Legenda on alunperin ollut pyhimyksen elämää käsittelevä liturginen lukukappale. Sanan sisältö on vuosien saatossa hieman muuttunut, ja varsinkin urheilun parissa syntyy aina silloin tällöin legendaarisia tarinoita ja henkilöitä. Lions ei ole tässäkään suhteessa mikään poikkeus. Historian vuosilta löytyy paljon tarinoita, joiden todenperäisyyttä jopa paikalla olleet joskus epäilevät. Pelaajista harvoin puhutaan legendaarisina ennen peliuran päättymistä. Lohjalla päästiin tai jouduttiin todistamaan tämän tiimoilta kahden legendan syntymistä.

Kun puhtaan pitkän linjan Lions-pelaajista, Antti Kettunen antaa sanalle uuden merkityksen. Huhujen mukaan television värit olivat kaukainen haave silloin kun Antti aloitti uransa. Jos jonkun Lionsin pelaajan historiasta ja tarinoista pitäisi tehdä kirja, hän olisi päivänselvä valinta. Suorapuheinen ja aina kaikkensa antava mörökölli on johdattanut joukkuetta esimerkillään kautta seuran historian. Pelipaidan päästyä seinätauluksi Antti siirtyi junioripäällikön saappaisiin tälle kaudelle.

Pelinrakentaja on elokuvissa aina joukkueen tähti, sekä samalla komein ja suosituin pelaaja. Kauas ei tästä menty Lionsissakaan, kun Ilpo Laakso johti orkesteria pelipaikaltaan. Siinä missä teinielokuvissa pelinrakentajat ovat surffarihiuksisia diivoja, Ilpo oli päinvastainen. Kultakutrien sijasta lepattivat shortsit, ja diivailun sijasta hän teki uskomattoman paljon työtä seuran hyväksi pelikenttien ulkopuolella. Sanakirjassa ”puuhamiehen” kohdalla voisi olla Ilpon kuva. Ja aivan liian harvoin kukaan muisti sanoa hänelle kiitosta siitä työstä. Myöskään hänen uransa Lionsissa ei päättynyt pelivarusteiden riisumiseen, vaan hän jatkaa edelleen Lionessesin hyökkäyksen koordinaattorina. Pikkulinnut tosin puhuvat torilla vain välivuodesta, joten jäämme mielenkiinnolla seuraamaan tilannetta.

Lopuksi on vain yksi sanottava koko Lohjalaisen urheilun sekä Lionsin puolesta: Kiitos teille, #13 ja #32.

Ville Montonen, Lohja Lionsin viestintävastaava