Harri Höltän esitelmä veti kirjaston Järnefeltinsalin puolilleen kuulijoita.

 

Jo lyhytaikainen oleskelu metsässä laskee verenpainetta ja pitää masennusta loitolla. Tämänhän me olemme
arkikokemuksen perusteella aina tienneet. Mutta emme sitä, että 100 hehtaarin kaupunkimetsällä voi parhaimmillaan olla kahden miljoonan euron virkistys- ja terveyshyödyt vuodessa.

-Sen rahallinen arvo on suurempi kuin metsätaloudella ja likimain sama kuin rakennetulla tonttimaalla. Kaupunkimetsä voitaisiin rinnastaa merkittäviin kulttuuri- tai liikuntapaikkoihin. Tärkeää on, että metsä olisi mahdollisimman helposti mahdollisimman usean saavutettavissa, Harri Hölttä mainitsee.

Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä esitelmöi kaupunkimetsistä Lohjan pääkirjastolla Lohjan Vihreiden
järjestämässä tilaisuudessa.

-Suomen kunnat omistavat yhteensä 430 000 hehtaaria metsää. Osa on kaavoitettu virkistys- ja suojelualueiksi, mutta osa on myös metsätalouden piirissä. Perinteisesti metsä on arvotettu pelkästään metsätalouden tai kiinteistösijoittamisen perusteella, koska muita käyttömuotoja ei ole osattu hinnoitella. Nyt siihen on kuitenkin löytymässä välineitä, joten ei ole yhdentekevää, miten kunnat metsistään huolehtivat.

 

Kohti kevyempää metsänkäsittelyä
Metsä on tietysti myös useiden eliölajien tyyssija. Suomen noin 45 000 lajista noin puolet on metsälajeja. Uhanalaisista lajeista (2247) 36 prosentin (814) ensisijainen elinympäristö on metsä. Läheskään kaikista lajeista ei ole voitu tehdä uhanalaisarviota, mutta uhanalaisten määrä on ollut 2000-luvullakin hitaasti kasvussa.

-Luonnon itseisarvo mainitaan jo 1992 tehdyssä Rion sopimuksessa. Lajeja ja elinympäristöjä pyritään suojelemaan muun muassa luonnonsuojelu- ja metsälaeilla, mutta monimuotoista luontoa voi tukea myös kaavoituksen ja parempien hoitokäytäntöjen kautta, Harri Hölttä arvioi.

Esimerkiksi pajukoita raivataan usein surutta, koska niiden katsotaan häiritsevän virkistyskäyttöä ja pilaavan maisemaa.

-Mutta keväällä kukkiva paju on merkittävä ravinnonlähde muun muassa kimalaisille, joiden määrä on huolestuttavasti vähentynyt, ja joilla on tärkeä pölytystehtävä myös muille kasveille.

Sekä virkistyksen että monimuotoisuuden kannalta tuhoisin käsittelytapa on avohakkuu, jonka tilalle on kuitenkin tarjolla vaihtoehtoja. Nykyinen metsänkäyttö sallii myös poimintahakkuut, jossa kasvatetaan eri-ikäistä puustoa ja hakataan vain vanhimmat.

 

Ympäristövalvonta vähenee
Hallituksen suunnittelema maakuntauudistus uhkaa Höltän mukaan myös luontoa. Ennen kaikkea viranomaisten
valitusoikeuden poistaminen ja valvonnan vähentäminen voi johtaa siihen, että kunnissa tehdään lainvastaisia päätöksiä.

-Näin kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kansalaisten rooli päätösten seurannassa kasvaa, vaikka heillä ei olekaan yhtä tehokkaita välineitä lainvastaisten päätösten estämiseksi.