armomurhaajan teko oli jännittävää, mutta työryhmässä työskentely oli todella helppoa, koska siellä vallitsi niin lämmin tunnelma ja oli luottavainen olo ja hyvä meininki koko ajan.

Elokuvan kuvausten myötä Nikander on pohtinut sitä, millaisen mahdollisuuden hän on saanut ja miten harrastus on vienyt hänet Jussi-ehdokkaaksi asti.

-Pitää luottaa omiin kykyihinsä ja taitoihinsa, eikä vähätellä niitä. Tätä olen ajatellut varsinkin ehdokkuuden myötä. Suomalainen luonne on vähän sellainen, että ei olla missään hyviä. Tämä tunnustus pakottaa uskomaan, että olen tehnyt roolin hyvin, Nikander pohtii.

 

Näytteleminen kiinnosti jo lapsena

Nikanderin näyttelyharrastus alkoi jo ala-asteella.

-Koulussa innostuin näytelmäkerhosta. Yläasteella ei ollut näytelmäkerhoa, mutta koulumatkani kulki teatterin toimiston ohi. Meitä oli kaveriporukka, jolla oli palo näyttelemiseen ja kävimme kysymässä teatterilta monta kertaa, pääsisimmekö mukaan, Nikander kertoo.

Ensimmäistä kertaa Nikander pääsi teatterin lavalle Lohjan teatterin kaivosmusikaalissa vuonna 1996. Silloin hän esitti yhtä kyläläisistä.

-Siitä se lähti. Nuoret otettiin teatterilla hyvin vastaan. Se oli mieletön kasvuympäristö, kun teininä otettiin tasavertaisena aikuisten joukkoon. Siellä oli monta äitiä, isää ja siskoa, joilta sai mm. kulttuurikasvatusta. Olen onnellinen siitä, että teinivuoteni menivät teatterissa, Nikander kertoo.

Lohjan Teatterin lisäksi hän on näytellyt myös kesäteatterissa Sammatissa. Tällä hetkellä menossa ovat Kaaoksen näytöksen Tralassa Virkkalan klubitalolla. Ensi kesänä tie vie Mustion Linnan kesäteatterin lavalle.

Hannamaija Nikander on ollut kiinnostunut näyttelemisestä lapsesta saakka. Hän on onnellinen siitä, että myös teinivuodet kuluivat teatterissa.

 

Teatterin lavalta kameran eteen

Nikander kertoo, että teatterin lavalla ja kameran edessä näytteleminen on hyvin erilaista.

-Elokuvassa kohdan voi ottaa uusiksi, teatterissa ei. Teatterissa ilmaisu on isompaa. Kamera taas on armoton, kun kaikki silmän liikkeetkin näkyvät. Siitä huomaa heti, jos näyttelijä on epäuskottava.

Hän toteaa myös, ettei sitä tajuakaan etukäteen, kuinka paljon eri asioiden huomioimista elokuvan teko vaatii liikenteenohjauksesta lähtien. Parhaan neuvon hänelle antoi Armomurhaajan ohjannut Teemu Nikki, kun Nikander panikoi Tissit-lyhytelokuvan kuvauksissa, miten hän osaa näytellä kameralle.

-Hän sanoi, että älä näyttele.

Nikander ajattelee, että teatterin tarkoitus on tuoda esille ajankohtaisia aiheita, uusia näkökulmia asioihin ja antaa mahdollisuus hypätä oman kuplan ulkopuolelle.

-Oman kuplan rajoja voi venytellä. Lisäksi teatterista saa elämyksiä ja kokemuksia. Teatteri voi olla terapeuttistakin ja ratkoa solmukohtia.

Nikander sanoo, että näytellyissä rooleissa on paljon myös näyttelijää itseään.

-Mistä muualta sitä ammentaisi kuin omasta kokemuspohjasta. Sieltä asiat nousevat ja niistä tarinoista, joita on kuullut. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että on tärkeää tunnistaa omat tunteensa, jotta pystyy tekemään erilaisia rooleja.

Välillä Nikander oli nelisen vuotta tekemättä teatteria.

-Se oli itsetutkiskelun paikka ja matka itseen, kun oli erossa tutusta ja turvallisesta

Juuri tutusta ja turvallisuudesta irtautuminen toi Nikanderille myös suuren onnen tunteen.

-Opiskelin urheiluhierojaksi Fuengirolassa ja olin siellä rannalla lenkillä, kun tajusin olevani onnellinen. Se oli siisti hetki, eikä se johtunut Välimerestä tai ympäristöstä muuten, vaan siitä, että olin aina ollut Lohjalla tuttujen keskellä, mutta tutusta ja turvallisesta irrottauduttuani tuli tunne, että selviän ja pärjään, Nikander avaa.

 

Kiitos Lohjan harrastusmahdollisuuksille

Nikander on kokenut lavalla olija, mutta hän jännittää silti edelleen.

-Ennen ensi-iltaa on aina paniikki, mutta sitten tulee hyvä fiilis, kun jännitys laukeaa. Haluan tehdä kaiken täysillä niin pienet kuin isotkin jutut. Minulla on palo ja intohimo näyttelemiseen ja haluan kehittyä koko ajan, Nikander kertoo.

Ehkä Nikander on päässytkin niin pitkälle juuri siksi, ettei hän päästä itseään helpolla. Myös Lohjan teatterimaailmalla on osansa Nikanderin menestyksessä.

-Lohjalla on älyttömän hyvät mahdollisuudet harrastaa ja näyttelijät kiertävät eri teattereissa ja projekteissa ja näyttelevät eri ihmisten kanssa. Siinä oppii paljon.

Hän kiittelee myös työnantajiaan siitä, että vuorotyökin on saatu järjesteltyä joustavasti niin, että teatterin harrastaminen on ollut mahdollista.

Lohjalle Nikander kaipaa yhdistyksiä yhdistävää kattojärjestöä ja kulttuuri- ja tapahtumataloa, joka yhdistäisi niin eri taiteen lajit kuin harrastusporukat ja muutkin toimijat.

-Ihmiset voisivat linkittyä ja työllistyä. Yleisö taas voisi katsoa, että mitähän kivaa siellä tapahtuu esimerkiksi viikonloppuna, Nikander sanoo.