Korkojen laskiessa entisellä kuukausierällä voi lyhentää enemmän lainaa. Lyhentämisen sijaan jopa 60 000 kotitaloutta on kuitenkin intoutunut ottamaan vuosittain lyhennysvapaan. Lainoja siis jätetään lyhennettäväksi ajalle, jolloin korot ovat korkeammat.

Lyhennysvapaan saanti edellyttää uutta asuntolainasopimusta, sillä vain pienessä osassa lainoja se on mahdollista joustavasti ilman uutta sopimusta.  Ennen vuotta 2015 uusien asuntolainasopimusten yhteenlaskettu määrä oli melko lähellä nostettujen lainojen määrää. Vuonna 2015 alkoi lyhennysvapaabuumi, joka muutti tilanteen merkittävästi (kuvio 1).

Uudet asuntolainasopimukset 1602_2018

Kuvio 1. Uudet asuntolainasopimukset ja asuntolainojen nostot.

Lyhennysvapaiden ottaminen on sittemmin jäänyt päälle. Verrattuna ennen vuotta 2015 vallinneeseen tilanteeseen suomalaiset kotitaloudet solmivat edelleen asuntolainoja uusiksi 800 miljoonalla eurolla joka kuukausi. Vuodessa uusia sopimuksia solmitaan lähes 10 miljardin euron arvosta. Se on toistakymmentä prosenttia koko asuntolainakannan arvosta olettaen, että sopimusten määrän nousu suhteessa nostettuihin asuntolainoihin on aiheutunut pelkästään lyhennysvapaiden suosion kasvusta.

Itse lyhennysvapaiden euromäärää tai kestoa ei tilastoida, joten se pitää arvioida muita tilastoja hyödyntäen.  Yleensä lyhennysvapaa otetaan uuden asuntolainan alkuun, sillä silloin siitä ei mene eri maksua. Lyhennysvapaiden määrä vaihtelee muutamasta kuukaudesta useaan vuoteen asiakkaan tilanteen ja tarpeen mukaan. Valtion takaamiin lainoihin ja ASP-lainaan korkotukiaikana on valtio asettanut lyhennysvapaiden enimmäismäärän kahteen vuoteen.

Suurin lyhennysvapaan motiivi on niillä, joilla on eniten velanhoitokuluja tuloihin nähden. Suomalaisilla on keskimäärin asuntovelkaa 180 % suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Lyhennysvapaan motiivi on muita suurempi esimerkiksi niillä, joiden velka on kaksinkertainen tuloihin nähden. Tilastokeskuksen velkaantumistilaston mukaan Suomessa on melkein puoli miljoonaa tällaista kotitaloutta. Niitäkin joilla on enemmän kuin kolminkertainen määrä tuloihin nähden on yli neljännesmiljoona kotitaloutta. Näistä kaikki ei kuitenkaan neuvottele itselleen lyhennysvapaata ainakaan joka vuosi.

Kuinka moni sitten neuvottelee? Kaikilla kotitalouksilla, joilla on velkaa vähintään kaksinkertainen määrä suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin, on Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin noin 150 000 euroa asuntolainaa. Tämän perusteella voi laskea, että joka vuosi noin 66 000 kotitaloutta neuvottelee lainansa uudelleen (uusien sopimusten euromäärä vuodessa jaettuna keskimääräisellä lainalla eli 10 mrd / 0,15 mrd).

Samaisen tilaston mukaan kaikilla kotitalouksilla, joilla on velkaa vähintään kominkertainen määrä suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin, on keskimäärin noin 170 000 euroa asuntolainaa.  Tällä laskentaperusteella joka vuosi noin 56 000 kotitaloutta neuvottelee lainansa uudelleen. Todellinen luku lienee näiden ääripäiden välimaastossa, jossain 60 000 kotitalouden tietämillä.

Uusien asuntolainojen pituus on keskimäärin 20 vuotta. Jos ajatellaan, että kaikkien asuntolainojen laina-aika on yhtä pitkä, yhden vuoden lyhennysvapaa lisää muihin tarpeisiin käytettävissä olevia varoja näillä kotitalouksilla noin 7400–8700 euroa vuodessa.

Jos edelleen ajatellaan että asuntolaina maksetaan takaisin 20 vuodessa ja lyhennysvapaiden keskimääräinen kesto on vuosi, koko talouden tasolla lyhennysvapaat lisäävät muihin tarpeisiin käytettävissä olevia varoja yhteensä 500 miljoonaa euroa.  Mitä lyhempi on keskimääräinen lyhennysvapaan kesto, sitä enemmän tämä yhteissumma luonnollisesti pienenee.

Tämän tarkempia lukuja ei ole koko maasta saatavilla, mutta lyhennysvapaat lisäävät nykyään muuhun tarkoitukseen käytettävissä olevaa rahamäärää sadoilla miljoonilla euroilla.

Lyhennysvapaat ovat varmaan olleet hyvä lisäruiske lamaantuneessa taloudessa vuonna 2015. Nyt palkkojen noustessa ja työllisyyden parantuessa rahalle voisi keksiä muutakin käyttöä kuin päivittäiset kulutustarpeet. Huolta lisää se, että lyhennysvapaiden suosion kanssa yhtä aikaa kasvaa kulutusluottojen määrä kiihtyvällä trendillä.

Riskien hallinnan kannalta olisi hyvä, että asuntovelan rinnalla kerrytettäisiin rahoitusomaisuutta. Pikku hiljaa tehtävät sijoitukset voisivat kasvaa korkoa korolle periaatteella ja muodostaa hyvän puskurin tulevien riskien varalle.  Ruotsissa on tehty juuri näin.

Ruotsissa asuntohinnat ovat kasvaneet tämän vuosituhannen tulotasoa nopeammin (kuvio 2). Samaan aikaan siellä on myös jaksettu sijoittaa, joten kotitalouksien rahoitusvarallisuus on kasvanut asuntohintoja nopeammin.

Jos lyhennysvapaat menevät kulutukseen, on ymmärrettävä riskitason nousu. Mitä pidemmän lyhennysvapaan ottaa nyt, sitä enemmän lainaa jää takaisin maksettavaksi ensi vuosikymmenelle, jolloin rahaa on varattava suurempiin korkomenoihin suuremman lainapääoman ja korkeamman korkokannan vuoksi.

Ruotsi 1602_2018

Kuvio 2. Asuntohinnat, rahatulot ja rahoitusvarallisuus Ruotsissa.

 

https://www.nordea.com/fi/media/uutiset-ja-lehdistotiedotteet/finanssimaailma-blogi/Aki-Kangasharju/2018-02-16-blogi-vuosittain-jopa-60000-kotitaloutta.html