Lohjalaisen Riina Roosin runokirjojen teemat kumpuavat hänen omasta elämästään ja kokemuksistaan. Joukkoon mahtuu niin melankoliaa kuin toivoakin, erilaisia tunteita elämän vuoristoradan varrelta. Mediapinta on julkaissut häneltä kaksi runokirjaa.

–Runoni ovat pääasiassa synkkiä, melankolisia ja surullisia. Ne nousevat omasta eletystä elämästäni. Minua on joskus kutsuttu surun ruhtinattareksi. Osa ihmisistä on sanonut, että runojeni lukeminen vaatii oikeanlaista mielentilaa ja hengen vetämistä, Roos kertoo.

Pelkkää synkistelyä ei kuitenkaan ole luvassa.

–Joukossa on myös aurinkoisia, toiveikkaita ja rakkaudesta kertovia sekä mm. omista lapsistani kertovia runoja. Innostun helposti asioista. Usea runo kertoo vimmaisesta ja epätoivoisesti rakastamisesta, epäonnisesta rakkaudesta. Minä intohimoisena, herkästi innostuvana ja ihastuvana ihmisenä puen tunnetiloja sanoiksi. Kirjoitan joko omakohtaisista tai muiden ihmiskohtaloiden kokemuksista, Roos sanoo.

Tiivistettynä runoissa käydään läpi tuntemuksia elämän aallonpohjista huipulle saakka.

Sitähän tämä elämä on. Koen ja tunnen asiat voimakkaasti. Nämä ovat laajalla pensselillä maalattuja kirjoja, Roos tiivistää.

Synkkyydestään huolimatta Roosin runot tuntuvat vetoavan ihmisiin.

–Ihmiset sanovat, että runoihini on helppo samaistua ja niistä saa lohtua, ne ovat helposti luettavia ja ymmärrettäviä. Ihmiset sanovat, että runoni koskettavat ja riipaisevat sydänalasta. Itselleni oli täysi yllätys, että joku voisi tulla kosketetuksi jostain, jonka olen raapustellut.

Riina Roos tietää, että runoilijana itseään on vaikea elättää, mutta unelmaa kohti mennään silti.

 

Kohti valoa

Ensimmäinen kirja Rujoja runoja (2017) syntyi osana kustantamo Mediapinnan Suomi 100 runokirjaa -kirjasarjaa. Ensimmäisen runokirja sisältää runoja Roosin teinivuosilta tähän päivään saakka. Nuoruus nousee esille myös Roosin työn kautta, sillä hän on toiminut nuoriso-ohjaajana ja tekee nuorisotyötä edelleen.

–Siinä työssä näkee nuoren ihmisen elämää niin sivusta katsojana kuin rinnalla kulkijanakin. Nuorissa on valtavasti energiaa. Se sama energia asuu meissä kaikissa, mutta myöhemmin sille ei ole samalla tavalla aikaa ja tilaa kuin nuorena. Vanhempana esimerkiksi vastuu kasvaa, Roos pohtii.

Toinen teos julkaistiin osana Mediapinnan itsenäistä jatko-osasarjaa. Kyynelten kuivausrumpu on aivan tuore, vasta painosta ulos tullut.

–Siinäkin on mukana vanhempaa tuotantoa, mutta myös paljon uutta. Tämä teos on toiveikkaampi kuin ensimmäinen, tässä on enemmän valoa. Ensimmäisessä kirja oli tavallaan terapiakirja, jossa kävin asioita läpi kirjoittaessani runoja puhtaaksi. Sain palloteltua elämän myrskyjä. Nyt on käyty rummussa ja voin aloittaa puhtaalta pohjalta. Kohti valoa mennään. Yhden ohjenuoran ympärillä aion liikkua ja se on rakkaus. Se pyörittää maailmaa ja koko universumia, Roos kuvailee.

Roos ei ollut ennen ensimmäisen runokirjansa työstämistä ajatellut runokirjan julkaisua, mutta innostui, kun ystävä vinkkasi Mediapinnan Suomi 100 -kampanjasta. Hän julkaisi kuitenkin jo aiemmin yksittäisiä runoja, aforismeja mietteitään Facebookissa omalle kaveripiirilleen.

–Tuntuu edelleen ihan absurdilta, että olen julkaissut sydämeni pohjasta revittyä tavaraa. Itse en niitä niin arvostanut, mutta kavereilta tuli positiivista palautetta ja he alkoivat myös tilata niitä omiin juhliinsa.

Roos ei ole myöskään koskaan mieltänyt itseään taiteelliseksi.

–Yksi ystäväni, joka maalaa itse, sanoi kuitenkin, että olethan sinä taiteilija, hän kertoo mielissään.

Riina Roos runoista on sanottu, että ne koskettavat ja niihin on helppo samaistua.

 

Runon pätkä voi yllättää missä vain

Roos on iltavirkku ihminen, jonka runosuoni alkaa pulppuilemaan etenkin iltaisin ja öisin. Silloin voi käpertyä sohvan nurkkaan kannettavan tietokoneen kanssa. Suuri osa toisen kirjan runoista on kirjoitettu lohjalaisissa kahviloissa, osa taas saneltu autossa ääninauhuriin.

En tarvitse, kuin oikean hetken, kynän, paperia, runovihon tai kännykän, sitten niitä vain tulee, Roos kertoo.

Runon pätkä voi kuitenkin myös yllättää missä vaan. Silloin tulee kiire löytää esimerkiksi kuitti, johon sen voi kirjoittaa ylös, sillä loistavat ajatukset häipyvät yhtä pian kuin ilmestyvätkin. Pidemmän tekstin kirjoittamista hän ei ole suunnitellut.

–Nämä vain tulevat runoina, joskus niissä on riimi, joskus ei. En usko, että pitkäjänteisyyteni riittäisikään muuhun, olen sen verran räiskähtelevä persoona, Roos naurahtaa.

Hän tietää, että runoilijana itsensä on hyvin vaikeaa elättää, mutta unelmia ja tavoitteita saa olla aina.

–Molemmat kirjani tulevat myyntiin Suomalaiseen kirjakauppaan ja minulla on edessä pieniä puhujatilaisuuksia. Aina ollaan askelen lähempänä sitä, että voisin elättää itseni runoilijana. Pyrin kehittymään kirjoittajana ja liityin harrastajakirjoittajaryhmä Puukstaaviin. Jos tätä vauhtia mennään, minulta tulee julkaistavaksi kirja vuodessa, Roos sanoo.

SMS